Minusta lapselle ei pidä vartavasten oikein tuottaa pettymyksiä
Hirveää vanhemmuutta sellainen. Minusta jos niitä pettymyksiä tulee niin niissä pitää tukea lasta. Se on oikea tapa kasvattaa.
Kommentit (74)
Ilmeisesti en ole ihan yksin ajatukseni kanssa. Hyvä. Täällä eilen joku oli nimittäin sitä mieltä, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä.
Ehkä vanhempien tehtävä on asettaa lapselle rajat, mutta jos siitä seuraa lapselle pettymys, niin kuka idiootti vain ajattelee, että haha siitäs sait, kakara?
Ap
Pettymyksillä tarkoitetaan tässä sitä, että on hyvä oppia kotona, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei tavaroiden tai oman tahtonsa mukaan tekemisen suhteen. Jos sitä ei ole oppinut aikuisuuteen mennessä, voi olla aika varma että lapsestasi tulee muiden ihmisten mielestä sietämätön kanssaeläjä...
Tuotin juuri lapselleni pettymyksen. Sai 18-vuotislahjaksi vain Audi A3:n vaikka toivoi TT:tä. Mielestäni tein aivan oikein.
On ihan normaalia ja suotavaakin, että lapselle tuotetaan pettymyksiä JA sitten autetaan yhdessä pääsemään yli siitä. Pettymyksillä en suinkaan tarkoita mitään "oletpas tänään pukenut rumat vaatteet"-tyylistä, vaan esimerkiksi juuri tuota ettei aina saa mitä haluaa, tai että leikin on loputtava puistossa kun mennään kotiin syömään jnejne. Kun lasta harmittaa ko. asiat, tuskin kukaan ajattelee "siitäs sait kakara", vaan lohdutetaan ja selitetään (esim. "tiedän että sua harmittaa lähteä puistosta, mutta nyt mennään syömään ja voidaan myöhemmin leikkiä lisää").
Sitenhän se lapsi oppii käsittelemään pettymyksiä - niitä kun tulee takuuvarmasti elämässä vastaan ihan jokaiselle joka tapauksessa.
Normaalien ihmisten ei tarvitse erikseen tuottaa pettymyksiä lapsilleen, koska he näkevät, että niitä tulee, aivan tarpeeksi ihan itsestäänkin.
Lapsi kokee normaalissa elämässä ihan riittävästi pettymyksiä paitsi silloin jos vanhemmat erityisesti suojelevat lasta pettymyksiltä.
Jos lapsella on jo leluja vanhemman mielestä riittävästi niin hän voi sanoa lapselle että ei lelua nyt tällä kauppareissulla= pettymys lapselle. Ei karkkia tänään= pettymys.
Sanonnalla "vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä" ei suinkaan tarkoiteta sitä että vanhempi sadistisesti miettii miten voisi lapselle tuottaa pahaa mieltä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että vaikka lapsesta olisi kuinka kivaa olisi olla ulkona ja raivoaa sisälle lähdettäessä, niin sisälle lähdetään. Tai jos lapsi hajottaa lelun tahallaan, ei saa uutta. Tai jos lapsi kaupassa haluaa leluhyllyltä barbin, niin hän ei sitä saa vain koska haluaa. Ja vaikka lapsi kuinka harmittelisi lautapelissä häviötä, vanhempi ei häviä tahallaan. Niillä pienillä elämän vastoinkäymisillä ja pettymyksillä on tarkoituksensa. Aina ei saa mitä haluaa, eikä aina voi voittaa vaan hyvä häviäminen on opeteltava. Tasoittelemalla tietä välttääkseen paha mielen synnyn et tee kuin hallaa.
Jos ei anna lapselle joka asiassa periksi, tulee väkisinkin pettymyksiä. Ja se on luonnollista ja hyväksi lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Pettymyksillä tarkoitetaan tässä sitä, että on hyvä oppia kotona, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei tavaroiden tai oman tahtonsa mukaan tekemisen suhteen. Jos sitä ei ole oppinut aikuisuuteen mennessä, voi olla aika varma että lapsestasi tulee muiden ihmisten mielestä sietämätön kanssaeläjä...
Mutta jos siitä ihmisestä tulee tuollaisella kasvatuksella itsekäs ja ilkeä, koska kokee jääneensä vaille tarvitsemiaan asioita? Tai aivan lannistettu ihminen, jolle muiden pitää sitten tehdä aivan kaikki, koska oma tahto on ollut vanhemmalle paha asia? Ei ole omaa tahtoa, jonka mukaan toivoa? Ei halua tehdä mitään muille, kun itseltä vain vietiin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanonnalla "vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä" ei suinkaan tarkoiteta sitä että vanhempi sadistisesti miettii miten voisi lapselle tuottaa pahaa mieltä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että vaikka lapsesta olisi kuinka kivaa olisi olla ulkona ja raivoaa sisälle lähdettäessä, niin sisälle lähdetään. Tai jos lapsi hajottaa lelun tahallaan, ei saa uutta. Tai jos lapsi kaupassa haluaa leluhyllyltä barbin, niin hän ei sitä saa vain koska haluaa. Ja vaikka lapsi kuinka harmittelisi lautapelissä häviötä, vanhempi ei häviä tahallaan. Niillä pienillä elämän vastoinkäymisillä ja pettymyksillä on tarkoituksensa. Aina ei saa mitä haluaa, eikä aina voi voittaa vaan hyvä häviäminen on opeteltava. Tasoittelemalla tietä välttääkseen paha mielen synnyn et tee kuin hallaa.
Minusta sillä nimenomaan tarkoitetaan sitä, että vanhempi saa sadistisesti aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, ja palstalla vielä kiitellään, että oikein teit.
Ap
Minäkään en ymmärrä sitä, että varta vasten tuotetaan pettymyksiä.
Tottakai lapsella pitää olla rajat, joista pidetään kiinni. Esim. ei ruutuaikaa kuuden jälkeen, ei herkkuja viikolla, nukkumaan mennään tiettyyn aikaan jne. Meillä ainakin lapsi yrittää saada näihin joustoa ja ehkä kokee pieniä pettymyksiä, kun ei saa tahtoaan läpi. Lisäksi pettymyksiä voi tulla ihan vanhemmista riippumattomista jutuista, kuten ei olekaan lämmin, niin ei voi mennä uimaan. Tai myrsky on katkaissut sähköt, niin emme voikaan katsoa sitä elokuvaa, jonka olin luvannut. Tai lapsi sairastuu juuri sinä päivänä, kun olisi ollut se päiväkodin kauan odotettu retki.
Nuo on normaaleja elämään kuuluvia pettymyksiä. Se taas, että vanhemmat alkavat tarkoituksella tuottamaan lapsilleen pettymyksiä, on ihan sairasta. Eräs naapurissamme asuva äiti puhui ihan tosissaan, että yksi hänen lapsistaan on niin hyvä kaikessa, että tälle pitää alkaa tuottamaan pettymyksiä, ettei hänestä tule ylpeätä. On ihan sairasta, että vanhemmat alkavat kilpailemaan lapsensa kanssa tosissaan ja pistävät lapsen häviämään joka kerta, jotta lapsi oppisi pettymään. Pettymään itseensä. Ei mikään hyvä opetus mielestäni.
Mutta siinä aloittaja menee mielestäni metsään, että niitä pieniä elämän pettymyksiä aletaan siloittelemaan. Emme me vanhemmat voi kulkea lapsen vierellä koko heidän elämää siloittamassa tietä. Noita edellä mainitsemiani pieniä pettymyksiä tulee päiväkodissa ja koulussa varmasti melkein päivittäin. Miten lapsi pärjää näissä, jos vanhemmat ovat kohdelleet häntä kuin kuninkaallista eivätkä ole antaneet koskaan pettyä edes vähäsen?
Vierailija kirjoitti:
Normaalien ihmisten ei tarvitse erikseen tuottaa pettymyksiä lapsilleen, koska he näkevät, että niitä tulee, aivan tarpeeksi ihan itsestäänkin.
No niin, tätä juuri tarkoitan. Miten KUKAAN ihminen VOI sanoa, että vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, ellei ole aivan joku helvetin paska sadisti?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ymmärrä sitä, että varta vasten tuotetaan pettymyksiä.
Tottakai lapsella pitää olla rajat, joista pidetään kiinni. Esim. ei ruutuaikaa kuuden jälkeen, ei herkkuja viikolla, nukkumaan mennään tiettyyn aikaan jne. Meillä ainakin lapsi yrittää saada näihin joustoa ja ehkä kokee pieniä pettymyksiä, kun ei saa tahtoaan läpi. Lisäksi pettymyksiä voi tulla ihan vanhemmista riippumattomista jutuista, kuten ei olekaan lämmin, niin ei voi mennä uimaan. Tai myrsky on katkaissut sähköt, niin emme voikaan katsoa sitä elokuvaa, jonka olin luvannut. Tai lapsi sairastuu juuri sinä päivänä, kun olisi ollut se päiväkodin kauan odotettu retki.
Nuo on normaaleja elämään kuuluvia pettymyksiä. Se taas, että vanhemmat alkavat tarkoituksella tuottamaan lapsilleen pettymyksiä, on ihan sairasta. Eräs naapurissamme asuva äiti puhui ihan tosissaan, että yksi hänen lapsistaan on niin hyvä kaikessa, että tälle pitää alkaa tuottamaan pettymyksiä, ettei hänestä tule ylpeätä. On ihan sairasta, että vanhemmat alkavat kilpailemaan lapsensa kanssa tosissaan ja pistävät lapsen häviämään joka kerta, jotta lapsi oppisi pettymään. Pettymään itseensä. Ei mikään hyvä opetus mielestäni.
Mutta siinä aloittaja menee mielestäni metsään, että niitä pieniä elämän pettymyksiä aletaan siloittelemaan. Emme me vanhemmat voi kulkea lapsen vierellä koko heidän elämää siloittamassa tietä. Noita edellä mainitsemiani pieniä pettymyksiä tulee päiväkodissa ja koulussa varmasti melkein päivittäin. Miten lapsi pärjää näissä, jos vanhemmat ovat kohdelleet häntä kuin kuninkaallista eivätkä ole antaneet koskaan pettyä edes vähäsen?
Mä en ymmärrä, millälailla tämä edes lapselle aiheutetaan? Miten sä korjaat ne sähköt että kuningas näkee haluamansa elokuvan heti kun haluaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettymyksillä tarkoitetaan tässä sitä, että on hyvä oppia kotona, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei tavaroiden tai oman tahtonsa mukaan tekemisen suhteen. Jos sitä ei ole oppinut aikuisuuteen mennessä, voi olla aika varma että lapsestasi tulee muiden ihmisten mielestä sietämätön kanssaeläjä...
Mutta jos siitä ihmisestä tulee tuollaisella kasvatuksella itsekäs ja ilkeä, koska kokee jääneensä vaille tarvitsemiaan asioita? Tai aivan lannistettu ihminen, jolle muiden pitää sitten tehdä aivan kaikki, koska oma tahto on ollut vanhemmalle paha asia? Ei ole omaa tahtoa, jonka mukaan toivoa? Ei halua tehdä mitään muille, kun itseltä vain vietiin?
Ap
No ei kai tässä sitä kukaan aja takaa että oma tahto on vain paha asia. Mutta kun ihmisyhteisössä eletään niin aina ei vain se yksi ja ainoa yksilö saada juuri omaa tahtoaan läpi. Käytänön mahdottomuus. Se on se asia mikä pitää oppia kotona, elämään yhteisössä ja oppia ottamaan huomioon myös muut. Tietysti pitää myös oppia puolustamaan omaa näkökantaansa ja asettamaan rajat. Se on kaikki sitä samaaa pakettia.
Mun äiti on varmaan nimenomaan opettanut mut pettymään itseeni. Ehkä mä olin niin hyvä.
Ap
Taitaa aloittajalla olla luetun ymmärtämisessä vikaa vaikka on moneen kertaan selitetty. Kuuluu ilmeisesti näihin, jotka itkupotkuraivarin jälkeen kumminkin ostavat sen tikkarin vaikka ensin kielsivät, ETTEI VAAN TUOTTAISI LAPSELLE PETTYMYSTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettymyksillä tarkoitetaan tässä sitä, että on hyvä oppia kotona, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa. Ei tavaroiden tai oman tahtonsa mukaan tekemisen suhteen. Jos sitä ei ole oppinut aikuisuuteen mennessä, voi olla aika varma että lapsestasi tulee muiden ihmisten mielestä sietämätön kanssaeläjä...
Mutta jos siitä ihmisestä tulee tuollaisella kasvatuksella itsekäs ja ilkeä, koska kokee jääneensä vaille tarvitsemiaan asioita? Tai aivan lannistettu ihminen, jolle muiden pitää sitten tehdä aivan kaikki, koska oma tahto on ollut vanhemmalle paha asia? Ei ole omaa tahtoa, jonka mukaan toivoa? Ei halua tehdä mitään muille, kun itseltä vain vietiin?
ApNo ei kai tässä sitä kukaan aja takaa että oma tahto on vain paha asia. Mutta kun ihmisyhteisössä eletään niin aina ei vain se yksi ja ainoa yksilö saada juuri omaa tahtoaan läpi. Käytänön mahdottomuus. Se on se asia mikä pitää oppia kotona, elämään yhteisössä ja oppia ottamaan huomioon myös muut. Tietysti pitää myös oppia puolustamaan omaa näkökantaansa ja asettamaan rajat. Se on kaikki sitä samaaa pakettia.
Kyllä sitä jotkut ajaa takaa, että LAPSEN tahto on paha asia. Nimenomaan siitä on kysymys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonnalla "vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä" ei suinkaan tarkoiteta sitä että vanhempi sadistisesti miettii miten voisi lapselle tuottaa pahaa mieltä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että vaikka lapsesta olisi kuinka kivaa olisi olla ulkona ja raivoaa sisälle lähdettäessä, niin sisälle lähdetään. Tai jos lapsi hajottaa lelun tahallaan, ei saa uutta. Tai jos lapsi kaupassa haluaa leluhyllyltä barbin, niin hän ei sitä saa vain koska haluaa. Ja vaikka lapsi kuinka harmittelisi lautapelissä häviötä, vanhempi ei häviä tahallaan. Niillä pienillä elämän vastoinkäymisillä ja pettymyksillä on tarkoituksensa. Aina ei saa mitä haluaa, eikä aina voi voittaa vaan hyvä häviäminen on opeteltava. Tasoittelemalla tietä välttääkseen paha mielen synnyn et tee kuin hallaa.
Minusta sillä nimenomaan tarkoitetaan sitä, että vanhempi saa sadistisesti aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, ja palstalla vielä kiitellään, että oikein teit.
Ap
No ethän sinä voi määritellä mitä *muut* sillä tarkoittavat. "Palstalla" ei ole mitään yksittäistä tietoisuutta vaan täällä kirjoittavat monet, erilaiset ihmisyksilöt.
Aikuisella on niin suuri ylivalta lapseen, että ellei nimenomaan HALUAMALLA HALUTA lapsen tahtoa kunnioittaa, se nujerretaan.
Ap
Niin ja kyllä meillä mieheni ainakin tekee paljon, jottei lapsille tulisi turhaan pieniä pettymyksiä.
Ap