Minusta lapselle ei pidä vartavasten oikein tuottaa pettymyksiä

Tällä palstalla korostetaan myös aina johdonmukaisuuden merkitystä. Jossakin määrin sääntöjä tarvitaan, joo, mutta nyös poikkeuksia.

Mietitään vaikka yksinkertaista pyyntöä: "Saanko jättää lelut siivoamatta, koska mummo tulee huomenna ja haluan näyttää hänelle legotaloni?"

Totta kai lapselle näytetään, miten tehdään kompromisseja: legotalo jätetään, mutta irtopalikat ja palapelit korjataan pois.

Sama puoleen ja toiseen joustaminen pätee kaikkeen: myös syömiseen ja nukkumiseen, jos perustelu on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä sitä, että varta vasten tuotetaan pettymyksiä.

Tottakai lapsella pitää olla rajat, joista pidetään kiinni. Esim. ei ruutuaikaa kuuden jälkeen, ei herkkuja viikolla, nukkumaan mennään tiettyyn aikaan jne. Meillä ainakin lapsi yrittää saada näihin joustoa ja ehkä kokee pieniä pettymyksiä, kun ei saa tahtoaan läpi. Lisäksi pettymyksiä voi tulla ihan vanhemmista riippumattomista jutuista, kuten ei olekaan lämmin, niin ei voi mennä uimaan. Tai myrsky on katkaissut sähköt, niin emme voikaan katsoa sitä elokuvaa, jonka olin luvannut. Tai lapsi sairastuu juuri sinä päivänä, kun olisi ollut se päiväkodin kauan odotettu retki.

Nuo on normaaleja elämään kuuluvia pettymyksiä. Se taas, että vanhemmat alkavat tarkoituksella tuottamaan lapsilleen pettymyksiä, on ihan sairasta. Eräs naapurissamme asuva äiti puhui ihan tosissaan, että yksi hänen lapsistaan on niin hyvä kaikessa, että tälle pitää alkaa tuottamaan pettymyksiä, ettei hänestä tule ylpeätä. On ihan sairasta, että vanhemmat alkavat kilpailemaan lapsensa kanssa tosissaan ja pistävät lapsen häviämään joka kerta, jotta lapsi oppisi pettymään. Pettymään itseensä. Ei mikään hyvä opetus mielestäni.

Mutta siinä aloittaja menee mielestäni metsään, että niitä pieniä elämän pettymyksiä aletaan siloittelemaan. Emme me vanhemmat voi kulkea lapsen vierellä koko heidän elämää siloittamassa tietä. Noita edellä mainitsemiani pieniä pettymyksiä tulee päiväkodissa ja koulussa varmasti melkein päivittäin. Miten lapsi pärjää näissä, jos vanhemmat ovat kohdelleet häntä kuin kuninkaallista eivätkä ole antaneet koskaan pettyä edes vähäsen?

Mä en ymmärrä, millälailla tämä edes lapselle aiheutetaan? Miten sä korjaat ne sähköt että kuningas näkee haluamansa elokuvan heti kun haluaa?

Ap

Ei sitä aiheutetakaan, mutta pointtina sekin, että miten "mun lapsi ei saa koskaan pettyä"-vanhempi kestää sen tilanteen, kun lapsen on pakko pettyä sähköttömyyden takia. Se on varmaan aika kamalaa kaikille, jos muita pettymyksiä ei ole koskaan ollut, kun kaikki muu on siloteltu.

Älä nyt ala puhua vanhemman kestämisestä pettymyksiä vittu! Keskustelu on siitä, miten LAPSI ne kestää perkele!!!! Vittuako se äiti sitä leffaa halusi katsoa!!! Ei varmana pety kuule yhtään.

Ap

Jos vanhemmat ei voi kieltää lapselta mitään, koska pelkäävät tämän pettyvän, on kyse usein myös vanhemman traumasta(kuten susta näkee). Silloin se lapsen pettymyksen katsominen on luultavasti vanhemmalle pahempi paikka kuin se pettymys lapselle. Miten opetat lapsen sietämään pettymyksiä, jos et kestä niitä itse ja sulla on joku trauma?

Ps. Itse ainakin haluan katsoa niitä leffoja lapsen kanssa yhdessä, joten kyllä muakin harmittaa, jos sovittu juttu jää tekemättä. Ja harmittaa myös lapsen puolesta.

Luuleksä että mua ahdistaa lapsen puolesta hänen paha mielensä? Ei ahdista. Mua ahistaa OMA paha mieli. Ei muiden. Ei mulle tunnu missään jos lapsi ei näe lempielokuvaansa.

Ap

Älkäämme ruokkiko ap:n narsismia/trollia yhtään enempää. Ei vastata tähän ketjuun enää, on minun ehdotukseni. Painikoon ap olkiakkojensa kanssa ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä sitä, että varta vasten tuotetaan pettymyksiä.

Tottakai lapsella pitää olla rajat, joista pidetään kiinni. Esim. ei ruutuaikaa kuuden jälkeen, ei herkkuja viikolla, nukkumaan mennään tiettyyn aikaan jne. Meillä ainakin lapsi yrittää saada näihin joustoa ja ehkä kokee pieniä pettymyksiä, kun ei saa tahtoaan läpi. Lisäksi pettymyksiä voi tulla ihan vanhemmista riippumattomista jutuista, kuten ei olekaan lämmin, niin ei voi mennä uimaan. Tai myrsky on katkaissut sähköt, niin emme voikaan katsoa sitä elokuvaa, jonka olin luvannut. Tai lapsi sairastuu juuri sinä päivänä, kun olisi ollut se päiväkodin kauan odotettu retki.

Nuo on normaaleja elämään kuuluvia pettymyksiä. Se taas, että vanhemmat alkavat tarkoituksella tuottamaan lapsilleen pettymyksiä, on ihan sairasta. Eräs naapurissamme asuva äiti puhui ihan tosissaan, että yksi hänen lapsistaan on niin hyvä kaikessa, että tälle pitää alkaa tuottamaan pettymyksiä, ettei hänestä tule ylpeätä. On ihan sairasta, että vanhemmat alkavat kilpailemaan lapsensa kanssa tosissaan ja pistävät lapsen häviämään joka kerta, jotta lapsi oppisi pettymään. Pettymään itseensä. Ei mikään hyvä opetus mielestäni.

Mutta siinä aloittaja menee mielestäni metsään, että niitä pieniä elämän pettymyksiä aletaan siloittelemaan. Emme me vanhemmat voi kulkea lapsen vierellä koko heidän elämää siloittamassa tietä. Noita edellä mainitsemiani pieniä pettymyksiä tulee päiväkodissa ja koulussa varmasti melkein päivittäin. Miten lapsi pärjää näissä, jos vanhemmat ovat kohdelleet häntä kuin kuninkaallista eivätkä ole antaneet koskaan pettyä edes vähäsen?

Mä en ymmärrä, millälailla tämä edes lapselle aiheutetaan? Miten sä korjaat ne sähköt että kuningas näkee haluamansa elokuvan heti kun haluaa?

Ap

Ei sitä aiheutetakaan, mutta pointtina sekin, että miten "mun lapsi ei saa koskaan pettyä"-vanhempi kestää sen tilanteen, kun lapsen on pakko pettyä sähköttömyyden takia. Se on varmaan aika kamalaa kaikille, jos muita pettymyksiä ei ole koskaan ollut, kun kaikki muu on siloteltu.

Aivan tetardia ajattelua, vittu. Nyyhkitään nyt KAIKKI YHDESSÄ, että MITENKÖHÄN se VANHEMPI kestääkään tämän tilanteen? Hahaha, kasva aikuiseksi.

Ap

Jee, oot hauska provo. Tai sitten ihan pimee ja kaikki toivoo, ettei sulla oikeesti ole lapsia.

No ei vanhemmalla ole itsellään mitään syytä pettyä, vaikka lapsi tuossa tilanteessa pettyisikin. Jos aikuinen on.

Ap

Pettymyksen tuottaminen on ehkä harhaanjohtava ilmaisu, onkohan ap siksi sekoittanut kaksi eri asiaa. Sillä "normaalien" ihmisten ja vanhempien puheissa sillä tarkoitetaan juuri sitä, että vanhempien tulisi antaa lapsen kokea pettymystä ja auttaa käsittelemään sitäkin tunnetta. Sadistit asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä ymmärrän ap:n pointin. Kun kyse on vaikkapa nyt tuosta sähkökatkon aiheuttamasta pettymyksestä, sitä ei vanhempi ole AIHEUTTANUT.

Eikä sekään ole vanhemman AIHEUTTAMAA eli tahallaan ja varta vastien luomaa pettymystä, että lapselle ei anneta poikkeuslupaa katsoa telkkua kiellettyyn aikaan tai ylimääräistä lelua vain, koska lapsi sattuu sellaista kaupassa tahtomaan.

Joten siinä mielessä koko sanonta (vanhemman pitää tuottaa/aiheuttaa lapselle pettymyksiä) on hölmö. Mieluummin sitten vaikka niin, että vanhemman ei pidä liikaa pelätä lapselta asioiden kieltämistä, koska pienet pettymykset kuuluvat elämään ja vanhempi voi auttaa lasta sietämään sitä, ettei kaikkea voi saada.

No nimenomaan näin. Kuka saatanan urpå sitä nyt pelkää? Lapselta tulee vihainen kirjelmä 18-vuotiaana jossa sut haastetaan oikeuteen vai? Sitäkö te kakkahousut pelkäättekin? Itse te niitä olette, jotka ette mitään kestä.

Ap

Ihan turhaan mulle kiukkuat, en minä normaalia kieltämistä pelkää, enkä tunne ketään, joka pelkää.

Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman. Todella vähän kumminkin, joten olen samaa mieltä: koko hokema on paitsi hoopo, myös turha.

Ja on kyllä tosiaan niin, että välillä sillä puolustellaan tällä palstalla silkkaa sadismia ja kiusaamista. Että kun joku on pahoillaan vaikkapa siitä, että lapsensa kerta toisensa jälkeen jää koulussa leikeistä ja synttärikutsuista sivuun, niin siihen tulee joku perssilmä toteamaan, että ihan oikein se on lapselles, oppiipa sietämään pettymyksiä...

Kyllä ne lääkkeet kannattaa hei ottaa joka päivä, jookos.

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä ymmärrän ap:n pointin. Kun kyse on vaikkapa nyt tuosta sähkökatkon aiheuttamasta pettymyksestä, sitä ei vanhempi ole AIHEUTTANUT.

Eikä sekään ole vanhemman AIHEUTTAMAA eli tahallaan ja varta vastien luomaa pettymystä, että lapselle ei anneta poikkeuslupaa katsoa telkkua kiellettyyn aikaan tai ylimääräistä lelua vain, koska lapsi sattuu sellaista kaupassa tahtomaan.

Joten siinä mielessä koko sanonta (vanhemman pitää tuottaa/aiheuttaa lapselle pettymyksiä) on hölmö. Mieluummin sitten vaikka niin, että vanhemman ei pidä liikaa pelätä lapselta asioiden kieltämistä, koska pienet pettymykset kuuluvat elämään ja vanhempi voi auttaa lasta sietämään sitä, ettei kaikkea voi saada.

No nimenomaan näin. Kuka saatanan urpå sitä nyt pelkää? Lapselta tulee vihainen kirjelmä 18-vuotiaana jossa sut haastetaan oikeuteen vai? Sitäkö te kakkahousut pelkäättekin? Itse te niitä olette, jotka ette mitään kestä.

Ap

Ihan turhaan mulle kiukkuat, en minä normaalia kieltämistä pelkää, enkä tunne ketään, joka pelkää.

Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman. Todella vähän kumminkin, joten olen samaa mieltä: koko hokema on paitsi hoopo, myös turha.

Ja on kyllä tosiaan niin, että välillä sillä puolustellaan tällä palstalla silkkaa sadismia ja kiusaamista. Että kun joku on pahoillaan vaikkapa siitä, että lapsensa kerta toisensa jälkeen jää koulussa leikeistä ja synttärikutsuista sivuun, niin siihen tulee joku perssilmä toteamaan, että ihan oikein se on lapselles, oppiipa sietämään pettymyksiä...

"Luulen vaan, että sellaisiakin vanhempia on, jotka tekevät kaikkensa antaakseen lapselleen kaiken tämän haluaman."

Mä en kyllä luule. Te olette vain kateellisia hyville vanhemmille, joilla on rahkeita antaa lapsilleen sellaista jossa teillä menee raja. Tai sitten jos eivät osaa kestää lapsen pettymyksiä, niin sellaiset vanhemmathan ansaitsisivat APUA teiltä, jos nyt olette kerran niin hyviä sietämään lapsenne pettynyttä mieltä ja vain tukemaan kersojanne siinä, ettekä yhtään tiuski, että ole nyt jo hiljaa ;)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Ai kavereille kehittyy omanarvontunto ja ymmärrys? Luuletko sä, että mulle kehittyi?

Ei kehittynyt. Eli minun lapseni saa sitten kavereita kaikista niistä lapsista, joille ei kehity myöskään koska näiden vanhemmissa on jotain vialla ja saa pomottaa sitten heitä :D Niin kuin minun äitini tykkäsi, että oli ihan alright niiden minun aikaisten rajattomiennlasten sitten pomotella mua. Eikä äiti puolustanut yhtään. Mun kai pitikin vain pettyä.

Niin että eiköhän mun pomottavalle lapselleni seuraa riitä ;)

Ap

Siis tottakai koita opettaa hänelle muiden huomioimista, mutta jos se ei onnistu, niin enpä olisi huolissani ;) Koiramaisia seuraajia kyllä riittää. Plenty plenty fish in the sea.

Niin että opettakaa te vain lapsillenne omanarvontuntoa, niin ne eivät jää haiden eli pomottavien lasten saaliiksi. Mun lapsella näyttää olevan omanarvontunto ihan syntymälahjana (on tullut mieheeni).

Ap

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanonnalla "vanhempien tehtävä on tuottaa pettymyksiä" ei suinkaan tarkoiteta sitä että vanhempi sadistisesti miettii miten voisi lapselle tuottaa pahaa mieltä. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että vaikka lapsesta olisi kuinka kivaa olisi olla ulkona ja raivoaa sisälle lähdettäessä, niin sisälle lähdetään. Tai jos lapsi hajottaa lelun tahallaan, ei saa uutta. Tai jos lapsi kaupassa haluaa leluhyllyltä barbin, niin hän ei sitä saa vain koska haluaa. Ja vaikka lapsi kuinka harmittelisi lautapelissä häviötä, vanhempi ei häviä tahallaan. Niillä pienillä elämän vastoinkäymisillä ja pettymyksillä on tarkoituksensa. Aina ei saa mitä haluaa, eikä aina voi voittaa vaan hyvä häviäminen on opeteltava. Tasoittelemalla tietä välttääkseen paha mielen synnyn et tee kuin hallaa.

Minusta sillä nimenomaan tarkoitetaan sitä, että vanhempi saa sadistisesti aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, ja palstalla vielä kiitellään, että oikein teit.

Ap

Noh, olet väärässä. Sillä tarkoitetaan juuri niitä tilanteita, joissa lapsi ei voi terveytensä, hyvinvointinsa tai vaikka päivän aikataulun takia tehdä täsmälleen sitä, mitä haluaa. Esimerkiksi valvoa puolilleöin jos aamulla on herättävä aikaisin, syödä vain karkkia, jatkaa leikkiä kotona määrättömän kauan jos on lähdettävä päiväkotiin jne. Normaalisti näitä tilanteita tulee alle kouluikäisille useita joka päivä. Kun vanhemmat eivät anna periksi lapsen mielihaluille näissä tilanteissa, niin se rakentaa tuota pettymysten sietokykyä normaalilla terveellä tavalla. Vanhempien ei todellakaan tarvitse ryhtyä keksimään tällaisia skenaarioita.

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Tällaiset suhteet eivät ole terveitä kummankaan osapuolen kannalta. Enpä koskaan haluaisi omalle lapselleni tuollaista kokemusta ystävyydestä, kummassakaan roolissa. 

Niin no sun ei kyllä tarvi huolehtia lapsellesi pettymysten tuottamisesta. Onhan se jo saanu sut vanhemmaksi

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Eikä tässä ole edes mitään uutta auringon alla. Näin tekin mököttäjät olette toimineet ja naureskelleet koiramaisen kilteille kavreillenne selän takana. Veikkaanpa, että olette saaneet mökötttää ja ilmaista näin tunteitanne (ja ne on otettu paljon paremmin huomioon) paljon enemmän kuin mitä itse sain ja mitä mun tunteita huomioitiin. Lapseni kostaa sen huonojen vanhempien kakaroille.

Ap

Älkää hyvät ihmiset ruokkiko trollia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi potentiaalinen mököttäjäni tekee armollisen teon niille koiramaisille seuraajilleen; niin näilläkin on ystävä. Kaikki voittavat.

Ap

Tällaiset suhteet eivät ole terveitä kummankaan osapuolen kannalta. Enpä koskaan haluaisi omalle lapselleni tuollaista kokemusta ystävyydestä, kummassakaan roolissa. 

No, enpä minäkään HALUAISI. En ole halunnut aika montaa muutakaan juttua elämässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset ruokkiko trollia.

Luuletko sä, että tällainen on ihan mielikuvitusongelma??!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Ai kavereille kehittyy omanarvontunto ja ymmärrys? Luuletko sä, että mulle kehittyi?

Ei kehittynyt. Eli minun lapseni saa sitten kavereita kaikista niistä lapsista, joille ei kehity myöskään koska näiden vanhemmissa on jotain vialla ja saa pomottaa sitten heitä :D Niin kuin minun äitini tykkäsi, että oli ihan alright niiden minun aikaisten rajattomiennlasten sitten pomotella mua. Eikä äiti puolustanut yhtään. Mun kai pitikin vain pettyä.

Niin että eiköhän mun pomottavalle lapselleni seuraa riitä ;)

Ap

Hienoa, hyvä, niin sitä pitää! Olet tehnyt kerrassaan mallikkaasti hankkiessasi lapsen jotta voit kostaa oman pieleen menneen kasvatuksen tälle.

Paitsi tämähän on provo, joten ei tarvitse lasta onneksi sääliä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen lapsesi tulevaisuuteen. Jos (sinulla oikeasti on edes lapsi, sinä höpsö provo) lapsellesi kehittyy sinusta huolimatta jitain sosiaalisia taitoja, hän saa kavereita eskarin ja ehkä 1. ja 2. luokan ajaksi. Koska on tottunut siihen että kaikki on kivaa ja mukavaa eikä kotona ole "vanhemmat tuottaneet pettymyksiä" - toisinsanoen opettaneet elämästä sen realiteetteja - hänestä tulee marmattava mököttäjä ja muiden pompottaja, jota ei "kaverit" jaksa katsella enää hetkeäkään kun heille kehittyy omatahto ja ymmärrys.

Usko pois, olen nähnyt

Ai kavereille kehittyy omanarvontunto ja ymmärrys? Luuletko sä, että mulle kehittyi?

Ei kehittynyt. Eli minun lapseni saa sitten kavereita kaikista niistä lapsista, joille ei kehity myöskään koska näiden vanhemmissa on jotain vialla ja saa pomottaa sitten heitä :D Niin kuin minun äitini tykkäsi, että oli ihan alright niiden minun aikaisten rajattomiennlasten sitten pomotella mua. Eikä äiti puolustanut yhtään. Mun kai pitikin vain pettyä.

Niin että eiköhän mun pomottavalle lapselleni seuraa riitä ;)

Ap

Hienoa, hyvä, niin sitä pitää! Olet tehnyt kerrassaan mallikkaasti hankkiessasi lapsen jotta voit kostaa oman pieleen menneen kasvatuksen tälle.

Paitsi tämähän on provo, joten ei tarvitse lasta onneksi sääliä

Ööö no en minä lapsia sen takia hankkinut, mutta ajan saatossa olen huomannut, että näin se nyt vaan menee. Vai mistä sä niin kuin luulet, että kaikki huonot ystävyyssuhteet ilmestyvät maapallolle? Joku loitsuaa niitä esiin?

Ap