Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kumman ottaisit töihin, 26-vuotias lapseton nainen vai 35-vuotias kolmen lapsen äiti?
02.07.2008 |
Kaksi tasavertaista työnhakijaa, 26- vuotiaalla työkokemusta putkeen 6 vuotta, ei lapsia vielä, mutta todennäköisesti äitiysvapaita sekä hoitovapaata tulossa seuraavan viiden vuoden aikana.
Sitten 35-vuotias kolmen alle 7-vuotiaan äiti. Työkokemusta alalta 6 vuotta, kauemmin vuosissa ollut edellisessä työpaikassaan, mutta välissä 5 vuotta pätkissä perhevapailla, ei uusia äitiysvapaita 100 % varmuudella tulevaisuudessa, mutta lasten normaalien sairasteluiden vuoksi poissaoloja luultavimmin tiedossa. Työssäoloa viimeisimmän perhevapaan jälkeen puoli vuotta.
Ajattele asiaa työnantajan kantilta, kumman ottaisit vakityöhön ja miksi?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miesvaltaisella alalla ja olen muutaman kerran törmännyt rekrytoijiin, jotka syrjivät pienten lasten äitejä tai sellaisia, joiden kuvittelevat tulevan äideiksi piakkoin. Siksi on mielestäni ammattitaidotonta rekrytoijalta valita työhön ihminen muilla perusteilla kuin sillä miten pätevä on. Pätevyydellä tarkoitan muutakin kuin työ- tai koulutustaustaa. Ei perheestä ole edes pakko kertoa työtä hakiessa, joten sen perusteella ei saisi tehdä ratkaisuja.
Eli sen, jonka tausta ja persoona sopisivat mielestäni paremmin tehtävään.
Jos nyt näillä ennakkotiedoilla pitäisi jotain sanoa, ottaisin 35-vuotiaan elämänkokemuksen takia.
on mielestäni ammattitaidotonta rekrytoijalta valita työhön ihminen muilla perusteilla kuin sillä miten pätevä on. Pätevyydellä tarkoitan muutakin kuin työ- tai koulutustaustaa. Ei perheestä ole edes pakko kertoa työtä hakiessa, joten sen perusteella ei saisi tehdä ratkaisuja.
Olisi mielenkiintoista tietää miten tästä 35v on saatu tietää, että lapset on 100% varmasti tehty..?
Organisointikyky töissä on eri asia kuin kotona.
Itse olen 33-vuotias lapseton ja hemmetin hyvä työssäni.
Ja noi todennäköisyydethän ei ole mitään oikeita vaan ihan vaan ihmisten fiiliksiä. Vai tunnetteko noi tyypit henkilökohtaisesti? Se 26-vuotias ei ehkä saa lapsia tai halua ja 35-vuotias voi haluta vielä lapsia tai tulla vahingossa raskaaksi. Meillä on töissä pienten lasten äiti jonka lapset on koko ajan sairaana mutta ei kaikki lapset varmaan ole samanlaisia sairastelijoita.
Ei tällaista asiaa voi päättää tapaamatta ihmisiä ensin. Työstä riipuen, pitää kai olla sosiaalinen ja ulosanti edes jollain lailla hyvä. Ja entä pukeutuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan perustuen iän tuomaan elämänkokemukseen (ei lapsiin).
Älytön kyselyhän tämä on, ei kannata ottaa näitä liian vakavasti.
Tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Ei voi tietää onko kumpikaan töissä enää vuoden päästä. Tulee houkuttelevampi tarjous tai elämä menee yhtäkkiä mullin ja mallin. Kun ei voi tietää, onko kumpikaan töissä "pitkään", ottaisin sen joka persoonana tuntuisi paremmin sopivan organisaatioomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap on tuo 35-vuotias, ja siitä tietää että lapset on tehty. Nyt hän haluaa täällä testata, mitkä ovat mahikset työnhaussa.
Mutta totta kyllä, että voihan hän olla se rekrytoijakin :)
Ottaisin 26-vuotiaan.
Työelämän taidot tuoreemmassa muistissa ja todennäköisesti nykyaikaisemmat kuin 5 vuotta työelämästä pois olleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi lasten sairastelut on kuitenkin satunnaisia ja voihan olla että poissaoloja ei tule lainkaan sen takia, jos esim. saa muun hoitajan tai mies hoitaa, kuten meillä. Kolmen lapsen äiti on oppinut sellaisia taitoja joita 26-vuotias ei ole vielä oppinut, esim. organisoiminen, pitkä pinna, kärsivällisyys jne...
Ajattelisin asiaa siltäkin kantilta, mitä vanhemmuus (ja vielä kolminkertainen sellainen) ihmiselle opettaa. Tämä vastaus siis pätee vain siinä tapauksessa, ettei hakijoiden persoonassa yms. olisi mitään olennaista eroa ja että periaatteessa olisivat hakijoina yhtä hyviä. Mahdollisten tulevien perhevapaiden takia syrjiminen on aika ahdasmielistä ajattelua, koska uusia työtekijöitä (ja eläkkeiden maksajia) tähän maahan kuitenkin tarvitaan ja rutkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhetilanne ei vaikuttaisi, minun päätökseeni.
Miesvaltaisella alalla työskentelen, enkä ole kohdannut syrjintää.
Jos luulet että perheesi on etu tai haitta työnhaullesi, niin olet hakuteillä. Keskity työnhaussasi tehtävään ja omaan osaamiseesi ja mitä pystyt työssä tarjoamaan. Jokaisella ihmisellä on keskimäärin työelämässäkin perhe ja se on normaalia. Epänormaalia voi olla jos ihminen ei perhettä halua - toki sekin on sallittua. Eli unohda tällaiset vertailut, jos et paikkaa saa niin se ei johtune perheestäsi vaan siitä että et itse ole työorientoituneen tuntuinen. Itse olen ollut aina vaativissa tehtävissä ja en pohdi työssä perhettäni ja mitä siitä ajatellaan. En myöskään juurikaan ole perheeni takia pois töistä vaan pyrin järjestämään asiat muuten.
Jos olet hyvä niin saat paikan. Joku toinen voi myös olla hyvä. Perheasioilla siinä tuskin on painoarvoa.
Alue: Aihe vapaa
Ilman muuta ottaisin tuon 35-vuotiaan, jolla lapset tehty, ei todennäköisesti äitiyslomia enää tiedossa, elämän täytyy olla kurinalaista ja organisoitua, ja elämänkokemustakin (mitä ei kannata väheksyä) löytyy 10 vuotta enemmän kuin nuoremmalta. Sairastella voi kuka tahansa.