4-vuotias poikani pilaa elämäni
Näin kerrottuna kuulostan tietenkin kamalalta, mutta kerron hieman taustoja.
Ihan tähän alkuun kerron, että kärsin autismin kirjoon kuuluvasta häiriöstä. Siedän hyvin huonosti stressiä ja kovia ääniä yms., jonka lisäksi minulla on muitakin aistiyliherkkyyksiä. En ole olleenkaan lapsirakas - enkä ole koskaan ollutkaan -, ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Olen myös helposti manipuloitavissa.
Kuitenkin, tämä "tarinani" alkoi siitä, kun tulin vahingossa raskaaksi alle 20-vuotiaana lyhytaikaiselle, yli 10v vanhemmalle poikaystävälleni. Tietenkin olisin tehnyt abortin, mutta raskaus selvisi niin myöhään, ettei siihen ollut enää mahdollisuutta. Todella vanhoillinen sukuni hylkäsi minut heti, kun raskauteni selvisi, ja jostain syystä en silloin "pystynyt" antamaan vauvaa adoptioon. Luulin, että alkaisin rakastaa poikaa ja että pystyisin huolehtimaan hänestä.
Menimme poikaystäväni kanssa naimisiin pelkästään lapsen takia. Liittomme on ollut hyvin myrskyinen. En saa häneltä ollenkaan apua lastenhoitoon. Hän on harvoin kotona, ja lisäksi hän on satunnaisesti väkivaltainen.
Nyt alankin sitten kertoa pojastani. Muutaman kuukauden ikäisenä hänellä oli koliikki, joten vauva ei tehnyt muuta kuin huusi vuorokauden ympäri. Mies häipyi jonnekin joka yö, ja minä en saanut nukuttua kuin puoli tuntia yössä. Muutaman kerran minulla kävi jopa mielessä itseni tai lapsen tappaminen. En kuitenkaan koskaan vahingoittanut poikaa, mutta itse yritin kerran hypätä parvekkeelta alas, mutta mieheni (joka oli silloin kotona) sai estettyä sen.
Kun koliikki laantui, poika ei silti ollut tyytyväinen. Hän itki ja kiukutteli turhasta, ja tuo suututti muutaman kerran mieheni, joka purki vihansa minuun henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Lisäksi vauva/taapero seurasi minua joka paikkaan, enkä voinut mennä edes vessaan tai suihkuun ilman poikaa. Tämän takia olin niin väsynyt, etten jaksanut harrastaa seksiä mieheni kanssa, joka tuon seurauksena raiskasi minut muutaman kerran. Lisään tähän, että haluaisin jättää mieheni, mutta minulla ei ole ollenkaan omaisuutta (ei kyllä hänelläkään), ei tukiverkkoa, ei töitä, ei mitään. Joutuisin todennäköisesti kadulle niin kuin hänkin, sillä yksin kummallakaan meistä ei olisi varaa maksaa vuokraa.
Palaan vielä siihen poikaamme. Seuraavaksi hänellä alkoi uhmaikä. Mikään ei kelvannut hänelle, ja koko asuntomme oli aina sotkussa kun hän jätti leluja joka paikkaan. Mieheni oli entistä enemmän poissa kotoa, mutta tämän takia hän ei enää stressannut niin paljon eikä ollut enää niin väkivaltainen. Itse kuitenkin olin uudelleen jaksamisen rajoilla, sillä mikään ei kelvannut pojalle. Oli pahaa ruokaa, rumat vaatteet ja lastenohjelmia piti katsoa vuorokauden ympäri. Lisäksi hän aina vitkutteli nukkumaanmenoa, ja usein sainkin hänet sänkyyn vasta aamuyöllä.
Jouduin keskeyttämään opintoni, jotta voisin huolehtia pojasta kellon ympäri. Nykyään hän on jo hieman rauhoittunut, mutta elämäni on jo pilalla. Ellen olisi synnyttänyt häntä, sukuni ei olisi hylännyt minua, en olisi joutunut naimisiin väkivaltaisen miehen kanssa, en olisi yrittänyt itsemurhaa, en olisi näin köyhä, en olisi umpiväsynyt ja masentunut, ja jatkaisin edelleen opintojani. Poikani on pilannut elämäni. Koskaan en häntä kuitenkaan satuttaisi.
En tiedä mikä tämäm pointti oli, oli pakko vain purkautua jonnekin.
Kommentit (69)
Kuulostaa kyllä ihan normaalilta pikkulapselta oikutteluineen, et vaan itse osaa toimia lapsen kanssa. Jos 4-vuotiaan kanssa on jo noin vaikeaa, kannattaa hakea apua ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä. Sinuna menisin lapsen kanssa turvakotiin väkivaltaista miestä pakoon ja kertoisin siellä myös kasvatusvaikeuksista. Poika ei ole pilannut sinun elämääsi, mutta sinä olet hyvää vauhtia pilaamassa pojan elämän, jos et hae apua.
Miksi IHMEESSÄ syytätte AP:ta? Hänen miehensähän on törkeästi käyttänyt hyväkseen teini-ikäistä, autistista tyttöä!
Ihan vitun jees kun se heikoin moska lisääntyy. Mitä ikinä teetkin, älä hanki toista lasta.
Kiitos kaikista asiallisista vastauksista. Kysyisin, että mitä tapahtuu kun tekee lastensuojeluilmoituksen omasta lapsestaan? Entä, jos soittaa neuvolaan tai lähtee turvakotiin?
Anteeksi, mutta en tiedä kovasti näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vitun jees kun se heikoin moska lisääntyy. Mitä ikinä teetkin, älä hanki toista lasta.
En aio koskaan hankkia toista lasta, se olisi minunkin pahin painajaiseni.
Sinä pilaat lapsesi elämän syyttämällä häntä sinun elämäsi pilaamisesta. Vähintä mitä voit tehdä on avata suusi neuvolassa ja pyytää apua, tarvittaessa lasu. Eroa väkivaltaisesta miehestä, kenenkään ei pidä joutua pelkäämään omassa kodissa. Varmasti saat tukia ja elatusapua niin että pärjäätte, tärkeintä olisi saada sekä sinun että lapsen henkinen hyvinvointi kuntoon. Turvakodin kautta voi myös saada apua. Ei kukaan voi auttaa jos et itse apua pyydä.
Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan tai lastensuojeliliittoon tms, mistä voisit saada apua ja lapselle hoitajan sillointällöin. Jos OIKEASTI olet valmis jättämään miehesi niin ota yhteys lähimpään turvakotiin, pääsette sinne pojan kanssa ja saat apua lapsen hoidossa kunnes pääset jaloillesi. Kyllä elämä kantaa kun itse olet rohkea. Muutama vuosi enää niin poika menee kouluun ja alkaa olla itsenäisempi nii. saat itsellesi enemmän aikaa.
Jaksamista!
Kiitos teille, joka toivotti jaksamista.
Minun pitää mennä. Tulen vastailemaan myöhemmin, todennäköisesti klo 23:n jälkeen.
Ihan sairasta, että tällainen itsekkään ja sairaan äidin lapsellinen ja epäkypsä vuodatus on saanut yläpeukkuja. Kuvauksen mukaan lapsi on ihan täysin normaali 4-vuotias, vanhemmat sen sijaan molemmat täysiä sekopäitä. Antaisitte lapsen pois, vielä ei ole myöhäistä pojan saada elää normaali ja hyvä lapsuus.
Sulle on tullu tänne kovasti ilkeää kommenttia mutta mä nyt sanon että tosi paljon voimia sulle nyt ja tulevaisuuteen. Sulla on oikeus sanoa että elämäsi on pilalla poikasi takia. Lapset ei aina ole "elämän lahja" tai "jumalan siunaus", eikä masentuneisuutta, raiskatuksi joutumista ja muuta elämän kurjuutta kuulu kuitata olankohautuksella.
Puhu tilanteestanne nyt ensiksi vaikka neuvolassa. Kolme asiaa on tapahduttava: 1. Sinun on päästävä eroon väkivaltaisesta miehestä. 2. Sinun on saatava itsellesi apua ja tarvittaessa hoitoa. 3. Sinun on saatava lapsellesi turvallinen kasvuympäristö, joko sinun kanssasi tai jossain muualla. Lupaa itsellesi ja lapsellesi, että nämä kolme asiaa tapahtuu, ja hae apua tähän heti huomenna, ennen kuin tilanne pahenee.
Soita paikkakuntasi lastensuojelun sosiaalityöntekijälle ja kerro tilanteestasi. Sitä kautta saat tarvitsemaasi apua ja tukea ja tietoa eri vaihtoehdoista.
Aika moni teistä on ilmeisesti ohittanut sen seikan, että AP ON AUTISTINEN NAINEN.
Vierailija kirjoitti:
Sulle on tullu tänne kovasti ilkeää kommenttia mutta mä nyt sanon että tosi paljon voimia sulle nyt ja tulevaisuuteen. Sulla on oikeus sanoa että elämäsi on pilalla poikasi takia. Lapset ei aina ole "elämän lahja" tai "jumalan siunaus", eikä masentuneisuutta, raiskatuksi joutumista ja muuta elämän kurjuutta kuulu kuitata olankohautuksella.
Ap on ihan itse pilannut elämänsä, ei lapsi. Mutta ap on myös hyvää vauhtia pilaamansa poikansa elämän.
Tee lapsesta lastensuojeluilmoitus. Saat sitä kautta apua arkeesi. Olisiko mahdollista puolipäivähoito tai sijaisperhe, joka ottaisi lapsen silloin tällöin hoitoon, jotta voit levätä. Myös sinä tarvitset jaksamiseen apua ja terapiaa ja nyt olet jo ottanut ensimmäisen askeleen ja yritä kerätä vielä voimia ja pyytää ulkopuolista apua.
Juuri näin. Te pilaatte lapsen ainutkertaisen elämän. Eihän teistä kumpikaan osaa olla lapselle rakastava banhempi. On suurempaa rakkautta antaa hänet pois jolloin hänellä on edes mahdollisuus löytää rakastava koti.
Jatka samaan malliin niin meillä on käsissä.toinen Anders Breivik. Hänen äitinsäkin syytti poikaa elämänsä pilaamisesta...
Ja vielä.uudelleen. itse olet kaikki valintasi tehnyt. Turha syyttää.poikaystävää tai sukua tai viatonta lasta. Tee aikuisen teko ja hanki lapsellesi apua. Lähetä tuo ensimmäinen viestisi lastensuojeluun
Kuinka joku vittu voi edes ajatella lapsestansa noin?????
Lapsellasi olisi parempi muualla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairasta, että tällainen itsekkään ja sairaan äidin lapsellinen ja epäkypsä vuodatus on saanut yläpeukkuja. Kuvauksen mukaan lapsi on ihan täysin normaali 4-vuotias, vanhemmat sen sijaan molemmat täysiä sekopäitä. Antaisitte lapsen pois, vielä ei ole myöhäistä pojan saada elää normaali ja hyvä lapsuus.
Sinä et ymmärrä millaista aistiyliherkän elämä on.
ja kun et ymmärrä, niin on viisaampaa että olet kommentoimatta.
(mutta joka tapauksessa tuolle tilanteelle pitää tehdä jotain)
Mene turvakotiin heti huomenna. Siellä sinut autetaan uuden elämän alkuun. Siellä ei tapahdu mitään, mitä et halua tapahtuvan - päätät täysin itse, minne suuntaan elämääsi alat ohjata. Jos päätät palata muutaman päivän / viikon pohdinnan jälkeen häiriintyneen miehesi luokse, niin palaat. Toisaalta turvakoti tarjoaa sinulle tuhannen taalan paikan aloittaa alusta; voit joko miettiä tulevaisuuttasi ilman lasta (lapsi adoptioon / sijoitukseen) tai lapsen kanssa. Ihan mille se alkaa tuntua. Turvakodista saat joka tapauksessa apua käytännön asioissa ja ennen kaikkea saat tuulettaa päätäsi sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät ja osaavat tukea, mikä ratkaisusi ikinä onkaan. Voit luottaa siihen, että sinua ei manipuloida muttei toisaalta tuomitakaan.
Minä olin useaan otteeseen turvakodissa lasten isän käytyä minuun käsiksi. Myös henkinen väkivalta ja ilmapiiri kotona oli sellainen, että pois oli päästävä. Voit uskoa, että ne ihmiset ovat siellä nähneet kaiken, mikään ei heitä yllätä eikä shokeeraa.
Mieti avoimesti lapsen antamista pois, koska ennen pitkää vahingoitat poikaa pahoin. Jos yhtään rakastat häntä, ajattelet hänen parastaan. Toisaalta itseäkin pitää rakastaa ja jos koet että äitiys pilasi elämäsi, koeta rakentaa itsesi uudelleen ilman lasta.
.... helpommin sanottu kuin tehty. Slti jokainen päivä on uusi mahdollisuus.
Pisti silmään tuo aamuyöllä nukkumaan yms, lapsi pomottaa sinua...