4-vuotias poikani pilaa elämäni
Näin kerrottuna kuulostan tietenkin kamalalta, mutta kerron hieman taustoja.
Ihan tähän alkuun kerron, että kärsin autismin kirjoon kuuluvasta häiriöstä. Siedän hyvin huonosti stressiä ja kovia ääniä yms., jonka lisäksi minulla on muitakin aistiyliherkkyyksiä. En ole olleenkaan lapsirakas - enkä ole koskaan ollutkaan -, ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Olen myös helposti manipuloitavissa.
Kuitenkin, tämä "tarinani" alkoi siitä, kun tulin vahingossa raskaaksi alle 20-vuotiaana lyhytaikaiselle, yli 10v vanhemmalle poikaystävälleni. Tietenkin olisin tehnyt abortin, mutta raskaus selvisi niin myöhään, ettei siihen ollut enää mahdollisuutta. Todella vanhoillinen sukuni hylkäsi minut heti, kun raskauteni selvisi, ja jostain syystä en silloin "pystynyt" antamaan vauvaa adoptioon. Luulin, että alkaisin rakastaa poikaa ja että pystyisin huolehtimaan hänestä.
Menimme poikaystäväni kanssa naimisiin pelkästään lapsen takia. Liittomme on ollut hyvin myrskyinen. En saa häneltä ollenkaan apua lastenhoitoon. Hän on harvoin kotona, ja lisäksi hän on satunnaisesti väkivaltainen.
Nyt alankin sitten kertoa pojastani. Muutaman kuukauden ikäisenä hänellä oli koliikki, joten vauva ei tehnyt muuta kuin huusi vuorokauden ympäri. Mies häipyi jonnekin joka yö, ja minä en saanut nukuttua kuin puoli tuntia yössä. Muutaman kerran minulla kävi jopa mielessä itseni tai lapsen tappaminen. En kuitenkaan koskaan vahingoittanut poikaa, mutta itse yritin kerran hypätä parvekkeelta alas, mutta mieheni (joka oli silloin kotona) sai estettyä sen.
Kun koliikki laantui, poika ei silti ollut tyytyväinen. Hän itki ja kiukutteli turhasta, ja tuo suututti muutaman kerran mieheni, joka purki vihansa minuun henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Lisäksi vauva/taapero seurasi minua joka paikkaan, enkä voinut mennä edes vessaan tai suihkuun ilman poikaa. Tämän takia olin niin väsynyt, etten jaksanut harrastaa seksiä mieheni kanssa, joka tuon seurauksena raiskasi minut muutaman kerran. Lisään tähän, että haluaisin jättää mieheni, mutta minulla ei ole ollenkaan omaisuutta (ei kyllä hänelläkään), ei tukiverkkoa, ei töitä, ei mitään. Joutuisin todennäköisesti kadulle niin kuin hänkin, sillä yksin kummallakaan meistä ei olisi varaa maksaa vuokraa.
Palaan vielä siihen poikaamme. Seuraavaksi hänellä alkoi uhmaikä. Mikään ei kelvannut hänelle, ja koko asuntomme oli aina sotkussa kun hän jätti leluja joka paikkaan. Mieheni oli entistä enemmän poissa kotoa, mutta tämän takia hän ei enää stressannut niin paljon eikä ollut enää niin väkivaltainen. Itse kuitenkin olin uudelleen jaksamisen rajoilla, sillä mikään ei kelvannut pojalle. Oli pahaa ruokaa, rumat vaatteet ja lastenohjelmia piti katsoa vuorokauden ympäri. Lisäksi hän aina vitkutteli nukkumaanmenoa, ja usein sainkin hänet sänkyyn vasta aamuyöllä.
Jouduin keskeyttämään opintoni, jotta voisin huolehtia pojasta kellon ympäri. Nykyään hän on jo hieman rauhoittunut, mutta elämäni on jo pilalla. Ellen olisi synnyttänyt häntä, sukuni ei olisi hylännyt minua, en olisi joutunut naimisiin väkivaltaisen miehen kanssa, en olisi yrittänyt itsemurhaa, en olisi näin köyhä, en olisi umpiväsynyt ja masentunut, ja jatkaisin edelleen opintojani. Poikani on pilannut elämäni. Koskaan en häntä kuitenkaan satuttaisi.
En tiedä mikä tämäm pointti oli, oli pakko vain purkautua jonnekin.
Kommentit (69)
Tee miehestä rikosilmoitus, jätä ukko ja muuta lapsesi kanssa pois ja aloittakaa oma elämä. Älä syytä lastasi kun ukkos on täysp*ska ja näköjään sukuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulle on tullu tänne kovasti ilkeää kommenttia mutta mä nyt sanon että tosi paljon voimia sulle nyt ja tulevaisuuteen. Sulla on oikeus sanoa että elämäsi on pilalla poikasi takia. Lapset ei aina ole "elämän lahja" tai "jumalan siunaus", eikä masentuneisuutta, raiskatuksi joutumista ja muuta elämän kurjuutta kuulu kuitata olankohautuksella.
Ap on ihan itse pilannut elämänsä, ei lapsi. Mutta ap on myös hyvää vauhtia pilaamansa poikansa elämän.[/quote
Jokaiselle meistä on annettu kuitenkin omat vahvuudet ja heikkoudet, myös sinulle ja niillä eväillä meidän on vain elettävä.
Ole iloinen, jos sinun syntymä hetkellä olet saanut korisi täyteen ja voit elää hyvää elämää ja kasvattaa ja hoitaa lapsesi oikein. Ole kiitollinen, kaikilla ei ole näin, vaikka kuinka haluaisi.
Ihan ensiksi hankkiudut eroon paskasta ukosta. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole. Selvitä mitä tukia saisit.
Neuvolassa kerrot tilanteestasi. Tarvitset apua. Lapsikin voi oireilla jos äiti on negatiivinen ja katkeroitunut.
Omat voimani loppuivat toisen lapsen kanssa. Jouduin hoitamaan häntä 24/7 yksin, kun mulla oli myös mulkero mies. Poika heräili 2-vuotiaaksi monta kertaa yössä. En ehtinyt itse edes nukahtaa, kun hän ensimmäisen kerran heräsi. Olin aivan loppu. Poikakin vaistosi miten "kiree" olin. Neuvolasta sain apua, unikouluun.
Nyt mun poika on reipas 11v. Elämä voittaa!!
Oman lapsen vuoksi on pakko yrittää selviytyä.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni teistä on ilmeisesti ohittanut sen seikan, että AP ON AUTISTINEN NAINEN.
En minä ainakaan ohittanut. Sitä suuremmalla syyllä hän tarvitsee apua ja tukea. -32-
Itse olen neljän lapsen yh. Nuorin lapsistani on myös 4-vuotias ja poika. Olen ollut tilanteessa, jossa jaksamiseni äitinä oli lopussa johtuen huonosta parisuhteesta ja epärealistisista odotuksista liittyen kumppanin tukeen ym. mielestäni normaaliin perhe-elämään kuuluvaan. Tein raskaan ratkaisun ja jäin yksin lasteni kanssa, joista pienin oli silloin vielä vauva. Lapseni ovat minulle rakkainta maailmassa ja pahalta tuntuu lukea, että joku kokee lapsen pilanneen elämän. Lapsesi vuoksi toivon, että päästät irti huonosta suhteesta ja haet tukea omaan äitiyteesi. Sinun vastuulla on, millainen aikuinen lapsestasi kasvaa
Sä et olis valinnut lasta. Lapsi ei olisi valinnut sua äidiksi. Tasan käy
Ota yhteyttä heti huomenna paikkakuntasi neuvolaan/sosiaalipäivystykseen ja kerro heille tilanteesi. Tarvitset apua ja sieltä sitä saat. Jos paikkakunnallasi on turvakoti, ota sinne myös yhteyttä heti huomenna. Sinun ja lapsesi pitää päästä turvalliseen paikkaan asumaan ja saada tukea tilanteeseen. Ja tosiaan päästä tuosta miehestä eroon.
Lapsi poimii ympäristöstään paljon asioita jo vauvasta asti, joten jos hän on joutunut kasvamaan epätasapainoisessa ja osittain turvattomassa ympäristössä niin se on voinut vaikuttaa nyt jo lapsen psyykkeeseen. Nämä asiat ovat kuitenkin vielä tässä vaiheessa korjattavissa mutta se vaatii tosiaan pääsyä tasapainoiseen ympäristöön ja elämään.
Tsemppiä ja toivottavasti kykenet hakemaan itsellesi ja lapsellesi apua mahdollisimman pian.
Te jotka syytätte AP:ta itsekkääksi, niin miten? Hänhän huolehtii yksin lapsesta eikä ole satuttanut häntä. Ap valvoo lapsen kanssa yöt ja päivät, yrittää saada häntä päiväkotiin yms. samaan aikaan kun hänen miehensä raiskaa ja hakkaa häntä. Lisäksi, AP:lla on ilmeisesti Asperger (veikkaan näin hyvästä kirjoitustaidosta), ja itsekin AS-henkilönä voin sanoa, että monet meistä kestävät todella huonosti painetta ja melua yms.
Aloittaja on jotain 19- ja 24-vuotiaan väliltä, joten ei ihme että hän kuulostaa epäkypsältä.
Mietin tässä, että lapsellasi saattaa olla itsesi tapaan erityiskykyjä (siis oletan että sinulla on, sillä tilaasi liittyvät usein erityiskyvyt) ja ehkä voisit kokeilla joko hän oppisi lukemaan. Lukeva lapsi on hiljaisempi ja saisit ehkä enemmän rauhaa päivääsi.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on jotain 19- ja 24-vuotiaan väliltä, joten ei ihme että hän kuulostaa epäkypsältä.
Ei kuulosta, vaan kuulostaa väsyneeltä ja hänen tilanteensa on hankala.
Oliko tää vitsi???
Ei oikeesti, järki käteen ihmiset...
Todella ala-arvoisia jotkut kommentit.
Tulee kyllä suru lapsen puolesta! Kaikenlaisissa dysfunktionaalisissa perheissä lapsia kasvaakin... Huh huh.
Joillekin kommentoijille tiedoksi, asperger ei edes aina ole kovin lievä häiriö.
Neuvolaan tai turvakotiin soitat heti huomenna, sieltä ohjaavat eteenpäin. Erotessa et joudu kadulle, jos olet työtön, saat työttömyyskorvausta, edellyttää tietysti että ilmoittaudut työnhakijaksi, saat asumistukea ja joko mies maksaa elatusmaksua tai saat sitä Kelasta. Lapsilisäänkin saat yh-korotuksen.
Tarviit nyt apua itsellesi, jonkun tukihenkilön jonka kanssa saat käytännön asiat rullaamaan ja sitten arjen sujumaan ja lapselle rajat.
Olet niin loppu nyt että yksin et selviä.
Itsekin mietin, että millä asteikolla ap on itsekäs??
Miksi dissaatte apn miestä joka pelasti apn itsarilta??
Autismikirjon häiriöstä kirjoitti, näitä on hyvin eritasoisia, esim. asperger kuuluu näihin häiriöihin. Tekstin perusteella ei vaikuta vaikeimman tasoiselta häiriöltä. Joka tapauksessa tarvitsee lastensuojelun apua tilanteeseensa, mm. turvaa väkivaltaiselta mieheltä ja vähintään vahvaa tukea rajojen asettamisessa lapselle.