4-vuotias poikani pilaa elämäni
Näin kerrottuna kuulostan tietenkin kamalalta, mutta kerron hieman taustoja.
Ihan tähän alkuun kerron, että kärsin autismin kirjoon kuuluvasta häiriöstä. Siedän hyvin huonosti stressiä ja kovia ääniä yms., jonka lisäksi minulla on muitakin aistiyliherkkyyksiä. En ole olleenkaan lapsirakas - enkä ole koskaan ollutkaan -, ja pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Olen myös helposti manipuloitavissa.
Kuitenkin, tämä "tarinani" alkoi siitä, kun tulin vahingossa raskaaksi alle 20-vuotiaana lyhytaikaiselle, yli 10v vanhemmalle poikaystävälleni. Tietenkin olisin tehnyt abortin, mutta raskaus selvisi niin myöhään, ettei siihen ollut enää mahdollisuutta. Todella vanhoillinen sukuni hylkäsi minut heti, kun raskauteni selvisi, ja jostain syystä en silloin "pystynyt" antamaan vauvaa adoptioon. Luulin, että alkaisin rakastaa poikaa ja että pystyisin huolehtimaan hänestä.
Menimme poikaystäväni kanssa naimisiin pelkästään lapsen takia. Liittomme on ollut hyvin myrskyinen. En saa häneltä ollenkaan apua lastenhoitoon. Hän on harvoin kotona, ja lisäksi hän on satunnaisesti väkivaltainen.
Nyt alankin sitten kertoa pojastani. Muutaman kuukauden ikäisenä hänellä oli koliikki, joten vauva ei tehnyt muuta kuin huusi vuorokauden ympäri. Mies häipyi jonnekin joka yö, ja minä en saanut nukuttua kuin puoli tuntia yössä. Muutaman kerran minulla kävi jopa mielessä itseni tai lapsen tappaminen. En kuitenkaan koskaan vahingoittanut poikaa, mutta itse yritin kerran hypätä parvekkeelta alas, mutta mieheni (joka oli silloin kotona) sai estettyä sen.
Kun koliikki laantui, poika ei silti ollut tyytyväinen. Hän itki ja kiukutteli turhasta, ja tuo suututti muutaman kerran mieheni, joka purki vihansa minuun henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Lisäksi vauva/taapero seurasi minua joka paikkaan, enkä voinut mennä edes vessaan tai suihkuun ilman poikaa. Tämän takia olin niin väsynyt, etten jaksanut harrastaa seksiä mieheni kanssa, joka tuon seurauksena raiskasi minut muutaman kerran. Lisään tähän, että haluaisin jättää mieheni, mutta minulla ei ole ollenkaan omaisuutta (ei kyllä hänelläkään), ei tukiverkkoa, ei töitä, ei mitään. Joutuisin todennäköisesti kadulle niin kuin hänkin, sillä yksin kummallakaan meistä ei olisi varaa maksaa vuokraa.
Palaan vielä siihen poikaamme. Seuraavaksi hänellä alkoi uhmaikä. Mikään ei kelvannut hänelle, ja koko asuntomme oli aina sotkussa kun hän jätti leluja joka paikkaan. Mieheni oli entistä enemmän poissa kotoa, mutta tämän takia hän ei enää stressannut niin paljon eikä ollut enää niin väkivaltainen. Itse kuitenkin olin uudelleen jaksamisen rajoilla, sillä mikään ei kelvannut pojalle. Oli pahaa ruokaa, rumat vaatteet ja lastenohjelmia piti katsoa vuorokauden ympäri. Lisäksi hän aina vitkutteli nukkumaanmenoa, ja usein sainkin hänet sänkyyn vasta aamuyöllä.
Jouduin keskeyttämään opintoni, jotta voisin huolehtia pojasta kellon ympäri. Nykyään hän on jo hieman rauhoittunut, mutta elämäni on jo pilalla. Ellen olisi synnyttänyt häntä, sukuni ei olisi hylännyt minua, en olisi joutunut naimisiin väkivaltaisen miehen kanssa, en olisi yrittänyt itsemurhaa, en olisi näin köyhä, en olisi umpiväsynyt ja masentunut, ja jatkaisin edelleen opintojani. Poikani on pilannut elämäni. Koskaan en häntä kuitenkaan satuttaisi.
En tiedä mikä tämäm pointti oli, oli pakko vain purkautua jonnekin.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Miksi syytät lasta jos miehesi on kusipää?
Koska jos lasta ei olisi, en olisi jumissa kyseisen miehen kanssa.
Voitko tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen, että saatte apua ja tukitoimia?
Ot, minulla on sama diagnoosi ja tällä palstalla sekä livenä moni hyväätarkoittava äiti on kehottanut hankkimaan tietoisesti lapsi. Toivottavasti he lukevat tätä ketjua.
Poika hoitoon , äiti kouluun, ukko pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Voitko tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen, että saatte apua ja tukitoimia?
Ot, minulla on sama diagnoosi ja tällä palstalla sekä livenä moni hyväätarkoittava äiti on kehottanut hankkimaan tietoisesti lapsi. Toivottavasti he lukevat tätä ketjua.
Mitä tapahtuu, jos tekee itsestään lastensuojeluilmoituksen?
just,oot kuitenki uomes sossu kustantaa sulle vuokrat ja t tuet voit kyllä erota miehestsi. mun mielestä lapsesi käytöksestä pitäisi puhua neuvolassa,selväti sulta puutuu kyky pistää rajat pojallesi ja poikasi vetää sua miten sattuu,4v on kova ikä mut ota yhtyttä neuvolaan,poliiiin sossuun ja vikka lastensujeluun kyll sua autetaan jos haluat apua
Hae nyt hyvä nainen apua lastenhoitoon ja omaan jaksamiseesi. Miksei lasta ole laitettu päiväkotiin jos sinä kerran opiskelet? Saisit kyllä tukia millä pärjätä yksin lapsen kanssa jos lähtisit tosta teidän anteeksi vaan paskasta avioliitosta.
Anna lapsi sijaiskotiin. Nyt heti yhteys sossuun. Lapsi kyllä vaistoaa vihamielisyyden eikä tuo teidän tarjoama koti ympäristö ja kasvatus, oikeastaan sen puute, ole lapselle mitenkään hyväksi. Väkivaltainen isä ja kylmä äiti. Näytä tuo tekstisi sossuun.
Olet niin negatiivinen , nyt ku poika käy päiväkotia niin voit mennä ihan hyvin opiskelee /töihin niin kuin kaikki muut, eikä lapselle pidä laittaa ohjelmia koko aikaa , lähde vaikka ulos sen kaa
...ja ykkönen jatka.. Tulen ihn suunnattoman vihaiseksi siitä että viatonta lasta käytetään syntipukkina.sinä ja miehesi ette ole ehkäisseet, huomanneet rasautta, osanneet hoitaa itseänne tai parisuhdettanne. Sukusi on mitä on ja on päättänyt hylätä sinut. Mikään, toistan, yhtään mikään näistä ei ole pokasi vika.
Herää ja katso peilin. Jos ei asenteesi muutu, sinä olet se joka pilaa hänen elämänsä, ei päin vastoin. Hae apua kun et kerran itse osaa.
Ei poika, vaan olosuhteet. Älä syytä lasta :'(
Ymmärtääkseni lapsen voi antaa adoptioon isompanakin.
Ja lapsen kanssa ei Suomessa joudu kadulle.
Ensimmäisenä sinun pitää hankkiutua väkivallasta eroon. Aloita vaikka puhumalla neuvolassa.
Voimia!
Lapsi ei pyytänyt saada syntyä. Sinä ja sekopää ukkosi ette osaa ehkäistä!
Kai se lapsi päiväkodissa on jo että saat joskus levätä?
Itse pilarit elämäsi ei poikasi. Sinä avasit haarasi, sinä päätät pitää lapsesi, sinä päätit olla miehen kanssa joka on väkivaltainen ja epäluotettava. Poikasi ei valinnut mitään. Hän vaan sattui syntymään huonoille vanhemmille.
Lapsesi ei pilannut elämääsi. Sinä teit kaikki päätökset, sinä päätit pitää tuon viattoman pojan vaikka et selvästikkään siihen ole ollut valmis/halukas. Hae apua neuvolasta, voisit saada apua ja mahdollisesti pois miehesi luota. Sinulla on vaihtoehtoja kunhan vain lopetat sen muiden syyttelyn ja teet asialle jotain. Voit muuttaa elämäsi suuntaa kunhan itse haluat ja teet asialle jotain!
Avioero olisi taloudellisten syiden lisäksi vaikeaa myös siksi, että kuten aloituksessa mainitsin, olen helposti manipuloitavissa. Mieheni todennäköisesti suostuttelisi minut jäämään, ja hyvin suurella todennäköisyydellä suostuisin. Oma tahtonikin on kadonnut jonnekin.
Sijaiskoti olisi minusta mahtava vaihtoehto, mutta kun ehdotan sitä miehelleni, hän suuttuu ja sanoo ettei halua. Minusta on kummallista, että hän ei halua lasta muualle, mutta hän ei silti auta minua ollenkaan lastenhoidossa.
Päiväkotia yritimme jossain vaiheessa, mutta aamulla herääminen ja sinne lähteminen oli kamalaa. Poika alkoi huutaa täyttä kurkkua aina kun piti pukea, ja herätti samalla mieheni, joka tietenkin suuttui silmittömästi ja alkoi raivota minulle.
Älkää syyllistäkö ap:tä. Hän on äärettömän väsynyt ja jaksamisen äärirajoilla. Kun hän on saanut elämänsä raiteilleen, päässyt ulos tilanteesta jossa hän ei nyt näe ulospääsyä, hän tuskin syyttää enää poikaa mistään. Mutta vuosien unettomuus ja tuollaisessa helvetissä selviytyminen tekee temppuja aivoille. Sitku ap on päässyt lapsensa kanssa turvakotiin, siitä omilleen, miehelle lähestymiskiellon, lapsen tarhaan ja aloittanut opintonsa uudestaan niin elämä näyttää todella erilaiselta. Tuollaisessa tilanteessa on mahdotonta olla ihanneäiti muuta kuin lähtemällä siitä tilanteesta.
Ap. Tässä maassa ei ole pakko olla yhdenkään miehen kanssa rahan tai lapsen takia.
Muutama pointti:
- Lapsesi kuulostaa täysin tavalliselta lapselta. Lapset kiukuttelevat, aina tulee jokin uhmakausi jne. Lakkaa siis syyttämästä lastasi.
- Miehesi taas ei kuulosta millään tavalla normaalilta vaan häiriintyneeltä henkilöltä, josta sinun tulee päästä eroon heti. Rahattomuus ei ole este. Soita turvakotiin tai mene sinne heti huomenna. Siellä voitte yhdessä työntekijöiden kanssa miettiä jatkoa ja suunnitella elämällesi parempaa tulevaisuutta. Myös rahavaikeuksiin saa sieltä apua ja tietoa. Mies on suurin ongelmasi ja pilaa tällä hetkellä sinun ja lapsen elämän.
- Soita neuvolaan ja kerro, että tarvitset apua. Et pärjää etkä jaksa enää yksin.
- 4v on vaikea ikä. Lapsi ei ole enää pieni ja uhmaaminen ja kiukuttelu voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä. Voi tuntua, että on huono äiti, kun ei tuon ikäistä osaa kasvattaa paremmin käyttäytyväksi. Todellisuudessa 4v on vielä kovin pieni ja viimeiset uhmat on käynnissä. Johdonmukaisuudella ja rakkaudella pääsee kasvatuksessa pitkälle. Opettele hellimään lasta, vaikka et itse siitä nauttisikaan. Päivittäinen 15 minuutin kutitus- ja hassutteluhetki voi tehdä ihmeitä teille molemmille.
- Luo tarkka päiväohjelma itsellesi ja pojallesi. Ilmoita lapsi kerhoon jos päiväkoti ei ole vaihtoehto.
Tiedän, että on omaa syytäni, että poika syntyi. Mieheni sai manipuloitua minut seksiin ilman ehkäisyä. Kadun tätä jälkeenpäin kovasti.
Miksi syytät lasta jos miehesi on kusipää?