PK-sedun asuntojen hinnat mitä hittoa!? :((
Vihdoinkin elämässä on sellainen tilanne, että omistusasunnon ostaminen voisi tulla kyseeseen. Perheen palkansaajien bruttotulot vakituisista töistä ovat yhteensä n. 7000 euroa kuussa. Ajatuksena oli alunperin rivarikolmio kivalta alueelta Vantaa-Espoo-Helsinki akselilta mieluiten metro- tai junaradan varrelta (koska molemmat käyvät Helsingin keskustassa töissä). Melkoinen järkytys on iskenyt molempiin kun tajuttiin miten kalliita asunnot täällä oikeasti on. Lisäksi katselen ihan uusin silmin lähiseudun ihmisiä, jotka on ostanut rivitalo- tai omakotitalon: miten heillä on siihen varaa? Uskaltaako ihmiset oikeasti ottaa kolmensadantonnin lainoja rivitaloon? Itse en ainakaan halua sellaista taakkaa, vaan myös jättää varaa myös muulle elämiselle. Hieman tutkimme mahdollisuutta muuttaa kehyskuntiin, mutta työmatkoista tulisi liian hankalia (toinen tekee kolmivuorotyötä). Pääkaupunkiseudulta ei näillä näkymin voi poiskaan muuttaa töiden takia. Jatkamme siis vuokra-asumista toistaiseksi..
Mielenkiinnolla kysyisinkin, miten olette päätyneet tämänhetkiseen asumisratkaisuunne ja millainen se on?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Vinkkaanpa äidille ja isälle, että alkavat säästää minulle ja veljille omistusasuntoja 30-40 vuotta sitten, kiitos vinkistä!
Alapeukut tulevat siis varmastikin siitä, että kenenkään on aika mahdoton muuttua vanhempien antamaksi avuksi, jos vanhemmilla ei sellaista ole antaa. Esimerkiksi sekä minun että miehen vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joilla on useampi lapsi eikä omistusasuntoa. Miten ajattelit, että tuo sinun vinkkisi siis olisi auttanut vaikkapa meitä asunnon hankkimisessa? Saimme ihan itse omista tuloistamme säästää joka pennin, ei ollut mitään kultalusikoita kaivettavana pyllystä, ei edes takausta ollut mahdollista saada.
Yllätys? Köyhyys on perinnöllistä. Demariaikama oli vähällä käydä niin että duunaristakin voi tulla omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm. Me ollaan miehen kanssa 26 vuotiaita, bruttotulot 8000e ja nousee ja otetaan 600k laina. ja mielestäni se on ihan ok määrä.
Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Helsingin keskustasta ei saa edes kunnon pientä kolmiota/perheasuntoa 600 tuhannella. Tiedän monia jotka ostaa tuon hintaisia asuntoja ja vielä pienemmillä tuloilla.
pääkaupunkiseudulla voi olla pakko ottaa ylisuuri laina mutta yli kolme kertaa vuositulojen verran katsotaan siltli ylivelkaantuneeksi eli apn kohdalla juurikin tuo yli 250000e mihin max lainaan hän on itsekin päätynyt
Jos et pelaa, et voi voittaa. Saatananmoista lainaa vaan kehiin, joilla ostat omasta mielestäsi sijoitusasunnon. Loput rahat osakkeisiin, ja ehkä voit sitten 20 vuoden kuluttua kehuskella täällä, miten fiksuja olitte, ja kaikkien pitäisi tehdä samoin.
Tai sitten teet konkurssin, mutta hei... nollan alle ei pääse.
Mä en tässä tajua sitä että miten on voinut asua pk-seudulla ja haaveilla omistusasunnosta vuosia ja silti olla tietämätön hintatasosta?
Lehdet, netti ja tv on täynnä tietoa asuntojen hinnoista. Ja jos niitä ei seuraa niin facebookissakin pyörii ainakin mulla koko ajan kavereiden jakamia asyntinen myynti-ilmoituksia.
Kun itse aloimme haaveilla omistusasunnosta niin Etuovi.com oli kovassa käytössä jo siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm. Me ollaan miehen kanssa 26 vuotiaita, bruttotulot 8000e ja nousee ja otetaan 600k laina. ja mielestäni se on ihan ok määrä.
Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Helsingin keskustasta ei saa edes kunnon pientä kolmiota/perheasuntoa 600 tuhannella. Tiedän monia jotka ostaa tuon hintaisia asuntoja ja vielä pienemmillä tuloilla.
pääkaupunkiseudulla voi olla pakko ottaa ylisuuri laina mutta yli kolme kertaa vuositulojen verran katsotaan siltli ylivelkaantuneeksi eli apn kohdalla juurikin tuo yli 250000e mihin max lainaan hän on itsekin päätynyt
Vaan jos on valmis kompromisseihin, 250 000 eurolla saa esim. Espoosta 4h+k rivariasunnon halvimmista lähiöistä. Helsingin keskustaan tosin pitää julkisilla vaihtaa metron tulon jälkeen kahdesti.
Vierailija kirjoitti:
Asunto täyttää yhden perustarpeen, siksi se kannattaaa omistaa.Ei sitätietenkään osteta niinkuin ranskista kaupasta.
Asunto on siis vähän niin kuin viljapelto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan ruota 'vanhemmat auttavat ensiasunnonostossa'-kirjoitusta. Se on silti totta monen kohdalla pk-seudulla. Mä ja erittäin moni kaverini säästetään parhaillaan yksiöön lapsillemme. He ovat tällä hetkellä eskari-ala-asteikäisiä... Eli varhain aloittamalla ja suunnittelemalla se onnistuu.
Vinkkaanpa äidille ja isälle, että alkavat säästää minulle ja veljille omistusasuntoja 30-40 vuotta sitten, kiitos vinkistä!
Alapeukut tulevat siis varmastikin siitä, että kenenkään on aika mahdoton muuttua vanhempien antamaksi avuksi, jos vanhemmilla ei sellaista ole antaa. Esimerkiksi sekä minun että miehen vanhemmat ovat pienituloisia duunareita, joilla on useampi lapsi eikä omistusasuntoa. Miten ajattelit, että tuo sinun vinkkisi siis olisi auttanut vaikkapa meitä asunnon hankkimisessa? Saimme ihan itse omista tuloistamme säästää joka pennin, ei ollut mitään kultalusikoita kaivettavana pyllystä, ei edes takausta ollut mahdollista saada.
Yllätys? Köyhyys on perinnöllistä. Demariaikama oli vähällä käydä niin että duunaristakin voi tulla omistaja.
Minulle tuo ei ollut mitään uutta, mutta monille muille tuntuu olevan jotain ihan käsittämätöntä, että vanhemmilla ei ole heittää kymmeniä tuhansia jokaiselle lapselle pikkuavustukseksi. Pankissakin ihmeteltiin kovin, kun olimme ihan itse säästäneet tarvittavat 10 prosenttia asunnon hinnasta. Poikkeuksetta kysyttiin, että eivätkö vanhemmat voi laittaa omakotitaloaan tai jotain sijoitusasunnoistaan lainan pantiksi.
Vanhoja isoja kerrostaloasuntoja Vantaalta tai Espoosta voisi löytyä siedettävällä hinnalla.
http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13187142
Löysin monta vaihtoehtoa hakukriteereillä. Siihen, ovatko asunnot hyviä, en ota kantaa.
me muutettiin just helsinkiin ihanalle omakotialueelle, ollaan kolmekymppisiä, ostettiin 110 m2 kämppä, 360 000, meillä on vaan 20 000 lainaa..myö saatiin "vähän ennakkoperintöä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Huvittaa kyllä vähän kun puhutaan "ettei heti unelmakämppää voi olettaakkaan saavan". Rivarikolmio ei siis todellakaan ollut meidän ajatus unelmasta. Lapsellisesti ajattelin vielä pari vuotta sitten, että muutetaan ihanaan pieneen omakotitaloon koko perhe. Rivitalo olisi vaan kompromissi.
-ap-Aikamoinen kompromissi, ja vielä hyvien ja mutkattomien kulkuyhteyksien varrelta pitäisi asunto löytyä.
Kompromissi köyhälle olisi ennemminkin kerrostaloasunto jostain edullisesta kaupunginosasta.
Mielestäni sellainen asunto ei olisi liikaa vaadittu, kun perheen bruttotulot on 7000 € /kk (miehen palkka tulee nousemaan tod.näk. ensi vuonna) + lapsilisät. Kämppiä kun katsoo niin tulee kyllä kieltämättä köyhä olo..
-ap-
onnellinen äiti kirjoitti:
me muutettiin just helsinkiin ihanalle omakotialueelle, ollaan kolmekymppisiä, ostettiin 110 m2 kämppä, 360 000, meillä on vaan 20 000 lainaa..myö saatiin "vähän ennakkoperintöä"
alapeukuttaja taidat olla "vähän" kateellinen ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksistanne! Huvittaa kyllä vähän kun puhutaan "ettei heti unelmakämppää voi olettaakkaan saavan". Rivarikolmio ei siis todellakaan ollut meidän ajatus unelmasta. Lapsellisesti ajattelin vielä pari vuotta sitten, että muutetaan ihanaan pieneen omakotitaloon koko perhe. Rivitalo olisi vaan kompromissi.
-ap-Aikamoinen kompromissi, ja vielä hyvien ja mutkattomien kulkuyhteyksien varrelta pitäisi asunto löytyä.
Kompromissi köyhälle olisi ennemminkin kerrostaloasunto jostain edullisesta kaupunginosasta.
Mielestäni sellainen asunto ei olisi liikaa vaadittu, kun perheen bruttotulot on 7000 € /kk (miehen palkka tulee nousemaan tod.näk. ensi vuonna) + lapsilisät. Kämppiä kun katsoo niin tulee kyllä kieltämättä köyhä olo..
-ap-
Olisiko aika ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja kohdata realiteetit?
Vierailija kirjoitti:
Mä en tässä tajua sitä että miten on voinut asua pk-seudulla ja haaveilla omistusasunnosta vuosia ja silti olla tietämätön hintatasosta?
Lehdet, netti ja tv on täynnä tietoa asuntojen hinnoista. Ja jos niitä ei seuraa niin facebookissakin pyörii ainakin mulla koko ajan kavereiden jakamia asyntinen myynti-ilmoituksia.
Kun itse aloimme haaveilla omistusasunnosta niin Etuovi.com oli kovassa käytössä jo siinä vaiheessa.
En ole niin tarkkaan niitä seuraillut kun opiskelun, työn, harrastusten ja perheen yhteensovittaminen on vienyt niin paljon energiaa. -ap-
Vierailija kirjoitti:
Nythän sitä lainaa vasta uskaltaakin ottaa. Korot nollilla ja pk-seudun asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti.
Asuntojen hinnat nousevat KOSKA korot ovat nollilla. Jossain vaiheessa tulee sitten samanaikanen korkotason nousu ja hintatason lasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hmmm. Me ollaan miehen kanssa 26 vuotiaita, bruttotulot 8000e ja nousee ja otetaan 600k laina. ja mielestäni se on ihan ok määrä.
Ihmettelen miksi tämä on saanut niin paljon miinuksia? Helsingin keskustasta ei saa edes kunnon pientä kolmiota/perheasuntoa 600 tuhannella. Tiedän monia jotka ostaa tuon hintaisia asuntoja ja vielä pienemmillä tuloilla.
pääkaupunkiseudulla voi olla pakko ottaa ylisuuri laina mutta yli kolme kertaa vuositulojen verran katsotaan siltli ylivelkaantuneeksi eli apn kohdalla juurikin tuo yli 250000e mihin max lainaan hän on itsekin päätynyt
Vaan jos on valmis kompromisseihin, 250 000 eurolla saa esim. Espoosta 4h+k rivariasunnon halvimmista lähiöistä. Helsingin keskustaan tosin pitää julkisilla vaihtaa metron tulon jälkeen kahdesti.
Juuri näin. siksi kirjoitinkin että voi olla pakko ottaa ylisuuri laina. 100000 e lla saa uuden yksiön Vantaan lähiöstä tai jostain ympäryskunnasta.Sipoosta pitää vaihtaa bussista junaan.Joistakin kehuskunnista voi päästä suoraan bussilla ja junalla ainakin, mutta bussi on junaa kalliimpi. Juna-asemien vieressä asuntojen hinnat on kalliimmat. Auto maksaa ja sitä pitää huoltaa eikä se aina toimi ja sillä rahalla voi ostaa sitten jo kalliimman asunnon lähempää (helsingin parkkimaksuista puhumattakaan).tässä tulee myos kannattavuus siksi koska matkustaminenkin maksaa.Metron liityntäliikenne on vaivalloista ja aikaavievää.Kuinkahan moni ostaa auton yhteyksien hankaloiduttua? Mulla on itsellä kaupungin asunto, mikä lisää kynnystä muuttaa entisestään koska ekaksikin hyödyn matalamman vuokran takia vähemmän asunnon ostamisesta ja siksi toisekseen kun olen asunnosta luopunut niin takaisin tuskin pääsen sen verran iso on kysyntä.Voin siis päätyä paljon huonompaan tilanteeseen kun missä nyt olen
onnellinen äiti kirjoitti:
onnellinen äiti kirjoitti:
me muutettiin just helsinkiin ihanalle omakotialueelle, ollaan kolmekymppisiä, ostettiin 110 m2 kämppä, 360 000, meillä on vaan 20 000 lainaa..myö saatiin "vähän ennakkoperintöä"
alapeukuttaja taidat olla "vähän" kateellinen ;)
Minä ainakin alapeukutin, en ole kateellinen. En ehkä ikinä tule asumaan 110m2 asunnossa, mutta ainakin se, missä asun, tulee olemaan omilla rahoillani hankittu. Jos joku sattuisi antamaan siihen rahaa, ottaisin sen kiitollisena vastaan ja pitäisin suuni supussa enkä tulisi asuntojen hintoja kauhistelevaan ketjuun leijumaan :)
Asunto täyttää yhden perustarpeen, siksi se kannattaaa omistaa.Ei sitätietenkään osteta niinkuin ranskista kaupasta.