Miten ilmoittaa naiselle, etten aio maksaa treffejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa omansa on ihan ok periaate. Mutta se pitää kertoa jo kutsuessa.

Jos emme ole hyviä tuttuja, ja joku kutsuu minut mihin tahansa mikä maksaa paljon, on todella kusetusta että yhtäkkiä minä maksankin, vaikka toinen on kutsuja. Kyllä minulle voi semmoista ehdottaa, mutta tosiaan pelisäännöt on oltava selvät.

Itse yleensä tosin olen oppinut kysymään että mitä jokin kohde/lippu tms maksaa, kun olen huomannut että aika monet, varsinkin miehet, eivät tätä tajua heti edes kertoa. Ja tämä ei-kertominen ei suinkaan tarkoita  että mies olisi aikeissa maksaa, vaan hän on vaan niin tyhmä ettei tajua asiaa kertoa. Testi se on tämäkin kohta, monessa mielessä.

Sen pitäisi olla lähtökohtainen oletuksesi, että jos menet maksulliseen tapahtumaan, niin maksat oman lippusi. En ymmärrä kuinka typerä pitää olla, että kuvittelee automaattisesti pääsevänsä ilmaiseksi. Voin kyllä joskus tarjota, mutta tällöin haluan saada aikaan sen kiitollisen reaktion, jossa toinen oikeasti yllättyy siitä, että haluan tarjota hänelle jotain, koska tällöin hän on palkintonsa ansainnut. Se, että ihminen pitää tarjoamista jonain automaationa antaa erittäin huonon lähtökohdan tasa-arvoiseen suhteeseen oli se sitten kaverisuhde tai parisuhde.

-AP

Jos varakas tuttavani pyytää minut, opintovelkaisen pienipalkkaisen yksinhuoltajan, teatteriin kanssaan, niin oletan lähtökohtaisesti että hän myös maksaa. Jos minulle tuollaista ehdottaa tilanteeni tietäen, ja sitten ylläri pylläri tuleekin esiin että no kaivapa kukkaro esiin ja maksa se kolmekymppiä/viisikymppiä, on kutsuja totisesti tyhmä ja ajattelematon. Ja joo, en voi yleensä kuvitella, että kukaan joka ei tiedä minusta muutamaa perusasiaa, esittäisi tuommoisen kutsun. Ainakaan kukaan sellainen jonka kanssa voisin lähteä minnekään.

Minua voi kutsua museoon, lenkille tai luontoretkelle.

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen haluat, varmemmin saat, kun vähän hemmottelet - sanoi mieheni 42v.

Olen siunattu sen verran hyvällä ulkonäöllä, että naisen saamiseksi minun pitää lähinnä vain ilmestyä paikalle. Ei siis ole mitään tarvetta lähteä lahjomaan naisia saadakseen heidän seuraansa. Mielestäni tämä on itsensä asettamista arvoasteikossa naisen alapuolelle, mikä on itsessään jo kaamea ajatus tasa-arvoa kunnioittavalle ihmiselle.

-AP

"Ei se varsinaisesti tärkeää ole ,että onko nainen mukana teatterissa" :'D Kiitos, saimme miehen kanssa hyvät naurut tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpöhöpö. Olen erittäin varakas nainen, ja periaatteesta olen sitä mieltä että jos toinen kutsuu treffeille teatteriin, kutsuja maksaa. Ja sitten vastavuoroisesti se joka ei maksa lippuja, tarjoaa väliaikadrinkit tai sen jälkeiset drinkit baarissa.

Ihan kohteliaita peruskäytöstapoja tuollainen, ei mitään tasa-arvo/ lompakkoloispaskaa. Näkee että suuri osa täällä käyvistä miehistä on sosiaalisilta tavoiltaan hyvin rajoittuneita ja epäkohteliaita. Samat miehet huutelevat idän naisten ihanuuden perään ja mollaavat suominaisia, vaikkakin juuri ne idän naiset ovat sanan varsinaisessa merkityksessä enemmän lompakkoloisia kuin kodin ulkopuolella työssä käyvät, monesti miehiään paremminkin tienaavat naiset.

Taas kovin valikoivaa on tasa-arvosi. Kutsuja maksaa on ainoastaan yksi toimintatapa, eikä todellakaan kaikki sitä noudata. Ikävä kyllä moni nainen olettaa olevansa etuoikeutettu tässä asiassa miehen suhteen. Jos esimerkiksi nainen kutsuisi minut teatteriin, niin en todellakaan olettaisi tämän maksavan, enkä edes vastaanottaisi ilmaislippua ilman vastakorvauksesta sopimista.

Tekstisi muuten paljastaa, että olet juurikin kuvailemasi lompakkoloinen.

Ap, voin vakuuttaa että jos pistetään meidän ansiotulot ja pääomatulot rinnakkain, on äärimmäisen epätodennäköistä että se olen minä joka siinä jää kakkoseksi. Mulla ei ole mitään tarvetta loisia kenenkään kukkarolla - nyt puhutaan peruskäytöstavoista. Jotka voin näiden sun viestien perusteella sulla olevan miltei olemattomat. :-)

Eli vaikka sinä olisit todella paljon varakkaampi, SILTI sinun pitää ehdottomasti päästä loisimaan treffikumppanin lompakolla. Eikä ahneudellasi ole mitään rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten tosiaan ruuan osto käy näissä parisuhteissa? Yhdessä ei voi edes syödä, koska miten on mahdollista tasata se, että kumpikin saa porkkanaraastetta yhtä paljon. Pakko olla jääkaapissa omat hyllyt, ettei isoruokaisempi hyödy pieniruokaisemmasta. Ja miten päätetään, mitä lapsi syö?

Tiedän parikin tällaista avioliittoa. Särkylääkepilleritkin on kummallakit omat. Jos omat on loppu, voi kysyä, lainaisiko toinen, huom. lainaisiko. Jos toinen haluaa jotain sellaista, mitä toinen ei halua, niin maksamalla koko lystin toinen suostuu osallistumaan. Maksamalla itse kaiken pariskuntien naiset saivat haluamansa tanssihäät pienten maistraattihäiden sijaan. Toinen rouvista maksoi häät ottamalla lainaa samaan aikaan, kun mies maksoi autolainaa. Kerronko vielä, että kumpikin pareista erosi keski-iässä lapsettomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap... Vaikka maksat naiselle parit treffit alussa, ei se tarkoita että nainen olettaa sinun maksavan jatkossa kaiken. Mulla ainakin mennyt niin, että mies maksaa kun "treffaillaan" ja kun suhde on muuttunut seurusteluksi maksetaan omat osuutemme ja minäkin maksan miehen juttuja. Kun muutetaan yhteen, se maksaa enemmän joka tienaa enemmän. Omituista ettei nää asiat ole ihan itsestäänselvyyksiä monille miehille. Btw, olen päätynyt seurustelemaan vain sellaisten miesten kanssa jotka ovat tarjonneet minulle treffeillä, olipa se sitten kahvikupponen tai illallinen hienossa ravintolassa. Jos mies ei voi edes ekoja treffejä kustantaa niin millaisen kuvan se antaa naiselle? Sellaisen, että jos tuon kanssa päädyn asumaan yhteen, naimisiin tai hankkimaan perheen, käyttää hän kaikki rahansa vain itseensä eikä yhteisiin juttuihin. No thank you.

Miten niin vain itseensä? Jos maksaa oman lentolippunsa ja puolet hotellista, niin siinähän on jo puolet matkasta maksettu. Aika naurettava oletus, että enemmän tienaava maksaisi enemmän. Molemmat maksavat yhtä paljon ja jokainen tekee omilla yli jäävillä rahoillaan mitä haluaa. Ei tarvitse rahasta tapella.

Eipä ollut taaskaan yllätys, että vauva-foorumilta ei löydy laadukkaita naisia, vaan sellaisia, joilla on tasa-arvo opittu satukirjasta.

-AP

Kun muutimme yhteen, mieheni oli sossun tuella elelevä työtön ja minä työssäkäyvä. Olin jo siihen mennessä maksanut usean kuukauden ajan hänenkin vuokransa vaikka asuimme erillämme siis, mutta jos ei edes takerruta siihen...

Niin siis yhteenmuuttaessa miehen kaikki tuet tietenkin loppuivat koska minä tienasin sen verran hyvin, niin mikä siis on ap:n ratkaisu tällaiseen tilanteeseen? Miten siinä voi omat menonsa jokainen maksaa kun sossukin jo laskee että avopuoliso elättää? Sama tilannehan on sitten mm. lapsia tehdessä äitiyslomilla jne. Miten ap nämä tilanteet järjestäisi, ihan mielenkiinnosta haluaisin kyllä kuulla?

Minulla ei olisi ap:n kanssa mitään yhteistä koska minusta pariskunnan rahat ovat yhteiset ja sillä selvä. Silloin ei tule riitaa rahasta, kun siinä ei ole mitään epäreiluutta mihinkään suuntaan. Ei sillä ole mitään väliä kuka tienaa mitäkin, meidän perheeseen on tullut nettona noin 3500€/kk, mitä väliä kenen tilille siitä mikäkin osa alunperin tulee, yhteistä se on.

T. Nainen 27v.

Ensinnäkin miksi maksoit miehesi vuokran, kun hän saa rahat siihen sossulta? Toisekseen miksi muutitte yhteen, kun teidät luetaan tämän jälkeen pariskunnaksi ja joudut elättämään miehen?

Mitään ongelmia ei tule, kun rahat ovat yhteiset? Entä sitten, kun mies haluaa ostaa kalliin auton ja sinä et?

Maksoin mieheni vuokran koska häneltä meinasi luottotiedot mennä kun oli niin paljon opintolainoja, autolaina jne, eikä sossun tuet niihin riittäneet.

Yhteen muutimme koska rakastimme toisiamme ja halusimme olla yhdessä, kaukosuhde on aika raastava pidemmän päälle, ja tiesin pystyväni mieheni elättämään. Tietysti silloin ei jäänyt enää säästöön ja muuhun käyttöön itselle niin paljon ylimääräistä rahaa mutta rahalla ei ole minulle mitään itseisarvoa. Sillä rahallani pystyin tarjoamaan rakkaalle ihmiselle huomattavasti paremman elintason kun mihin hänellä itsellä olisi ollut varaa, mikä sen parempi vastine rahalle? Miehelleni tuli myös mahdollisuus mennä opiskelemaan kun minä tienasin, ja sen hän tekikin.

Automaku meillä on samanlainen ja molempien autoihin on panostettu.

Nykytilanne on siis se että olemme molemmat töissä ja tienaamme suunnilleen samanverran, ja molempien uranäkymät ovat nousujohteiset, ja edelleen rahat ovat yhteiset, ja tulevat olemaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen haluat, varmemmin saat, kun vähän hemmottelet - sanoi mieheni 42v.

Olen siunattu sen verran hyvällä ulkonäöllä, että naisen saamiseksi minun pitää lähinnä vain ilmestyä paikalle. Ei siis ole mitään tarvetta lähteä lahjomaan naisia saadakseen heidän seuraansa. Mielestäni tämä on itsensä asettamista arvoasteikossa naisen alapuolelle, mikä on itsessään jo kaamea ajatus tasa-arvoa kunnioittavalle ihmiselle.

-AP

Oikeasti ap, onhan tämä provo?

Ihan vinkiksi vaan, että teatteri on huono valinta ensitreffeille. Niillähän on tarkoitus tutustua toiseen edes jollain tasolla. Teatterissa vaan istutaan ja seurataan esitystä. Vaikeaa valita tai ehdottaa kappaletta, kun ei toisen makua tunne.

Halvemmaksi tulee huoltsikkakahvit. Jollekin naiselle ne ehkä hyvinkin kelpaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap siis avoliitossaan puolitti ruokakulut vaimonsa kanssa. Aikamoista säästöä miehelle. Miksi loisit avovaimosi lompakolla etkä maksanut todellisia ruokakulujasi?

Vaimo varmaan sai käydä kaupassakin, raahata ostokset kotiin ja vielä valmistaa ap:lle ruoan. Josta ap söi 2/3 ja nainen 1/3 ja silti kulut menivät tasauksessa 50/50. ;-)

Ellei ap ole sitten joku hintelä ja vähän syövä hiirimies ;-).

Tässä kohden siirryit hyvän asian puolustajasta kiusaajaksi.

Yhyy;-) miksi hiirimies on kiusaamista mutta lompakkoloinen naisesta ei?

Koska lompakkoloisiminen on vapaa valinta, "hiiren" ruuminrakenne ei välttämättä ole. 

Pitäis varmaan nykymaailmassa alkaa tottumaan tähän tasa arvoon, mutta mulle ainakin on ihan hirveä pettymys jos mies ei maksa treffejä :D Siitä tulee jotenkin niin spesiaali olo kun mies tarjoo ees jotain treffeil vaikka ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole varaa/halua joutua maksumieheksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naisen haluat, varmemmin saat, kun vähän hemmottelet - sanoi mieheni 42v.

Olen siunattu sen verran hyvällä ulkonäöllä, että naisen saamiseksi minun pitää lähinnä vain ilmestyä paikalle. Ei siis ole mitään tarvetta lähteä lahjomaan naisia saadakseen heidän seuraansa. Mielestäni tämä on itsensä asettamista arvoasteikossa naisen alapuolelle, mikä on itsessään jo kaamea ajatus tasa-arvoa kunnioittavalle ihmiselle.

-AP

Oikeasti ap, onhan tämä provo?

Eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Sen sijaan vastaajissa taitaa olla useampikin provoilija.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Ihan vinkiksi vaan, että teatteri on huono valinta ensitreffeille. Niillähän on tarkoitus tutustua toiseen edes jollain tasolla. Teatterissa vaan istutaan ja seurataan esitystä. Vaikeaa valita tai ehdottaa kappaletta, kun ei toisen makua tunne.

Halvemmaksi tulee huoltsikkakahvit. Jollekin naiselle ne ehkä hyvinkin kelpaavat.

En menisi huoltoasemalle juomaan kahvia, vaikka maksettaisiin, enkä etenkään silloin. Teatterissa on väliaika, jolloin voi jutella ja teatterin jälkeen voi jatkaa iltaa vaikkapa saattamalla naisen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap... Vaikka maksat naiselle parit treffit alussa, ei se tarkoita että nainen olettaa sinun maksavan jatkossa kaiken. Mulla ainakin mennyt niin, että mies maksaa kun "treffaillaan" ja kun suhde on muuttunut seurusteluksi maksetaan omat osuutemme ja minäkin maksan miehen juttuja. Kun muutetaan yhteen, se maksaa enemmän joka tienaa enemmän. Omituista ettei nää asiat ole ihan itsestäänselvyyksiä monille miehille. Btw, olen päätynyt seurustelemaan vain sellaisten miesten kanssa jotka ovat tarjonneet minulle treffeillä, olipa se sitten kahvikupponen tai illallinen hienossa ravintolassa. Jos mies ei voi edes ekoja treffejä kustantaa niin millaisen kuvan se antaa naiselle? Sellaisen, että jos tuon kanssa päädyn asumaan yhteen, naimisiin tai hankkimaan perheen, käyttää hän kaikki rahansa vain itseensä eikä yhteisiin juttuihin. No thank you.

Miten niin vain itseensä? Jos maksaa oman lentolippunsa ja puolet hotellista, niin siinähän on jo puolet matkasta maksettu. Aika naurettava oletus, että enemmän tienaava maksaisi enemmän. Molemmat maksavat yhtä paljon ja jokainen tekee omilla yli jäävillä rahoillaan mitä haluaa. Ei tarvitse rahasta tapella.

Eipä ollut taaskaan yllätys, että vauva-foorumilta ei löydy laadukkaita naisia, vaan sellaisia, joilla on tasa-arvo opittu satukirjasta.

-AP

Kun muutimme yhteen, mieheni oli sossun tuella elelevä työtön ja minä työssäkäyvä. Olin jo siihen mennessä maksanut usean kuukauden ajan hänenkin vuokransa vaikka asuimme erillämme siis, mutta jos ei edes takerruta siihen...

Niin siis yhteenmuuttaessa miehen kaikki tuet tietenkin loppuivat koska minä tienasin sen verran hyvin, niin mikä siis on ap:n ratkaisu tällaiseen tilanteeseen? Miten siinä voi omat menonsa jokainen maksaa kun sossukin jo laskee että avopuoliso elättää? Sama tilannehan on sitten mm. lapsia tehdessä äitiyslomilla jne. Miten ap nämä tilanteet järjestäisi, ihan mielenkiinnosta haluaisin kyllä kuulla?

Minulla ei olisi ap:n kanssa mitään yhteistä koska minusta pariskunnan rahat ovat yhteiset ja sillä selvä. Silloin ei tule riitaa rahasta, kun siinä ei ole mitään epäreiluutta mihinkään suuntaan. Ei sillä ole mitään väliä kuka tienaa mitäkin, meidän perheeseen on tullut nettona noin 3500€/kk, mitä väliä kenen tilille siitä mikäkin osa alunperin tulee, yhteistä se on.

T. Nainen 27v.

Ensinnäkin miksi maksoit miehesi vuokran, kun hän saa rahat siihen sossulta? Toisekseen miksi muutitte yhteen, kun teidät luetaan tämän jälkeen pariskunnaksi ja joudut elättämään miehen?

Mitään ongelmia ei tule, kun rahat ovat yhteiset? Entä sitten, kun mies haluaa ostaa kalliin auton ja sinä et?

Haisee se muutenkin, eikös työmarkkinatukea saa kaikki paitsi eläkeläiset.

Ei saa jos on alle 25-vuotias eikä ole ammatillista koulutusta tajunnut hakea kouluun yhteishaussa. Silloin tippuu tylysti jopa ansiosidonnaiselta tyhjän päälle, kuten siis kävi aikanaan juuri yllä kirjoittaneen sossuntuelle elelleelle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa omansa on ihan ok periaate. Mutta se pitää kertoa jo kutsuessa.

Jos emme ole hyviä tuttuja, ja joku kutsuu minut mihin tahansa mikä maksaa paljon, on todella kusetusta että yhtäkkiä minä maksankin, vaikka toinen on kutsuja. Kyllä minulle voi semmoista ehdottaa, mutta tosiaan pelisäännöt on oltava selvät.

Itse yleensä tosin olen oppinut kysymään että mitä jokin kohde/lippu tms maksaa, kun olen huomannut että aika monet, varsinkin miehet, eivät tätä tajua heti edes kertoa. Ja tämä ei-kertominen ei suinkaan tarkoita  että mies olisi aikeissa maksaa, vaan hän on vaan niin tyhmä ettei tajua asiaa kertoa. Testi se on tämäkin kohta, monessa mielessä.

Sen pitäisi olla lähtökohtainen oletuksesi, että jos menet maksulliseen tapahtumaan, niin maksat oman lippusi. En ymmärrä kuinka typerä pitää olla, että kuvittelee automaattisesti pääsevänsä ilmaiseksi. Voin kyllä joskus tarjota, mutta tällöin haluan saada aikaan sen kiitollisen reaktion, jossa toinen oikeasti yllättyy siitä, että haluan tarjota hänelle jotain, koska tällöin hän on palkintonsa ansainnut. Se, että ihminen pitää tarjoamista jonain automaationa antaa erittäin huonon lähtökohdan tasa-arvoiseen suhteeseen oli se sitten kaverisuhde tai parisuhde.

-AP

Ei helkkari, nyt menee jo huumoriksi tämä. Palkintonsa ansainnut? Millä ihmeellä? Ai niin, seksilläkö, ja vielä etukäteen :D Ap, sä oot hulvaton!

Miksi riistää naiselta oikeus käydä katsomassa sellaista mitä häntä kiinnostaa? Onko nainen jotekin alempiarvoinen kun mitä itse olet?Miksi sinä et kunnioita häntä ja anna hänen elää omaa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin maksaa omansa on ihan ok periaate. Mutta se pitää kertoa jo kutsuessa.

Jos emme ole hyviä tuttuja, ja joku kutsuu minut mihin tahansa mikä maksaa paljon, on todella kusetusta että yhtäkkiä minä maksankin, vaikka toinen on kutsuja. Kyllä minulle voi semmoista ehdottaa, mutta tosiaan pelisäännöt on oltava selvät.

Itse yleensä tosin olen oppinut kysymään että mitä jokin kohde/lippu tms maksaa, kun olen huomannut että aika monet, varsinkin miehet, eivät tätä tajua heti edes kertoa. Ja tämä ei-kertominen ei suinkaan tarkoita  että mies olisi aikeissa maksaa, vaan hän on vaan niin tyhmä ettei tajua asiaa kertoa. Testi se on tämäkin kohta, monessa mielessä.

Sen pitäisi olla lähtökohtainen oletuksesi, että jos menet maksulliseen tapahtumaan, niin maksat oman lippusi. En ymmärrä kuinka typerä pitää olla, että kuvittelee automaattisesti pääsevänsä ilmaiseksi. Voin kyllä joskus tarjota, mutta tällöin haluan saada aikaan sen kiitollisen reaktion, jossa toinen oikeasti yllättyy siitä, että haluan tarjota hänelle jotain, koska tällöin hän on palkintonsa ansainnut. Se, että ihminen pitää tarjoamista jonain automaationa antaa erittäin huonon lähtökohdan tasa-arvoiseen suhteeseen oli se sitten kaverisuhde tai parisuhde.

-AP

Jos varakas tuttavani pyytää minut, opintovelkaisen pienipalkkaisen yksinhuoltajan, teatteriin kanssaan, niin oletan lähtökohtaisesti että hän myös maksaa. Jos minulle tuollaista ehdottaa tilanteeni tietäen, ja sitten ylläri pylläri tuleekin esiin että no kaivapa kukkaro esiin ja maksa se kolmekymppiä/viisikymppiä, on kutsuja totisesti tyhmä ja ajattelematon. Ja joo, en voi yleensä kuvitella, että kukaan joka ei tiedä minusta muutamaa perusasiaa, esittäisi tuommoisen kutsun. Ainakaan kukaan sellainen jonka kanssa voisin lähteä minnekään.

Minua voi kutsua museoon, lenkille tai luontoretkelle.

Lisään vielä tähän omaan kommenttiini, että siksi toivoisinkin, että kutsuja sitten saman tien voi sanoa mitä kyseinen meno tulisi minulle maksamaan, jos olisin lähdössä; kuten sanottu olen tosin itse kantapään kautta oppinut kysymään mikäli toinen ei ymmärrä sitä sanoa.

Kyllähän minä mielelläni maksan omat menoni, mutta jos minut kutsuu johonkin mikä maksaa paljon, niin kai nyt joka iikka ymmärtää että semmoisiin en voi omilla rahoillani yleensä lähteä. Kun pitäs rahat riittää myös vuokraan, ruokaan ja lapseen. Ja opintolainan lyhennyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis varmaan nykymaailmassa alkaa tottumaan tähän tasa arvoon, mutta mulle ainakin on ihan hirveä pettymys jos mies ei maksa treffejä :D Siitä tulee jotenkin niin spesiaali olo kun mies tarjoo ees jotain treffeil vaikka ymmärrän kyllä ettei kaikilla ole varaa/halua joutua maksumieheksi

Miten siitä tulee spesiaali olo, että mies epämieluisan reaktion pelossa tarjoaa sinulle? Eikö se ole paljon spesiaalimpaa, että mies joka ei tavallisesti tarjoa tarjoaa sinulle jotain?

Tämän ketjun luettuani en yhtään ihmettele, jos monilla on vaikeuksia löytää kumppania. Jos jo pelkästä tutustumisesta toiseen ihmiseen pitää maksaa, niin kuinka moneen oikeasti on varaa tutustua? Miksei kutsun saanut voi suoraan sanoa, että kiitos tulen mielelläni seuraksesi, mutta veloitan seurastani 30 €/h+alv? 

Minä deittailin 70- ja 80-luvuilla ja silloin oli itsestäänselvää, että kumpikin  maksoi oman osuutensa. Harvalla olisi ollut edes varaa alkaa maksamaan molempien kuluja. Ravintolaan kun meni, saattoi valita omaan budjettiinsa sopivan annoksen kuten vaikka herkkusienikeiton ja kolmosoluen, mutta jos olisi pitänyt maksaa myös toisen chateaubriand laatuviineineen, niin loppukuun olisi joutunut olemaan syömättä ja pahimmassa tapauksessa joutunut jäämään treffien jälkeen ravintolaan tiskaamaan, kun rahat ei olisi riittäneet. Yhteiset rahat tuli kuvioon vasta papin aamenen jälkeen, siihen asti kumpikin maksoi omat kulunsa. 

Onneks en tapaile naisia, jotka pitäis ekoilla treffeillä viedä teatteriin...

On varmaan sitten mukava vanhuksena kuolivuoteella saattohoidossa muistella sitä miten fiksusti eleli kun aina muisti vaatia toista maksamaan puolet.