Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?

N75 kirjoitti:

Tapaus 2

Paperilla kaikin tavoin täydellinen mies, urheilullinen, pitkä, kaksi akateemista tutkintoa, hyvä työ, sivistynyt, kohtelias ja sitoutumishaluinen. Seurusteltiin puoli vuotta. Mies oli jotenkin kaikesta edellisestä huolimatta ihan peräkamaripoika. Äitinsä kävi siivoamassa, vaihtamassa lakanat ja tuomassa ruokaa 39-vuotiaalle pojalleen. Seksi oli hankalaa. Hän ei halunnut millään koskea naiseen, ei oikeastaan mihinkään erogeeniseen alueeseen, korkeintaan taputtaa pepulle farkkujen päältä. Halusi olla aina selällään tekemättä siis itse yhtään mitään ja pystyi tulemaan vain jos nainen oli päällä ja liikkui jollain spesifillä tavalla ja puhui rumia. Yritin monet kerrat udella miten olisi pitänyt puhua, mutta ei osannut itse kertoa mitä haluaa, jotain vaan puhetta. Meni kyllä isoin muna minä olen kohdannut täysin hukkaan sen miehen kohdalla, kun oli niin estynyt ja flegmaattinen. Diplomityötään ei meinannut saada aikaiseksi ja autoin siinä häntä melkoisesti, mm. Kirjoitin puhtaaksi englanniksi ja neuvoin ja ohjasin sisällössä. Samana päivänä kun se meni läpi, jätti minut puhelimitse. Jäi kyllä todella kehno maku. Ilmeisesti itseäänkin hävetti, koska totesi saman puhelun aikana että jos hän vaikka antaisi mulle rahaa, kun olet autellut. Persereikä.

Olisit jutellut sille tälleen: äiti tässä vähän pumpsuttaa, oletpa reipas poika kun annat mamman vähän jumputtaa, hyvä poika hyvä poika.

16-vuotiaana olin "parisuhteessa" tytön kanssa, jolla virallisesti oli poikaystävä. Olin niin rakastunut häneen, että edes tällainen "salasuhteen" ylläpitäminen ei tuntunut huonolta ajatukselta. Tai ei se mikään salasuhdekaan ollut, tytön poikaystävä kyllä tiesi mitä välillämme oli. Aina kun heillä oli riitaa, tyttö tuli minun luokseni hakemaan huomiota ja minä hölmö tietysti annoin. Käytin kolme vuotta hänestä ja yhteisestä tulevaisuudestamme haavailemiseen, jonka jälkeen katkaisin välit ja kulutin seuraavat kolme vuotta tuosta paskasta toipumiseen. Tämä "suhde" vei mukanaan jo valmiiksi huonon itsetuntoni, mutta auttoi kyllä ymmärtämään oman arvoni loppupeleissä näin vuosien jälkeen. Kaduttaa, etten ymmärtänyt arvoani jo silloin kun häneen tutustuin.

Olin 15v, eka suhde. 19v poika, halusi vain pillua. Ensin annoin sitä ja pikkutyttönä nautin "aikuisen miehen" huomiosta, sitten pian tajusin että ei vittu, äkkiä karkuun. Siinä vaiheessa tää aikuinen mies alkoi kiukutella mulle, esim. iski parasta kaveriani silmieni edessä, heitti mut ulos talostaan keskellä yötä... Onneksi tunteet jäähtyi aika äkkiä. Ärsyttää että edes olin tollasen luuserin kanssa.

Nuorena erehdyin seurustelemaan itseäni 5 vuotta vanhemman pikkurikollisen kanssa. Olin sinisilmäinen ja herkkäuskoinen ja kuvittelin, että ihmiset voivat muuttua. Alussa mies oli todella huomaavainen ja kohtelias ja vakuutti, että ei tee enää typeryyksiä. Oli hankkinut työpaikankin... Aika nopeasti mies alkoi mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi, työpaikka meni myöhästelyn ja poissaolojen takia. Laskut jätti vaan maksamatta jne.

Mut pelasti lähtö opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Välimatkan päästä vasta aloin huomaamaan, miten hullussa suhteessa olin. Pääsin eroon miehestä ja sen jälkeen viihdyinkin sitten melkein kymmenen vuotta sinkkuna.

Tapaus 3

Tämän kanssa ehdittiin jopa muuttaa yhteen ja kihlautua, hetkeksi, ennenkuin tajusin lähteä. Yhteensä seurustelimme 1,5 vuotta. Siinä vaiheessa oli kova hinku pariutua vakavasti ja perustaa perhe, niin jälkikäteen ajateltuna tämä sumensi arvostelukykyä ja sai homman jatkumaan noinkin pitkään.

Asuimme muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistamme ja kummallakin on vaativa työ, niin näimme noin 1-3 kertaa viikossa reilun vuoden ajan. Siinä ei päässyt näkemään täysin mitä se arki olisi. Haasteita oli, mutta kasvoille ne lävähtivät kunnolla kun muutimme yhteen miehen asuntoon. Niin erilaiset käsitykset meillä oli mm. raha-asioista, että onneksi en myynyt omaa asuntoani vaan jätin sen tyhjilleen varuiksi joksikin aikaa. Noh, yhteenmuuton jälkeen kävi ilmi, että mies ei mm. käynyt suihkussa kuin pari kertaa viikossa. Oli aiemmin käynyt aina ennen kun oltiin nähty. Hänellä oli rakas harrastus, joka ei kaiken ajan ja rahansa. Koko sen kahden kuukauden aikana jonka lopulta asuimme yhdessä, hän vietti nelisen iltaa minun kanssani, muun vapaa-ajan oli autotallissaan rassailemassa harrastustaan puolilleöihin saakka. Nähtiin vasta kun tuli viereen nukkumaan likaisena ilman suihkua. Oli äärettömän pihi ja lopetti yhteenmuuton yhteydessä ostamasta ruokaa. Joku viikko meni niin, että minä ostin ja hän vain söi, ei ostanut koskaan itse mitään takaisin. Oli pakko ottaa käyttöön kuittisysteemi, jossa veloitin loppukuusta ruuista. Oli myös pakko pitää omaa hyllyä ruuille, koska mies vaan vetäisi kaiken, saattoi syödä yöllä tallista tultuaan kaikki aamupalat tai aikaisemmin töistä tullessaan jääkaapin tyhjäksi, ettei kotiintullessa ollutkaan mitään syötävää. Valoja ei saanut pitää päällä, koska sähkö maksaa. Kovan jankutukseen jälkeen sain pitää jopa kaksi päivää joulupäivinä led-jouluvaloja ikkunassa. Olin aiemmin ihaillut kuinka siistiä hänellä oli, mutta yhteenmuuton jälkeen tajusin että sehän johtui siitä, ettei koskaan ollut siellä kämpässään, oli vain autotallissa. Ei koskaan siivonnut. Se yhteiselo kupsahti tosi nopeasti ja muutin pois kahden kuukauden päästä.

Miehellä oli muutenkin tosi nuijia tapoja ja mielipiteitä. Hyvin nopeasti vieroitti kaikki ystäväni ja sukulaiseni itsestään moukkamaisilla kommenteilla. Olen jälkeenpäin hävennyt syvästi, että tuhlasin tähän tyyppiin aikaani ja esittelin perheelleni. Tosi pikkumainen tyyppi kaikin tavoin, kateellinen ja mollaava aina jos onnistuin jossain, mm. ylennykseni oli ihan punainen vaate hänelle ja mielellään pahoitti mieleni heittelemällä muka ohimennen ikäviä kommentteja ulkonäöstäni. Tyypistä saisi kirjan, niin paljon idioottimaisia asioita tapahtui. En enää haluasi muistaa puoliakaan.

Ihan ensimmäinen "parisuhteeni" joskus teinivuosina, jaksaa kaduttaa vielä vanhempanakin. Tuli tehtyä paljon typeryyksiä siihen aikaan ja esim. kännättyä koska luulin tekeväni vaikutuksen silloiseen poikaystävään. Tämän kaiken seurauksena jouduin tilanteeseen, jossa olin niin päissäni, etten muista mitään enkä (jälkeenpäin mulle näytetystä videosta päätellen) ollut tajuissani ja jouduin hyväksikäytetyksi, mukana oli myös tämä ns. poikaystäväni. Jaksaa vaan kaduttaa vieläkin, siinä meni monta vuotta itkiessä tapahtunutta ja hävetessä. Noh, turha esittäminen ja ryyppääminen ainakin loppui siihen. Nykyään olen onneksi jo aikuistunut ja ihanassa parisuhteessa ihanan miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti teki vastoin tahtoani mulle toisenkin vauvan....mut ei alkanut sitä edes imettää. Häipyi toisen miehen mukaan ja ilmoitti että ei haluu nähdä lapsiaan. Mutta vois käydä kerran viikossa naamassa mun kaa...mä kun oon uutta miestä etevämpi panemaan.

SUKURUTSARI!!

Exäni johon jossain mielenterveyshäiriössä hairahdin. Olen täysin vakuuttunut kaksi vuotta miehen kanssa surusteltuani että hän on joko homo tai bi. Jokainen uusi ihminen joka hänet tapaa, ajattelee automaattisesti hänen olevan homo, sillä hän on hyvin HYVIN neitimäinen. Ruumiinrakenne on kuin hyönteisellä, hän on laiha ja pitkä ja täysin lihakseton. Vaatteet viimeisenpäälle hipsteriä ja trendikästä.

Epätoivoinen suorittaja jonka ainoa tavoite elämässä on saada se rivitalonpätkä, farmarivolvo ja lapset. Joille voi sitten olla se "cool isä, joka hipsteriparrassa ja cousteau-pipossa työnnellä lastenvaunuja" - yeah, sitähän se vanhemmuus pääasiassa on.

Hänelle kaikki oli suorittamista ja esittämistä. Kaikki tehtiin sen takia että voitiin näyttää muille. Kodista ei tehty mieleistämme, vaan sellainen joka oli trendikäs ja cool. Ja jos ei huomiota muuten saanut niin exäni kulki Tom of Finlad- kangaskassin kanssa ja hykerteli kuinka "kaikki varmaan kaupassa luuli homoksi hihihi"

IUUH MENEE IHAN KYLMÄT VÄREET kun muistelen tuota neitimäistä dramaqueenia jota pari vuotta jaksoin katsella. Tänäkään päivänä en tajua miten olen voinut antaa sen koskea muhun sängyssä, tai ylipäätään miten olen jaksanut koko ihmistä. Ja hullua on että vaikkei hän varsinaisesti tehnyt minulle mitään pahaa, olen eron jälkeen alkanut inhota tuota miestä ja teennäisyyttä ja kaikkea sitä ällöttävää suorittamista mitä suhde oli.

...Niin erosta nyt muutama vuosi ja mä olen menossa naimisiin elämäni rakkauden kanssa (joka on tuon homohyönteisen vastakohta).  Exäni metsästää epätoivoisena, lähes 40-v miehenä sitä hänen kulissiinsa sopivaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.

Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.

Luonteesta en tiedä, mutta he osaavat tuoda itsensä paremmin ja röyhkeämmin esille. Valitettavasti se ratkaisee ainakin nuorten naisten kanssa.

On teillä kyllä uskomattomia selityksiä sille, että joku toinen mies on teitä parempi vaihtoehto.

Miten montaa naista kerrallaan pyörittävä ja lisäksi huorissa käyvä mies on minua parempi vaihtoehto? On aivan varmasti parempi puhumaan nainen pökerryksiin.

Ja kaikilla naisilla on kristallipallo josta katsoa että tämä tapaus vaan puhuu, totuudesta viis? Hyvät manipuloijat saavat suurimman osan ihmisistä koukkuun, miehet sekä naiset. Jotkut osaavat erottaa manipuloinnin heti, suurimmalla osalla siihen menee pitempään. Tämä ei sinänsä ole sukupuolikysymys, useimmat manipuloivat naiset vaan etsivät erityyppisiä asioita kuin nämä manipuloivat playerit. Luultavasti suurin osa näiden manipuloivien naisten uhreista ovat edelleen suhteessa tämän naisen kanssa, kunnes nainen heittää miehen syrjään imettyään hänet kuiviin. Manipuloiva mies etsii panoa tai alistettavaa, manipuloiva nainen etsii jotakuta josta hyötyä, yleensä taloudellisesti. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Miehesi oli läheisriippuvainen, kuten moni muukin ketjun tapauksista. Kannattaa tutustua tuohon riippuvuuteen jos kokee suhteessaan vastaavaa. Tilanne helpottuu kun se tiedostetaan ja aihetta käsitellään parisuhteessa. Terapia saattaa myös olla tarpeen.

llaila kirjoitti:

Suhde mieheen joka oli ensin hyvä kaverini 1,5v ennen seurustelun alkua, 16-19-vuotiaana. Aluksi ex oli hyvä tyyppi mutta sen kolmen vuoden ajan mitä seurusteltiin niin muuttui pikkuhiljaa ihan eri ihmiseksi:

-Alkoi olla mustasukkainen kavereista (huom. naisistakin). Mentiin kerran tyttöporukalla uimaan ja kun ex ei saanut mua muuttamaan mieltäni sinne lähdöstä niin totesi vaan että toivottavasti hukutte. Kiva :)

-Suuttui kun olin lähdössä kavereidenkanssa baariin->sanoin että tulis mukaan niin ei... (sitten sen jälkeen haukuttiin vitun horoksi)

-Jätti omat kaverinsakin miltei kokonaan huomiotta kun olis mun kanssa vaan pitänyt saada nyhjätä kotona.

-Manipuloi, kaikki pyöri tasan oman navan ympärillä ja kaiken olisi pitänyt koko ajan mennä oman mielen mukaan. Exän sisarukset (tai minä) jos mokasivat jossain, siitä piti vittuilla loputtomiin ja jos taas hän, auta armias jos joku alkoi jotain läpälläkin sanomaan.

-Jostain kumman syystä yritti mua kauheasti saada mustasukkaiseksi hänestä, tiedä sitten olisko se tuottanut hänelle jotain mielihyvää että siksi sitä piti tehdä.. Selvennökseksi etten koskaan ollut hänestä mustasukkainen. Ja tätä hän yritti saada aikaiseksi mm. viestittelemällä naispuolisen työkaverinsa kanssa ihan normaaleista työasioista (tiedän mistä viestittelivät kun exän piti esitellä koko ajan sitä keskustelua puhelimesta) ja korostamalla sitä sanomalla esim. että "Voi vittu arvaa mitä 'Maija' sano hehehehehe" ym turhaa

-Ei meinannut millään jättää mua rauhaan kun jätin hänet, uhkaili esim. tappavansa itsensä jos en suostuisi tapaamaan häntä.

Joo. En tiiä olisko jotain narsistin piirteitä hänessä - en oikein hallitse tuota psykologiaa. Mutta helvetin raskas ihminen oli/on enkä tajua miks ihmees kattelin tommosta 3 vuotta. En oo kyseisen ihmisen kanssa enää millään tavalla yhteyksissä. Kaduttaa että koskaan aloin seurustelemaan hänen kanssaan, mutta ainakin tuli opittua että tollasta ei pidä keltään sietää, että toisen pitää arvostaa.

Nyt oon onnellisesti avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa. On ihan päinvastainen persoona :D :)

N20

Olin sellainen harmaahiirulainen, josta kukaan mies ei ollut ollut kiinnostunut, joten kun parikymppisenä tuli mahdollisuus alkaa pitempään suhteeseen miehen kanssa, löytyi sitten seuraavanlainen mies:

mies heti baari-iltana valehteli valkoisen valheen, mikä minusta oli kummallista, mutta ajattelin, että asian voi selvittää puhumalla. Niitä valheita tuli vielä paljon lisää suhteen aikana, reilun vuoden siis. Oli tarpeeksi pitkä aika päästä tämmöisen ihmisen aivoituksiin ja itse jotenkin tein erossa tarvittavankin työn samalla, kun vaan tuli ymmärrys siitä, että tämmöinen tämä ihminen on, eikä muutu. Olin ensin niin nuori ja naiivi, etten tajunnut, mitä kertoo ihmisen koko moraalista, että pieni valkoiselta tuntuva valhe on ok. Mies kertoi kirjoittavansa kirjaa ja hänellä oli tekele, jota hän lähetti kustantamoihinkin. Hän antoi ymmärtää, että hänellä on kaikenlaisia taiteellisia proggiksia meneillään. Muutoin mies oli työtön.

Sain ensin mieheltä sukupuolitaudin. Mies myös oli ensiksi valehdellut olevansa nuorempi kuin mitä oli. Mies alkoi olla todella mustasukkainen, en olisi saanut tavata miespuolisia kavereita tai lähteä baariin. Pidin kuitenkin oman pääni ja kävin baarissa kavereiden kanssa. Mies pahoinpiteli minut pariinkin kertaan baari-iltojen jälkeen, syy oli tietysti minussa. Yksi niistä kerroista oli sellainen, että kerroin, että oltiin törmätty entisiin miespuolisiin työkavereihin ja lähdetty heidän kanssaan syömään kebapia, mies sai hirveät mustasukkaisuusraivarit, että olen käynyt harrastamassa seksiä. Paljastui vähitellen, että mies itse vehtasi selkäni takana. Hän vaikka jätti minut, kun olimme baarissa ja sitten kävi harrastamassa seksiä, koska "olimme erossa". Meillä oli parikin tuollaista kovaa riitaa, sitten "ero" ja sopiminen. Ero tuli jostain asiasta, jossa mies halusi rajoittaa minua tai sai vain yhtäkkiset raivarit ja minun olisi pitänyt sopeutua miehen tahtoon, mitä en tehnyt ja sitten mies halusi palata yhteen.

Löysin viestejä miehen puhelimesta. Löysin myös jonkun vieraan naisen vaatteita miehen luota. Mies myös kertoi itse, että joku hänen yhdenillanjuttunsa oli tullut raskaaksi ja halusi pitää lapsen. Siitä eteen päin itse koin, että suhteemme ei tule jatkumaan ikuisesti, mutta olin aika neuvoton sen suhteen, kuinka voisin erota. Lopulta ero kypsyi mielessäni, vaihdoin puhelinnumeroa ja jätin siten miehen taakseni.

Jostain syystä ehdin käsitellä asian niin hyvin mielessäni, että en jäänyt suhteesta katkeraksi. On vain tuonut ymmärrystä siitä, että jotkut toimivat vaan aivan erilaisella logiikalla tässä maailmassa. Tietenkin ymmärrys myös siitä, miksi jotkut naiset eivät heti pysty lähtemään huonosta suhteesta. On tuo ikävä kyllä jättänyt pelkojakin, saatan pelätä suhteessa, että toinen ei olekaan kertonut kaikkea ja paljastuu joku kauhea salaisuus. Sen jälkeen on ollut kuitenkin aivan erilaisia miehiä, joihin olen voinut luottaa.

"Jollain ilveellä huomasin, että asuu minun yksiössäni."

No on kyllä erikoista menoa, jos tuollaisen huomaaminen tarvitsee paljonkin kikkailua.

Olin 15 ja seurustelin dramaattisen tytön kanssa (olen tyttö itsekin). Rakastui minuun ensisilmäyksellä sanojensa mukaan ja kertoi surullisen elämäntarinansa (jossa oli kaikkien uhri) tietenkin pian ensitapaamisen jälkeen. Suhde oli yhtä draamaa jossa hän yritti tehdä mustasukkaiseksi, alensi itsetuntoa kertomalla mm. että ystävänsä puhuvat paskaa musta, lopulta jätti. Soitti kolmen päivän päästä että jätti vain jotta ei satuttaisi minua muttei voi elää ilman minua ja tahtoo yrittää uusiksi. En suostunut joten kyseinen muija stalkkasi minua 2-3 vuotta suhteen jälkeen (suhde kesti 5kk) tuli mm. kouluni eteen, seurasi kadulla kun kävelin, selvitti mihin tapahtumiin menin, ystävystyi niiden kanssa joihin yritin tutustua yms.

Seuraava oli masentunut suomalainen mies, suhteessa ei muuta valittamista kuin se että no, masentuneen kanssa elämä ei käy kovin villiksi ja koin itse syyllisyttä siitä etten voinut piristää häntä enemmän. 

Deittasin myös tätä kuuluisaa miestyyppiä joka kohteli aluksi kuin prinsessaa kunnes alkoi vihjailla läskeistä, päättää miten pukeuduin, kertoa mitä tehdä, olla mustasukkainen ja kehua muita naisia kauniiksi. Tuosta pääsin onneksi eroon.

Viime keväänä tapasin taas miehen joka näki minussa "sitä jotain" ja kertoi surullisen elämäntarinansa pian tapaamisen jälkeen ja alkoi sen jälkeen etsiä omasta elämäntarinasta jotain tragediaa (kun ei ole tapana tuoda demoneja pöytään heti uusia ihmisiä tavattaessa). Juoksin nopeasti pakoon ennen kuin tuli lähempää tuttavuutta, voi olla mahdollisuus että tuo oli normaali mutta en ota enää riskejä.

Joku tässä ketjussa ihmetteli, miksi miehillä ei (muka) ole tällaisia huonoja suhteita.

Olen puhunut isäni kanssa (hän on 60+). Hän seurusteli 80-luvulla naisen kanssa, joka oli manipuloiva, pummi ja myös sellainen, joka käänsi ihmisiä häntä vastaan, koska vaikutti herttaiselta ja kiinnostavalta ihmiseltä, vaikka oikeasti oli epävakaa ja manipuloiva. Varmasti aikanaan olisi ollut häpeä kertoa seurustelleensa tällaisen kanssa, mutta isällenikin oli tullut tämän myötä ymmärrystä siitä, että tällaisia on. Hänellä oli keskiluokkainen tausta ja ei ollut siihen asti tavannut koskaan tällaista pahantahtoista ihmistä. Heidän suhteensa ei kestänyt pitkään.

Uskon, että miesten huonot suhteet jäävät vielä useammin käsittelemättä häpeän vuoksi, eihän nyt kukaan halua myöntää, että seurustelukumppani on ollut täysin kelvoton tyyppi.

16-vuotiaana suhde 10v vanhempaan ukkoon. Joku seksilelu mä sille lähinnä olin. Täysin manipuloitavissa ja lahjottavissa. Puistattaa vielä 12v myöhemmin ihan kamalasti. 

18-vuotiaana ajauduin suhteeseen itseäni noin kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhde kesti yli kolme vuotta. Suhteen aikana tulin pahoinpidellyksi useampaan kertaan. Lähes kaksimetrisen ja satakiloisen miehen bravuuriin kuului 160 senttisen ja 50 kiloisen naisen potkimista, kuristamista, hakkaamista nyrkillä "vähän muuten vaan".

Mies levitti halventavia juoruja ystävilleni ja soitti häirikköpuheluja.  Varasti avaimeni ja passini.

Kerran hän erehtyi kirjoittamaan (ja allekirjoittamaan) haukkumakirjeen.    

Pahoinpitelyistä kyseistä paskiaista ei tuomittu, koska teot ehtivät vanheta ennen oikeuteen päätymistä. Tästä "vanhenemisesta" saa kiittää poliisilaitosta, jossa kyseisen paskiaisen velipuoli oli ollut duunissa.  

Haukkumakirje ei kuitenkaan ehtinyt vanheta - ja siitä kusipää saikin sitten sakkoja.

Sakkojen jälkeenkin vainoaminen jatkui ja pääsin narsistisesta kusipää-idiootista eroon vain muuttamalla toiselle paikkakunnalle ja saamalla maistraatin myöntämän turvakiellon. 

Luultavasti kyseinen kusipää on edelleen hengissä, sillä "mikä pahan tappais". 

Sääliksi käy narsistin seuraavaa uhria ja mahdollista perhettä.  Valitettavasti narsisteillla ei ole otsassa merkkiä. 

"Valokuvaajamies" oli varmasti epäilyttävin suhdekokemukseni ikinä. Minua paljon vanhempi. Virallisesti emme koskaan seurustelleet, vaikka mies oli töissään kertonut kaikille kollegoilleen että hänellä on tyttöystävä. Ei mennyt aikaakaan kun selvisi että heppu kävi mitä hämärimmissä "kuvauksissa" kuvaamassa jotain netistä pokaamiaan nuoria tyttöjä, miehellä oli toisessa kaupungissa vaimo ja pieni lapsi (työskenteli siis toisessa kaupungissa arjet), ja että mies oli lähennellyt/kosketellut melkein kaikkia mallityttöjään. Hepulla oli tosi kyseenalainen maine, mutta aina se vaan löysi jostain gallerioista riittävän naiiveja ja hölmöjä tyttöjä jotka halusivat itsestään kivoja seksikkäitä kuvia. Mähän olin itse yksi näistä, hävettää myöntää. Jatkoin tapailua useamman kuukauden koska olin otettu huomiosta ja mies antoi todella avokätisesti kaikenlaisia lahjoja ja kehui maasta taivaisiin. Sitten todellisuus alkoi valjeta ja mä otin jalat alleni.

Uskoakseni mies ei ole muuttunut miksikään vuosien kuluessa.

Fyysisesti vastenmieliset miehet.Syynä suhteeseen,että en ole halunnut olla yksin.Jotenkin se seksi jätti traumoja.Mulla on pari pitkääkin suhdetta,joissa tämä kuvio.

Parisuhde väkivaltaisen ja päästään hyvin sekaisin olevan ihmisen kanssa (esim. ei nähnyt mitään väärää hakattuaan minut ihan mustelmille, revittyään päästäni isoja hiustuppoja ja halkaistuaan hampaani, syy oli oli aina minun kun "jos et olis ärsyttäny mua!".

Jätettyäni tämän ihmisperseen alkoi itkuruikutus, kun en enää taipunut niin h*rittelu ja uhkailu. Tekaisipa vielä syytteenkin minua vastaan, jota sitten käräjillä asti puitiin (ratkaistiin onneksi minun edukseni).

Piti vaihtaa puhelinnumero, sähköposti, estää kaikkialta, muuttaa ja asettaa osoite salaiseksi jne.

Erosta nyt kymmenisen vuotta ja vastikään näin tämän tyypin kotikulmillani, tiedä sitten mitä täällä teki..

Vierailija kirjoitti:

Joku tässä ketjussa ihmetteli, miksi miehillä ei (muka) ole tällaisia huonoja suhteita.

Olen puhunut isäni kanssa (hän on 60+). Hän seurusteli 80-luvulla naisen kanssa, joka oli manipuloiva, pummi ja myös sellainen, joka käänsi ihmisiä häntä vastaan, koska vaikutti herttaiselta ja kiinnostavalta ihmiseltä, vaikka oikeasti oli epävakaa ja manipuloiva. Varmasti aikanaan olisi ollut häpeä kertoa seurustelleensa tällaisen kanssa, mutta isällenikin oli tullut tämän myötä ymmärrystä siitä, että tällaisia on. Hänellä oli keskiluokkainen tausta ja ei ollut siihen asti tavannut koskaan tällaista pahantahtoista ihmistä. Heidän suhteensa ei kestänyt pitkään.

Uskon, että miesten huonot suhteet jäävät vielä useammin käsittelemättä häpeän vuoksi, eihän nyt kukaan halua myöntää, että seurustelukumppani on ollut täysin kelvoton tyyppi.

Tuttavallani on mies, jonka ex-vaimo oli väkivaltainen ja hyvin ilkeä. Mies oli vain reilu nelikymppinen hänen kanssaan ollessaan, mutta harmaantui parissa vuodessa ikälopun näköiseksi ja kumaraksi mieheksi. Onneksi sai eron ja meni uusiin naimisiin tämän tuttavani kanssa, joka on rehellinen, mutkaton ja mukava.