Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?
27.08.2016 |
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja ajauduin epäonnisiin ja epätyydyttäviin parisuhteisiin, jotka onneksi olivat usein lyhyitä. Niitä tulee vanhempana ja vähän viisaampana muisteltua aika ristiriitaisin tuntein.
Yksi, jota juuri itsekseni päivittelin oli sinänsä hurmaava nuori mies, joka käytännössä muutti luokseni ensimmäisten treffien jälkeen. Hänellä oli ihmeellinen taito esittää vääryyttä kärsivää uhria ja jollain ilveellä huomasin, että tuo kavereiden nurkissa joitakin viikkona majaillut heebo asuikin yhtäkkiä opiskelijayksiössäni.
Miehellä oli työssäkäynnistä huolimatta krooninen rahapula ja päädyin vielä maksamaan opintotuestani ja pienistä säästöistäni asumiskulumme ja vielä lainaamaan hänelle rahaa "elämiseen" eli suomeksi sanottuna baareissa käymiseen. Meillä oli keskenämme kuitenkin aika kivaa, joten jotenkin siedin tätä sankaria useamman kuukauden. Lemppasin hänet ulos vasta, kun sattuman kautta selvisi, että hänellä oli on-off tyttöystävä toisella paikkakunnalla ja on-vaihetta oli jo lämmitelty jonkin aikaa. Tämän luokse hän kai sitten seuraavaksi lähti kitaroineen ja paria nyssäkkää olallaan kantaen. Kukahan onnellinen häntä tällä hetkellä majoittaa?
Kertokaa kokemuksianne - varmaan näitä epätäydellisempiä kumppaneita on sattunut muidenkin kohdalle!
Kommentit (189)
Seurustelin muutaman kuukauden täysin friikin miehen kanssa. Tuo keräsi perhosia ja muitakin hyönteisiä. Sinällään ihan kiinnostava harrastus mutta minua inhotti tappaminen keräilytarkoituksessa + kun mies ensimmäisen kerran sinkaisi autostani perhoshaavi kädessä pusikkoon niin kyllä siinä oli sellainen näky jota en unohda. Kassit ainakin "putosivat" pois sillä sekunnilla.
Mies myös valehteli olevansa sinkku ja vain "seurustelleensa" aiemmin. No todellisuudessa oli juuri eronnut pitkästä avioliitosta.
Valehteli myös seksipartnerien määrästä. Mainitsi minulle vain ne "joilla oli jotain merkitystä".
Kerran tuo ilmoitti että saa isänsä aseet ennakkoperintönä. Aikoi tuoda ne kotiin että voi puolustaa minua...Tyyppi oli sen verran tasapainoton että ilmoitin välittömästi että en tule käymään jos asunnossa on aseita. Samassa yhteydessä valehteli myös aseenkantoluvasta. En enää muista oliko sitä vai ei mutta väitti juuri toisinpäin kuin asia oli.
Mies oli täysin patologinen valehtelija joka halusi aina saada kaiken kuulostamaan itselleen edullisimmalta ja taisi jopa itse uskoa tähän värittelemäänsä todellisuuteen. onneksi tajusin asian jo parissa kuukaudessa ja tajusin jättää tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa, joka oli fiksu, huumorintajuinen ja korkeasti koulutettu - ei siis mikään "jännämies". Hän ei kuitenkaan koskaan halunnut koskea minua. Oli kuulemma kotonaan tottunut siihen, ettei hellyyttä osoiteta, eikä ollut nähnyt vanhempiensa muuta, kun pitävän toisiaan kädestä (halaavan, pussaavan tms)... Tämä yhdistettynä masennukseen ja erektiohäiriöön, niin makuuhuoneessa oli vähemmän toimintaa, kun sarjamurhaajan eristyssellissä. Lisäksi mies oli äärimmäisen pihi.
Tuli mieleen eksäni, joka kyllä kotona mielellään pussasi ja halaili (eikä seksielämässä mitään valittamista), mutta ei suostunut koskemaan minua tikullakaan julkisesti. Hyvä että viitsi edes vierelläni kävellä. Ei suostunut pitämään kädestä kiinni, saatika että pussaisi, joka olisi kuulemma hävettänyt todella paljon! Siinä sitten kateudesta vihreänä katselin minun mielestäni "normaaleja" pariskuntia, jotka kävelivät käsikkäin ja pussasivat jos halusivat. Kyllä tuli paljon mietittyä että mikä minussa on vikana kun minua pitää hävetä. Meitä monesti luultiin kavereiksi tai jopa sisaruksiksi kun oltiin toistemme seurassa mutta mahdollisimman erillään...
Minulla samanlainen kokemus. En ymmärrä, miksi jaksoin tuollaista edes pari vuotta. Ja en olisi halunnut julkisesti mitenkään erityisesti nuoleskella tai liimautua kiinni, mutta oli outoa, ettei mitään kosketusta voinut vahingossakaan olla. Alkuaikoina erehdyin ottamaan häntä kädestä kiinni kadulla kävellessämme, mutta hän suorastaan riistäytyi irti tuohtuneena, ja sanoi, että kumpikaan meistä ei ole lapsi! Vain lapsia pidetään kädestä kiinni kävellessä, kuulemma.
Tuon miehen kanssa oli paljon yksinäisempi olo kuin sitten sinkkuna, kun lopetin suhteen.
Olen 45-vuotias nainen ja kaikki suhteeni ovat olleet huonoja.
Kihlattu petti, toi sp-taudin. Tunnevammainen ja ei ikinä osallistunut kotitöihin.
Yksi joka harrasti kamppailulajeja, meinasi kuristaa tuntemattoman miehen baaritiskillä. Oli myös tuomittu väkivaltarikoksesta. Tämä selvisi myöhemmin.
Juoppoja ollut monta. Tekevät katoamistemppuja. Eivät tule silloin kun sovittu.
Eräs mukava kiltti mies, mutta hirvee roikkuja. Ei ollut koskaan missään asiassa eri mieltä kuin minä. Muna ei toiminut ollenkaan ja ikää oli 26v.
Nykyinen kohta entinen aviomies. Mustasukkaisuutta, raivoamista, alistamista ja jatkuvaa pettämistä.
Mitä näistä opin. Parempi olla varmasti yksin. Nuorempana selvästi kiinnostuin aina "jännämiehistä" Yritin kyllä sen yhden kiltin kanssa. Mut hän oli liian ripustautuva ja vehje ei tosiaan toiminu.
Vikahan on itsessäni myös, että kiinnostun vääränlaisista miehistä. Isänmallia en ole kotona saanut. Isäni oli pelimies.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Näillä palstoilla käyvät lähinnä tyhmemmän puoleiset naiset ja ujot miehet. Tyhmillä naisilla on kokemusta juuri väkivaltaisista miehistä ja alkoholisteista. Ujolla miehellä ei ole välttämättä kokemusta ollenkaan tai sitä on vähän.
Kahdeksan vuotta naisen kanssa ja kaksi viimeistä noista vuosista nainen ei arvostanut minua pätkän vertaa. Olisi pitänyt lähteä jo tuolloin, eikä tuhlata kahta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä kerran löi avarilla päähäni (luuli että olin pettänyt). Sen vielä annoin anteeksi. Sitten kun vuosia myöhemmin jostakin ihan mitättömästä väittelystä nappasi minua tukasta kiinni ja veti asunnon poikki (lasten nähden), niin sillä samalla hetkellä tiesin, että nyt tuli ero. Sitä edelsi lisäksi vuosien eristäminen kavereista ja sukulaisista, aivopesua siitä että mitään meidän perhe-elämästä ei saa kertoa kenellekään, koska muut ihmiset vain käyttävät sellaista hyväkseen. Kertomuksia siitä, että on tappanut ihmisiä jäämättä siitä kiinni, joten minä sitten tietäisin mikä olisi kohtaloni jos joskus aikoisin erota. Otti jossain vaiheessa "hoitaakseen" perheen talousasiat, ja myöhemmin selvisi, että on aikalailla pelannut kaikki minun ja omatkin rahansa. Väitti aina, että on ainoa ihminen joka aina voittaa peleissä. Ympäripuhui/pakotti minut ottamaan velkaa ja lainaa mm. sukulaisilta, mutta minulla ei juurikaan ollut sanavaltaa mihin rahat menee, ei edes vaikka minä välillä tienasin hyvin, ja hän oli työttömänä vuosia. Jouduin aina kysymään paljonko rahaa ruokakauppaan saan käyttää.
Sen verran hyvin hän oli saanut aivopestyä minut jo nuorena, että oikeasti ajattelin että hän tappaa minut kun ilmoitan että aion erota. Pelkäsin sen kertomista, ja jouduin punnitsemaan, että jäänkö avioliittoon kärsimään, vai kuolenko. Valitsin kuoleman. No, onneksi vielä elän, ja erosta on jo vuosia. Mutta eksä edelleen kostaa lasten kautta, tekee kaikkensa että lapset tietävät että minä rikoin perheen, ja jätin hänet, yrittää saada lapset pelkäämään ja inhoamaan minua, ja on siinä osittain onnistunutkin. En tapaa katkeroitunutta esikoistamme pitkiin aikoihin (esim. helposti menee puoli vuotta, että näen hänet vain vilaukselta). Lapsi on jopa sanonut, että hän äitinsä (eli minä) on kuollut.
Että tällaista. Minusta kenenkään ei pitäisi alkaa seurustella vakavasti ennen kuin on saanut kunnolla elämänkokemusta, saatikka että hankkisi lapsia. Ja todella tarkkaan harkita kenen kanssa lapsia tekee. Ja koulussa pitäisi opettaa lapsille ihmissuhdetaitoja, itseluottamusta, ja sitä että ei pidä antaa toisen talloa ja manipuloida itseä.
Kaksi "suosikkiani":
Kaupungin yöstä löytynyt kolmekymppinen hippi joka oli kovasti lähdössä Intiaan henkistymään ja joogaamaan "ehkä pysyvästi", asui kommuunissa jossa huutoriideltiin yöt läpeensä ja ilmeisesti myytiin huumeita, ja säilyy seksin osalta muistoissani nimellä Yhden työnnön mies. Pitkään ei tapailtu, sentään.
Toinen oli jo teinivuosina löytämäni elämäntapa-anarkisti ja masentunut mystikko joka oli vegaani sillä perusteella että kaikki eläinperäinen oli hänestä ällöä, uskoi vakaasti että hänen asunnossaan suoritettiin kotietsintöjä joiden aikana hänen mystiikkakirjojaan siirreltiin hyllyissä ja tartutti minuun lopulta sukupuolitaudin kertomatta taudistaan. Yritin varoittaa kaveriani kun alkoi tapailla samaa jamppaa - eipä heidänkään suhde kauaa kestänyt.
Nyt kolmekymppisenä voi vaan sanoa että olisipa itsellä ollut vähemmän yksin jäämisen pelkoa ja enemmän itsekunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olimme yhdessä useita vuosia. Aluksi kaikki oli hyvin, aloimme seurustelemaan teineinä. Viimeiset vuodet vain roikuttiin yhdessä kämppiksinä. Kotona olimme kumpikin omissa huoneissamme, hän pelasi KAIKEN vapaa-aikansa, emme ikinä jutelleet mistään vakavasta loputtomista yrityksistäni huolimatta, hän ei ikinä siivonnut tai tehnyt ruokaa, emme harrastaneet pariin viimeiseen vuoteen seksiä. Hän työssäkäyvänä käytti kaikki rahansa elektroniikkaan, minun opiskelijabudjettini meni laskuihin. Hän ei tukenut minua elämäni vaikeimpina hetkinä (pelaaminen oli tärkeämpää) ja silloin tiesin että eroaisimme. Minä kadotin kaikki halut ikinä hankkia lapsia hänen kanssaan kun mies ei osannut huolehtia itsestäänkään. Minä kasvoin aikuiseksi, hän jämähti teiniksi, ja kun mies alkoi kohdella minua kuin äitiään niin se loppui siihen. Kun erosimme, hän alkoi tietenkin heti kiristämään minua raha-asioissa ja tavaroiden jakamisen suhteen. Hän on tällainen kaikkien mielestä "kunnollinen" mies. Minä olen se ilkimys kun halusin erota.
Olipa mukavan terapeuttista kirjoittaa tästä. :) Jätkällä jatkuu sama meno edelleen, ei ole hankkinut uutta naista vaan odottelee kotona että joku tulisi iskemään hänet. :) Kämppäkin kuulemma ihan järkyttävässä kunnossa kun ei siivoa edes yhtä kertaa vuodessa.
Teit oikein. Yleensä nämä "kunnolliset" ja "mukavat" miehet ovat juuri niitä lapsen tasolle jämähtäneitä nassikoita, jotka haluavat naisesta vain piian ja äidin itselleen. Ja se huokuu kauas.
Olen tätä lankaa lukiessani ihmetellyt ja ihaillut sitä vahvuutta teissä, jotka olette noiden häikäilemättömien käyttäjien kanssa elämisestä selvinneet... Mutta kauhean monessa näistä viesteissä sanotte jollain muotoa, että "vikaa oli minussakin". Apua, siis kun kumppani kusettaa, varastaa, uhkailee, hakkaa, raiskaa, "vika" oli... Kenen..? Toivoisin kovasti, ettette usko käyttäjän propagandaan ja kurita itseänne siitä, mitä joku muu ilman lupaa tai oikeutta teille teki. Sille raivolle on oikea osoite, ja se et ole sinä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Luova sosiaalinen oman mielenkiintonsa töitä odottava mies", joka ei yli vuoteen maksanut vuokraa, osallistunut elatuskuluihin, tehnyt parisuhteen hoitamisen suhteen paljon muuta kuin satunnaista seksiä ja skypessä viestittelyä.
Mies siis haki kerran parissa vuodessa johonkin tosi suppealle alalle, välillä käytti jonkun kuolleen sukulaisensa perintöä elämiseen yms. Oikeassa elämässä en yhdeksän vuoden aikana nähnyt hänen ikinä tekevän päivääkään töitä. Sossun tuilla meni siis suurimman osan ajasta. Mutta aina selitti ja odotti, että jos tämä juttu menee läpi, tämä kaveri maksaa takaisin tai tästä paikasta vastataan, niin johan alkaa rahoja tulla talouteen. Ei ikinä tapahtunut. Ja kyllä, olin helkkarin nuori ja naiivi, kun katselin sitä yhdeksän vuotta.
Vuosi eron jälkeen kesti, että mies sai kaikki huonekalut ulos asunnostani, ja vuokrarahoja ei ikinä näkynyt edes jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Ei, vaan se, että osataan vedellä oikeista naruista, että saa puhuttua naisen pyörryksiin. Luonteella ei ole tässä asiassa mitään osaa. Tai on sen verran, että luonteeltaan kusipäinen saa kyllä naisia.
Naisilla on vielä sekin kummallinen taipumus, että sellainen mies, joka tunnetusti kaataa naisia, on houkuttelevampi vaihtoehto suhteeseen, kuin mies jolla niitä suhteita ei ole. Tämäkin fakta tyrmätään heti, mutta totuus on vain toinen.
Näyttäähän se sinun näkökulmastasi siltä, että "naisia kaatava" mies on suosittu naisten keskuudessa siksi että tämä "kaataa naisia". Et pääse tutustumaan niihin miehiin kuten nainen. Totta kai miehen pitää osata kohdella naista niin että se "naisten kaataminen" onnistuu. Kuvittelet että se on pyörryksiin puhumista, no nimitä sitä miksi haluat. Tässä kuitenkin sinulle fakta joka saattaa yllättää sinut: naiset tykkäävät flirttailusta, ihastumisen tunteesta ja seksistä. Jopa silloin, kun suhde päättyy huonosti. Luulet että naiselta on jotenkin huijattu seksiä, jos suhde ei johdakaan avioliittoon. Jotkut naiset toki näkevät asian noin, mutta he ovat pieni vähemmistö joka ei osaa nauttia elämästä. Heille on tärkeintä suorittaa: vakaa parisuhde, tila-auto, omakotitalo ja lapset ja lapsenlapset niin pian kuin suinkin mahdollista. Sitten yhteinen hautapaikka.
Täällä saa toisen käsityksen naisten kertomista jutuista...
No tiedätkös mitä? Sehän nyt johtuu siitä hassusta jutusta, että jokaisella naisella on oma ajattelutapansa ja omat elämänarvot, kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet. Et saa mistään käsitystä jostain "naisten mielipiteestä". Sellaista ei ole.
Tähän piti tulla sanomaan, että sellaiset hyvännököiset naiset on kyllä kaikki jotenkin samankaltaisia, ajattelu pikkaisen yksinkertaista ja pinnallista, siis vaikka olisivat koulujakin käyneet. Tykkäävät laukuista ja kukista. Aika moni myös tykkää aika tavallisista asioista, kuten jostain ulkomaanmatkoista, ulkona syömisestä ja leffoista. Tosin vähän tylsistä leffoista ja sarjoista, komedioista, kauhusta ja romanttisista draamoista. Naiset on näennäisesti erilaisia, mutta miesten näkökulmasta ne erot on kuitenkin pieniä.
Erikseen on toki naiset, jotka on sitten oikeasti erilaisia, mutta ne ei sitten ehkä olekaan miesten mielestä niin naisia. Eli kohta joku telaketju tai insinööri tulee mesomaan, että katsoo scifiä ja piereskelee. Mutta ainakin normaalit miehet, joilla kokemusta elleistä, tietää mistä puhun.
"Kaikki naiset on samanlaisia, ja ne jotka ei ole, eivät olekaan naisia" :D. Joo, onpa kumma tosiaan että naiset on samanlaisia,kun vain ne samanlaiset lasketaan naisiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan vikaa itsessä jos antaa kusettaa itseään. Kenen vika taas se on, on toinen juttu. Ehkä äiti ollut lammas ja totellut sokeasti isää.
Kouluun pitäisi saada jo ala-asteelle oppiaine "sosiaaliset suhteet ja talouskasvstus" tms. Kerrottaisiin pikavipeistä, kotivakuutuksesta, miten toinen saa kohdella, alkoholismista jne!
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
No jännämiehiä on enemmän kuin -naisia.Joten myös kaltoinkohdelluille pikkutytöille niitä jää, ei ainoastaan kaltaisilleen naisille.Pääsääntöisestihän se kuitenkin menee niin, että ihminen hakee kaltaistaan seuraa tai sitten vanhempansa kaltaista...joka kohtelee häntä lapsuudesta tutulla tavalla.Jotain vikaa siis pitää olla myös "normaali" miehessä, joka edes kiinnostuu huonolla maineella ja taustalla olevasta naisesta.Mielenkiintoista on, että kun naisella on "menetetty maine" , mutta uusi eheä elämä, hän on loppullisesti merkitty, kun taas mies saattaa löytää itseään nuorempia, kauniita ja hyvämaineisia naisia perustamaan jopa perheen.Edes jännämies ei haluaisi lapsestaan "huoranpenikkaa" .Olen kuullut muutoman kerran miesten häpeävän kun on "lapsi sellaisen naisen kanssa".No silloinhan kertoo nimenomaan itsestään.Onkohan ollut kovakin puute kun aivot tipahtivat housuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Luepa kirurgi Christer Lybäckin stoori.Hän sanoo jotain sellaista että : "Anna oli juuri sellainen ihana nainen, jota jokainen mies haaveilee pelastajakseen ja lastensa äidiksi." Siinäpä se! C.L. on entinen jännämies - vankilakundi ja alkoholisti - joka hakkasi muita surutta sairaalakuntoon.Mutta eipä hänellekkään kelvannut kuin hyvä nainen, jonka hän kylläkin vaihtoi myöhemmin nuorempaan...
Nostan kyllä hattua C.L:lle siitä, että aloitti opiskelunsa keskikoulun suorittamisella vankilassa ja on nyt lääketieteen tohtori.Aikamoinen suoritus.Harvasta jännämiehestä on moiseen, eikä sitä todellakaan kannata jäädä odottamaan:/.
Mulla on ollut vain yksi parisuhde ja se kesti 1v ja 9kk. Se ei ollut huono vaan niin hyvä, että ei kiinnosta ettiä uutta suhdetta kun vaikea saada parempaa :´(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Näillä palstoilla käyvät lähinnä tyhmemmän puoleiset naiset ja ujot miehet. Tyhmillä naisilla on kokemusta juuri väkivaltaisista miehistä ja alkoholisteista. Ujolla miehellä ei ole välttämättä kokemusta ollenkaan tai sitä on vähän.
Heilastelin aikanaan naisen kanssa jolla oli ilmeinen (vakava) ongelma alkoholin kanssa. Ei siinä ollut mitään jännää - helvetin turhauttavaa, vaikka en itsekään silloin lasiin sylkenyt. Suhde ei kehittynyt seurusteluksi eikä muuksikaan juurikin tämän juomisvimman takia. Oikein mukava nainen muuten.
Vierailija kirjoitti:
Olin 15v, eka suhde. 19v poika, halusi vain pillua. Ensin annoin sitä ja pikkutyttönä nautin "aikuisen miehen" huomiosta, sitten pian tajusin että ei vittu, äkkiä karkuun. Siinä vaiheessa tää aikuinen mies alkoi kiukutella mulle, esim. iski parasta kaveriani silmieni edessä, heitti mut ulos talostaan keskellä yötä... Onneksi tunteet jäähtyi aika äkkiä. Ärsyttää että edes olin tollasen luuserin kanssa.
Ton ikäsenä teinipoikana kieltämättä olin turhaan (etenkin näitä lukeneena) kateellinen niille tytöille, jotka mainitsivat, että heillä tämäntapaisia suhteita on. 15-vuotias on tosiaankin lapsi vielä ja seksuaalisesti vielä kehittymätön. Silloin sitä aatteli et joojoo kaikkihan ne on pannu jossain bileissä :D
Mut asiaan, oudoin suhde oli 17-vuotiaana vuoden vanhempaan tyttöön. Oltiin samasta kaveriporuksasta ja katseltu toisiamme välillä kiinnostuneesti. Lopulta tapailimme muutaman viikon. Kaikki tuntui kuitenkin jotenkin etäiseltä ja oudolta. Kuitenkin ihastuneena homma jatkui, pusuteltiin ja halailtiin. Sitten näimme yksissä bileissä ja tämä tyttö olikin yllättäen etäinen eikä ottanut minuun sen kummemmin kontaktia. Silloin mietin että mitä helvettiä tämä nyt on. Tyttö vaan päätti olla sanomatta mulle, että juttu oli tässä, vaan osoitti sen olemalla etäinen ja esittämällä olevansa taas kaverini. Sinällään kevyt tarina verraten edellisiin, mutta kyllä siinä nuori poika oli hämmentynyt...
Ensin oli poikaystävä, joka mätti turpaan, halveerasi, uhkaili ja joutui myöhemmin vankilaan. Sitten oli nössykkä, joka ensin tuntui ihanan turvalliselta, mutta vähitellen tajusin että mies oli rakastunut - ei minuun vaan ainoastaan omaan marttyyriuteensa, itsesääliinsä. Sitten tuli mies joka joutui psykiatriseen sairaalaan ja sai skitsofrenia-diagnoosin 8 kk:n suhteen jälkeen. Pelottavia, uhkaavia tilanteita oli, sairauden tähden ihan tarpeeksi. Sitten tuli rehti yrittäjä, joka jonkun vuoden päästä paljastui varkaaksi ja talousrikolliseksi. Joutui 2 vuodeksi vankilaan. Lähes kaikki kertomansa paljastui valheeksi, naisiakin oli miehellä ollut siellä sun täällä ympäri maata. "Työmatkoja" niin... Sitten tuli Oikea. En keksi hänessä mitään vikaa vieläkään. Hän oli ystävänsä talotyömaalla auttelemassa, kattotöissä. Putosi ja kuoli. Sitten tuli herra joka osoittautui äärimmäisen itserakkaaksi. Aamut aloitettiin haukan mittaamisella, peilien edessä asuttiin. Mies myös oli autistisen tarkka rutiineista, myös mulle ruvettiin laatimaan tarkkoja rutiineja. Tärkeintä oli,miltä elomme näytti ulospäin, muiden silmin. Elämä olisi pitänyt rakentaa sen ajattelemiselle mitä muut ajattelevat. Olisi pitänyt olla säännöllinen, kaunis, hillitty kiiltokuvaperhe, jota tarjoilla ympäristölle kateutta herättämään. Tunne-elämältään mies oli syvällinen kuin jäätynyt laavakivi, oli mun loppuarvio-mutuni hänestä. Sitten tuli nörtti, joka parin vuoden päästä asui tietokonepeleissään ja kännykässään 24/7 suunnilleen. Jostain syystä olen päättänyt pysyä jatkossa sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Tämä liittyy nuoruuteni 90-luvulla, olin 15-vuotias ja saanut kaveriltani erään pojan numeron ja aloimme soitella. Soittelimme lähes puolen vuoden ajan päivittäin toisillemme. Olimme todella ihastuneita ja olinkin varma, että tässä se unelmien poika nyt oli. Asuimme aika kaukana toisistamme ja emme olleet koskaan nähneet toisiamme, emme edes kuvista, oltiin vain kuvailtu puhelimessa ulkonäköä.
Sitten vihdoin ja viimein tuli aika tavata, ja kun saavuin kahvilaan jossa tämä poika odotti ja täytyy myöntää, hän oli rumempi kuin oletin, mutta ajattelin ettei sen niin väliä, koska luonne on tärkein. Mutta sitten kun hän näki mut, nousi hän ylös ja sanoi "hyi vittu" ja poistui paikalta. Puoli vuotta jokapäiväistä soittelua ja molemminpuolista ihastumista ja noin tyly loppu. Etenkin kun olen ihan tavallisen näköinen ja myöhemmin olen seurustellut komeiden ja kivojen poikien sekä miehien kanssa. En tiedä mitä Pamela Anderssonia se poika odotti, etenkin kun itse oli ruma.
No kaiketi hän oli näitä palstan "kunnon" miehiä, oikea "kilttimies".
Hyi!