Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?
27.08.2016 |
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja ajauduin epäonnisiin ja epätyydyttäviin parisuhteisiin, jotka onneksi olivat usein lyhyitä. Niitä tulee vanhempana ja vähän viisaampana muisteltua aika ristiriitaisin tuntein.
Yksi, jota juuri itsekseni päivittelin oli sinänsä hurmaava nuori mies, joka käytännössä muutti luokseni ensimmäisten treffien jälkeen. Hänellä oli ihmeellinen taito esittää vääryyttä kärsivää uhria ja jollain ilveellä huomasin, että tuo kavereiden nurkissa joitakin viikkona majaillut heebo asuikin yhtäkkiä opiskelijayksiössäni.
Miehellä oli työssäkäynnistä huolimatta krooninen rahapula ja päädyin vielä maksamaan opintotuestani ja pienistä säästöistäni asumiskulumme ja vielä lainaamaan hänelle rahaa "elämiseen" eli suomeksi sanottuna baareissa käymiseen. Meillä oli keskenämme kuitenkin aika kivaa, joten jotenkin siedin tätä sankaria useamman kuukauden. Lemppasin hänet ulos vasta, kun sattuman kautta selvisi, että hänellä oli on-off tyttöystävä toisella paikkakunnalla ja on-vaihetta oli jo lämmitelty jonkin aikaa. Tämän luokse hän kai sitten seuraavaksi lähti kitaroineen ja paria nyssäkkää olallaan kantaen. Kukahan onnellinen häntä tällä hetkellä majoittaa?
Kertokaa kokemuksianne - varmaan näitä epätäydellisempiä kumppaneita on sattunut muidenkin kohdalle!
Kommentit (189)
N75 kirjoitti:
(.....) Diplomityötään ei meinannut saada aikaiseksi ja autoin siinä häntä melkoisesti, mm. Kirjoitin puhtaaksi englanniksi ja neuvoin ja ohjasin sisällössä. Samana päivänä kun se meni läpi, jätti minut puhelimitse. Jäi kyllä todella kehno maku. Ilmeisesti itseäänkin hävetti, koska totesi saman puhelun aikana että jos hän vaikka antaisi mulle rahaa, kun olet autellut. Persereikä.
Aikamoinen härski k*sipää hyväksikäyttäjä. Luonnollisesti laskelmoi, että pitää sinua niin kauan, että diplomityö on valmis, ja sitten dumppaa, koska ei tarvitse sinua enää. Yleensä en suosi kostoa, mutta tuollaisessa tapauksessa voisin harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kun edes joku kertoo ikänsä. Kovin kypsiltä ei kaikki kirjoitukset vaikuta.
(Kuten ei tämä omanikaan.)
N 48
Vierailija kirjoitti:
Suhde mustasukkaisen alkoholistin kanssa. En olisi ikinä uskonut, että sellainen voi vaikuttaa itsetuntoon niin paljon. Vituttaa vieläkin.
Sama täällä, vaikka ei vaikuttanut itsetuntoon. Kyseinen nainen sitten vielä itse petti.
Seurustelin miehen kanssa, joka oli fiksu, huumorintajuinen ja korkeasti koulutettu - ei siis mikään "jännämies". Hän ei kuitenkaan koskaan halunnut koskea minua. Oli kuulemma kotonaan tottunut siihen, ettei hellyyttä osoiteta, eikä ollut nähnyt vanhempiensa muuta, kun pitävän toisiaan kädestä (halaavan, pussaavan tms)... Tämä yhdistettynä masennukseen ja erektiohäiriöön, niin makuuhuoneessa oli vähemmän toimintaa, kun sarjamurhaajan eristyssellissä. Lisäksi mies oli äärimmäisen pihi.
Ihan aikuisena tapailin miestä joka piti aina puhelintaan piilossa. Usein jätti sen autoonsa tullessaan luokseni.
Puhelin oli äänettömällä, tai pois päältä ollessamme yhdessä...ja piilossa..
Ärsyyntyi hirveästi kun mainitsin ja ihmettelin asiaa..
Joskus en saanut häntä illalla kiinni, sanoi nukahtaneensa jo kahdeksalta..
Jotain muutakin salattavaa tuntui olevan joten lopetin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde arvaamattoman narstistin kanssa. Hän ei koskaan antanut mitään itsestään parisuhteeseemme, ei puhunut tunteistaan ei mistään syvällisemmästä. Paitsi kännissä saattoi joskus tivata minulta, rakastanko häntä varmasti ja oikein paljon. Olin liian kiltti (sairas siis itsekin tavallaan), vein hänelle aamukahvit vuoteeseen samalla, kun hän surffaili netissä ja haki vieraita naisia. Hän ei koskaan tukenut minua missään asiassa, eikä kannustanut/kehunut.
Kiitän ketjuna etenevistä panosuhteistani sitä, että naiset ikuisina lapsina eivät ole kykeneväisiä hallitsemaan elämäänsä aikuisen tavoin ja esim. isäsuhteensa vaikuttaa läpi elämän ilman että kykenevät tekemään asialle yhtään mitään.
Käpertyvät jalkoihini hyväksyntää saadakseen ja yllätyn toisinaan vieläkin siitä mitä kaikkea saan heille tehdä ilman että havahtuvat tilanteeseen.
Terv. Jännämies 80
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitän ketjuna etenevistä panosuhteistani sitä, että naiset ikuisina lapsina eivät ole kykeneväisiä hallitsemaan elämäänsä aikuisen tavoin ja esim. isäsuhteensa vaikuttaa läpi elämän ilman että kykenevät tekemään asialle yhtään mitään.
Käpertyvät jalkoihini hyväksyntää saadakseen ja yllätyn toisinaan vieläkin siitä mitä kaikkea saan heille tehdä ilman että havahtuvat tilanteeseen.
Terv. Jännämies 80
Eikö ota päähän, että kukaan nainen ei ole sinua huolinut ja kaikki nämä luuserit tässä ketjussa ovat saaneet naisen. Tiedätkö mitä se tarkoittaa? Olet vielä huonompi vaihtoehto kuin he.
Vierailija kirjoitti:
Huonoin. Olin neljä vuotta poikaystäväni kanssa. Aloimme seurustella kun olin 14-v ja hän 17-v. Ekat pari kk oli kivaa ja sellainen perus teinisuhde jeejee. Sitten tuli mukaan mustasukkaisuus, laiskuus (pesin 14-vuotiaana tämän pyykit, tiskasin, tein ruokaa, kävin kaupassa, koska hän ei tehnyt mitään ja asui yksin). Huoritteli minua. Löi minua. Kävi puhelimeni läpi, koska olin "epäluotettava pieni hu*ra". Laihduttaakkin olisi pitänyt, kun 165cm/47kg olin "saatanan läski". Neljä vuotta. Neljä vuotta kestin tuota. Kukaan ei puuttunut, koska valehtelin (hänen käskystä) muille, että meillä meni tooosi hyvin. Lapsikin olisi pitänyt tehdä ja mennä kijloihin, mutta siinä kohtaa pistin jarrut pohjaan ja me erottiin. Se oli keväällä ja päivittäin tulee jotain viestiä exältä, että minun pitäisi ottaa hänet takaisin.
Epäsopivin. Tutustuin kesällä yhteen aivan upeaan ihmiseen. Meillä on todella paljon yhteistä, mm; elämän arvot (tämä on tärkeä), luetaan samoja kirjoja, kuunnellaan samaa musiikkia, opiskellaan samaa alaa. Ajatellaan samalla tavalla isoista asioista. Ainoa huono puoli hänessä on se, että hän asuu Saksassa ja minä täällä Suomessa... :( Tästä syystä epäsopiva. Olen itkenyt meidän välimatkaa enemmän kuin eroa exän kanssa. Säästän lentolippuihin ja ihan vakavasti mietin, että haluaisin muuttaa Saksaan, kun valmistun.
18N
Voi voi, kuulostaa tosi pelottavalta tuo "sopivin"! Minusta on epäilyttävää, että kaikki muka natsaa noin täydellisesti; todennäköisyys sille, että joku on oikeasti noin samanlainen, on häviävän pieni. Olet itse kertonut itsestäsi asioita, ja mies haluaa tehdä vaikutuksen ja kertoo sitten tykkäävänsä samasta. Varsinkin tuosta arvomaailmasta on niin helppo valehdella, jopa itselleen. Kaikkihan me arvostamme kaikkea hyvää ja kaunista, jos kysytään, mutta teot voivat olla toiset. Ole varovainen, äläkä sitoudu mihinkään! Jos lähdet Saksaan, pidä huoli, että pystyt myös lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin netissä itseäni kaksi kertaa vanhempaan mieheen vielä alaikäisenä. Tavattiin ja rakastuin samantien, mies oli todella karismaattinen, charmikas, älykäs yms. Ruma ja ylipainoinen kylläkin, mutta luonne silloin tavatessa vaikutti aivan ainutlaatuiselta. Olin koulukiusattu ja vähän muutenkin eksyksissä, mies sai minulle olon että olen ihan erityinen ja hyvä ihminen, haluttava ja seksikäs.
Oltiin ensin vaan ihan seksisuhteessa, mies oli avioliitossa (heillä avoin suhde, joten vaimo kyllä tiesi minusta) mutta tunteet jossain vaiheessa tuli peliin. Janosin ja tarvitsin miehen huomiota kuin happea ja sitä sainkin, mutta välillä tuli outoja, alistavia kommentteja, mies pakotti seksissä minua yhteen sun toiseen asiaan joita en olisi halunnut (mm. oudot roolileikit, anaalijutut sun muut) enkä kehdannut kieltäytyä tiukasti vaan epävarmana suostuin suostuttelun ja jopa kiristämisen jälkeen kaikenlaiseen. Pelkäsin ihan tosissani että mies jättää minut.
Epäilyni miehen suhteen alkoivat heräämään, kun miehen vaimo päätti jättää miehen. Ihmettelin ihan tosissani, että miksi kukaan haluaisi erota hänestä ja ajattelinkin, että vaimossa on oikeasti jotain vikaa. Juttelin muiden ystäväpiirimme ihmisten kanssa asiasta, ja mua kannustettiin keskustelemaan itse vaimon kanssa (joka oli siis avoin, ihana, ystävällinen tyyppi) ja hän kertoikin avoimesti kaikesta henkisestä väkivallasta heidän suhteestaan, miehen narsismista (oli siis oikeasti narsistinen, ei av-määritelmillä narsistinen) ja muutenkin syistä eroon.
Aloin mietiskellä omaa menneisyyttäni miehen kanssa, ja jotkut jutut kyllä täyttivät ihan henkisen väkivallan merkkejä meidänkin suhteessa. Aika normaalia oli sellanen jos teet sitä tai tätä en koskaa enää puhu sulle ja vastaava. Varmaan räikeintä oli se, kun kerran tapasin miehen, en halunnut harrastaa seksiä tai tehdä muutakaan vastaavaa, no mies sitten juotti minulle lakkaa että sais mut sänkyyn. Oli kuulemma vielä oikein odottanut ja suunnitellut sitä.
Jatkuu seuraavassa viestissä ->
Jatkoa edellisestä ->
Mies oli lisäksi ihan huumehörhö, kävi kyllä päivätöissä ja käy varmaan edelleen, mutta suurimman osan ajasta pilvessä, kokeili välillä vahvempiakin, yritti saada minua hankkimaan hänelle kovia kipulääkkeitä yms. Hetken mietin että oikeasti veisin miehelle migreeniini määrättyjä Panacodeja, vaikka oon aina ollut tollasta lääkkeiden eteenpäin antamista vastaan. Onneksi en tehnyt niin, varmaan vieläkin tänä päivänä painaisi morkkis siitä.
On-offailumme kesti varmaan vuoden verran, kunnes tajusin n. 1,5v sitten jättää ukon lopullisesti. Vaikein, mutta ehdottomasti paras päätös mitä oon ikinä tehnyt. Mies tietenkin syytti mua hyväksikäytöstä ja oli muutenkin todella ilkeä. Meinasin monta kertaa palata, mutta pidin pääni kylmänä ja pysyin päätöksessäni. Vaikkei koskaan sovittu seurustelevamme eikä suhteemme missään vaiheessa ollut virallista, niin "ero" oli kyllä erittäin ruma. Vaikka se sattuikin kovasti, haavat lähtivät heti paranemaan kun pääsin fyysisesti ja henkisesti lopullisesti eroon.
Edelleen tekisi mieli mennä välillä kysymään kuulumisia, mutta mies kun on mitä on, niin parempi olla erossa - tämän tyyppisiin kavereihin aika helposti jää "koukkuun" tai sillä tavalla kiinni, joten vähän niinkun alkoholi alkoholistille, mun on parempi olla ottamatta ollenkaan tai sitten muuttaa katuojaan viinapulloineni. Tässä joku aika sitten mies yritti kysyä kuulumisia, käskin olla ottamatta koskaan enää yhteyttä ja blokkasin ukon.
Pahinta koko jutussa on, että pidän itseäni ihan kunnollisena ihmisenä, ja hävettää vietävästi että retkahdin tollaseen idioottiin. Pidän tasoani aika paljon korkeampana kuin joku liki nelikymppinen huumepelleilijä, ylipäätään se, että ollaan harrastettu seksiä, saa aika likaisen olon vielä nykyäänkin. Onneksi aika parantaa ja tieto siitä, että oon lopullisesti erossa tuosta tyypistä, on aika helpottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juotti lakkaa??? 😮
Ah siis korjaan, GHB:ta eli gammaa. En enää liiku näissä piireissä niin ei oo enää termit hallussa. Mutta tota käytetään käsittääkseni myös tyrmäystipoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin pitkästä suhteesta. Olin tuolloin jo yli 30 v. Aikuinen nainen. Järkevä. Tuttavien kautta tapasin miehen. Häntä kehuttiin ja sanottiin että me sovittaisiin yhteen. Koulutettu kuten minäkin ja molemmilla vakityö. Mulla lapsi, hänellä ei. Seurusteltiin ja aluksi kaikki vaikuttikin olevan hienosti. Pikku hiljaa alkoi tulla omituisia juttuja: ei pitänyt joistakin vaatteistani, vei ne salaa roskiin, ostettiin uusia jne. Vähän kerrallaan enkä pitkään aikaan ymmärtänyt mitä tapahtuu. Hän alkoi painostamaan yhteenmuuttoa, halusin asua erillään lapsen takia. Kun lapsi oli isällään, vietimme aikaa yhdessä jomman kumman asunnolla. Maksoin aina meidän ruuat yms. No mulla oli kyllä rahaa, mutta tasapuolista olisi ollut maksaa yhdessä. Koska mulla on myös lapsi.
Kun en yhteenmuuttoon suostunut, hän alkoi menettää malttiaan ja näytti mustasukkaisuutensa ulospäin: ystäviäni ei saanut tulla luokseni kylään kun hän oli siellä - hän ei kuulemma ollutkaan yhtään niin sosiaalinen kuin tuttavat aiemmin olivat kertoneet. Minun olisi pitänyt pukeutua tietyllä tavalla. Suuttui kun en tehnyt niin, pisti välit poikki ja taas muutaman päivän päästä tuli kukkien kanssa sopimaan. Tätä tapahtui usein. En suostunut hänen älyttömiin vaatimuksiin milloin mistäkin.
Joskus tapasin tuttavia ja sain tietää että hän on kertonut työhaastatteluissa ja muuallakin että menemme naimisiin ja hän tarvitsee palkankorotuksen koska joutuu elättämään minut ja lapseni. Hän myös panetteli lapseni isää. Lapselleni on isä ollut aina tärkeä ja isä on lapsesta huolehtinut omalta osaltaan loistavasti. Vaikka itselläni ei ollut enää tunteita lapseni isään, lapsen puolesta tuntui kauhealta - entä jos hän joskus kuulisi näitä valheita.
Aloin kysellä tarkemmin häneltä ja käytös muuttui hyvin uhkaavaksi. Hän sanoi mm että sittenkun olemme naimisissa, tyyli saa luvan muuttua. Sain koko ajan tietää tuttavilta hänen valheistaan. Asiat olivat aivan toisin kuin hän eteenpäin kertoi. Jätin hänet mutta hän jatkoi painostamistaan muutaman kuukauden. Olin jo alkanut pelkäämäänkin häntä - hän saattoi istua autossaan asuntoni ulkopuolella tarkkailemassa minua.
Lopulta pääsin rauhaan. Sitä ihmissuhdetta kadun vieläkin. Miten järkevä äiti oli niin vietävissä ja sinisilmäinen, uskoin tuttavien "suosituksia". Alusta pitäen minulla oli erikoinen hieman epäilevä tunne, ihan kuin jokin ei olisi ollut kohdallaan. Nyt olen päättänyt luottaa siihen ensimmäiseen tunteeseen ihmissuhteissani. Silloin karistin tunteen mielestäni kun mies liehitteli milloin milläkin, ajattelin että olen niin siipeeni saanut ex-miehen kanssa niin siksi on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Mitähän helvettiä taas joku reppana selittää? Olen 38 vuotias mies ja ollut niin monessa liemessä naissuhteideni vuoksi, että en voi yhtyä kommenttiisi millään tasolla. Ensinnäkin näin jälkeenpäin ja iän myötä viisastuneena voin todeta, että muna on vienyt miestä.
Masentunut yh äiti, joka oli kuin mallikansiosta. Itse kutsuisin suhdetta toista vuotta pitkäksi pitkittyneeksi panosuhteeksi, mutta hänestä oli erittäin vaikea päästä eroon, Ensimmäisen kiihkeimmän puolen vuoden aikana en huomannut mitään vikaa naisessa - ihmettelin hieman rankkoja flunssajaksoja, jolloin leidi makasi vain sängynpohjalla apaattisena ja asunto näytti kuin pommin jäljiltä. Pian asiat alkoivat paljastua, syvää masennusta, lääkkeiden syöntiä, holtitonta alkoholinkäyttöä, huoltajuuskiista exän kanssa jne. Loputon lista ratkaisemattomia ongelmia. Lemppaamisen jälkeen uudet tyttöystäväni saivat mm. facebookin kautta "paljastuksia" että olin pettänyt heitä.
Vanha lukiotyttöystävä, joka oli vuosien saatossa muuttunut psykopaattiseksi takiaiseksi. Panosta suhteeseen johtanut tapaus, jälleen kerran. Vanha lukioihastus, koulun hemaisevin ja isotissisin tyttö oli palannut ulkomailta kaupunkiin ja alkoi heti palattuaan pommittaa minua facebook viesteillä. Tyttö oli edelleen kaunis, mutta yritti koko ajan peitellä epäonnistumistaan lääketieteen opinnoissa pätemällä erlaisilla naurettavilla asioilla - työskenteli tarjoilijana. Hyvä pano muuttui taas jotenkin kummasti huippu mustasukkaisen naisen omistuksenhaluiseksi suhteeksi. Irroittautuminen itsemurhalla uhkailevasta itkupillistä ei ollut helppoa liian hyväsydämiselle miehelle.
Kaksi hevoshullua. Kaiken elämässä täytti hevoset, niiden kouluttaminen, hoitaminen, kilpaileminen ja niistä puhuminen. Kummassakin suhteessa olin vajaassa vuodessa fed up with horses. Good bye for ever! En enää ikinä ala minkään eläinhullun orjuuttamaksi!
Suhde narsistiseen ja aggressiiviseen ex-puolisooni harmittaa. Suhde ja mies vain paheni vuosien aikana. Itsetuntoni poljettiin alas, huutoa, päihteitä, pahoinpitelyä ja seksi muistutti kovaa pornoa. Ulkopuolisin silmin hyvin hurmaava ihminen eikä kaikki ymmärtäneet eron syytä, ihan kuin olisi ollut mun vika. Ja tietty ex syytti minua vaikka mistä. Sitä ihmeteltiin, miksi jätin rikkaan "johtaja"mieheni. Läheiseni eivät ihmetelleet, kun hepun tunsivat varsin hyvin. En edelleenkään toivo hänelle mitään hyvää vaikka erosta on jo vuosia. Nykyään saan onneksi nukahtaa ihanan aviomieheni kainaloon - kyllä vaihtamalla parani!
Viimeisin parisuhteeni, yhdessä kaksi vuotta, asuttiin yhdessä. Nykyään ihan vituttaa miettiä tuota aikaa, olisi pitänyt lähteä suhteesta niin paljon aiemmin.
Ei koskaan kannustanut missään, oli jokaisesta koulu- ja työkokemuksestani katkera ja kateellinen, ei tiennyt elämästäni yhtään mitään, jauhoi vaan omista asioistaan, ei halunnut tavata ketään kavereitani, koska ei pitänyt heistä kenestäkään, krooninen rahapula työssäkäynnistä huolimatta, laittoi minut opiskelijana maksamaan lähes kaiken...
Kaikista pahinta oli henkilökohtaisen hygienian puute. Sitten marisi, kun ei suihinotot kiinnostanut.
Jumalauta, rupes taas vituttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
Todennäköisesti niillä jännämiehillä on ollut jotain sinua parempaa tarjottavaa, esim. luonne.
Ei, vaan se, että osataan vedellä oikeista naruista, että saa puhuttua naisen pyörryksiin. Luonteella ei ole tässä asiassa mitään osaa. Tai on sen verran, että luonteeltaan kusipäinen saa kyllä naisia.
Naisilla on vielä sekin kummallinen taipumus, että sellainen mies, joka tunnetusti kaataa naisia, on houkuttelevampi vaihtoehto suhteeseen, kuin mies jolla niitä suhteita ei ole. Tämäkin fakta tyrmätään heti, mutta totuus on vain toinen.
Näyttäähän se sinun näkökulmastasi siltä, että "naisia kaatava" mies on suosittu naisten keskuudessa siksi että tämä "kaataa naisia". Et pääse tutustumaan niihin miehiin kuten nainen. Totta kai miehen pitää osata kohdella naista niin että se "naisten kaataminen" onnistuu. Kuvittelet että se on pyörryksiin puhumista, no nimitä sitä miksi haluat. Tässä kuitenkin sinulle fakta joka saattaa yllättää sinut: naiset tykkäävät flirttailusta, ihastumisen tunteesta ja seksistä. Jopa silloin, kun suhde päättyy huonosti. Luulet että naiselta on jotenkin huijattu seksiä, jos suhde ei johdakaan avioliittoon. Jotkut naiset toki näkevät asian noin, mutta he ovat pieni vähemmistö joka ei osaa nauttia elämästä. Heille on tärkeintä suorittaa: vakaa parisuhde, tila-auto, omakotitalo ja lapset ja lapsenlapset niin pian kuin suinkin mahdollista. Sitten yhteinen hautapaikka.
Täällä saa toisen käsityksen naisten kertomista jutuista...
No tiedätkös mitä? Sehän nyt johtuu siitä hassusta jutusta, että jokaisella naisella on oma ajattelutapansa ja omat elämänarvot, kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet. Et saa mistään käsitystä jostain "naisten mielipiteestä". Sellaista ei ole.
Tähän piti tulla sanomaan, että sellaiset hyvännököiset naiset on kyllä kaikki jotenkin samankaltaisia, ajattelu pikkaisen yksinkertaista ja pinnallista, siis vaikka olisivat koulujakin käyneet. Tykkäävät laukuista ja kukista. Aika moni myös tykkää aika tavallisista asioista, kuten jostain ulkomaanmatkoista, ulkona syömisestä ja leffoista. Tosin vähän tylsistä leffoista ja sarjoista, komedioista, kauhusta ja romanttisista draamoista. Naiset on näennäisesti erilaisia, mutta miesten näkökulmasta ne erot on kuitenkin pieniä.
Erikseen on toki naiset, jotka on sitten oikeasti erilaisia, mutta ne ei sitten ehkä olekaan miesten mielestä niin naisia. Eli kohta joku telaketju tai insinööri tulee mesomaan, että katsoo scifiä ja piereskelee. Mutta ainakin normaalit miehet, joilla kokemusta elleistä, tietää mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin miehen kanssa, joka oli fiksu, huumorintajuinen ja korkeasti koulutettu - ei siis mikään "jännämies". Hän ei kuitenkaan koskaan halunnut koskea minua. Oli kuulemma kotonaan tottunut siihen, ettei hellyyttä osoiteta, eikä ollut nähnyt vanhempiensa muuta, kun pitävän toisiaan kädestä (halaavan, pussaavan tms)... Tämä yhdistettynä masennukseen ja erektiohäiriöön, niin makuuhuoneessa oli vähemmän toimintaa, kun sarjamurhaajan eristyssellissä. Lisäksi mies oli äärimmäisen pihi.
Tuli mieleen eksäni, joka kyllä kotona mielellään pussasi ja halaili (eikä seksielämässä mitään valittamista), mutta ei suostunut koskemaan minua tikullakaan julkisesti. Hyvä että viitsi edes vierelläni kävellä. Ei suostunut pitämään kädestä kiinni, saatika että pussaisi, joka olisi kuulemma hävettänyt todella paljon! Siinä sitten kateudesta vihreänä katselin minun mielestäni "normaaleja" pariskuntia, jotka kävelivät käsikkäin ja pussasivat jos halusivat. Kyllä tuli paljon mietittyä että mikä minussa on vikana kun minua pitää hävetä. Meitä monesti luultiin kavereiksi tai jopa sisaruksiksi kun oltiin toistemme seurassa mutta mahdollisimman erillään...
Taisit tahallasi ymmärtää väärin. Tämähän on tyypillinen tilanne, jossa toisellakin on asunto, mutta hän viettää kaiken aikansa tämän toisen luona, jolloin hänestä on vaikeampi päästä eroon, kuin jos vain kevyesti seukattaisiin ja kumpikin asuisi omassa asunnossaan.