Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ollut huonoin/kaduttavin/omituisin parisuhde, joka sinulla on ollut?
27.08.2016 |
Kärsin nuorena huonosta itsetunnosta ja ajauduin epäonnisiin ja epätyydyttäviin parisuhteisiin, jotka onneksi olivat usein lyhyitä. Niitä tulee vanhempana ja vähän viisaampana muisteltua aika ristiriitaisin tuntein.
Yksi, jota juuri itsekseni päivittelin oli sinänsä hurmaava nuori mies, joka käytännössä muutti luokseni ensimmäisten treffien jälkeen. Hänellä oli ihmeellinen taito esittää vääryyttä kärsivää uhria ja jollain ilveellä huomasin, että tuo kavereiden nurkissa joitakin viikkona majaillut heebo asuikin yhtäkkiä opiskelijayksiössäni.
Miehellä oli työssäkäynnistä huolimatta krooninen rahapula ja päädyin vielä maksamaan opintotuestani ja pienistä säästöistäni asumiskulumme ja vielä lainaamaan hänelle rahaa "elämiseen" eli suomeksi sanottuna baareissa käymiseen. Meillä oli keskenämme kuitenkin aika kivaa, joten jotenkin siedin tätä sankaria useamman kuukauden. Lemppasin hänet ulos vasta, kun sattuman kautta selvisi, että hänellä oli on-off tyttöystävä toisella paikkakunnalla ja on-vaihetta oli jo lämmitelty jonkin aikaa. Tämän luokse hän kai sitten seuraavaksi lähti kitaroineen ja paria nyssäkkää olallaan kantaen. Kukahan onnellinen häntä tällä hetkellä majoittaa?
Kertokaa kokemuksianne - varmaan näitä epätäydellisempiä kumppaneita on sattunut muidenkin kohdalle!
Kommentit (189)
Nyt tuntuu, että liikutaan perinteisen "machomies"-teeman ja -asetelman ympärillä. Esim. http://blog.fi.happypancake.com/machomies-etsii-tyttonaista/
Tässä vain ehkä toisinpäin, eli selvästi saatettu nyt naisen(kin) asemasta hakea machomiestä, joka on sitten vastakohtaisuudellaan ihan liian iso pala kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin suhde oli pihin kontrolloivan kaljan ja viinan kanssa läträävän siisteysfriikin kanssa. Joka oli vielä täysi sivistymätön juntti..tämä parisuhde oli kyllä heittämällä karsein. Mies ei edes vastannut ulkonäöllisesti miektymyksiäni eikä ollut paljoa yhteistä..en tajua miksi tuhlasin aikaani kyseiseen tyyppiin. Nykyisen kanssa on ihan erilaista, rentoa parisuhde-elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ihme että naisilla ollut suhteita jännämiesten kanssa. Aika harva mies sanoo että ollut suhteessa jonkun narkkarimuijan kanssa. Naisilla on yleisempiä nuo suhteet narkkarien ja jännämiespaskojen kanssa.
Musta tuntuu että jännämies ja jännänainen määritellään vähän eritavoin, esim nämä naisia kiinnostavat omantiensäkulkija muusikkorentut ei toimi kuvauksena jännänaiselle. Harva mies haaveilee naisesta joka soittelee skittaa ja polttelee pilveä päivätpitkät.
Jännänainen vois olla enemmänkin sellanen namussa viikonloppuisin pyörivä vähän leikelty kiiltokuva mimmi vesirajamekkoineen ja 15cm korkoineen. Todennäköisesti jakaa myös ympäriinsä ja haaveilee julkisuudesta.
Suhde lapseni isään. Olimme 3 vuotta yhdessä. Hän on alkoholisti ja kaikki alkoholistien kanssa olleet varmaan tietävät, mitem vahingollista se on omalle itsetunnolle ja hyvinvoinnille. Minä olen nykyään kuin toinen ihminen kuin silloin
Se siinä kaduttaa, että hukkasin 1,5 vuotta lapsen elämästä sellaiseen paskaan. Ihan liikaa energiaa meni äijän temppujen hyysäämiseen enkä saanut keskityttyä leppoisaan vauva-arkeen. Myös vanhemmaksi kasvaminen kesti kauemmin kuin ehkä muuten olisi kestänyt. Olisi ehdottomasti pitänyt lähteä jo heti raskausaikana, mutta ei sitä silloin vain osannut eikä uskaltanut. Mulla ei ollut mitään kokemusta alkoholisteista ja meni pitkään, ennen kuin tajusin että tässä tosiaan on vakava ongelma.
Toisaalta on tässä kääntöpuolikin: Olen kasvanut hirveästi ihmisenä ja itsetuntoni on vahvempi kuin ikinä. Olen oppinut, että pärjään yksin ja minun on hyvä yksin. Tiedän millaista kohtelua ansaitsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva näin "kunnollisena" miehenä haaveilla parisuhteesta joskus +30 ikäisenä, kun naiset ovat kyllästyneet lyömään päätä seinään jännämiehen kanssa. Mieltä ylentävää olla se viimeinen vaihtoehto, vaikka olisikin jännämiehiä selvästi parempaa ainesta parisuhteeseen. Kyllä moni nainen saa syyttää valinnoistaan vain ja ainoastaan itseään.
No itsetunto sinulla ainakin on karkaistua titaaniterästä. Sitä ei näköjään edes naarmuta se tosiasia, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut. Huolettomasti vain pyyhkäiset naisten valinnat syrjään, mitätöit ne pään seinään lyömiseksi ja lopuksi toteat vaatimattomasti olevasi "selvästi parempi" vaihtoehto. Vaikka KUKAAN nainen ei ole ilmeisesti koskaan ollut sitä mieltä.
Miten niin ei ole kukaan ollut kiinnostunut? Kyllä voin rehellisesti sanoa olevani monta naisen kanssa parisuhteessa olevaa miestä parempi vaihtoehto, mutta minulla on yksi suuri heikkous, joka heikentää mahdollisuuksiani iässäni.
Niin, sinä itse olet selvästi kiinnostunut itsestäsi parisuhde"materiaalina". Mutta naiset eivät. Fiksumpi saattaisi miettiä, onko todennäköisempää että kaikki naiset ovat väärässä - vai sinä?
Mistä revit tuon, että kaikki naiset väärässä? Uskaltaisin lyödä vetoa, että viimeistään 35v olen vapaassa parisuhteessa, kun naiset alkavat arvostaa miehessä erilaisia asioita, mitä nuorena.
Kuten sanoin, itsetunto karkaistua titaaniterästä.
Oletapa nyt sellainen hassu juttu, että naisilla olisikin aivot ja naiset pystyisivätkin tekemään valintansa. Oletetaan nyt sitten että nainen ei ole 35 ikäisenä löytänyt kiinnostavaa miestä joka olisi kiinnostunut hänestä. Sitten, siinä iässä kun on pakko joko ottaa epäkiinnostava mies tai jäädä lapsettomaksi, tehdään valinta.
Kumpi on todennäköisempää: sinä olet yhtä epäkiinnostava kuin olet aina ollut ja sinuun tyydytään kun ei saa parempaa VAI naiset tajuavat äkkiä olleensa koko ikänsä väärässä, ovat kiinnostuneet vääristä miehistä ja tajuavat sinun olevan oikea miesten mies, tavoiteltavin, upein, kiinnostavin uros koko maailmankaikkeudessa ja vain naisten suunnaton typeryys on estänyt heitä näkemästä tätä ennen 35 vuoden ikää.
Jos nyt oletetaan että joku sinusta ikinä kiinnostuu kun halveksit naisia niin kovasti. Se nainen tulee valittamaan sinustä tähän ketjuun sitten aikanaan.
Miksi edelleenkin kuvittelet, että kukaan nainen ei olisi ikinä kiinnostunut minusta?
Miksi kuvittelet että olisi?
He olisivat halunneet seurustella kanssani. Voiko siitä päätellä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 6 vuotta naisen kanssa joka oli elämäntapaluuseri, uskomattoman laiska, todella huono rahan kanssa, epäsiisti, masentunut jonka lisäksi vielä ryyppäsi pitkin viikkoa ja hupikäytti lääkkeitä alkoholin kanssa aina kun sai niitä käsiinsä.
Tuntui hyvältä lähteä tuosta suhteesta mutta nyt myöhemmin olen alkanut ajattelemaan etten tiedä voinko edes saada parempaa naista.
Äiti teki vastoin tahtoani mulle toisenkin vauvan....mut ei alkanut sitä edes imettää. Häipyi toisen miehen mukaan ja ilmoitti että ei haluu nähdä lapsiaan. Mutta vois käydä kerran viikossa naamassa mun kaa...mä kun oon uutta miestä etevämpi panemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde huonon itsetunnon omanneen miehen kanssa. Mies oli muutoin mitä mukavin, mutta oli tyytymätön itseensä ja vertasi itseään aikaisempaan miestystävääni. Ei tykännyt työstään, ei mistään ja aluksi tietysti häntä kehuin ja kannustin kaikenlaiseen, mistä voisi saada onnistumisen iloa.
Pitkän päälle se kävi rasittavaksi. En kertakaikkiaan jaksanut enää sitä valitusta, kun työ on paska ja en tykkää siitä ja siitä, siis ei mistään. Minä olin innostunut opiskeluistani ja tykkäsin työstäni ja hän marisi, kun ei hänellä ole. Hän ei innostunut mistään ja kaikki oli paskaa. Elämä oli yhtä järkyttävää valittamista päivästä toiseen. Ei sellaista jaksa, se alkoi syödä omia voimavarojani ja elämänlaatuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti teki vastoin tahtoani mulle toisenkin vauvan....mut ei alkanut sitä edes imettää. Häipyi toisen miehen mukaan ja ilmoitti että ei haluu nähdä lapsiaan. Mutta vois käydä kerran viikossa naamassa mun kaa...mä kun oon uutta miestä etevämpi panemaan.
Ahaa, sukurutsaa!
Suhde mieheen joka oli ensin hyvä kaverini 1,5v ennen seurustelun alkua, 16-19-vuotiaana. Aluksi ex oli hyvä tyyppi mutta sen kolmen vuoden ajan mitä seurusteltiin niin muuttui pikkuhiljaa ihan eri ihmiseksi:
-Alkoi olla mustasukkainen kavereista (huom. naisistakin). Mentiin kerran tyttöporukalla uimaan ja kun ex ei saanut mua muuttamaan mieltäni sinne lähdöstä niin totesi vaan että toivottavasti hukutte. Kiva :)
-Suuttui kun olin lähdössä kavereidenkanssa baariin->sanoin että tulis mukaan niin ei... (sitten sen jälkeen haukuttiin vitun horoksi)
-Jätti omat kaverinsakin miltei kokonaan huomiotta kun olis mun kanssa vaan pitänyt saada nyhjätä kotona.
-Manipuloi, kaikki pyöri tasan oman navan ympärillä ja kaiken olisi pitänyt koko ajan mennä oman mielen mukaan. Exän sisarukset (tai minä) jos mokasivat jossain, siitä piti vittuilla loputtomiin ja jos taas hän, auta armias jos joku alkoi jotain läpälläkin sanomaan.
-Jostain kumman syystä yritti mua kauheasti saada mustasukkaiseksi hänestä, tiedä sitten olisko se tuottanut hänelle jotain mielihyvää että siksi sitä piti tehdä.. Selvennökseksi etten koskaan ollut hänestä mustasukkainen. Ja tätä hän yritti saada aikaiseksi mm. viestittelemällä naispuolisen työkaverinsa kanssa ihan normaaleista työasioista (tiedän mistä viestittelivät kun exän piti esitellä koko ajan sitä keskustelua puhelimesta) ja korostamalla sitä sanomalla esim. että "Voi vittu arvaa mitä 'Maija' sano hehehehehe" ym turhaa
-Ei meinannut millään jättää mua rauhaan kun jätin hänet, uhkaili esim. tappavansa itsensä jos en suostuisi tapaamaan häntä.
Joo. En tiiä olisko jotain narsistin piirteitä hänessä - en oikein hallitse tuota psykologiaa. Mutta helvetin raskas ihminen oli/on enkä tajua miks ihmees kattelin tommosta 3 vuotta. En oo kyseisen ihmisen kanssa enää millään tavalla yhteyksissä. Kaduttaa että koskaan aloin seurustelemaan hänen kanssaan, mutta ainakin tuli opittua että tollasta ei pidä keltään sietää, että toisen pitää arvostaa.
Nyt oon onnellisesti avoliitossa aivan ihanan miehen kanssa. On ihan päinvastainen persoona :D :)
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ikään mennessä on ehtinyt olla useammassakin paskassa suhteessa. Nykyisin onnellinen sinkku.
Ajauduin jotenkin kai paremman puutteessa tapailemaan puolen vuoden ajan yhtä tolloa. Hän oli niin innostunut aina näkemään uudestaan, imartele ja keksi kivaa tekemistä, että jotenkin vaan aina tuli seuraava tapaaminen. Jotain vakavia ongelmia hänellä oli, mitä alkoi pulpahtelemaan pikkuhiljaa. En ole vieläkään varma mitä kaikkea oli, mutta sen verran selvisi jälkikäteen, että mies ei ilmeisesti ollutkaan töissä vaan kuntoutustuella psyykkisillä syillä. Velkasaneerauksessa ja täysin varaton, silti käytti rahaa reteästi, ilmeisesti pikavipeillä tms. Oli aiempia väkivaltatuomioita ja keskeneräisiä menossa käsittelyyn. Pieni lapsi, josta ei alkuun kertonut mitään. Huoltajuuskiista kesken, sai tavata tätä lastaan vain valvotusti. Kolme aiempaa naisystävää oli nostanut jonkun kanteen häntä vastaan, joko raha-asioista, lapsesta tai pahoinpitelystä. Aikamoinen sankari siis. Kun asia alkoi selvitä, pyrin hänestä eroon, mutta se ei ollutkaan helppoa. Alkoi järkyttävä vainoaminen. Alkoi soittelemaan töihin ja kotiin, seisoskeli kotini edessä autossa tarkkailemassa, lähetti karmeita uhkailevia viestejä ja uhkaili kostaa ja nöyryyttää. Sen ehti tehdäkin, postaamalla yhdelle julkiselle keskustelupalstalle tietämättäni ottamansa kuvan minusta nukkumassa alasti. Homma lähti ratkeamaan vasta kun hain lähestymiskieltoa ja sain sen. Rikkoi sitä usemman kerran, mutta sitten varmaan löysi uuden uhrin, koska ei ole enää kuulunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokainen hyväkin ketju pitää pilata aina tuolla samalla saatanan jännämieslänkytyksellä?
kyllä minuakin ihmetyttää millaisten miesten kanssa naiset viettävät aikaa eikä sitten kukaan huoli leppoisaa pikkuisen ylipainoista miestä jolla on työpaikka , siisti koti jne.
No on se kauheen jännä joo.
Ehkä tässä on ongelmana se joidenkin miesten luulo, että naiset tekisivät rationaalisen ja järkevän kriteerilistan miehestä ja sitten etsivät sellaisen kuin luontodokumentissa jotkut antiloopit konsanaan. Että kenen sarvet isoimmat niin kyllä se saa kaikki naiset.
Mutta kun ei se toimi niin.
Jos ei kemiat kohtaa niin ei kohtaa. Mua ei kiinnosta hevonmitään onko miehellä omakotitaloa tai ylipainoa. Jotakuta muuta voi kiinnostaakin.
Nuo "kaikki naiset sitä ja tätä" -horinat kertoo kyllä melkein itsessään miksi joku voikin jäädä yksin. Jos suhtautuu naisiin jonakin arkkityyppisenä Naisena, joka on ainoastaan sukupuolensa edustaja eli äiti ja pilde samassa paketissa, on ihan turha kuvitella että oikeaa naista koskaan tapais.
Lisäks musta jotenkin tosi viehättävää kognitiivista dissonanssia hakea todisteita tällaisesta ketjusta, jossa ihmiset nimenomaan kertoo ihmissuhdemokistaan. Jep, kyllä Kaikki Naiset kuksii Ainoastaan Renttuja. Eiku..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaus 2
Paperilla kaikin tavoin täydellinen mies, urheilullinen, pitkä, kaksi akateemista tutkintoa, hyvä työ, sivistynyt, kohtelias ja sitoutumishaluinen. Seurusteltiin puoli vuotta. Mies oli jotenkin kaikesta edellisestä huolimatta ihan peräkamaripoika. Äitinsä kävi siivoamassa, vaihtamassa lakanat ja tuomassa ruokaa 39-vuotiaalle pojalleen. Seksi oli hankalaa. Hän ei halunnut millään koskea naiseen, ei oikeastaan mihinkään erogeeniseen alueeseen, korkeintaan taputtaa pepulle farkkujen päältä. Halusi olla aina selällään tekemättä siis itse yhtään mitään ja pystyi tulemaan vain jos nainen oli päällä ja liikkui jollain spesifillä tavalla ja puhui rumia. Yritin monet kerrat udella miten olisi pitänyt puhua, mutta ei osannut itse kertoa mitä haluaa, jotain vaan puhetta. Meni kyllä isoin muna minä olen kohdannut täysin hukkaan sen miehen kohdalla, kun oli niin estynyt ja flegmaattinen. Diplomityötään ei meinannut saada aikaiseksi ja autoin siinä häntä melkoisesti, mm. Kirjoitin puhtaaksi englanniksi ja neuvoin ja ohjasin sisällössä. Samana päivänä kun se meni läpi, jätti minut puhelimitse. Jäi kyllä todella kehno maku. Ilmeisesti itseäänkin hävetti, koska totesi saman puhelun aikana että jos hän vaikka antaisi mulle rahaa, kun olet autellut. Persereikä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jokainen hyväkin ketju pitää pilata aina tuolla samalla saatanan jännämieslänkytyksellä?
Ei ne alfat, eikä ne betat, vaan ne häviäjät.
Kaikenlaisia valintoja tullut tehtyä, muistissa parhaiten tietenkin viimeisin moka.
Ja kuten edellä jo mainittu kokeiltu on, joten luulin jo tietäväni, että mukavan kiltin miehen saan. Mutta ei. Ehei!
Hänen suurin syntinsä oli pitää naisia tietyssä lokerossa, "naiset sellasia ja tälläsiä". Yllättyi sen vuoksi ihan normaaleista asioista, koska: "naiset ei tykkää anaaliseksitä, naisilla ei ole seksileluja, naiset eivät katso pornoa, naiset eivät vain tiedä mistään mitään, naiset eivät nuku teltassa...jne." Ja kun se ajatusmaailma ei iloisista yllätyksistä huolimatta muuttunut mihinkään. Aina vain tuli hänelle uusia yllätyksiä ja siinä tutustuessa huomasin, ettei arvosta naisia kyllä missään asiassa. Niin typerinä, avuttomina ja kielteisinä olentoina hän naisia piti. Onneksi pääsin eroon.
Aikaahan tapahtumasta on, mutta itsetuntoon ja elämään vaikuttaa vieläkin.
15vuotiaana 19vuotiaaseen retkahdin. Tutustuimme netissä, facebookkiin siirryimme. Ensin ''mies'' vaikutti oikein mukavalta ja olihan 15vuotiaalle varmasti uusi ja jännittävä kokemus. Vierailin hänen luonaan jatkuvasti, joka oli virhe. Mies otti oikeudet minuun ja ajattelin olevani ''vain nainen'', joten empä osannut sanoa ei ja suostuin hänen tahtoonsa ja jaksoin kuunnella, kuinka halpa olen/pitäisi olla laihempi yms.
Jälkeenpäin facebook viestit lukeneena voin sanoa, että hauskuus oli kaukana. Sairaita, perverssejä viestejä, jotka nuori tyttö ajatteli tosi rakkaudeksi. Tuo kokemus on muuttanut minua suunnattomasti ja koko ajatus, että mies joskus pitäisi ''hommata'' älllöttää, koska ei mukavat muistot ajalta jolloin seksuaalisuutta olisi pitänyt suojella ja kehittää tervettä päätä.
Parikymppisenä tapasin ikäiseni nuoren miehen, jolla oli 2-vuotias lapsi. Ero lapsen äidistä oli ollut raastava, pikku rouva oli alkanut suhteeseen vuokraisännän kanssa kun puoliso oli armeijassa. Siinä sitten jouduin seuraamaan lapsen tapaamisiin ja elatusmaksuihin liittyviä kiistoja. Olin itse pumpulissa kasvanut perhetyttö enkä tiennyt moisista mitään.
Pienessä kaupungissa kaikkien taustat tulevat nopeasti julki, ja vanhemmilleni selvisi, että poikkiksen vanhemmat olivat kommunisteja. Tämä oli hirveä järkytys etenkin äidilleni. Kun vielä selvisi, että harrastimme seksiä... hirveää...
Nuorella rakkaudella oli siis jo useampi kompastuskivi. Millainen oli tämä poika? Ihan kiltti ja rakastunut minuun, ja alkuun olin minäkin häneen. Huomasin kuitenkin vähitellen, että hän yritti tehdä minuun vaikutuksen valehtelemalla. Paras oli se, että oli kuulemma Supon agentti. Tähän teemaan liittyi monia keksittyjä kertomuksia. Kaikkihan oli niin salaista että. Supon muita agentteja lähetti "turvakseni" ravintolaan, jos vietin siellä iltaa tyttökavereiden kanssa. Varmistivat kuulemma, ettei minulle tapahdu mitään. Hehän olivat siis peitetehtävissä, enkä voinut tietää ketkä miehistä näitä agentteja olivat.
Tällaisia kummallisia juttuja kuuntelin hyväuskoisena melkein kaksi vuotta. Onneksi kohtalo puuttui peliin saadessani työpaikan toiselta paikkakunnalta, jolloin sain etäisyyttä ja rohkeutta laittaa seurustelu poikki. Voi miten voikaan nuori ihminen olla naiivi.
En puhuisi kaikkien osalta parisuhteista, enemmänkin tapailusta, mutta näin äkkiseltään nousee mieleen ainakin suhde työttömän, sivistymättömän miehen kanssa. Olin juuri muuttanut opiskelemaan uuteen kaupunkiin, olin epävarma maalaistyttö ja ihastuin ensimmäiseen mieheen, joka minuun kiinnitti ylipäänsä huomiota.
Vuosia myöhemmin, avioeron jälkeen (aviomies oli eri henkilö kuin tuo edellinen) olin vähän samanlaisessa tilanteessa: vuosien kylmän liiton jälkeen, joka oli nujertanut itsetuntoni, ihastuin todelliseen paskiaiseen. Mies oikein lietsoi mustasukkaisuuttani.
Yksi uhkasi tappaa minut, kun ilmoitin, että meidän ei kannata jatkaa tapailua. Yksi uhkasi hyppäävänsä sillalta vaikka oli vietetty yhdessä vasta noin vuorokausi (ei hypännyt). Yksi olisi halunnut muuttaa yhteen muutaman viikon sisällä tapaamisesta.
Onhan noita ollut. Nyt onneksi suhteessa ihan täysipäisen, ihanan, kiltin miehen kanssa.