Voi huoh, mun ja miehen asuntohaaveet eivät todellakaan kohtaa :(

Vierailija kirjoitti:

Sijainti on se ensimmäinen tärkeä juttu. Jutusta ei nyt käynyt selville, onko kyseessä nyt Tampere, Lahti, Juupajoki vai Kempele. Vaikka Juupajoella varmasti on "parempien ja varakkaimpien ihmisten asuinalue", paikkakunta on pieni ja kuollut. Got the point? Eli sillä ei ole merkitystä, vaikka talo olisi tai osake olisi uusi ja hieno ja vaikka ja mitä, jos sijainti on pölhö.

Lisätään tähän yhtälöön lapset. Eivät ehkä vielä viidenkään vuoden kuluttua, mutta sitten myöhemmin. Asunto kaupungin laidalla voi tarkoittaa päiväkotia lännessä ja työpaikkaa idässä kun itse asut kaupungin pohjoisosassa. Toisaalta taas, pienen lapsen kanssa pärjää hyvän aikaa kaupungin keskustan tienoilla ja se asunto on helpompi ja nopeampi (varaus tähän) myydä, jos tuleekin tarve lisäneliöille. Varaus siksi että jos ostitte 70 -luvun kuosissa olevan asunnon, joka edelleen 5 tai 10 vuotta ostopäivästä on silti 70 -luvun kuosissa, niin se laskee heti hintaa. Paitsi jos löydätte ihmisen joka rakastaa sitä aikakautta ja sen tyyliä.

Olette siis katsomssa ensimmäistä yhteistä asuntoa. Jäitä hattuun. Niin mekin ollaan, jo toista vuotta. Suunnitelmat muuttuvat ja aina löytyy jotain vikaa. On pyöritelty paritalo-osaketta, rivitalo-osaketta, omakotitaloa, kaikkea mahdollista. Kun näitä on käyty katsomassa, on huomattu, että ei meille ainakaan tällaista, ei omaa pihaa, huonosti hoidettu taloyhtiö, huono sijainti (esim. vilkasliikenteinen katu takapihan aidan takana), liian kallis, epämääräisiä remontteja...Paikkakuntakin on muuttunut jo pariinkin kertaan. Aina löytyy jotain ja sitten vain pitää päättää, että onko se sellainen tekijä, jonka kanssa pystytään elämään.

Jos nyt sitten lähtisitte katsomaan sitä miehen mielestä hyvää asuntoa keskustan ulkopuolelta, niin miettikää erilaisia tilanteita. Mies on töissä 8-16, lapsi pitää viedä päiväkotiin (ja lähin päiväkoti on missä?), sinulla on vuorotyö 14-23, mutta julkisella ei pääse enää yöllä kotiin. Tuletko siis kävellen vai maksaako mies taksin vai onko mies vienyt ja hakenut lapsen päiväkodista polkupyörällä, entäs talvella? Mitä jos auto menee rikki? jne. Erilaisia skenaarioita. Mitä jos keskustan asunto muuten on kivalla paikalla, mutta joudut yöllä kulkemaan bussipysäkiltä epämääräisen alueen vierestä kotiin? Entä jos keskustan päiväkodit ovat tupaten täynnä ja lapsi pitää viedä 7 km päähän johonkin ilmansuuntaan kotoa hoitoon?

Ehkä lapsiasia ei ole teille vielä ajankohtainen, mutta sekin mahdollisuus kannattaa huomioida.

Jotkut ostavat asunnon, kun vaan muistavat laittaa aamulla ostohousut jalkaan. Toiset miettivät ja pohtivat ja miettivät vielä vähän lisää.

Ja tärkein kaikista: se, mikä on tänään totta, voi huomenna olla jo eilistä. Lähipäiväkoti voidaan sulkea, lähikoulussa on hometta, bussilinjat muuttuvat, kodin viereen tulee VOK, naapuriin rakennetaan alkoholistien asuntola, pihakadusta tulee läpiajoreitti jne. Kaiken voi yrittää ottaa huomioon, mutta mikään ei pysy sellaisena kuin oletti. Rauhallinen asuinalue muuttuu kertaheitolla vaaralliseksi uusien asukkaiden myötä tai leikkipuiston tilalle rakennetaan kerrostalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ainun valintasi kannalla, koska varsingin Helsingin (?) Keskustan asuntojen arvo on nousujohteinen ja siitä on mahdollisuus tulevaisuudessa päästä nopeastikin eroon.

Eikä tuo työmatka- asia ole mikään vähäpätöinen syy asua hyvien kulkuyhteyksien äärerellä ! Pidä vaan puolesi !

Hienoa, että ensimmäinen kaupunki, mikä mieleesi pälkähti, oli HELSINKI!

Toki tuo kysymysmerkiksi varustettuna, mutta mikä olisi se muu kaupunki, jossa hintataso, kulkuyhteydet ym. ovat niin eriytyneet, kuin ap aloituksessaan kertoo?

Minä asun tällä hetkellä 1km työpaikastani. Miesystäväni asuu tästä 50km. Sitten kun aika koittaa niin muutan miehen paikkakunnalle. Eli 2km sijaan työmatkasta tuleekin 100km.

Aloittaisin siitä, että miten mies aikoo kulkea töihin? Oletettavaa on, että sinulla on vuorotyöntakia huonommat kulkuyhteydet. Miehellä on säännöllinen päivätyö, niin hän voi kulkea julkisilla. Sinä vuorotyön takia autolla. Suostuuko mies tähän?

Jos remonttihommat eivät kiinnosta, niin sitten olisi parasta miettiä ja laskea remontin teko ammattilaisella...

Mitenkä tuo kotihommien teko? Meneekö puoleksi?

Niin, minkälaiset remppataidot sinulla on ap ja löytyykö työkaluja? Jos kämppä on pommi, ja sinä et osaa ja mies ei halua, alkaa se asunnon kunto ottaa ennenpitkää molempia kalloon. Ulkopuolisilla teetetty remppa maksaa sellaiset 40 eurosta ylöspäin tunti. Jos sinulla on taskun pohjalla ylimääräistä.......?

Asunto keskustassa on tulevaisuutta ajatellen viisas sijoitus, jos osaa remontoida ja jos siinä on hyvä pohja. Mutta silloin on viisasta katsoa sellainen talo, jossa putkiremppa on tehty ja kylppäri on kunnossa ja kaappien rungotkin ehjiä (ovet ja tasot voi vaihtaa tai ovet pohja- ja kalustemaalilla maalata, kahvat voi vaihtaa, vanhoihin kaappeihin voi laittaa liukukorit sisälle) ja keittiön pitää toimiva. Rumanväriset keittiön kaakelitkin voi maalata tai peittää välitilalevyllä.  Loput on melko helppo laittaa kuntoon.

Itse osaan naisena tasoittaa seinät, maalata, tapetoida, listoittaa ja laittaa laminaatin ja parketin ja vinyylimaton ja pistää uudet gyprocit. Mulla on työkalut. Keittiökaappien kokoaminen ja asennus sujuu, mutta sitä ei tehdä yksin, vaan pitää olla kaveri. Laatoittamaan en ryhdy. Kuitenkin minulla on 100 neliön asunnon remppaan mennyt nyt neljättä kuukautta, joka sisältää 6 viikon edestä lomia ja illat ja viikonloput, ja vielä on yksi huone kesken. Mies ei voi osallistua, sillä on selkä ja nivelet paskana. (Apuna mulla on teinit, milloin sattuvat kotona olemaan)

Olen vuorotöissä, vuorot on suunnilleen 7-15, 14-22 ja 21-8. Kaikkiin vuoroihin pääsee kätevästi bussilla. Miksi aina oletetaan, että vuorotöistä lähdetään kotiin yöllä?

Onko kyseessä Helsinki? Täällä hintaerot keskustan lähellä olevien asuntojen ja lähiöissä sijaitsevien välillä ovat huimia. Vähän kauempaa keskustaa voitte saada huomattavasti isomman ja parempikuntoisen asunnon. Onhan monissa lähiöissäkin erittäin hyvät kulkuyhteydet, jopa paremmat kuin keskustassa (joka on loppujen lopuksi aika "pussinperä"). Itse tykkään asua keskustan ulkopuolella myös siksi, että täällä on enemmän luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia, rauhallisempaa ja puhtaampi ilma.

Pahoittelut, että oletan heti kyseessä olevan Helsinki. Asun itse täällä, enkä tiedä onko muissa suuremmissa kaupungeissa yhtä isot erot keskustan ja lähiöiden välillä.

Neuvoisin kiinnittämään eniten huomiota taloyhtiöön. Tutkikaa asia perusteellisesti! Itse teimme aikoinaan sen mokan, että ihastuimme asunnon sijaintiin ja itse asuntoon. Taloyhtiö vaikutti olevan ok, mutta asuessamme kävi pikkuhiljaa ilmi, että kaikkia korjauksia ja remontteja viivytellään viimeiseen asti (yhtiökokoukset olivat yhtä tappelua, eikä mitään päätöksiä saatu tehtyä). Talossa mm. putket hajoili ja ikkunan falskasi, luultavasti oli myös näiden takia jonkinasteisia kosteusvaurioita. Muistakaa, että kun myyntipapereissa lukee SUUNNITTEILLA OLEVAT REMONTIT, se ei tarkoita yhtään mitään. Ne voivat olla suunnitteilla vaikka 10 vuotta. Meidänkin ex-taloyhtiössä paperit näyttivät hyviltä kun oli kaikenlaista korjausta suunnitteilla - hah! Näin sitä oppii kantapään kautta.

Kiinteistövälittäjät hokee, että vain sijainti todella merkitsee, mutta siis kokemuksesta voin sanoa, ettei siitä hyvästä sijainnista ole paljon iloa jos talo "murenee" ympäriltä... Ja vaikka oma kämppä olisi viimeisen päälle remontoitu niin eipä se auta, jos taloyhtiössä ei ole halua korjata puitteita (ikkunat ym.)

Sillä aikaa kun kirjoitin niin kävi ilmi, ettei kyseessä olekaan Helsinki :) Paasaukseni taloyhtiön kunnosta pätee kuitenkin joka paikassa :)

t.nro 27

"Ja tärkein kaikista: se, mikä on tänään totta, voi huomenna olla jo eilistä. Lähipäiväkoti voidaan sulkea, lähikoulussa on hometta, bussilinjat muuttuvat, kodin viereen tulee VOK, naapuriin rakennetaan alkoholistien asuntola, pihakadusta tulee läpiajoreitti jne. Kaiken voi yrittää ottaa huomioon, mutta mikään ei pysy sellaisena kuin oletti. Rauhallinen asuinalue muuttuu kertaheitolla vaaralliseksi uusien asukkaiden myötä tai leikkipuiston tilalle rakennetaan kerrostalo."

Tämä on täysin totta. Täällä syrjemmässä kaupunki myi ok-talotontteja 15 km päässä keskustasta halvalla, 1-2e/neliö. Mainostettiin että kyläkoulu on vireä ja pieni ruokakauppakin löytyi.

No, kyläkoulu lopetettiin muutamaa vuotta myöhemmin.

Joitain vuosia sitten oltiin ostamassa pienkerrostalosta päätyasuntoa. Rakennuttaja vakuutti, että tähän ei muuta rakenneta (oli siis pienkerrostalorivistön viimeinen kerrostalo). Ei sitten ostettukaan sitä ja kuinkas kävikään, siihen "keittiönikkunasta avautuvan metsämaiseman tilalle oli rakennettu autokatos". Eli edes rakennuttajiin ym. vastaaviin ei kannata luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ainun valintasi kannalla, koska varsingin Helsingin (?) Keskustan asuntojen arvo on nousujohteinen ja siitä on mahdollisuus tulevaisuudessa päästä nopeastikin eroon.

Eikä tuo työmatka- asia ole mikään vähäpätöinen syy asua hyvien kulkuyhteyksien äärerellä ! Pidä vaan puolesi !

Varsingin??

Mies olisi mielellään rakentanut itse talon johonkin korpeen. Mutta ei siinä olisi ollut mitään järkeä koska hänellä oli jo vaativa työ ja oli jo paljon pois kotoa muutenkin.

Sijainti on kuitenkin todella tärkeä että asunnon arvo nousee ja sen saa tarvittaessa myytyä.

Ostimme pintaremonttia vaativan 4h+k+sauna+2wc+terassi keskustasta (sata neliötä).

Tässä on ollut helppo asua kun kaikki on ollut lähellä ja yksi auto riittää. Kävelymatkan päässä on ollut päiväkoti, alakoulu, yläkoulu ja lukio. Tytär (19v.) on jo yliopistolla minne on 2km...tosin hän osti juuri yksiön mutta myös keskustasta. Poika (15v.) kävelee 8 min. kouluun ja lukio on siinä vieressä. Harrastukset ovat myös lähellä. Torille 5 min.

Mieskin on nykyään sitä mieltä että oli hyvä ratkaisu ostaa keskusta-asunto ja remonttireiska taitoja hän on saanut käyttää niin paljon kuin on halunnut. Seuraavaksi vaihdetaan keittiön välitilalaatat ja maalataan keittiön kaapiovet. 

Pian lähdetään lounaalle ja 5 min. kävelymatkan päässä on miljuuna eri vaihtoehtoa ja autoa ei tarvitse.

Tämä talo on pienkerrostalo ja meillä on sisäpiha jossa on kaikkea kukista marjapuskiin, on riippukeinua ja grilliä joten ei ikinä uskoisi että ollaan keskisuuren kaupungin keskustassa.

Kiitos kommenteista! Erityisesti sille, joka sanoi, ettei ole kiirettä. Se on ihan totta! :) Miehellä on vielä dippatyö kesken, joten meillä on mahdollisuus asua tässä opiskelija-asunnossa hänen valmistumisesta vuoden verran. (parhaassa tapauksessa siis 1,5-2 v).

Myös muut vinkit ovat olleet hyviä ja ajattelemisen arvoisia! Totuus on se, että minä olen meistä paljon aktiivisempi kuin mies - pienet pintarempat onnistuvat, isommat eivät (mieheltä kyllä). Ja totta, ei toista  voi pakottaa remppaamaan, jos siihen ei kiinnostusta ole.

Minulla on lisäksi rakkaita harrastuksia työn lisäksi useampana arki-iltana, joten kokisin huomattavan raskaaksi kulkea julkisilla tanssiin/kuntosalille/jumppaan ja takaisin kotiin ja sitten taas töihin. Elämä olisi yhtä kulkemista edes takaisin. Ja koen että tämä huonontaisi elämänlaatuani huomattavasti. Vrt. miehellä on harrastuksia kahtena iltana ja molemmat aikataulullisesti järkevästi töiden jälkeen, joten ei niin paha rasti.

Ehkä meidän pitää vielä jutella ja sumplia ja kierrellä vaan ahkerasti näytöissä katselemassa mitä on tarjolla ja mistä kumpikin on valmis tinkimään ja mistä taas ei.

- ap

Itse olen niin mukavuudenhaluinen, että ostimme uuden asunnon kauempaa keskustasta. Nyt ainakin tietää, ettei tule taloon putkiremppoja pitkään aikaan. Ei tarvitse viikonloppuja ja lomia viettää remontoiden. Mutta tämä oli vain meidän ratkaisu ja sopi meille. Tilaakin saimme samalla rahalla enemmän

Euro on hyvä konsultti. Riittääkö rahat edes uuteen asuntoon vähän kauempana?

Oletteko ostamassa ensiasuntoa ja vaihdatte asuntoa isompaan myöhemmin vai hankitteko heti pitkän aikavälin asunnon?

Aiotteko olla yhdessä vielä 10 vuoden päästä ja tuleeko lapsia?   Katsokaa ennemminkin koulut ja päiväkodit,  jos hankitte suoraan "perheasunnon".

Jos mies ei ole innostunut remonttia tekemään, niin kannattaa kuunnella sitä tarkalla korvalla. Seurauksena voi olla, että remontit ei etene, kun ei nappaa. Kannattaa laskea, kuinka monella tonnilla vuodessa on varaa vieraalla remonttia teettää ja katsoa riittääkö rahat esim. 5 vuoden saneerausohjelmaan. Remontin suunnittelut ja tekijöiden löytäminenkin käy työstä.

Itsellä meillä on asumiskuntoinen, mutta hiljalleen paikka kerrallaan päivitettävä ja  rempattava talo. Tietoisesti ostimme ja itse ajattelin, että siinä sopivaa "miespuuhaa", mutta yleensä vaan ei jaksa. Kun ei ole ihan pakko, niin sitten jää odottamaan parempaa "fiilistä".

Eli mies joustaa ja remppaa illat sen vuoksi, että vaimo saa kulkea tanssiharrastuksissa ja jumppaamassa. Juu, hyvä liitto tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Eli mies joustaa ja remppaa illat sen vuoksi, että vaimo saa kulkea tanssiharrastuksissa ja jumppaamassa. Juu, hyvä liitto tiedossa.

Suurimmalla osalla ihmisistä on harrastuksia, ei kai niistä avioliiton vuoksi tarvitse luopua? Miehelläkin on harrastuksia, mutta siinä missä minä harrastan 5 krt/vko, mies harrastaa 2 krt/vko. Ja remppa olisi tietenkin yhteinen ja vaatisi yhtä paljon joustoa molemmilta - mieheltä siitä sohvalla makaamisesta, minulla tanssista.

- ap

Kannattaisi varmaan ekana miettiä, että saatteko pankista edes lainaa. Voi vaikuttaa aika paljon valintoihin. Onko teillä vastavalmistuneilla jo säästöjä asuntoon?

Meillä on asp-tili ja lisälainapuolikin hoidossa. Eli sellainen lainalupaus, joka on mahdollista hoitaa kunnialla. Tämä ei tietenkään mikään hurjan hurja summa ole, sen takiahan tämä dilemma on syntynyt. :) -ap

Vierailija kirjoitti:

Itse osaan naisena tasoittaa seinät, maalata, tapetoida, listoittaa ja laittaa laminaatin ja parketin ja vinyylimaton ja pistää uudet gyprocit. Mulla on työkalut. Keittiökaappien kokoaminen ja asennus sujuu, mutta sitä ei tehdä yksin, vaan pitää olla kaveri. Laatoittamaan en ryhdy.

Olet mun idoli! Mä niin haluaisin osata, mutta en edes tiedä kuinka aloittaisin. Siksi olen pysytellyt vain remontoiduissa kämpissä, kun ei ole ollut rohkeutta ottaa pommia ja ruveta opettelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään automaatio, että keskusta-alueelta on helpointa kulkea minne tahansa. Esimerkiksi Jakomäessä asuvan on aika paljonkin helpompi kulkea töihin Itä-Vantaalle kuin sen Kalliossa asuvan. Työtä voi (tietysti alasta riippuen) löytää myös lähikunnista, se kannattaa muistaa.

Jos asuu Helsingin keskustassa, pääsee sieltä "helposti" bussilla/junalla/metrolla niin pohjoiseen, itään kuin länteenkin. Toki Espoossa asuessa Espoon työpaikat lähellä ja Vantaalla/Pohjois-Helsingissä radan varressa olevat työpaikat saavutettavissa jne. Keskusta on paras kompromissi ja asuntojen arvonkin uskoisi siellä pysyvän hyvänä (nousevan).

On se vaan mystistä tuo "arvon nousu" yleensä kaikki mikä vanhenee, se halpenee.

Asunnon arvo vaan nousee, vaikka palkat ei nouse, joku siinä nyt ei oikeen natsaa.