Voi huoh, mun ja miehen asuntohaaveet eivät todellakaan kohtaa :(
Naimisissa ollaan, elämä alkaa olemaan uomissaan ja seuraavaksi olisi tarkoitus ostaa ensimmäinen oma asunto. Tähän mennessä siis ollaan asuttu vuokralla ja vieläpä opiskelija-asunnossa, eli totuus asuntomarkkinoista ei ollut ehkä ihan kummallakaan selvillä. :D Ollaan siis kompromissin tarpeessa!
Itse haluan hankkia asunnon HYVÄLTÄ alueelta, keskustan läheltä, josta pääsee helposti minne vain. Perustelen tätä sillä että ollaan molemmat työuriemme alussa, joten ei ole lainkaan sanottua että työpaikka sijaitsee seuraavat kymmenen vuotta alueella X. Tämän vuoksi asunnon sijainnin kannattaisi olla keskeinen, ettei työmatka pahimmassa tapauksessa venyisi tuntien pituiseksi. Vaikka asunto olisi hieman vaatimattomampi, sitä voisi laittaa pikkuhiljaa kuntoon ja itse arvostan sijainnin korkeammalle kuin asunnon ulkoiset ominaisuudet.
Mies taas haluaa asunnon olevan uusi ja hieno, sellainen, johon ei tarvitse laittaa mitään, kunhan kantaa kamppeet sisään. Tämä tarkoittaa että joudumme ostamaan asunnon kaupungin laitamilta. Mies perustelee kantaansa sillä, että onhan meillä auto (no, yksi auto kahdelle ihmiselle, varsinkin, kun miehen työaika on 8-16 ja minulla vuorotyö, eli yhteiset työmatkat ovat ihan kuolleena syntynyt ajatus) ja että tahtoo asua hienossa ja miellyttävässä asunnossa, jossa ei tule yllätysremontteja tai ylimääräistä huolta mitä vanhempiin asuntoihin voisi liittyä.
Sanomattakin on selvää ettei kahdella vastavalmistuneella ole varaa yhdistää näitä haaveita. Muista asioista ollaan oltu suhteessa aika pitkälti samoilla linjoilla, siksi onkin tylsää että tässä ollaan ihan eri maata. :(
Millaisia kompromisseja teillä on tehty asuntoihin liittyen? Kumpi teistä olisi järkevämpi valinta, perusteluineen? :)
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen, että monesti naiset ajattelee, että laitellaan sitten pikkuhiljaa asuntoa kuntoon. Se on, että mies remontoi ja puurtaa ja nainen nalkuttaa, kun valmista ei tule tarpeeksi nopeaa.
Tää on niin totta. Piti maalata yksi huone. Aloin teippaamaan ikkunanpuitteita ja karmeja maalarinteipillä sekä siirtämään huonekaluja ja suojaamaan lattiaa. Vajaata tuntia myöhemmin vaimo tulee katsomaan ja sanoo: "Ethän sä ole edes aloittanut maalaamista! Kyllä sä olet hidas!"
Eli maalin sävyn miettimiseen voi käyttää tuntikausia, mutta sitten mun pitäis tuosta vaan saada sudittua se seinään kun eihän siinä voi nyt noin kauan kestää.
Sen koommin en ole maalannut. Pyytäköön appiukkoa, isälleen ei kuitenkaan kehtaa motkottaa tuolla tavalla.
Aika vajaa muija.
Joo, minun mies haluaa kans omakotitaloon. Kun diiliin kuuluu tietenkin aina se, että MIES on se, joka ajelee perheen autolla. Nainen selviytyköön töihinsä, miten parhaaksi katsoo. Mun mies ei myöskään pihahommia tekisi, hyvä jos jotain joskus jaksaa kotona tehdä. Joten en aio ikinä suostua muuttamaan omakotitaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin tuli mieleen, että monesti naiset ajattelee, että laitellaan sitten pikkuhiljaa asuntoa kuntoon. Se on, että mies remontoi ja puurtaa ja nainen nalkuttaa, kun valmista ei tule tarpeeksi nopeaa.
Tää on niin totta. Piti maalata yksi huone. Aloin teippaamaan ikkunanpuitteita ja karmeja maalarinteipillä sekä siirtämään huonekaluja ja suojaamaan lattiaa. Vajaata tuntia myöhemmin vaimo tulee katsomaan ja sanoo: "Ethän sä ole edes aloittanut maalaamista! Kyllä sä olet hidas!"
Eli maalin sävyn miettimiseen voi käyttää tuntikausia, mutta sitten mun pitäis tuosta vaan saada sudittua se seinään kun eihän siinä voi nyt noin kauan kestää.
Sen koommin en ole maalannut. Pyytäköön appiukkoa, isälleen ei kuitenkaan kehtaa motkottaa tuolla tavalla.
No ootpas sinä herkkähipiäinen. Kerran nainen sanoi sinulle "pahasti" - luultavasti kun ei vain tiennyt että pintoja pitää suojata ennen maalaamista. Ärsyttäviä tommoset marttyyrit.
Ap, suosittelen teille sitä keskustan asuntoa. Sijoituksena paljon parempi kuin kaupungin laitamien asunnot. Nuo laitakaupungin alueet tuppaavat myös muuttumaan pikkuhiljaa slummeiksi..
Meillä on aivan sama juttu!! Haluan ehdottomasti asua keskustassa tai keskustan lähellä ja kävellä töihin. Kaikki palvelut yms ihan vieressä. Mies taas haluaisi muuttaa suoraan vuokralta tyyliin omakotitaloon rauhalliselle seudulle. Haluaa ison pihan ja autotallin...
Itse taas tiedän mikä työ rakentamisessa ja pihan hoidossa on :/
Kuulostaa siltä, että ap ja mies ovat molemmat tehneet päätöksensä lähinnä mielikuvien perusteella. Oikeastihan asuntomarkkinoilla on paljon enemmän vaihtoehtoja kuin joko täysin uusi asunto esikaupungissa tai vanha remonttikohde keskustassa.
Ennen kuin alatte jakaa lusikoita niin istukaa alas ja keskustelkaa näistä:
Mitkä ovat ne alueet, joissa voisitte asua? Minkälaista tarjontaa siellä tällä hetkellä on? Ovatko asunnot teidän hintaluokassa?
Niin kuin tässä ketjussa on moneen kertaan todettu, ihan ylivoimaisesti kaikista tärkeintä on asunnon sijainti. Ensinnäkin ihmisen pitää asua niin, että sen arki toimii. Toiseksi asunto on suomalaisen suurin taloudellinen investointi - sitä ei kannata ostaa alueelta, jossa sen arvo ei säily.
Jos sitten päädyttekin asuntoon, joka ehkä kaipaa jotain remonttia, niin siitäkään ei kannata tehdä perheriitaa. Mitään pintaremonttia suurempaa ei amatöörit taloyhtiöissä edes saa tehdä, joten kannattaa lähteä siitä, että jos perheessä ei ole rakennusalan ammattilaista, palkkaat sellaisen remppafirmasta. Jos teillä on 200 000 euroa lainaa asunnosta niin 2000 euron pintaremontti ei tunnu siinä katastrofissa missään. Siitä saa kotitalousvähennyksetkin!
Omassa lähpiirissä täysin toisin. Nainen haluaa suureen huonokuntoiseen tilakeskukseen kaupungin ulkopuolella ja mies hyväkuntoiseen osakkeeseen kaupungissa.
Hevosen pitomahdollisuus naiselle ihan helvetin iso plussa ja myynti-ilmoituksessa 100.000€ lisää hintaan.