Minkä ikäistä otat tukasta, jos tarves?
Meillä vajaa 2½-vuotias ja oon " joutunu" ottamaan, jos ei muu tehoo(en nyt retuuttamaan sentäs)
Kommentit (116)
" Samasta lähteestä pätkä siitä, kun lapsi juoksee kadulle:
Mutta jotkut vanhemmat varmaankin kysyvät: ¿Kuinka voi väittää olevansa vastuullinen vanhempi, jos ei ota kiinni liikenteen sekaan juoksevaa lasta ja anna kunnon korvapuustia niin, että hän muistaa varoitukset katujen vaarallisuudesta?¿"
Mutta siis onko se ok kuitenkin ottaa se lapsi kiinni, vaikka ns. väkivalloin. Kyllä mä otan lapsen kiinni mutta ei sen jälkeen ole tarvis mitään korvapuusteja antaa!
TUTKITTU ON MYÖS ETTÄ KURITUS VAHINGOITTAA LAPSEN JA AIKUISEN SUHDETTA JA LISÄÄ LAPSEN PELKOTILOJA ELI NAKERTAA ITSELUOTTAMUSTA. KURITUS MYÖS LISÄÄ UHMAA JA TEKEE LAPSET ENTIOSTÄ HANKALAMMIKSI.
Onko oikeasti tutkittu että lisää uhmaa. Eiks just ole niin että esim niissä maissa missä lapsia todellakin kuritetaan fyysisesti, lapsilla ei ole uhmaa ollenkaan. Mä olen käsittänyt niin että ne joita pahoinpidellään eivät uskalla todellakaan näyttää mitään uhmia vaan ovat ihan tukahdutettuja ja taas uhmaava lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja tietää että vaikka uhmaakin niin vanhemmat rakastavat.
Autotielle juokseva lapsi otetaan syliin tai estetään liikkumasta tielle, niinkuin voi kovassa uhmakohtauksessakin tehdä - tämä lienee kaikille selvää...sillä ei ole mitään tekemistä fyysisen kurituksen kanssa.
Tarkoitin että fyysinen kuritus lisää uhman voimakkuutta ja hankaluutta, koska lasta ei pyritä ymmärtämään vaan uhataan kivulla ja pelolla - kaikkein huolestuttavinta on jos lapsi kääntää uhman sisään eli lapsi ei saa näyttää tunteitaan, tämä aiheuttaa ongelmia tulevaisuudessa. Tottakai on tärkeää että lapsi voi elää normalin uhmaiän ja kohtaukset rakastavassa ja turvallisessa ilmapiirissä
Näitä periaatteita olen käyttänyt omaan lapseen ja hyvin menee kasvatus ilman fyysistä kuritusta (kirjoitin am. tekstin toiseen ketjuun)
Meillä parivuotias poika. Jos raivoaa kun joku asia kielletty tehdään näin:
- otan käsistä kiinni ja katson silmiin ja selitän hyvin tarkkaan miksi tätä asiaa ei saa tehdä (on vaarallista, joku menee rikki tms), asiat ovat meillä kiellettyjä vain ja ainoastaan että ovat vaarallisia tai joku menee rikki/tulee sotku (vältämme turhia kieltoja).
- jos vielä toistaa ja raivoaa toistan kiellon ja perusteen, otan syliin jos mahdollista huutamaan ja huutopiikin jälkeen ohjaan lapsen johonkin muuhun häntä yleensä kiinnostavaan puuhaan. Esim katsotaan ikkunasta ohi kulkevia autoja ja tämän jälkeen etsitään joku mielilelu.
- jos vaikka heittää jotain kovaa lattialle, kielto + perustelu, jos ei usko otetaan tämän tavara pois.
- huom, tärkeää! Jos lapsi uskoo kun kiellämme, kehumme kovasti miten hienosti hän osaa totella, eli vahvistamme positiivista käyttäytymistä. Pyrimme myös kehumaan ja kannustamaan lastamme muutenkin tosi paljon.
- olen usein huomannut että tällainen kiukuttelu+kiellettyjen asioiden tekeminen on seurausta siitä että ei saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota, heti kun jaksaa aina välillä lukea kirjaa tai hetken leikkiä lapsen kanssa hän on hyväntuulisempi ja jaksaa leikkiä myös itsekseen.
- meidän aktiivinen lapsi tarvitsee paljon tekemistä jotta ei turhaudu ja käyttäydy huonosti, joten leikkipuistossa ulkoilu, kylpyleikit erilaisillla leluilla + vapaa riehuminen ja tanssiminen musiikin tahdissa ovat tärkeitä.
- halaus, suukko, sylissäpitäminen, kuunteleminen ja lapsen kanssa jutteleminen ovat todella tärkeitä asioita. Pyrimme järjestämään aina jossain välissä aikaa lapsen kanssa olemiseen (perheeseemme kuuluu myös vauva)
- omasta hyvinvoinnista kun pitää huolta niin pinna ei kiristy niin helposti. Pyydä isää/isovanhempia/tuttavaa hoitajaksi ja lähde lenkille, treenamaan tai muun oman harrastuksen pariin. Aikuinen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan eikä saa purkaa omaa ahdistustaan/väsymystään lapsiin. Huomaan olevani todella superäiti ja positiivinen, pitkäpinnainenkin kun käyn lenkillä/kuntosalilla tai kävelyllä lasten kanssa, suosittelen!!
Tottakai aina kaikki joskus väsyvät mutta mielestäni se ei silti oikeuta vahingoittamaan pientä lasta jonka psyyke on vielä niin heiveröinen ja kehitys kesken.
Ihmettelin vaan kun minusta tuossa yhdessä lainauksessa oli jotekin yhdistetty se kiinniotto ja korvapuusti.
Minä yritän myös käyttää noita mainitsemiasi keinoja. Esikosen kanssa sujui tosi hyvin kunnes tuli tämä 6-vuotisuhma. Se on kurja uhma koska minä tiedän ja hän tietää että ymmärtää kyllä asiat vallan mainiosti mutta uhmaa kuitenkin. Häneen tepsi parhaiten se että jää huoneeseensa rauhottumaan yksikseen ja on tervetullut luoksemme heti kun haluaa. Ei hänelle ollut mitään ideaa ruveta raivokohtauksen keskellä hänelle itselleenkin päivänselvyyksiä. Joo, mutta ohi on nyt sekin uhma ja ollaan taas seesteisissä tunnelmissa.
Meidän pojalla oli paha 2-vuotisuhma. Muutenkin vasta hänen kanssaan opin että vaikka miten selittäisit, perustelisit ja vääntäisit rautalangasta (siis tuonikäsen tasolla toki) niin aina se ei mene perille. Isosiskolle meni aina perille.
Mutta nyt tämä keskustelu on mun osaltani ohi. Kiitos. Tulkaa nyt vastailemaan tuohon mun pottakysymykseeni...
Vai mikä nyt olikaan,on muutenkin tulkinnut nuo mainitsemansa " asiantuntijan" kommentit ihan miten sattuu...Hurjaa tekstiä hänen juttunsa,toivon todella ettei olisi oikea henkilö,mutta pahoin pelkään...
Säälittävää,ja ennen kaikkea tietsti sääli lapsiasi...=(
he vain määrittelevät sanan " rakkaus" eri sisältöiseksi kuin ne lapset, joita ei pahoinpidellä.
Toivon, ettei tästä nyt vedetä sitä johtopäätöstä, että ajatettelen, että on vain nämä kaksi ääripäätä olemassa.
Jos joku nyt rinnasti itse 4-vuotiaan ja 8kk vanhan tukkapöllyt keskenään, tulkinta oli yksinomaan lukijalla.
kent:
Mutta siis onko se ok kuitenkin ottaa se lapsi kiinni, vaikka ns. väkivalloin. Kyllä mä otan lapsen kiinni mutta ei sen jälkeen ole tarvis mitään korvapuusteja antaa!
ajatella, ettei lapsesta saa ottaa kiinni lainkaan! Mun mielestä sillä nimenomaan viitataan siihen, että kun se lapsi on napattu kiinni, niin sen jälkeen ei enää tarvitse alkaa mitään pieksämisrituaaleja (kenties kotiin mentyä), ylimääräisiä tukkapöllyjä tai mitään " miestä vahvempaa" .
Mä itse ainakin ajattelen näin, että kyllähän " supernanny jo frostkin" ottaa tiukan otteen rimpuilevasta lapsesta ja kantaa hänet pois. MUTTA ei vetele päin pläsiä ja komenna! Tai vain anna korvatillikkaa/vedä tukasta ja sano: " mene jäähylle" . Eli lasta voi ohjata ja estää tarpeellisia keinoja käyttäen, mutta ne " ylimääräiset" voi jättää pois.
Eli ei tällaisia: " jos et sano kiitos äidille, niin äiti antaa korvapuustin" , mikä oli omassa lapsuudessani kuitenkin vielä joillakin " naapurin lapsilla" tavallinen kotikomento. Jos lapsi ei sano kiitos, niin ei hän mihinkään välittömään vaaraan ole joutumassa...
tuloksena on lapsi, joka tottelee ja pelkää, muttei " muista" miksi. Toki varmasti myös tästä säännöstä on poikkeuksia.
Voin joskus palata tähän juttuun, jos löydän nimenomaisesti sellaisen seurannan/havainnointitutkimuksen, jossa on paneuduttu lapsen uhman ja " pienimuotoisen väkivallan" väliseen yhteyteen.
Olin itse lapsena perhepäivähoitajalla, joka läimäytteli, tukisteli ja antoi selkäsaunaa lapsilleen. Tunnelma oli todella ikävä, aina. Hän aivan varmasti kuitenkin rakasti lapsiaan ja lapset äitiään. Mun oman hyvin vaatimattoman havainnoinnin perusteella yleensä suhteellisen " rentojen" vanhempien kodissa on mukava tunnelma. Riidat ja kaaoskin ratkaistaan jotenkin vähemmän myrskyisästi kuin niissä perheissä, joissa joutuu todistamaan jatkuvaa vanhempien ja lasten välistä sotatannerta.
Tietysti kuka tahansa vanhempi voi käyttäytyä epäloogisesti ja vaikka millä tavalla sellaisessa elämäntilanteessa, jossa väsymys ja ristiriidat tuppaavat viemään voimat ns rakentavalta toiminnalta. Eikä kai loppujen lopuksi tarvita kuin se " good enough parent" , ei täydellistä aina, ei kukaan ole.
NO EN TIETENKÄÄN HALUA!!! Siinähän se juju on. ÄLKÄÄ NYT LUULKO ETTÄ HALUAISIN SATUTTAA LASTANI (kuten jotkut saivat aikaisemmasta tekstistäni kuvan) Yitän olla viimeiseen asti satuttamatta tai olematta ilkeä lapsilleni, mutta koittakaa ymmärtää että vaikka teillä joillin olisi viisi lasta ja kaikki rasavillejä, niin jollain saattaa olla vielä paljon paljon villimmät tapaukset kotona. Noh, eihän tämä mitää kilpailua ole, eikä ihmisten tarvii vetää palkoja nenäonteloihinsa. KESKUSTELUA, HYVÄT IHMISET!!
Eli joku jossain tuolla aikaisemmin kyseli että haluatko sinä että joku tulee tukistamaan tms sinua jos et tee niinkuin hän haluaa. Eli , minä en tietenkään halua, tuskin kukaan muukaan. Ei se lapsikaan sitä halua, tietenkään! MUTTA, jos minä menen ryöstämään pankin tai teen pahaa jollekin, joku tulee kieltämään minua, enkä usko vaan jatkan puuhiani...Toinen tyyppi kieltää uudestaan, minä vaan jatkan pahantekoa...Toinen tyyppi tulee ja ottaa minua tukasta kiinni, (palauttaa minut maanpinnalle) JOTTA TAJUAISIN LOPETTAA!!! MINÄHÄN TEEN NIIN VÄÄRIN ETTÄ JONKUN ON TULTAVA TEKEMÄÄN JOTAIN JOKA SAA MINUT TAJUAMAAN!!! En minä haluaisi lopettaa jos joku vaan kiletää tai vaikka huutaa, en haluaisi lopettaa vaikka joku tarjoaisin minulle tikkarin...Enkä todellakaan välittäisi lopettaa jos minut laitettaisi jäähylle! Ehkä vähän karrikoitu esimerkki, tai aika paljonkin... Mut kaikki varmaan ymmärsi pointin: Kaikki lapset eivät tottele vaikka sanoisi kymmenen kertaa tai vaikka yrittäisi lahjoa, ottaisi lelun tai vaikka lelut pois tai veisi lapsen jäähylle. Tiedossani on parikin äitiä joilla jäähyt yms. EI VAAN TOIMI!
Eli sanookahan te viisaat, kiltit, lainkuuliaiset äidit MITÄ PITÄISI TEHDÄ???
Ja huomaattehan vielä etten todellakaan suosittele kenellekään enkä halua edes itse tukistaa tms lapsiani. Ja sen pari kertaa mitä näin on käynyt, eivät ole olleet kovia! Olen ottanut hiuksista kiinni (jotka tietääkseni ovat tunnottomat) ja lapsi on joutunut pysähtymään kuunnellakseen mitä minulla on sanottavaa.
Eletään kaikki niin kuin parhaaksi näemme ja kasvatetaan lapsemme niinkuin hyvältä tuntuu! Aina kyse ei ole mallioppimisesta, tiedän paljon tyyppejä jotka ovat saaneet kunnolla piiskaa pienenä tai vain vähän tukkapöllyä, eivätkä he koskekaan lapseensa. Ja on myös päinvastaisia tapauksia. Luulempa että suurin osa (EI KAIKKI) niistä ongelmakäyttäytyjistä on niitä joita on pahoinpidelty kunnolla tai päinvastoin kasvatettu täysin kuritta!
Näin ajattelee: MAH
mä en edes kerro täällä miten meillä toimitaan, kun se on ihan turhaa! Jos mä tarvin joskus apua/neuvoja kasvatukseen niin täältä en sitä ikinä tulis kysymään. Teit niin tai näin aina on väärinpäin!
Mielestäni on aika hauskaa, että sinä kritisoit palstan tasoa. Elämänkatsomus-palstalla käyvänä en voi sanoa, että sinunkaan viestisi olisivat aina sitä asiallista laatua....
Auttaako se kivun tuottaminen sitten yhtään paremmin? Kukaan lapsi ei aina tottele. Dasse-78, kerroit ottaneesi hiuksista kiinni niin, että lapsi on joutunut pysähtymään ja kuuntelemaan (satuttamatta?). Totta kai lapsen saa pysäyttää, totta kai lapseen saa koskea, totta kai lasta saa rajoittaa. Ei kai siitä ollutkaan tässä ketjussa kyse. Lasta voi estää, lapsen voi pysäyttää kuuntelemaan ilman kivun tuottamista ja jos ja kun se on mahdollista, miksi satuttaa? Tämä oli mun pointtini. Nuorisorikollisuuteen en tässä puutu :)
Se, miksi aina jaksan tällaisiin aloituksiin vastata, on se, että kokemattomammatkin saisivat kuulla, että lapsen kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi ja muut huomioon ottavaksi on mahdollista ilman fyysistä kuritusta. Se päätös kannattaa tehdä ajoissa, niin että on aikaa miettiä muita vaihtoehtoja. Kyllä mua vanhempana loukkaa, kun joku väittää, ettei se ole mahdollista tai että ihan varmasti kaikki joskus vähän nappaavat tai läppäisevät tai nipsaisevat.
dasse-78:
Kaikki lapset eivät tottele vaikka sanoisi kymmenen kertaa tai vaikka yrittäisi lahjoa, ottaisi lelun tai vaikka lelut pois tai veisi lapsen jäähylle. Tiedossani on parikin äitiä joilla jäähyt yms. EI VAAN TOIMI!Ja huomaattehan vielä etten todellakaan suosittele kenellekään enkä halua edes itse tukistaa tms lapsiani. Ja sen pari kertaa mitä näin on käynyt, eivät ole olleet kovia! Olen ottanut hiuksista kiinni (jotka tietääkseni ovat tunnottomat) ja lapsi on joutunut pysähtymään kuunnellakseen mitä minulla on sanottavaa.
Lily:
Mielestäni on aika hauskaa, että sinä kritisoit palstan tasoa. Elämänkatsomus-palstalla käyvänä en voi sanoa, että sinunkaan viestisi olisivat aina sitä asiallista laatua....
Tuo selvensikin aika paljon. Harmi sinänsä ettei tietyn pisteen/vastakommentoinnin jälkeen enää osata mitään sanoa eikä edes vastata kysymyksiin. Mutta on se hyvä että tuo Dobson " suurena asiantuntijana" vastaa Harriet sinun käsityksiäsi siitä kuinka lasta tulee kasvattaa, miten ja minkä aikaa hän saa tuntea, millaisia sanktioita antaa ja myöskin sitä onko homoseksuaalisuus ns normaalia (en erityisemmin pidä sanan normaali käytöstä mutta menköön nyt).
Toivon lapsesi/lapsiesi kannalta ettet kuitenkaan ihan kuin piru raamattua lue/toteuta hänen " oppejaan" mitä tulee lapsien kanssa olemiseen/heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa.
dasse-78:
Eli sanookahan te viisaat, kiltit, lainkuuliaiset äidit MITÄ PITÄISI TEHDÄ???
Hei, mutta täällähän on ollut monia TOSI hyviä toimintaohjeita, ihan konkreettisia! Jos vaikka joku niistä toimisi. Esim. tossa sunshine1:n jutussa oli paljon konkreettisia ohjeita.
Ymmärrän kyllä niitäkin näkökantoja, että tämä on ollut kauhean mustavalkoista tämä keskustelu. Mutta jotenkin tää väkivalta on semmoinen juttu, joka sa munkinkaltaisen suurpiirteisen ihmisen aika jyrkästi sanomaan. Ja kyllä tukistaminen ja luunapit on fyysistä väkivaltaa. Sitä ei käy kieltäminen!
Pusituuteri2n:
Tuo selvensikin aika paljon. Harmi sinänsä ettei tietyn pisteen/vastakommentoinnin jälkeen enää osata mitään sanoa eikä edes vastata kysymyksiin. Mutta on se hyvä että tuo Dobson " suurena asiantuntijana" vastaa Harriet sinun käsityksiäsi siitä kuinka lasta tulee kasvattaa, miten ja minkä aikaa hän saa tuntea, millaisia sanktioita antaa ja myöskin sitä onko homoseksuaalisuus ns normaalia (en erityisemmin pidä sanan normaali käytöstä mutta menköön nyt).
Toivon lapsesi/lapsiesi kannalta ettet kuitenkaan ihan kuin piru raamattua lue/toteuta hänen " oppejaan" mitä tulee lapsien kanssa olemiseen/heidän seksuaaliseen suuntautumiseensa.
Jos homoista tms. haluut jutella niin tuu ek.lle:)
Ja kamala...mutta asiaan. Itse olen vuosikkaan äiti eikä ole vielä käynyt mielessäkään nämä kurinpidolliset asiat, kun on vasta vauvavuodesta selvinnyt. Tää on ollu hyvä ketju lukea, kyllä lujittui itsellä tahto tehdä oikein, eli olla kurittamatta lasta koskaan fyysisesti. Jos joskus hermostuspäissäni käyn lapseeni käsiksi, tajuan hakea kyllä apua...
Kiitos erityisesti annikalle ja muutamalle muulle jotka olivat vaivautuneet perustelemaan kantansa erinomaisen asiallisesti.
Ihanaa lukea miten moni vastustaa ruummiillista kuritusta. Luulin asian olevan toisin ja vanhempien hyväksyvän ja käyttävän sitä aikalailla nykypäivänäkin. Valitettavasti näytti olevan fyysisen väkivallan kannattajiakin :( No tuskinpa fyysistä väkivaltaa kokeneet lapset sisimmässään vanhempiaan kunnioittavat...
Eiköhän se niin mene, että vanhemman kunnioitus lasta kohtaan johtaa lapsen kunnioittamiseen vanhempaa kohtaan.
Joukossa on paljon hyvää infoa mutta sanoinkin että se jää varmasti lukematta monilta kun päälle hyppää nämä ei-niin-fiksut viestit. Mullakin päällimäisenä jäi itse asiassa mieleen kun jollekin 6 lapsen äidille oli vastattu että kauheeta että olet saattanut maahan 6 lasta kun et yhtäkään osaa kasvattaa ym ja tän tasosta kommenttia. Ja puhutaan vankilasta kuinka siellä istuu ne joille on pienenä annettu luunappi.
Ja jos luit minun viestini niin en tukista en luunäppäile lapsiani mutta joskus kyllä otan aika tiukkaan kiinni jos tilanne sen vaatii (siis nämä autotie-jutut ym). Eikä kukaan oikeen vastannut mitä sille autotielle juoksevalle taaperolle pitää tehdä. Puhutaan vain asiasta keskustelemisesta jne.
Ja edelleen olen sitä mieltä että tämä ketju vaan on vahvistanut jokaisen omaa kantaa, mitä pidemmälle ketju etenee sen raivokkaammin ihmiset puoltavat omaa mielipidettään, tältä se ainakin ulkopuolisesta vaikuttaa. Tiedän myös että ei nämä tiedot ole mitään mutua vaan ihan todellisia tutkimuksia (siis lähinnä nämä tukistamista vastustajien tekstit).