Minkä ikäistä otat tukasta, jos tarves?

Mutta itse olen tässä viime kuukausien aikana todellisuudessa törmännyt ja todistanutkin, kun moiset kurittavat fyysisesti lapsiaan. Onnekseni erään kohdalla sain jotain tehtyäkin - isovanhemmillaan joitain kertoja kuukaudessa hoidossa käyvä ilman rajoja kasvanut uhmis, kun sai tuta tuolla hoidossa ollessaan fyysistä kuritusta ja mulle se avoimesti tunnustettiin, niin kerroin ko. isovanhemmille, että muksua ei tosiaankaan ole pakko ottaa hoitaakseen ja vinkkasin eri vaihtoehdoista.. niin hoitovaihtoehdoista, kuin lapsen käsittelystä kinkkisissä tilanteissa.



Sillä seurauksella, että lapsi aloittaa kohta tarhan isovanhempien tultua järkiinsä ja ilmoitettua vanhemmille, etteivät enää ota lasta hoitoon..! Jippii!



Mieleen painuvin todistamani kuritus tapahtui pari vuotta takaperinkö - olisko ollut niin.. Messuilla, julkisella paikalla, kun neljälapsinen perhe liikkui katsellen ympäriinsä. Sitten perheen n. 6v. poika näki todella mielenkiintoisen standin - pahaksi onnekseen vain väärässä suunnassa. Sillä seurauksella, että isänsä, iso äijän köriläs, keskellä messualueen punaista mattoa pläjäytti muksua, joka meni kontilleen ja oli todella loukkaantuneen/häväistyn näköinen. Eli pari kertaa komennettiin, ja kun ei uskonut niin siinä sitten läpsimään! Minä miehelleni totesin, että pitäiskö huomauttaa noille/ilmoittaa jonnekin. Pähkäiltiin hetki ja annettiin asian olla. Myöhemmin on harmittanut, kun ei tehty asialle mitään. En ymmärrä miksi niitä muksuja pitää tehdä laumallinen, jos ei niitä ilman moisia konsteja pysty kasvattamaan. Ja luulis, että kun niitä on tuollainen läjä, että olis jo keksitty jo vähän muitakin konsteja. Muut (pienemmät) sisarukset katsoivat vähän säikähtäneen, mutta jotenkin tottuneen näköisenä vieressä..



Oma veljeni muuten, joka pääsi tosin vähemmällä kurituksen suhteen (lellikki, kun oli ja osasi mielistellä) kannattaa fyysistä kuritusta! Ja olenkin saanut tässä useat kerrat kuulla hänen katsellessaan vähän hankalampia tilanteita lapseni kanssa, että hän olisi kyllä jo tehnyt noin, tai näin, jos olisi oma muksu kyseessä (onneksi hänellä ei ole omia muksuja..).



- Tiina -

Ei se mitään ole kyllä auttanut.

nimittäin korvasta repiminen kuulostaa vähän ylimitoitetulta konstilta " taltuttaa kielenkäyttö" . Toki sinulla varmaan on vähän huono omatunto omista nippailuista, koska määrittelet metodia käyttämättömät " siveyden sipuleiksi" .



Ilmeisesti sillä määritelmällä yrität tsempata omaa oikeuttasi kajota lapseen ja mitätöidä samalla muiden " huonot kasvatusmenetelmät, joissa EI edes tukisteta" .



Itse olen huomannut, että olen tukistanut lasta vain silloin kun olen suuttunut. En silloin, kun lapsi olisi tehnyt mitään " tosi hirveää" , jonka takia en olisi voinut keksiä muutakin tapaa toimia. Kyse on ollut omista ongelmista, univelkaa, päänsärkyä, nälkä, lapsi pahalla päällä jne.

...ja tehdä äidin komentaessa hyvää jälkeä. OMG. Suosittelisin pientä keskustelua aiheesta ammattiKASVATTAJAN kanssa. Hän voisi antaa pienen oppitunnin lapsen kognitiivisesta ja " sielullisesta" kehityksestä.

alistamista ja fyysisiä rangaistuksia.



Nykyään myös jatkuva vähättely ja verbaalinen alistaminen katsotaan (lapsen) pahoinpitelyksi, Suomessa.

ENSIMMÄINEN KERTA KUN KUN KIRJOITAN ISOILLA KIRJAIMILLA KESKUSTELUUN...

HÄVETKÄÄ LASTEN KIUSAAJAT!

EN OLE KOSKAAN KURITTANUT LASTANI RUUMIILLISESTI ENKÄ VOISI RIKKOA LUOTTAMUKSELLISTA SUHDETTA SILLÄ. TYPERÄÄ EDES EPÄILLÄ ETTEIKÖ SUURIN OSA MEISTÄ ÄIDEISTÄ/ISISTÄ VOISI PIDÄTTÄYTYÄ NÄISTÄ KEINOISTA: KYLLÄ SE ONNISTUU. TÄYTYY OSATA OLLA AIKUINEN JA KUNNIOITTAA LAPSEN MINUUTTA JA KOSKEMATTOMUUTTA NIINPALJON ETTEI SORRU NÄIN SÄÄLITTÄVIIN JA ALA_ARVOISIIN KEINOIHIN



PELKKÄ TUKKAPÖLLY JA LUUNAPIT OVAT KEINOJA JOLLA NUJERRATTE LAPSENNE JA ITSETUNNON KEHITYS HÄIRIYTYY: JÄRKYTTÄVÄ ETTÄ PILAATTE LAPSENNE LUONNETTA JA MINUUTTA KYSEENALAISILLA KURITUSKEINOILLA.



LAPSI OPPII VASTA 6-7 VUOTIAANA JOSAIN MÄÄRIN ELÄMÄÄN AIKUISTEN SÄÄNTÖJEN MUKAAN; SITÄ ENNEN LAPSELTA EI VOI ODOTTAKAAN TÄYDELLISTÄ TOTTELEVAISUUTTA - SAIRASTA KURITTAA LASTA TEOISTA JOITA EI EDES VIELÄ PYSTY HALLITSEMAAN.



KÄSITTÄÄKSENI LAPSI VOI TULEVAN LAKIESITYKSEN MUKAAN HAASTAA VANHEMMAT OIKEUTEEN VIELÄ KYMMENIENKIN VUOSIEN PÄÄSTÄ (VANHENTUMISSÄÄNTÖ) ONNEKSI; TOIVOTTAVASTI TEIDÄN LAPSET ROHKAISTUU JOSSAIN VAIHEESSA ELÄMÄÄNSÄ SAATTAMAAN TEIDÄT OIKEUDEN ETEEN KOKEMANSA KÄRSIMYKSEN TAKIA.



KAIKKI NISKASTA VETÄMISET, TUKISTUKSET, LUUNAPIT, TÖNIMISET ON VÄKIVALTAA. LOPETTAKAA AJOISSA ENNENKUIN POLIISI ON OVENNE TAKANA.



LAPSI TARVITSEE TEIDÄN SYLIÄ, KEHUJA JA SELKEITÄ RAJOJA EI MINKÄÄNLAISTA RUUMIILLISTA KURITTUSTA: JOS KÄYTÄTTE RUUMIILLISA RANGAISTUKSIA TODISTATTE OLEVANNE ITSE HEIKKOJA JA LAISKOJA KASVATTAMAAN LAPSIANE KESKUSTELLEN JA KUNNIOITTAEN.



TUTKITTU ON MYÖS ETTÄ KURITUS VAHINGOITTAA LAPSEN JA AIKUISEN SUHDETTA JA LISÄÄ LAPSEN PELKOTILOJA ELI NAKERTAA ITSELUOTTAMUSTA. KURITUS MYÖS LISÄÄ UHMAA JA TEKEE LAPSET ENTIOSTÄ HANKALAMMIKSI.



EN YHTÄÄN IHMETTELE ETTÄ HUOSTAANOTOT LISÄÄNTYVÄT SUOMESSA KOKOAJAN KUN TÄLLÄKIN PALSTALLA KIRJOITTAA SELVÄSTI ÄITEJÄ JOIDEN LAPSET PITÄISI OTTAA HUOSTAAN VÄKIVALLAN TAKIA.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että tästä aiheesta puhuminen on ollut ihan naurettavaa. En voi edes sanoa, että aiheesta on ”keskusteltu”, lähinnä mieleen tulee hyökkäys-suojaus-vastahyökkäys-sodankäyntitekniikka. Todellakin, ”kaikkea mitä kirjoitat voidaan käyttää sinua vastaan...”!!!

No, asiassa ”lohduttaa” vain se, että en todennäköisesti arvosta suurimman osan tänne kirjoittajien elämäntyyliä ja -katsomusta kovinkaan korkealle muutenkaan, joten eipä sitten tarvi kovemmin ihmetellä miten keskusteleminen aiheesta ei onnistu. Joskus olisi vain ihan kiva lukea ystävällisessä hengessä kirjoitettua tekstiä.



Jännä juttu, miten monien näkemys aiheesta kuin aiheesta on kovin musta-valkoinen. Vertaa esim. kysymystä missä lapsi nukkuu, heti saat vastauksia, että jos ei ole perhepetiä, niin lasta huudatetaan yksin pimeässä huoneessa. Jotenkin ei osata nähdä, että myös kasvatusasioissa ei ole vain ääripäitä. Eli luuletteko te vanhemmat, jotka ette koskaan aio tukistaa tai luunappia antaa, että se toinen vaihtoehto on lapsen hakkaaminen ja pahoinpiteleminen? Mistä tuo tuli mieleen? Kovin on kapeakantainen teidän näkemyksenne...



Sitten se, että henkilön koulutusta ja itsetuntoa aletaan anlysoimaan yhden mielipiteen perusteella.

Lily kirjoittaa: -

Säälittävää

Anteeksi vain, mutta muuta se ei ole, siis puolustella pienen, jopa alle 2-vuotiaan lapsen satuttamista. Todella säälittävää! Ensinnäkin täytyy sanoa, että edes PIENI tutustuminen lapsen kehityspsykologiaan tekisi teille älypäät hyvää.

VASTAAN:

Olen samaa mieltä, sillä niin olen tehnytkin. Ketä asiantuntijaa suosittelet?



Lily: Että 2v lapsi aina ja heti ensimmäisestä käskystä keräisi lelut ja tulisi pyydettyyn paikkaan.

Ruijanpallas: Ällistyttävää! Ai 2-vuotiaan pitäisi jo osata tavoitteellisesti kerätä lelunsa...

...ja tehdä äidin komentaessa hyvää jälkeä. OMG. Suosittelisin pientä keskustelua aiheesta ammattiKASVATTAJAN kanssa. Hän voisi antaa pienen oppitunnin lapsen kognitiivisesta ja " sielullisesta" kehityksestä.



Komenttini: kopioin tässä kirjoitukseni, joka jäi ilmeisesti kiihkeästi asiasta tuntevalta Lilylta lukematta: ”Olenkin ollut huutamatta, ja sen sijaan päättänyt käyttää seuraavaa menetelmää: Sanon asian ensimmäisen kerran. Sitten toistan sen, selitän kunnolla mitä pitää tehdä. Sitten sanon, jos ei vieläkään mitään tapahdu, että nyt jos et kerää, äiti ottaa niskasta kiinni. Ja sit meen ja puristan niskasta, (ei tietenkään kurkusta), jossa ote tuntuu, mutta ei aiheuta mitään vahinkoa lapselle.”

Eli monta kertaa sanotaan...

Niin, ja otan edelleenkin hyviä asiantuntijaehdotuksia vastaan! Mitä tarkalleen sanottuna tarkoitat Ruijanpallas lapsen ”sielullisesta” kehityksestä puhuessasi? ”Tavoitteellisesti kerätä lelunsa”? Mitä tarkoitat? Pääasia minulla ei ollut lelujen kerääminen, vaan vanhemman tottelemisen oppiminen. Yleensä leikin ohella yhdessä keräämme lelut, mutta jos minä käsken ne keräämään, ne tulee kerätä. Joskus tarvitaan useampi kehoitus ja pari kertaa uhmapäällä ollessaan olen lasta niskasta puristamisella varoittanut. Täällä palstalla ollaan heti kuin kolmannen asteen kuulusteluissa, kun jotakin esimerkkinä sanoo. Ja todellakin lukemisen ymmärtäminen on aika matalaa...



Lily: Oletteko oikeasti niin epäonnistuneita elämässä ja huonoitsetuntoisia, että teidän tarvitsee noin voimakkaasti pönkittää arvovaltaa perheessä. Voi voi.... Sanon, että laiskan ihmisen tapa " kasvattaa" . Kasvatuksen kanssahan satuttamisella ei ole mitään tekemistä. En edes jaksa käsittää mikä oikeus AIKUISELLA on menettää hermonsa ja käyttäytyä idioottimaisesti (tukistaa, nipata tms), kun LAPSELLA ei sitä ole. Outo logiikka..





Itse en ole koskaan ajatellut, että lasta kasvattamalla heijastaisin omaa huonoa itsetuntoani, koska itseisarvoni ei ole lapseni käytöksestä kiinni. Minulla sattuu kuitenkin olemaan ihan hyvä itsetunto, ja olen tyytyväinen mieheni kanssa sopimiin kasvatusmenetelmiini. Itse asiassa aihe on kiinnostanut minua niin kovasti, että olen osallistunut kasvatuseminaareihin jo ennen kuin oma lapsi oli syntynytkään, ja eipä ole kirjallisuuteenkaan jäänyt tutustumatta. Olenhan jo koulutuksessani siihen törmännyt. Yksi kasvatusperiaatteistani on, että me, vanhemmat, kasvatamme lapsemme. Sitä ei tee yhteiskunta, eikä muut ihmiset. Sen tähden heitä ei viedä EDES yli 3-vuotiaana julkisiin hoitopaikkoihin, ja tulevien koululaisten tarvitse tulla tyhjään kotiin. Ja se opettajarouva, meku72, joka mietti, että pitäisikö nyt alkaa tukistamaan oppilaita, sanon, että ei tarvitse, keskity vain opettamiseen, vanhemmille se kasvatusvastuu kuuluu. Miestäni ei myöskään tule edes mieleenikään kasvattaa, koska se ei ole minun vastuuni. Hänen kasvatuksensa ovat vanhempansa aikoinaan hyvin hoitaneet, ja hän on aikuisena ihmisenä itse vastuussa omasta käytöksestään.

Esim. me perustamme kasvatusmenetelmämme mm. kahteen seuraavaan viestiin:

1) Minä rakastan sinua, pikkuiseni, enemmän kun voit ymmärtääkään. Olet arvokas isällesi ja minulle, ja kiitän Jumalaa siitä, että saan olla äitisi.

2) Koska rakastan sinua niin paljon, minun täytyy opettaa sinua tottelemaan minua. Tämä on ainut tapa, jolla voin pitää sinusta huolta ja suojella sinua asioilta, jotka voivat vahingoittaa sinua.



Meidän mielestämme on tärkeää, että lapsi oppii tottelemaan ja arvostamaan auktoriteetteja. Tämä ei ole tietenkään jokaisen perheen arvovalinta, ja sen kyllä lapsistakin näkee (opettajat varmaan näkevät eniten...)



Tässä sitten asiantuntijoita lainaamalla vastaan muutamien haukkumisiin. Niin, en ota haukkuja nyt itseeni, koska olen tosiaan asiantuntijoilta asioita varmistanut. Näyttää siltä, että täällä vauva-lehden keskustelupalstoilla on joillakin otsaa haastaa heitäkin, joten täältä pesee: :)

Eräs meidän arvostamamme asiantuntija on Dr. James Dobson. Häneltä lainaan nyt faktoja:

Lapsen rankaisemiselle täytyy olla selkeät ohjeet, koska se voi olla vaarallista. Vanhemmalla ei ole oikeutta läppäistä tai alistaa lasta koska hänellä oli huono päivä tai hän on pahalla tuulella. Juuri tämänkaltainen epäoikeudenmukainen rankaiseminen aiheuttaa sen, etää monet hylkäävät koko rankaisuajatuksen. Mutta vaikka rangaistusta käytetään väärin, ei se tarkoita sitä, että se pitäisi jättää kokonaan pois.



Lapset joutuvat elämässään tilanteisiin, jossa väärin toimiminen aiheuttaa kipua. Jos vedät pöytäliinaa ja kukkavaasi iskee päähäsi, et ehkä seuraavan kerran vedä sitä. Sama jos kosket kuumaan hellaan, vedät koiraa hännästä ja se puree sinua, kiipeät syöttötuolista pois ja tipahdat päällesi lattialle, laitat kielesi pakkasella keinunketjuun ja nahka lähtee... Ei näistä lapsista kasva väkivaltaisia sen takia, että he ovat kokeneet kipua oppiessaan elämää. Joten vanhemman vastuulla on opettaa lapselle myös sosiaalisen elämän vaaratilanteet; itsekkyys, uhmakohtaukset, vaarallinen käytös, vastaanväittäminen... Lapsilla, joita rakastavat vanhemmat ovat rankaisseet, ei ole vaikeuksia ymmärtää sen tarkoitusta.



Hän jatkaa, missä olen täysin samaa mieltä, että tilanteissa, joissa asioihin tarvitaan puuttumista ei tietenkään ensiksi aleta lasta piiskamaan: omaan huoneeseen lähettäminen, etuoikeuden poisottaminen ja muut semmoiset toimivat ihan hyvin. Ja alle kolmivuotiasta ei tulisi Dr. Dobsonin mielestä piiskata ollenkaan. Myös lasten luonteissa on eroja, jotkut itkevät jo kun vain vihaisesti katsoo, toiset nauravat vanhempien rankaisumenetelmille.



Pusituuteri2n: Sanoit minusta Faith hyvin ristiriitaisesti kun totesit samassa lauseessa että lastasi " sattuu tarpeeksi" mutta ettei siitä mitään " vahinkoa hänelle ole" . Eikö se että lasta sattuu ole vahingon aiheuttamista?



Vastaan tästä niskasta puristus-jutusta, että sitä suosittelee juuri tämä lastenLÄÄKÄRI ja kasvatusasiantuntija. Tarkalleen sanoo näin: ”The pain is only temporary: it can cause no damage.” Jos sinua lauseen johdonmukaisuus vielä kiusaa (minua ei kiusaa), voinet ottaa Dr. Dobsoniin henk. koht. yhteyttä. Hän sanoo, että vahinkoa aiheuttavat lapsen läppäisyt (kasvoille) ja kädestä retuuttaminen (sijoiltaan menneet olkapäät), eikä niitä tulisi koskaan käyttää.



Sitten iästä: Alle 1,5-vuotiasta ei tule fyysisesti rangaista mitenkään. Tämä lastenlääkäri-asiantuntija kuitenkin sanoo, että siitä eteenpäin lapsi on kykeneväinen ymmärtämään, mitä hänelle sanotaan ja käsketään tekemään. Siitä lähtien heitä voi hellästi alkaa pitämään vastuullisena omasta käytöksestään. Tähän mainitsen taas yhden ”ikivanhan latteuden” niinkuin joku sananlaskuja nimitti: ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa”. Lapset oppivat nopeasti, eikä voi sanoa, että on joku maaginen raja, jolloin lapsi on yhtäkkiä valmis kasvattamiselle. En voi olettaa, että yhtäkkiä 5-vuotias alkaa tottelemaan minua, kun ensimmäiset vuodet on eletty miten lapsi haluaa ilman että äiti ja isä puuttuu käytökseen tai ilman että vanhempien sanomisiin tarvitsee kiinnittää huomiota. Johdonmukaisuus on a ja o myös lapsenkasvatuksessa. Mielummin odotan lasteni oppivan tottelemaan pienestä asti, kun yritän teini-ikäiselle selittää, että vanhempia kuuluu totella. Aloitan pienistä ja helpoista asioista, kuten lelujen keruusta ja äidin luokse tulemisesta, ja siitä sitten eteenpäin. Tiedän, ettei lapsi ole ”robotti” ja ”heti tottele”, sen takia kasvatustyökin alkaa pienestä ja jatkuu pitkään. Uskomatonta miten jotkut kiihkeydessään tahallaan lukevat väärin ja vääristävät toisten mielipiteitä...se kun sattuu olemaan erilainen kuin heidän omansa. On teidät hienosti kasvatettu, sanon vaan, keskustelutaidon opettaminen ja eriävien mielipiteiden kuunteleminen jäi näemmä tukkapöllyjen kanssa kokonaan pois.



Ja kyllä minusta lapsen on helpompi kunnioittaa vanhempaa, joka rauhallisesti ja johdonmukaisesti pitää kuria yllä, kuin pää punaiseva karjuvaa malttinsa menettänyttä äitiä, joka saa kodin ilmapiirin ikäväksi ihan käytöksellään. Ai siinä onkin kunnioittavaa käytöstä... Sen sijaan että pitäisi viikon karjuntalakkoa kannattaisi opetella muita menetelmiä.



Luin läpi linkin Mannerheimin LSL sivuille ja olen ihan samaa mieltä heidän kanssaan. Mitään eroja ei tullut omiin kasvatusperiaatteisiini. Sieltä käykää muutkin lukemassa hyviä ohjeita!



Ja lain noudattamisesta. Suomessa on tietyt ikärajat alkoholin nauttimiselle ja tupakoinnille. Kiva kuulla, että on näinkin monia, jotka noudattavat lakia aina ja kaikkialla! :) Mistähän ne itsetuntoonsa retustelevat teinit sitten tulevat? Itsekin join ensimmäisen viinilasilliseni 19-vuotiaana ja väkeviä ja tupakointia en ole edes aloittanut, joten ”hyvä hyvä” taputus olkapäälle.

Ihanaa lukea tuollaisia ajatuksia jotka ovat niin järkeviä ja diplomaattisia!! Tämä keskustelu on ollut minunkin mielestäni tosi hyökkäävä. Jokainen kasvattaa tyylillään ja varmasti ollaan hyviä äitejä ja isiä omille lapsillemme! Olen samaa mieltä kaikesta mitä faith_ kirjoitti. Pääasia kurin pidossa onkin se että lapsi oppii tottelemaan vanhempiaan ei se että hän robottimaisesti tekisi jonkun asian. En voisi verrata aikuisien nippaamisia tai tukistamisia lasten kasvatukseen. Todellakin niinkuin faith_ sanoi aikuisten kasvatus on jo ohi ja sen hoiti heidän omat vanhempansa. Eikä aikuiset tee mitään niin yltiöpäistä kuten juokse autotielle jos sieltä tulee auto siksi vain kun huvittaa nyt juosta eikä oikeastaan edes ymmärrä mitä tarkoittaa auton alle jääminen ennen kuin sen joku juurtajaksain selittää. Eikä yleensä aikuiset väykötä toisille aikuisille vastaan lapsen omaisesti niin että isin pitäisi äitiä nipata. Ei voi rinnastaa lasten käyttäytymistä aikuisten käyttäytymiseen. Jokatapauksessa minun mielestäni on oltava toisenlaiset tavat opastaa ja kasvattaa lasta kun nippaus tai tukistus, mutta huutaminenkaan ei ole kivaa. Meillä vanhemmilla on velvollisuus kuitenkin kasvattaa lapsiamme ja osoittaa heille ketkä ottavat perheessä johdon. Ilman rajoja lapsi pelkää koska ei itse kykene niitä itselleen asettamaan. Rakastetaan niitä omia rakkauden hedelmiä ja ollaan heille tuki ja turva!

Oksettavaa, todella jotain vastenmielistä tajuta miten monet oikeasti tukistavat ja antavat pikku " luunappeja" lapsilleen. En osaa sanoin kuvata miten pahoin voin jo pelkästä ajatuksesta! Tässä ei ole välimuotoja, on vain mustavalkoisuus eli joko käytät väkivaltaa lapseesi tai sitten et. Meillä ei käytetä eikä toivottavasti ikinä tulla käyttämäänkään.



Kuten joku kirjoitti: Katso lastasi silmiin kun häntä tukistat tai annat luunappia. Näet sieltä varmasti kauhun ja pelon. Miten ihmeessä lapsi voi oppia jotain ja kunnioittaa ikinä vanhempaansa tuollaisen jälkeen, kysyn vaan.



Olen itse pienenä ollut useasti näkemässä " pientä tukkapöllyä" kun olin isäni luona viikonloppuisin. (vanhempani eronneet) Isä antoi tukkapöllyä silloin tällöin sisko-ja velipuolelleni ja minä jouduin sitä katselemaan. Muistan miten paljon se minua järkytti ja pelkäsin isääni sen vuoksi todella paljon. Tapaukset ovat jääneet syvästi mieleeni enkä niitä ikinä unohda enkä voi hyväksyä tai antaa anteeksi. Todella oksettavaa mihin aikuinen ihminen sortuu.



Ilmeisesti teitä saa miehennekin repiä tukasta ja hiukan riepotella tarvittaessa, jos hyväksytte sen, että itse tukistatte lastanne?! Huh.

Faith_, pää punaisena huutaminen ei ole ainoa vaihtoehto sinun pelkoon perustuvaan, lasta vahingoittvaan kasvatustyyliin- MLL tuomitsee kaiken kipua aiheuttavan kurituksen joten et voi olla heidän kanssaabnsamoilla linjoilla niin kauan kun vedät niskasta lastasi.



Uhmatilanteissa lapsesta voi pitää kiinni ja pääasia on että on itse rauhallinen eli aikuinen. Lasta ei saa tälllaisessa tapauksessa uhkailla nimitellä eikä tuottaa kipua. Aikuisen täytyy jaksaa selittää miksi joku asia on kielletty ja ohjata lapsen mielenkiinto muihin asioihin, jotta lapsi oppii ratkaisukeskeiseksi ja tajuaa että maailmassa on muutamin mielenkiintoista kun se yksi ainut kielletty asia...



Kaikki sekä henkinen että fyysinen (kipua aiheuttava) väkivalta nykytietämyksen mukaan vahingoittaa lastasi ja lapsen itsetuntoa ja ennenkaikkea hänen kykyä luottaa muihin ihmisiin, myös sinun käyttämäsi niskasta vetäminen. Tällöin pidemmällä aikavälillä nämä tavat eivät johda toivottuun lopputulokseen.

Lapsi ei opi miksi jotain asiaa ei saa tehdä, oppii vaan pelkäämään rangaistusta (ihmiset eivät ole koiria). Lapsille tulee selittää asiat, ymmärtämys on kaiken oppimisen edellytys, ei kivun tuottaminen.



Lastenlääkärin tiedot, joka tällaista suosittelee, ovat valitettavan vanhentuneita ja perustuvat joihinkin Pavlovin koirakokeisiin (hyvin vanha teoria). Lapset ovat ihmisiä, ei eläimiä...



Käsittämätöntä että tällä palstalla suositaan kivikautisia haitallisia kasvatusmenetelmiä.



Ehkä Vauva-lehti voisi julkaista jutun aiheesta ja uusimmat suositukset kasvatukeinoista.

kyllä mellä otetaan, jos on tarvetta ja jäähyt ovat kanssa käytössä,

joskus on tehty tutkimus asiasta ja ne ketkä ei ole tälläistä koulutusta saanut, niin ne on murros iässä tosi kamalia, niissä vanhemmat saa jäädä reilusti kakkos sijaan...sit ihmetellään, kun lapset on kamalia ja vanhenmat ei saa mitään kontrollia niihin...no kyllä sen muistaa sitten siinä vaiheessa....oliskos pitänyt kasvattaa toisin... no jokainen on yksilönsä ja kasvattaa lapsen omallatavallaan, ei kaikki voikkaa kasvattaa samanlailla, eikä siihen ole mitään paperi ohjeistusta, mutta hyvää jatkoa ja tsemppiä ja jaksamista

kyllä minua on pienennä tukistettu ja annettu luunappeja ja selkää ym ja normaali olen!!!! VOISIT vähän miettiä....jaa jos minut olis otettu pois häh!!!olen ollut tosi tyytyväinen kasvatukseeni ja sinä voisit keskittyä omaan elämään

Jos fyysinen kurittaminen on lailla kielletty,siihen varmasti joku syy...juuri se syy että se vahingoittaa lapsen kehitystä. JOs ette aiemmin tienneet siksi tämä laki on säädetty.

Harva itse myöntää täällä että kuritus on vahigoittanut. Mutta jostain syystä ne harvat ihmiset jotka henkilökohtaisesti tunnen ja joita on lapsena fyysisesti kuritettu, tuntevat välillä vihaa vanhempiaan kohtaan ja ovat saaneet traumoja siiitä.

Tulee pari tapausta heti mieleeni, kumpikaan niistä ei pysty sitoutumaan (toinen just eronnut ongelmaisen suhteen jälkeen) ja heidän on vaikea käsitellä vihan tunteita jotka nousevat pintaan. Viha ja raivoaminen oli kielletty lapsena joten se on tukahdutettu ja aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

En usko että kukaan täällä iloisena ja hymyssä suin muistelee vanhempien antamaa kuritusta, päinvastoin, poikkeuksetta se vihaa ja ihmetystä herättää. Mutta iloa varmasti herättävät rauhallisesti ja järkevästi käyttäytyneet vanhemmat jotka eivät ole tuottaneet kipua lapselleen.

Sen vaikutuksia omaan itsetuntoon on varmasti jokaisen itsensää vaikea tietää kun on kasvanut sellaiseksi kun on.toukotoukka:

kyllä minua on pienennä tukistettu ja annettu luunappeja ja selkää ym ja normaali olen!!!! VOISIT vähän miettiä....jaa jos minut olis otettu pois häh!!!olen ollut tosi tyytyväinen kasvatukseeni ja sinä voisit keskittyä omaan elämään

Annatko lapsesi tukistaa (tai antaa luunapin) toista lasta tai sisarusta? Jos et, miksi tämä ääliömäinen, primitiivinen käytös olisi aikuiselle sallittua?



Yhdessäkään päiväkodissa ei virallisestai ole käytössä fyysistä rankaisemista, tähänkin on joku syy. Juuri se että se VAHINGOITTAA lasta. Tämän voisi jo vihdoin ymmärtää lapsen kiusaamista puolustavat.

Minulle on yksi hevonhailee mitä joku iäkäs jenkkitohtori sanoo, ei ole tapanani muutenkaan ihan hirvittävästi, purematta ainakaan, niellä " edes" niiden LÄÄKÄRIEN, kuten painotit, kommentteja enkä varsinkaan viittaamasi Dobsonin juttuja! Joku 7kymppinen gubbe vanhakantaisine oppeineen saisi vetäytyä jo liukkaasti eläkkeelle ettei aiheuttaisi enää enempää haittaa. Jessus sentään, miten voit pitää jonain kasvatusidolinasi miestä joka pohjaa mielipiteensä selvästi johonkin aikaan ennen vuotta yks&kaks, joka katsoo oikeudeksensa rajata ja määritellä jopa sen ajan mitä lapsi " saa" itkeä (itku saisi kestää 2-5min) kun häntä kiukuttaa/häntä satutetaan, joka väittää että homoseksuaalisuus on parannettavissa ja että poikalapsia voi jotenkin " opettaa" olemaan heteroja??!!??!! Jotakin rajaa olisi hyvä olla ja ota niitä kasvatusmantrojasi vaikka näiltä kotimaisiltakin kasvatuspsykologeilta ym asiantuntijoilta, ei siinä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Ainiin, suomesta ei löydy alan ihmistä joka olisi allekirjottaisi hra Dobsonin väitteet.



http://en.wikipedia.org/wiki/James_Dobson

Eli siihen että eikö se kipu minkä aiheutat lapsellesi siinä niskasta ottamis what ever tilanteessa ole juuri sitä haitan aiheuttamista josta totesit ettei siitä mitään haittaa ole?

Ja mitä väliä sillä on onko se kipu " vain" hetkellistä vai pitkäkestoisempaa, todella hienoa vähätellä toisen ihmisen varsinkin lapsen tuntemaa kipua:O pointti siinä on se että lapsi kokee kipua kiitos vanhempansa toiminnan ja se kipu jää kyllä mieleen, jos ei muuten niin sieluun ja muistiin. Vai oletko sinä niitä mammoja joiden mielestä vain ne fyysisen kurituksen mahdolliset silmin nähtävät jäljet ovat niitä pahoja ja merkitseviä juttuja toisin kuin psyykkiset jäljet?

Entäpä mikä Jumala tuo Dobson luulee olevansa kun aiemmin mainitsemieni väitteiden lisäksi katsoo oikeudeksensa todeta hyvinkin eksaktisti millaiset fyysisen kurituksen muodot sitä kipua ja haittaa aiheuttavat?

On myös olemassa ikävuosia niiden 1,5-5v välillä! Ja muutenkin, kannattaisi opiskella lapsen ikä-ja kehitysvaiheista sellaisia seikkoja missä käy ilmi milloin lapsi kykenee minkäkinlaiseen loogiseenkin ajatteluun ja ymmärtämään mm.syy-seuraussuhteita sekä yksinkertaisesti muistamaan asioita kauemminkin kuin 5min-½h ajan, on esim todettu että alle 2½v lapsi ei kykene muistamaan esim vanhemman takaisintuloa vaikkapa 8h kuluttua vaikka hänelle selkeästi sanoisi että " äiti tulee 8h kuluttua takaisin" . 1,5v iästä eteenpäin se ei tod vielä onnistu ja se EI tarkoita sitä etteikö lasta silti voisi opastaa, opettaa, kasvattaa, pitää rajoja/kuria hänen ollessaan pieni.