Lue keskustelun säännöt.
Älykkäät ihmiset - "tyhmennättekö" itseänne muiden seurassa?
Kommentit (294)
Jos tyhmyys = tietämättömyys, AP sinäkin olet tyhmä seurassa jossa tyhmennät itseäsi. Loista vaan rauhassa omilla erityisalueillasi, mutta älä uppoa itserakkaisiin suuruudenkuvitelmiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tyhmä ja ''älynnän'' itseäni muiden seurassa :))
Vierailija kirjoitti:
Kiitos huvittavasta keskustelusta, joka hämmästyksekseni jatkuu edelleen.
Pahoittelen, että nauroin.
Ketjun pituus johtuu siitä, ettei kukaan saisi olla toista älykkäämpi.
Jos kyse olisi juoksunopeudesta, olisi ketju todella lyhyt.
En oikeastaan. Tämä nyt on vähän eri asia, mutta yksi työkaveri kyllä on sellainen, ettei esim. ymmärrä simppeliäkään sarkasmia. Jos sanon että onpa kiva ilma kun tulen sisään kaatosateesta, niin saattaa ihmetellä mitä kivaa sateessa on. Muutenkin tyypin huumorintaju koostuu jostain Putous-vitseistä ja tykkää mm. sanoa "ei sillä ole mitään seksuaalista merkitystä"-tyylisiä hassun hauskoja heittoja ja nauraa räkäisesti päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Tämä! Älykäs ihminen kykenee keskustelemaan asioista eri tasoilla ja myös niistä aiheista, jotka eivät ole itseä lähellä: saa olla ilmeisesti aika itsekeskeinen tai sosiaalisesti lahjaton, jos kokee arkipäiväisen small talkin vaativan omaa tyhmentymistä. Tosin olen tavannut paljon juuri älykkäitä ihmisiä, jotka eivät omaa sosiaalistä älykkyyttä ollenkaan..
Smalltalkissa tulee usein tilanteita, joissa huomaan toisen uskomuksen perustuvan hölynpölyyn ja asiatieto on aivan väärää. Kovin usein en viitsi lähteä niitä uskomuksia oikomaan, etten nolaisi puhekumppania. Pidän sitä kyllä itseni tyhmentämisenä, kun tyydyn vain hymistelemään toisen jutuille. Ainakaan kovin älykästä keskustelua siinä ei saa aikaiseksi 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt mensan testissä, mutta kognitiiviset taidot on testattu olevan ylimmässä 2% luokassa. Eli oppimiskykyä löytyy, joidenkin alkeellisten älykkyystestien perusteella ei pitäisi olla älykkyydessäkään ongelmia.
Kieltämättä on hankalaa yrittää keskustella (joidenkin) ihmisten kanssa, kun tuntuu että perusviikonloppu on mennyt "kalijaa öhö-öhö, baariin jee" -tyyliin. Itseäni kiinnostaisi esim. partikkelifysiikka, kosmologia ja vaikkapa evoluutio, mutta ei niistä saa kenenkään tutun kanssa mitään irti. Ei heitä kiinnosta, kuin oma työ, oma elämä, se mitä on siinä lähellä, ei mitään vaativaa eikä liian pohdiskelevaa. Eikä siinä mitään, saahan sitä elää elämäänsä ihan miten kukin haluaa.
Ovat sellaisia ämpärinjonottajia, vähän yksinkertaisia. Mitään nämä ihmiset eivät kyseenalaista (kuten kirkkoon kuuluminen tavan vuoksi), kaikki tuntuu annetun jostain ylempää. Asioihin ei heidän mielestään pysty vaikuttamaan, kun "herrat" tai joku muu päättää asioista. Elämää vain suoritetaan sääntöjen ja tapojen mukaan ilman, että koskaan pysähdytään miettimään, onko niissä tehdyissä asioissa mitään järkeä.
En silti tyhmennä itseäni heidän seurassaan, olen vain vähentänyt tapaamisia.
Tämä olisi voinut olla minun kirjoittamani, paitsi että tyhmennän itseäni joidenkin ihmisten seurassa. On pakko; jos alkaisin oikeasti puhumaan heille omista kiinnostuksenkohteistani, he pitäisivät minua todennäköisesti vähintäänkin omituisena.
Toisaalta kadehdin näitä ämpärinjonottajia. Heille elämä tuntuu olevan paljon helpompaa. Mitään ei ihmeemmin ajatella eikä kyseenalaisteta, eletään vain.
En ole superälykäs, mutta aika usein tulee tilanteita, joissa käy ilmi, ettei keskustelukumppani ymmärrä jotain asiaa oikein. Pelkään, että ilmeeni joskus paljastaa minut, mutta sen sijaan, että alkaisin suoraan oikoa asiaa, saatan sanoa, että niin, tai voisikohan se olla näin... Että ikäänkuin yhdessä pohtisimme asiaa, joka itselleni on kuitenkin ollut päivänselvä. En kai halua, että toiselle tulee tyhmyydestään ikävä fiilis. Enkä tarkoita nyt tietämättömyyttä, vaan sitä ettei oikeasti hoksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt tätä 10-vuotiaasta lähtien, kun ylitin vain kansakoulun käyneiden vanhempieni ja tätieni sivistystason. Itse luin filosofista ja psykologista kirjallisuutta, äitini romanttisia hömppäromaaneja. Isäni on jölkeenjäänyt sovinisti ja rasisti, minä opiskelin lukioaikana feminismiä ja ihmisoikeuksia. Näistä ei voinut kotona ruokapöydässä puhua, vaan aiheina oli naapureista juoruilu tai suvun juopoista pahan puhuminen.
Joten päädyit sonta palstalle haukkumaan vanhempiasi ja sukulaisiasi selän takana. Hyvin on oppi mennyt perille.
Ja opiskelit feminismiä? Se jos mikä mädättää aivot ja eriyttää ihmisen todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Tämä! Älykäs ihminen kykenee keskustelemaan asioista eri tasoilla ja myös niistä aiheista, jotka eivät ole itseä lähellä: saa olla ilmeisesti aika itsekeskeinen tai sosiaalisesti lahjaton, jos kokee arkipäiväisen small talkin vaativan omaa tyhmentymistä. Tosin olen tavannut paljon juuri älykkäitä ihmisiä, jotka eivät omaa sosiaalistä älykkyyttä ollenkaan..
Smalltalkissa tulee usein tilanteita, joissa huomaan toisen uskomuksen perustuvan hölynpölyyn ja asiatieto on aivan väärää. Kovin usein en viitsi lähteä niitä uskomuksia oikomaan, etten nolaisi puhekumppania. Pidän sitä kyllä itseni tyhmentämisenä, kun tyydyn vain hymistelemään toisen jutuille. Ainakaan kovin älykästä keskustelua siinä ei saa aikaiseksi 😀
Riippuu asiasta ja tilanteesta. Jos keskustellaan salkkareiden juonenkäänteistä tai siitä, että mitä Minna sanoikaan Maijan kengistä, niin silloin fiksu ei ala kinaamaan pikkuasioista. Sosiaalinen keskustelu perustuu siihen, että juttu etenee eikä jäädä jankkaamaan yksityiskohdista. Sen sijaan on ihan asiallista korjata isot väärinkäsitykset (luin mv-lehdestä, maailman on pannukakku, hiilarit on pahinta myrkkyä...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko. En myöskään kovin mielelläni kerro olevani DI, koska varsinkin miehet alkavat heti nöyristellä tai tentata fysiikan kaavoja.
Koska olet DI? Milloin joku DI on ollut joku erikoinen juttu.
Oletko varma etteivät "nöyristelevät" miehet vain vähän kettuile sulle koska olet tärkeilevä? Vai hengaatko vain lukiolaisten kanssa?
en ole erityisen älykäs, mutta esimerkiksi mulla on kavereita joilla on lukihäiriö, niin tarkoituksella teen yhdyssanavirheitä heille viestejä kirjottaessa, jos on kauhean pitkä sana kyseessä. =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole superälykäs, mutta aika usein tulee tilanteita, joissa käy ilmi, ettei keskustelukumppani ymmärrä jotain asiaa oikein. Pelkään, että ilmeeni joskus paljastaa minut, mutta sen sijaan, että alkaisin suoraan oikoa asiaa, saatan sanoa, että niin, tai voisikohan se olla näin... Että ikäänkuin yhdessä pohtisimme asiaa, joka itselleni on kuitenkin ollut päivänselvä. En kai halua, että toiselle tulee tyhmyydestään ikävä fiilis. Enkä tarkoita nyt tietämättömyyttä, vaan sitä ettei oikeasti hoksaa.
Tätä yhdessä pohtimista käytän usein sekä kotona mieheni kanssa että tuttavien kanssa, samoin asiakkaiden (työskentelen neuvolassa). Eli yritän saada keskustelukumppanille ahaa-elämyksen. Yleensä päädymme lopulta siihen, minkä jo tiesinkin.
Kyllä. Muttei sitä loputtomiin jaksa. Tulee poistettua ihmisiä elämästä tasaisin väliajoin. Näitä jotka aina vain jatkavat tyhjää hölinäänsä, yksinpuheluitaan joutavista aiheista, eivätkä ymmärrä rivienvälivihjeitä, ja joiden yleistietämys suht kaikesta miinus kympin luokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ja luulevat, että olen tyhmä ;).
Mutta maassa maan tavalla. Kaikkien on syytä viihtyä ja ymmärtää toisiaan.
Kyllä, jopa niin paljon, että minuakin luullaan tyhmäksi.
Vierailija kirjoitti:
En oikeastaan. Tämä nyt on vähän eri asia, mutta yksi työkaveri kyllä on sellainen, ettei esim. ymmärrä simppeliäkään sarkasmia. Jos sanon että onpa kiva ilma kun tulen sisään kaatosateesta, niin saattaa ihmetellä mitä kivaa sateessa on. Muutenkin tyypin huumorintaju koostuu jostain Putous-vitseistä ja tykkää mm. sanoa "ei sillä ole mitään seksuaalista merkitystä"-tyylisiä hassun hauskoja heittoja ja nauraa räkäisesti päälle.
Vai yksinkertaistaako hän itseään sinun seurassasi? Ympäri mennään ja yhteen tullaan? *Räkäistä naurua*
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä pitää itseään keskimääräistä älykkäämpänä.
En usko. Uskon, että keskimääräistä älykkäämpiä' kiinnostaa oikeasti enemmän, mitä tällaisillakin palstoilla keskustellaan: miten tyhmät ja älykkäät ymmärtävät asiat ja miten ne koetaan (eri tavoin), jne. Etenkin älykkyyttä käsittelevät keskustelut voivat kiinnostaa, vaikkei kukaan sitä muille tunnustaisikaan. Joku toinen viihtyy paremmin Kummelia seuraten, 7-lehteä lukien ja miettien onko pinkit vai oranssit toppahaalarit paremmat ja minkä merkkisinä cooleimmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en edes tiedä itsekään olenko älykäs vai tyhmä. tiedän jotain asioita, mutta esim. ihmisten kanssa olen totaalinen ääliö ja se kyllä näkyy
Älykäs olet. Tyhmät eivät yleensä tiedä olevansa vähän rajoittuneita. Eivätkä varsinkaan myönnä. Tyhmyyden myöntäminen on viisauden alku.
Viisaus ja älykkyys on aivan eri asioita. Voi olla älykäs olematta viisas ja päinvastoin. Minulla on ystäviä, jotka myöntävät olevansa tyhmiä, ja ovat. Silti hauskaa seuraa välillä ja ennen kaikkea mukavia. Monet älykkäät osaavat olla aika vittumaisia. Tosin niin tyhmätkin, mutta yksinkertaisemmalla tavalla.
Toisaalta tyhmien kanssa kehkeytyy älyttömiä sotkuja ja selkkauksia, käsittämättömiä riitoja joihin kan´nattaa varoa sanomasta juuta taikka jaata, ettei joudu mitä hurjimpiin katastrofimekkaloihin liitetyksi. Hyväsydäminen hölmö voi saada aikaan melkoisia ihmissuhdesoppia silkkaa hölmöyttää ja siitä seurauksena olevaa suvaitsemattomuuttaan.
Tämän huomaa erityisen hyvin, kun kokeilee asumista moenelaisilla alueilla. Älykkäiden kanssa ei soppia niin helposti synny, mutta riita voi toki olla terävämpi niin sattuessaan. Toisaalta myös helpommin ratkaistavissa ja sovittavissa..
Olisiko tyhmentämisessä kyse kuitenkin siitä, että joko:
A) itseään tyhmentävä luulee tietävänsä paremmin
B) muutkin hoitavat small talkin niinkuin kuuluukin, eli puhuvat kevyitä juttuja vaikka ajattelisivat paljonkin pinnan alla
C) ei käsitetä tyhmyyden ja tietämättömyyden eroa
Itsekin vihaan small talkia enkä ole siinä kovin hyvä. Luulin joskus olevani fiksumpi kuin muut, eikä asiaa auttanut yhtään se, että sain psykan testeissä huipputuloksia tukemaan tätä harhakuvitelmaa omasta huippuälykkyydestä. Sittemmin olen pohtinut mitä älykkyys todellisuudessa on. Enkä ole sitä vieläkään oppinut määrittelemään.