Älykkäät ihmiset - "tyhmennättekö" itseänne muiden seurassa?
Kommentit (294)
en tiedä on se nyt siitä kiinni et olisin mukamas fiksumpi mutta poltin pilveä ja/tai join alkoholia kun en kestänyt muuten toisten juttuja. kaikki vaikutti niin helvetin typerältä eikä oikein mikään naurattanut muuten.
lopetettuani molemmat ja soittolistaa/leffalistaa tutkiskellessani huomasin että aika jäätävää paskaa olen kuunnellut ja katsellut
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos KAIKKI tyhmentävät itsensä toisten seurassa? O.o
Eivät tyhmennä. Itseasiassa olen miettinyt että kaikki osaisivat heittäytyä mielenkiintoiseen ja polveilevaan keskusteluun mutta rajoittavat itse itseään: Ei noin voi sanoa, ei tuosta voi puhua, et sä voi ajatella noin jne.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinosta, te älykkääksi itseänne kokevat, oletteko mensan jäseniä? Vai onko älykkyytenne muuten puolueettomasti tutkittu? Itse olen aina pitänyt itsenäni fiksumpana ja nyt on neuropsykologin laajat tutkimuksetkin erityislahjakkuuden tueksi. Tuli vaan mieleen...
En halua tietää. Esimies kerran yritti kertoa minkä tuloksen olin saanut rekrytoinnin yhteydessä mutta pyysin että ei kertoisi. Luovuudessa olin kuitenkin paras, sen halusin tietää.
Pohjois-Karjalassa itsensä tyhmentäminen on hyve. Normaali puheenparsi menee esimerkiksi: Nyt pittää täyttää se mikä se on se veroilmoitus. Että suapi sitten talavella sitä rahhoo. Veronpallautustako se nyt oli. Herrojen kotkotuksiahan ne ompi.
Voi vittu sentään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinosta, te älykkääksi itseänne kokevat, oletteko mensan jäseniä? Vai onko älykkyytenne muuten puolueettomasti tutkittu? Itse olen aina pitänyt itsenäni fiksumpana ja nyt on neuropsykologin laajat tutkimuksetkin erityislahjakkuuden tueksi. Tuli vaan mieleen...
Mensan testin mukaan olen älykkäämpi kuin 96% väestöstä.
T. Se, joka ei mielellään kerro olevansa DI.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi kun näen mieheni isää, on pakko esittää tyhmempää, koska en missään nimessä halua että hän tuntee olonsa epämukavaksi aina seurassani kun on oikein mukava ja hyväntahtoinen mies. Kuitenkin hän käyttää jatkuvasti sivistyssanoja ihan väärin, kertoo yleisiä harhaluuloja tosiasioina ja ihmettelee asioita jotka ovat minulle itsestäänselviä. Yleensä en halua esittää tyhmempää vaan kotkeintaan piilotan tietämykseni, mutta kun saman ihmisen kanssa keskustelee paljon eikä halua jatkuvasti nolata häntä, on pakko aika usein esittää ettei tiedä asioita. En toisaalta myöskään ajattele että appi on tyhmä missään nimessä vaan että hän ei vain juuri seuraa maailman menoa muuten kuin urheilusivuilta eikä ajattele aikansa kuluksi.
Voisi olla minun kirjoittamani :) juuri näin! Kuuluu sivistyneeseen keskusteluun ettei päde tietämyksellään ja nolaa toista, vaan "esittää tyhmempää" tarvittaessa. Se tulee varmasti monille luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinosta, te älykkääksi itseänne kokevat, oletteko mensan jäseniä? Vai onko älykkyytenne muuten puolueettomasti tutkittu? Itse olen aina pitänyt itsenäni fiksumpana ja nyt on neuropsykologin laajat tutkimuksetkin erityislahjakkuuden tueksi. Tuli vaan mieleen...
En ole mensan jäsen, enkä tiedä, koenko itseni älykkäämmäksi, mutta sivistyneemmäksi useinkin. Ei siihen mitään testejä tarvitse, jos töissä kahvitauolla joku työkaveri laukoo jatkuvasti rasistisia kommentteja ja ihmettelee, miksei palkkoja noin vain nostella. En usko, että kukaan tuolla tavalla piilottelee sitä oikeaa sivistystään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en edes tiedä itsekään olenko älykäs vai tyhmä. tiedän jotain asioita, mutta esim. ihmisten kanssa olen totaalinen ääliö ja se kyllä näkyy
Älykäs olet. Tyhmät eivät yleensä tiedä olevansa vähän rajoittuneita. Eivätkä varsinkaan myönnä. Tyhmyyden myöntäminen on viisauden alku.
Viisaus ja älykkyys on aivan eri asioita. Voi olla älykäs olematta viisas ja päinvastoin. Minulla on ystäviä, jotka myöntävät olevansa tyhmiä, ja ovat. Silti hauskaa seuraa välillä ja ennen kaikkea mukavia. Monet älykkäät osaavat olla aika vittumaisia. Tosin niin tyhmätkin, mutta yksinkertaisemmalla tavalla.
Jos ne ovat ihan eri asioita, niin miksi aina pitää vetää viisauskortti esiin kun puhutaan älykkyydestä?
En pidä itseäni älykkäänä, mutta teen töitä tutkijana, jolloin voin sanoa tietäväni tutkimastani asiasta enemmän kuin 99 % ihmisistä. Tähän aihealueeseen liittyvistä asioista (olkoon se vaikkapa ilmasto) ei jaksa yleensä sanoa paljon mitään puhuessani siitä jossain muualla kuin töissä, koska ihmisillä on tiettyjä käsityksiä, joita ei jaksa alkaa aina selvittämään. Ja jos niitä selvittääkin, ei se mene monellekkaan perille asti. Mieluummin siis keskustelen aiheista, joista en itse tiedä paljon mitään, ihmisen kanssa, joka ei tiedä minun tutkimusaiheestani mitään.
En ole käynyt mensan testissä, mutta kognitiiviset taidot on testattu olevan ylimmässä 2% luokassa. Eli oppimiskykyä löytyy, joidenkin alkeellisten älykkyystestien perusteella ei pitäisi olla älykkyydessäkään ongelmia.
Kieltämättä on hankalaa yrittää keskustella (joidenkin) ihmisten kanssa, kun tuntuu että perusviikonloppu on mennyt "kalijaa öhö-öhö, baariin jee" -tyyliin. Itseäni kiinnostaisi esim. partikkelifysiikka, kosmologia ja vaikkapa evoluutio, mutta ei niistä saa kenenkään tutun kanssa mitään irti. Ei heitä kiinnosta, kuin oma työ, oma elämä, se mitä on siinä lähellä, ei mitään vaativaa eikä liian pohdiskelevaa. Eikä siinä mitään, saahan sitä elää elämäänsä ihan miten kukin haluaa.
Ovat sellaisia ämpärinjonottajia, vähän yksinkertaisia. Mitään nämä ihmiset eivät kyseenalaista (kuten kirkkoon kuuluminen tavan vuoksi), kaikki tuntuu annetun jostain ylempää. Asioihin ei heidän mielestään pysty vaikuttamaan, kun "herrat" tai joku muu päättää asioista. Elämää vain suoritetaan sääntöjen ja tapojen mukaan ilman, että koskaan pysähdytään miettimään, onko niissä tehdyissä asioissa mitään järkeä.
En silti tyhmennä itseäni heidän seurassaan, olen vain vähentänyt tapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinosta, te älykkääksi itseänne kokevat, oletteko mensan jäseniä? Vai onko älykkyytenne muuten puolueettomasti tutkittu? Itse olen aina pitänyt itsenäni fiksumpana ja nyt on neuropsykologin laajat tutkimuksetkin erityislahjakkuuden tueksi. Tuli vaan mieleen...
En ole mensan jäsen, enkä tiedä, koenko itseni älykkäämmäksi, mutta sivistyneemmäksi useinkin. Ei siihen mitään testejä tarvitse, jos töissä kahvitauolla joku työkaveri laukoo jatkuvasti rasistisia kommentteja ja ihmettelee, miksei palkkoja noin vain nostella. En usko, että kukaan tuolla tavalla piilottelee sitä oikeaa sivistystään.
Tyhmä ei aina ole väärässä. Toki on väärässä siinä että palkkoja tuosta vaan voitaisiin nostaa, tosin niin julkinen sektori on kuitenkin tehnyt omien palkkojensa suhteen ja vaatii nyt duunaria vastineeksi laskemaan omia palkkojaan.
Ei minulla ole tyhmiä ystäviä ja jos on niin sitten raivo repeää tyhmyydestä
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos KAIKKI tyhmentävät itsensä toisten seurassa? O.o
Ei pidä paikkaansa. Tämän huomaa esimerkiksi joistakin ajatuskuluista. Välillä tulee sanottua jollekin, että "tämä menee päivänselvästi näin". Toinen on "Häh?" ja sitten pitää selittää kaikki eri variaatiot, niiden hyvät ja huonot puolet (jos niitä on) ja käydä koko oma ajatusketju läpi suullisesti toiselle. Sitten hän ehkä ymmärtää.
Yksille olin "Miettikää jos tapahtuisi näin", joku kuvitteellinen tilanne (abstraktia ajattelua), he miettivät ja sen sijaan, että olisivat miettineet mitä tapahtuu he vastasivat, että ei tuollaista tilannetta varmaan tule.
Pitää sitten vain valita aiheet mistä puhuu. Sekä kertoa vähän selvemmin mitä tarkoittaa, perustella, jne. Tämä vain valitettavasti jää päälle. Sitten puhuu älykkään kaverin kanssa, sanoo asiansa ja alkaa perustelemaan niin siinä kohtaa kaveri keskeyttää ja sanoo "Joo, mä ymmärrän."
Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos tunnet olevasi porukan fiksuin, niin olet väärässä porukassa.
Monessa kommentissa sekoittuu nyt sosiaalinen älykkyys ja oppineisuus. On ihan fiksua keskustella asioista joista muutkin puhuvat. Se, että naureskelee sitten selän takana näille jutuille on vähemmän älykästä. Mä en tyhmennä itseäni muiden seurassa, mutta puhun kyllä eri tavalla esim. maalla asuvien vanhojen vanhempieni kanssa, koska heidän maailmansa on täysin eri kuin oma kaupungissa elävällä kouluja käyneellä. En koe tekeväni itseäni silloin "tyhmemmäksi" vaan sopeuttavani itseni kyseiseen tilanteeseen. Samoin sopeutan itseni toiseen tilanteeseen kun kokoustan töissä jonkin tietyn itselleni vieraamman alan erityisosaajan kanssa. En silloinkaan esitä olevani fiksumpi kuin olen, vaan puhumme töihin liittyvistä asioista kuten asiantuntija puhuu asiantuntijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo yläasteella huomasin että miehet pitävät vähän hömpistä hihittelevistä tyttösistä. Sama jatkui lukiossa ja yliopistossa, eikä asiat ole muuttuneet työelämässäkään kahvitauolla.
Ai, minä puolestani olen kokenut, että minuun ihastuneet miehet ovat tykästyneet minuun nimenomaan älykkyyteni ja sen ilmenemismuotojen takia. Mutta tämä kai riippuu siitä millaista miestä itse naisena etsii. Minua on aina viehättänyt se, että mies on esim. sivistynyt ja keskustelutaitoinen - älykkyys on seksikästä, joten tietysti olen valinnut tällaisilla ominaisuuksilla varustetun aviopuolisonkin.
Siwan kassan pimpuli on ihan yhtä hyvä.
Pakko "tyhmentää", koska olen sosiaalisesti vähän palikka ja adhd ja en halua, että ihmiset ajattelee että olisin joku näsäviisas tylsimys. Aika usein jätän oman mielipiteen sanomatta. En myöskään korjaa virheellisiä tietoja. Adhd:n takia oon joskus aika häslä ja elämänhallinta ei ole parasta A-luokkaa, mikä antaa joillekin ihmisille kuvan että olisin vähän tyhmä ja kyvytön. Sopii mulle :D Joku kyseli noista palikkatesteistä, itse kävin joku vuosi sitten sellaisessa ja olisin päässyt mensan jäseneksi, mutta en kokenut ihan omaksi sitä kuitenkaan. Toi matemaattinen/avaruudellinen älykkyys ei ole ollut vahvimpia puoliani koskaan ja olin aika yllättynyt että sain niin hyvät pisteet siitä testistä.
Tyhmä on se, joka kuvittelee olevansa muita viisaampi. Nöyryys on viisauden alku.
Kyllä, etenkin töissä. En halua keskustelussa olla jatkuvasti korjaamassa työkavereiden asiavirheitä ja epäloogisuuksia, siispä olen mieluummin hiljaa. Samoin annan työkavereiden tehdä jotain töiden suunnittelua vaikka itse tiedän osaavani paremmin, koska osaan ottaa siihen vaikuttavia asioita paremmin huomioon. Korjaan sitten mokia kaikessa hiljaisuudessa, etteivät hommat menisi perseelleen. En myöskään halua aina keskustelussa paljastaa kuinka paljon tiedän aiheesta, koska sitä aina hämmästellaan.
Toisin sanoen: en halua nolata muita.
Yllättävän paljon löytyy älykkäitä ihmisiä. Missä ne tyhmät on?
Pidin itseäni joskus nuorena älykkäänä. Sitten kun ikää rupesi tulemaan lisää, huomasin että en ole sen kummoisempi kuin muutkaan. Nyt olen kolmekymppinen, ja pidän itseäni vähän keskivertoa tyhmempänä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tunnun tietävän asioista. Minulla ei ole absoluuttista mielipidettä oikeastaan mistään. Ilmeisesti myös sosiaaliset taitoni ovat heikot, koska minua luullaan usein mieheksi tällä palstalla.