Lue keskustelun säännöt.
Älykkäät ihmiset - "tyhmennättekö" itseänne muiden seurassa?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
en ole erityisen älykäs, mutta esimerkiksi mulla on kavereita joilla on lukihäiriö, niin tarkoituksella teen yhdyssanavirheitä heille viestejä kirjottaessa, jos on kauhean pitkä sana kyseessä. =D
Mä olen harrastanut tätä :D En tosin varsinaisesti lukihäiriöisten kanssa vaan yleensäkin sellaisten ihmisten kanssa, joille yhdyssanat ovat ilmeisen tuntematon käsite. Jotenkin tyhmästi ajattelen, että he eivät ymmärrä minua jos kirjoitan pitkät yhdyssanat yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole erityisen älykäs, mutta esimerkiksi mulla on kavereita joilla on lukihäiriö, niin tarkoituksella teen yhdyssanavirheitä heille viestejä kirjottaessa, jos on kauhean pitkä sana kyseessä. =D
Mä olen harrastanut tätä :D En tosin varsinaisesti lukihäiriöisten kanssa vaan yleensäkin sellaisten ihmisten kanssa, joille yhdyssanat ovat ilmeisen tuntematon käsite. Jotenkin tyhmästi ajattelen, että he eivät ymmärrä minua jos kirjoitan pitkät yhdyssanat yhteen.
Muista laittaa aina piste lauseen perään. Täällä ollaan kuitenkin älykkäiden seassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta toi on oikeestaan ihan totta.
Tässäkin on ketju täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä, mutta todellisuudessa se älykkyys voi olla elitististä omahyväisyyttä, kyvyttömyyttä ilmaista itseään selkeästi ja perustella loogisesti, ahdasmielistä ajattelua siitä, mikä on mielenkiintoista ja mikä ei.
Minustakin ns. tyhmät kysymykset ovat monesti mielenkiintoisimpia. Niissä kysytään tietyllä tavalla itsestäänselvinä pidettyjä asioita, mutta kun niitä joutuu perustelemaan, saattakin huomata, että ei ole itse ajatellut asiaa kunnolla.
Ts. älykäs ihminen ei nosta itseään korokkeelle ja ymmärtää, että hänelläkin on opittavaa.
Oppineisuus ja älykkyys on eri asioita nekin. Älykkäällä ihmisellä on yleensä uteliaisuutta oppia lisää. Tyhmempi tyytyy Salkkareihin.
Hyvin älykkään uteiliaisuus oppia ei välttämättä kuitenkaan näy tieteen tutkimustilastoissa tai tutkielmakokoelmissa, vaan se voi näkyä älykkään kirjahyllyssä, käydyissä paikoissa, tapahtumissa ja tavatuissa ihmisissä taikka tietokoneen selaushistoriassa. Naapurin Salkkarifanille hän näyttäytyy vain mukavana höpöttelijänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta toi on oikeestaan ihan totta.
Tässäkin on ketju täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä, mutta todellisuudessa se älykkyys voi olla elitististä omahyväisyyttä, kyvyttömyyttä ilmaista itseään selkeästi ja perustella loogisesti, ahdasmielistä ajattelua siitä, mikä on mielenkiintoista ja mikä ei.
Minustakin ns. tyhmät kysymykset ovat monesti mielenkiintoisimpia. Niissä kysytään tietyllä tavalla itsestäänselvinä pidettyjä asioita, mutta kun niitä joutuu perustelemaan, saattakin huomata, että ei ole itse ajatellut asiaa kunnolla.
Ts. älykäs ihminen ei nosta itseään korokkeelle ja ymmärtää, että hänelläkin on opittavaa.
Oppineisuus ja älykkyys on eri asioita nekin. Älykkäällä ihmisellä on yleensä uteliaisuutta oppia lisää. Tyhmempi tyytyy Salkkareihin.
Näin on. Mutta kuten tuo eka kommentoija sanoo, Salkkareistakin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Enkä nyt puhu juonikuvioista, vaan esim. tuotantotavasta, formaatin kerrontakonventioista jnejne.
Tyhmä ihminen halveksuu aiheita siksi, ettei osaa kysyä aiheesta syvällisempiä kysymyksiä.
Niin tosiaan, tv:tökin voi katsoa monella tapaa. JOko uppoutuu ajatuksettomana juonen vietäväksi tai katsoo sitä pohtien ja kyseenalaistaen. Pohtii, miten kukin näyttelijä kokee näyttelemänsä tilanteet, miten ohjaaja tai käsikirjoittaja on juonenkäänteet järjestänyt ja mitä mahtaa niillä tavoitella, miten lavasteet ja kuvausympäristöt on hoidettu, miten näyttelijoiden kemiat oikeasti toimii ja nolottaako heitä tilanteissa, jne. Ja mitä järkeä on kyseistä tv-ohjelmaa edes tehdä ja taidanpa mennä katsomaan, olisiko jääkaapissa jotakin hyvää syötävää ja pohdinpa erästä seikkaqa tältä päivältä, joka sai ajattelemaan että...
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin teknisissä kysymyksissä mies saa paskahalvauksen jos nainen tietää ja osaa jotain. Esim sketsiviihde joka syntyy silloin jos nainen neuvoo miehiä jossain autoon liittyvässsä. Parempi vaan suosiolla esittää tyhmää blodia koska miehen ego hajoaa muuten tuhansiksi sirpaleiksi ja henkinen kastraatio on luomakunnan kruunulla tosiasia.
Vähän ohis, mutta koska olen aina ihmetellyt tätä, mun on pakko kysyä: miten jaksat? Tarkoitan, että miten jaksat teeskennellä jotain muuta ja muokata itseäsi siinä läheisimmässä suhteessa, jossa olet? Ja vielä mielenkiintoisempaa: ajatteletko jatkavasi näin, vai tiedätkö jo nyt, että kyseessä on suhde, johon et pitkäksi aikaa jää?
Itseltä ei onnistuisi toisen ihmisen esittäminen suhteessa, ei tyhmemmän, eikä fiksumman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Ensin teki mieli väittää vastaan, mutta toi on oikeestaan ihan totta.
Tässäkin on ketju täynnä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa älykkäitä, mutta todellisuudessa se älykkyys voi olla elitististä omahyväisyyttä, kyvyttömyyttä ilmaista itseään selkeästi ja perustella loogisesti, ahdasmielistä ajattelua siitä, mikä on mielenkiintoista ja mikä ei.
Minustakin ns. tyhmät kysymykset ovat monesti mielenkiintoisimpia. Niissä kysytään tietyllä tavalla itsestäänselvinä pidettyjä asioita, mutta kun niitä joutuu perustelemaan, saattakin huomata, että ei ole itse ajatellut asiaa kunnolla.
Ts. älykäs ihminen ei nosta itseään korokkeelle ja ymmärtää, että hänelläkin on opittavaa.
Oppineisuus ja älykkyys on eri asioita nekin. Älykkäällä ihmisellä on yleensä uteliaisuutta oppia lisää. Tyhmempi tyytyy Salkkareihin.
Näin on. Mutta kuten tuo eka kommentoija sanoo, Salkkareistakin löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Enkä nyt puhu juonikuvioista, vaan esim. tuotantotavasta, formaatin kerrontakonventioista jnejne.
Tyhmä ihminen halveksuu aiheita siksi, ettei osaa kysyä aiheesta syvällisempiä kysymyksiä.
Millä tavalla ihminen on tyhmä
jos ei tiedä formaatin kerrontakonventiosta? Olenko tyhmä, jos kysyn mikä on kerrontakonventio? Olen mielestäni tietämätön saippuasarjojen tuotannosta, kuvittelisin että muutaman tunnin-viikon tutustumisella alaan pystyisin keskustelemaan aiheesta tovin. Olisinko silloin älykäs? Mielestäni älykkyyteni ei olisi muuttunut yhtään mihinkään, vaikka tietoni olisi lisääntynyt.
No ei tarvitse tietenkään TIETÄÄ kaikesta kaikkea. Tuossa oli puhe siitä, onko puheenaiheissa tyhmiä ja älykkäitä aiheita. Ei ole.
Tarkoitin - mikä lienee älykkäille kyllä selvinnytkin - että ns. tyhmistäkin aiheista voi löytää mielenkiintoista pohdittavaa ja abstrakteja teorioita ja ties mitä. Aina ei tarvitse keskittyä pinnallisesti ilmiöön siten kuten se on, vaan miettiä ilmiön syitä, seurauksia ja lainalaisuuksia. Siten aihe ei ole ns. älykkäällekään tyhmä ja yhdentekevä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tosi vaikeaksi ylipäätään ylläpitää hyviä suhteita ihmisiin kun se tuntuu vaativan, että koko ajan esittää esim innostunutta toisen ideoista, jotka järjellä ajateltuina ovat tuhoon tuomittuja jo syntyessään, esittää että oli tosi mukava juttutuokio kun vain juoruiltiin, ylipäätään ihmiset hyljeksivät jos ottaa sen kannan ettei suostu vaikkapa puhumaam pahaa toisten selän takana koska se on alhaista käytöstä, ei vain voi olla eri mieltä jatkuvasti vaikka toinen ei selvästi ole ajatellut asiaa kovin syvällisesti jne.
En tiedä olisiko helpompaa jos olisi myös sosiaalisesti älykäs, mutta en usko että sittenkään haluaisin esittää mitään mitä en oleMinun kokemukseni mukaan kaikista älykkäimmiltä puuttuu usein halu mollata toisia. Vähän keskivertoa älykkäämpien ihmisten joukosta löytyy eniten niitä jotka tekevät ison numeron esim. sivistyksestä tai koulutuksesta ja halveksivat taviksia, juntteja tai tyhmiä. Älykkyys ei kulje käsi kädessä kirjaviisauden kanssa eikä älykäs ole tyhmää parempi ihminen.
Keskivertoa älykkäämmät ovat älynneet, etteivät ole huippuälykkäitä ja siitä on syntynyt tietynlainen komplekti, mikä johtaa kuvailemaasi röyhistelyyn ja ylimielisyyteen. Siksi he yltävät usein myös huippusuorituksiin: on tahtoa näyttää ja päteä. Näiden suusta kuulee useimmin yleistyksiä huippuälykkäistä: huippuälykkäät eivät ole sosiaalisesti taitavia, huippuälykkäät ovat omituisia ja mielisairauksiin taipuvaisia, huippuälykkäänä ei ole helppoa olla eli huippuälykäs ei voi olla onnellinen. Höpö höpö. Mutta ei se haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole superälykäs, mutta aika usein tulee tilanteita, joissa käy ilmi, ettei keskustelukumppani ymmärrä jotain asiaa oikein. Pelkään, että ilmeeni joskus paljastaa minut, mutta sen sijaan, että alkaisin suoraan oikoa asiaa, saatan sanoa, että niin, tai voisikohan se olla näin... Että ikäänkuin yhdessä pohtisimme asiaa, joka itselleni on kuitenkin ollut päivänselvä. En kai halua, että toiselle tulee tyhmyydestään ikävä fiilis. Enkä tarkoita nyt tietämättömyyttä, vaan sitä ettei oikeasti hoksaa.
Juuri näin minäkin teen. Kyllähän osa ihmisistä sitten tajuaa jossain vaiheessa, että tuo taisi tietää homman jujun vähän aiemmin, mutta sillä ei hirveästi ole merkitystä kun toinen ei ole joutunut noloon tilanteeseen ja on kuitenkin tavallaan hoksannut asian itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mielestäni. Minusta on tyhmää ja osoitus heikoista sosiaalisista taidoista, jos ei osaa jutella aiheista, jotka ei itseä varsinaisesti kiinnosta.
Voisin kuvitella, että Salkkareistakin voisi keksiä aika fiksuja mielipiteitä, jos olisi pakko...
Toki on niin, että joidenkin ihmisten kanssa keskustelu ei anna itselle juuri mitään, ja puheenaiheet tuntuvat turhan arkisilta ja simppeleiltä, mutta ei se nyt mitään itsensä tyhmentämistä edellytä, että kykenee niistä keskustelemaan.
Se tyhmentäminen on usein sitä, että jättää sanoatta komenntteja, jota tulee mieleen, kun huomaa esim.että toinen ei pysty minkäänlaiseen lähdekritiikkiin tai on täysin epälooginen. Ei sitä aina kannata ääneen sanoa. Ja se, että ei aina sano, on minusta itse asiassa sosiaalista älykkyyttä.
Ei välttämättä. Popularisointi on vaativa taiteenlaji. Jos ei osaa ilmaista itseään niin, että kaikki ymmärtävät, se ei välttämättä ole kuulijoiden puute, vaan puhujan taitojen puutetta.
Kirjoitin, että ei AINA kannata sanoa ääneen. Kyse ei välttämättä ole siitä, että ei osaisi puhua niin että toinen ymmärtää, vaan siitä että joskus ei vaan kannata tuhlata energiaansa. Aina ei ole pakko päästä osoittamaan omaa fiksuuttaan. Voi olla ihan vaan hiljaa. Pääasia että ihmiset, joiden kanssa enemmän on tekemisissä, kuten puoliso, ystävät ja kollegat, ovat samalla taajuudella.
Minä en ainakaan puhu osoittaakseni fiksuuttani, vaan käydäkseni mielenkiintoisia keskusteluja. Ikävää, jos sinusta kyse on älyllä brasailusta.
Jos osaa ilmaista mielipiteensä selkeästi ja loogisesti ja etsiä ns. tyhmästä aiheesta mielenkiintoisia puolia, myös ns. tyhmä ihminen saattaa yllättää iloisesti ja sanoa jotakin osuvaa. Ja joka tapauksessa jo se itse prosessi, jossa mietit ITSE asiaa sanoaksesi siitä jotakin antaa itsellesi mielenkiintoisia uusia ajatuksia.
Tietenkin ihannetapauksessa keskustelukumppani osaa nopeasti jalostaa ajatuksiasi ja sinä puolestaan hänen - eli kyse on eskaloituvasta prosessista.
Mutta itse en ole montaakaan kertaa kokenut, että keskustelukumppani (vammaisia, pieniä lapsia ja dementoituneita vanhuksia ehkä lukuunottamatta) ei osaisi mitään antaa keskusteluun. Jopa lapsetkin osaavat yllättävän hyvin napata aiheesta kiinni, kun puhuu kielellä, jota he ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyhmennän ja joudun välttelemään niitä aiheita, jotka minua oikeasti kiinnostavat. Haluaisin kovasti päästä keskustelemaan esimerkiksi niistä "luonnon ja talouden" voimista, jotka tällä hetkellä määräävät esimerkiksi raaka-aineiden hinnat. Myös ihmiskunnan tulevaisuus on kiinnostava aihe.
Em. aiheella ei välttämättä ole niin paljon tekemistä älykkyyden kanssa. Ennemminkin tiedon ja kiinnostuksen kohteen. Toki siinä voi paljonkin arvella ja arvailla, JOS jotakin tietää. Kuten auton moottorin toiminnoista JOTAKin tietävä voi tehdä arveltaessa siihen aihepiiriin kuuluvaa ongelmaa.
Ihmiskunnan tulevaisuutten on helppo ottaa kantaa tiedon tasosta riippumatta, enemmän tai vähemmän älykkäästi.
Mielestäni toiseen ihmiseen on hyvä suhtautua opettajana. Pinnalliseen keskusteluun taas kannattaa suhtautua small talkina. Harva täällä on oikeasti tyhmä. On vain laiskuutta oppia uutta, tietämättömyyttä ja ylimielisyyttä omasta paremmuudesta. Nämä kaikki seikat kun ovat mukana keskustelussa, kannattaa keskusteluun suhtautua vain keskusteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en viihdy kovinkaan kauan muiden seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihasta sen olla mitää kirjoitti:
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Vähän niinkun gorillat ovat käytännössä tappaneet ihmiset sukupuuttoon afrikasta ylivertaisten voimiensa turvin vai?
Gorilloiden ei edes tarvitse. Suuri koko peloittaa ihmiset kaupunkeihin tappamaan lajinsa sukupuuttoon.
Se kuka lyö koviten tai kellä on suurin pyssy on lopulta ihmiskunnan älykkäin.
Haluatko olla älykkäin vai tyhmin?
Onko se pyssy suunniteltu voimalla vai älyllä? Ihmisten johtaminenkin vaatii älyä ja sitä enemmän, mitä isommista joukoista puhutaan. Luuletko, että maailmaa kulissien takana pyörittävät taloudelliset ja poliittiset kuviot hoidetaan nyrkkitappelulla älyn sijaan? Tuo sinun maailmankuvasi pätee korkeintaan katujengitasolla, eikä sielläkään pitkän päälle kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun älykkyyteni on tutkitusti ylimmän 2% joukossa, vaan arvatkaapa mitä? Tapaan äärettömän harvoin ihmisiä, joiden kanssa keskustellessa joutuisin esittämään yhtään mitään. On naurettavaa ajatella, että älykäs ihminen olisi jotenkin kokonaisuudessaan konkretian yläpuolella, tai että keskustelun "älykkyydellä" olisi jokin itseisarvo joka tekee siitä välttämätöntä ja hyödyllistä. Jos oma mielenkiinto suuntautuu nimenomaan siihen älykkyyden arvoon (itselle), sillä ei ole mitään käyttöä. Tällöin älykkyys on yhtä hyödyllistä kuin lukioikäisten "syvälliset" keskustelut (jotka toki ovat heidän itsensä ja oman ajattelunsa kannalta hyviä mutta eihän niissä mitään mieltä ole). Itselleni älykkyydellä on lähinnä välinearvoa, enkä minä kakkutaikinaakaan lapiolla sekoita. Enkä koe pienintäkään tarvetta käydä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä mitään erityisen älykästä keskustelua.
Mielenkiinnonkohteet ovat sitten oma lukunsa, mutta ihminen joka ei osaa etsiä omiin tavoitteisiinsa sopivaa keskustelukumppania/-foorumia ei minusta vaikuta erityisen älykkäältä. Ja suoraan sanottuna jos tekee ihan tiukkaa olla puhumatta tähtitieteestä jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa, niin kyllähän siellä jonkinlaista poikkeavaa yleensä on taustalla sen älykkyyden lisäksi.
fdssdfsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihasta sen olla mitää kirjoitti:
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Vähän niinkun gorillat ovat käytännössä tappaneet ihmiset sukupuuttoon afrikasta ylivertaisten voimiensa turvin vai?
Gorilloiden ei edes tarvitse. Suuri koko peloittaa ihmiset kaupunkeihin tappamaan lajinsa sukupuuttoon.
Se kuka lyö koviten tai kellä on suurin pyssy on lopulta ihmiskunnan älykkäin.
Haluatko olla älykkäin vai tyhmin?
Onko se pyssy suunniteltu voimalla vai älyllä? Ihmisten johtaminenkin vaatii älyä ja sitä enemmän, mitä isommista joukoista puhutaan. Luuletko, että maailmaa kulissien takana pyörittävät taloudelliset ja poliittiset kuviot hoidetaan nyrkkitappelulla älyn sijaan? Tuo sinun maailmankuvasi pätee korkeintaan katujengitasolla, eikä sielläkään pitkän päälle kovin hyvin.
No ainakin osa maailman politiikan hoidosta on samaa tasoa lasten ajatusmaailman kanssa.
Hyvänä esimerkkinä mm. USA:n Kuuban saarto, joka nyt vihdoin ja viimein loppui.
Kyllä kun koko ajan sais olla korjailemassa ni parempi kun antaa tulla ohi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun älykkyyteni on tutkitusti ylimmän 2% joukossa, vaan arvatkaapa mitä? Tapaan äärettömän harvoin ihmisiä, joiden kanssa keskustellessa joutuisin esittämään yhtään mitään. On naurettavaa ajatella, että älykäs ihminen olisi jotenkin kokonaisuudessaan konkretian yläpuolella, tai että keskustelun "älykkyydellä" olisi jokin itseisarvo joka tekee siitä välttämätöntä ja hyödyllistä. Jos oma mielenkiinto suuntautuu nimenomaan siihen älykkyyden arvoon (itselle), sillä ei ole mitään käyttöä. Tällöin älykkyys on yhtä hyödyllistä kuin lukioikäisten "syvälliset" keskustelut (jotka toki ovat heidän itsensä ja oman ajattelunsa kannalta hyviä mutta eihän niissä mitään mieltä ole). Itselleni älykkyydellä on lähinnä välinearvoa, enkä minä kakkutaikinaakaan lapiolla sekoita. Enkä koe pienintäkään tarvetta käydä vaikkapa työpaikan kahvipöydässä mitään erityisen älykästä keskustelua.
Mielenkiinnonkohteet ovat sitten oma lukunsa, mutta ihminen joka ei osaa etsiä omiin tavoitteisiinsa sopivaa keskustelukumppania/-foorumia ei minusta vaikuta erityisen älykkäältä. Ja suoraan sanottuna jos tekee ihan tiukkaa olla puhumatta tähtitieteestä jokaisen tapaamansa ihmisen kanssa, niin kyllähän siellä jonkinlaista poikkeavaa yleensä on taustalla sen älykkyyden lisäksi.
Täällä toinen. Mutta en tiedä paljoakaan tähtitieteestä. Toki otan mielenkiinnolla tietoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen tosi vaikeaksi ylipäätään ylläpitää hyviä suhteita ihmisiin kun se tuntuu vaativan, että koko ajan esittää esim innostunutta toisen ideoista, jotka järjellä ajateltuina ovat tuhoon tuomittuja jo syntyessään, esittää että oli tosi mukava juttutuokio kun vain juoruiltiin, ylipäätään ihmiset hyljeksivät jos ottaa sen kannan ettei suostu vaikkapa puhumaam pahaa toisten selän takana koska se on alhaista käytöstä, ei vain voi olla eri mieltä jatkuvasti vaikka toinen ei selvästi ole ajatellut asiaa kovin syvällisesti jne.
En tiedä olisiko helpompaa jos olisi myös sosiaalisesti älykäs, mutta en usko että sittenkään haluaisin esittää mitään mitä en oleMinun kokemukseni mukaan kaikista älykkäimmiltä puuttuu usein halu mollata toisia. Vähän keskivertoa älykkäämpien ihmisten joukosta löytyy eniten niitä jotka tekevät ison numeron esim. sivistyksestä tai koulutuksesta ja halveksivat taviksia, juntteja tai tyhmiä. Älykkyys ei kulje käsi kädessä kirjaviisauden kanssa eikä älykäs ole tyhmää parempi ihminen.
Keskivertoa älykkäämmät ovat älynneet, etteivät ole huippuälykkäitä ja siitä on syntynyt tietynlainen komplekti, mikä johtaa kuvailemaasi röyhistelyyn ja ylimielisyyteen. Siksi he yltävät usein myös huippusuorituksiin: on tahtoa näyttää ja päteä. Näiden suusta kuulee useimmin yleistyksiä huippuälykkäistä: huippuälykkäät eivät ole sosiaalisesti taitavia, huippuälykkäät ovat omituisia ja mielisairauksiin taipuvaisia, huippuälykkäänä ei ole helppoa olla eli huippuälykäs ei voi olla onnellinen. Höpö höpö. Mutta ei se haittaa.
Kompleksi. Älykkäälläkin voi olla nakkisormet?
En koe olevani älykäs, joten en varmasti ole kysyjän kohderyhmää.
Olen kuitenkin paljon ajatteleva, vähän taiteellinenkin, ja silti liike-elämässä. Juhlissa tykkään eniten syvällisistä keskusteluista, vaikka siitä miksi joku erosi ja miltä se tuntuu. Mikä siihen johti. Tämä siis ihmisten kanssa joita en juuri tunne. Mielestäni parhaat keskustelut ovat niitä, joissa on sekä miehiä että naisia (vaikka tämän sanominen onkin etikettivirhe). Usein silloin keskustelu on vivahteikkaampaa, ja uusia oivalluksia ja kyseenalaistamista syntyy. Välillä on kiva, kun keskustelu ei solju eteenpäin, vaan jäädäänkin miettimään yhtä kohtaa tarkemmin.
Tunnen paljon älykkäitä ihmisiä, ja yksi älykkäimmistä on fysiikanprofessori, joka sanoi mm, ettei hän tiedä kuin oman pikkuruisen sektorinsa asiat.
Olen eri mieltä. Alhaisen äo:n omaava ei voi olla niin viisas, kuin viisas korkean äo:n omaava.