Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni on seurustellut saman pojan kanssa 14 vuotiaasta asti ja lauantaina he menevät naimisiin
25.08.2016 |
Tyttäreni on nyt 20v ja poika 21v. Ovat yhä kuin vastarakastuneet. Olen niin onnellinen tyttäreni puolesta ja saan ihanan vävyn. Ei tällaista enää nykypäivänä kauheasti tapahdu ja toivon, että heidän liitto kestää hautaan saakka.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi eteenpäin ja ero. Ei noi vaan kestä. Viimeistään 23-25v alkaa tajuamaan että on kasvanut täysin erilleen siitä 14v kumppanista.
Ei tuu kestämään, sori. Toisekseen nyt kannattaisi hieman kokeilla muitakin ettei eron jälkeen olisi niin pihalla.
Onpas pahatuulista porukkaa täällä. Onnea ap tyttärellesi. Uskotaan rakkauteen ja siihen, että liitto kestää.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi eteenpäin ja ero. Ei noi vaan kestä. Viimeistään 23-25v alkaa tajuamaan että on kasvanut täysin erilleen siitä 14v kumppanista.
Ai, no multa tuo aikaikkuna meni ohi jo. :)
-14 vuotiaana miehensä tavannut nykyään 28 vuotias. Edelleen kovin onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset. Mun pojalla on maailman ihanin tyttöystävä, ovat nyt 20v ja aloittivat seurustelemaan neljä vuotta sitten.
Hitto, olis ensin koittanut kaikkia muita ikävämpiä kumppaneita ja sitten vasta tullut toi helmi vastaan...
Minä olen kauhean kyyninen kaikkien suhteiden suhteen, toki toivon onnea, onnea että elävät onnellisina.
Ei välttämättä loppuelämäänsä yhdessä, ole sivusta seurannut vuosikymmeniä yhdessä olleita paria paria, yhteistä ei ole kuin jääkaappi ja lapset. Kylmyys, joka pariskunnan välillä on, jäätää, jos toiselle tai toisesta puhutaan pilkataan, haukutaan, halveksitaan, jopa toisen tapaa istua. Onnea ei näy missään, onnellinen ei ole kukaan, liitot jäytävät jopa ulkopuolisia.
Erota ei uskalleta, pelätään kai muutosta, yksinäiyyttä, statuksen menetystä. Tuttu helvetti on turvallisempi kuin onni yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi eteenpäin ja ero. Ei noi vaan kestä. Viimeistään 23-25v alkaa tajuamaan että on kasvanut täysin erilleen siitä 14v kumppanista.
Ai, no multa tuo aikaikkuna meni ohi jo. :)
-14 vuotiaana miehensä tavannut nykyään 28 vuotias. Edelleen kovin onnellinen.
Minulla se tuli 24v kuluttua 40-vuotiaana.
16v miehensä tavannut
Tuskinpa on ikäerohullu kyseessä.
Tiedän erään parin jossa tyttö alkoi seurustelemaan 13-14 vuotiaana. Pitkän ajan päästä tuosta menivät sitten naimisiin ja edelleen ovat.
Poika -jonkun vuoden vanhempi- olisi suhteen alkuaikoina joutunut sakkolihasta todella kuseen mutta "rikos" lienee jo vanhentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea! Kyllä se voi noinkin mennä, minä tunnen pari teini-iässä seurustelemaan alkanutta, edelleen keski-ikäisenä yhdessä olevaa pariskuntaa.
Ei ihmiset minun mielestäni kasva sillä lailla erilleen, jos ovat koko ajan yhdessä (kuten tuossa joku pahanilmanlintu väittää). Jos mene etäsuhteeksi, siinä voi erilleen kasvaakin - ei elämällä yhteistä elämää. Suhde voi väljähtyä syystä tai toisesta - mutta se voi tapahtua kenelle tahansa, myös kolmekymppisenä seurustelemaan ryhtyville - väljähtyminen on kuitenkin vähän eri asia kuin erilleen kasvaminen eli se, että kehittyy toisesta täysin irrallinen elämä, mielenkiinnon kohteet ja ystäväpiiri.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Kyllä se voi noinkin mennä, minä tunnen pari teini-iässä seurustelemaan alkanutta, edelleen keski-ikäisenä yhdessä olevaa pariskuntaa.
Ei ihmiset minun mielestäni kasva sillä lailla erilleen, jos ovat koko ajan yhdessä (kuten tuossa joku pahanilmanlintu väittää). Jos mene etäsuhteeksi, siinä voi erilleen kasvaakin - ei elämällä yhteistä elämää. Suhde voi väljähtyä syystä tai toisesta - mutta se voi tapahtua kenelle tahansa, myös kolmekymppisenä seurustelemaan ryhtyville - väljähtyminen on kuitenkin vähän eri asia kuin erilleen kasvaminen eli se, että kehittyy toisesta täysin irrallinen elämä, mielenkiinnon kohteet ja ystäväpiiri.
Jos viittasit minun kokemuksiini parista pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta, kyse ei ole erilaisista harrastuksisita tai mielenkiinnonkohteista, kyse on toisen täydellisestä kunnioittamattomuudesta, halveksunnasta, lamaannuksesta.
Tiedän monia pareja, jotka harrastavat eri asiota ja ovat ylpeitä toistensa erilaisista saavutuksista, viettävät aikaa, paljonkin, erikseen ja ovat onnellisia yhdessä, kunnoittaen toisiaan.
Onni ei ole yhdessä vietettyjen vuosien määrä, joskus on luovutettava rohkeasti. Ei kai kukaan toivo että lapsi olisi onneton kunhan on hautaan asti saman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo liitto kestä. Oletteko uskovaisia, vai kuka idiootti menee nykypäivänä 2-kymppisenä naimisiin? Ja äiti vielä onnellinen asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi eteenpäin ja ero. Ei noi vaan kestä. Viimeistään 23-25v alkaa tajuamaan että on kasvanut täysin erilleen siitä 14v kumppanista.
Ai, no multa tuo aikaikkuna meni ohi jo. :)
-14 vuotiaana miehensä tavannut nykyään 28 vuotias. Edelleen kovin onnellinen.
korjaus; Edelleen kovin nuori.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo liitto kestä. Oletteko uskovaisia, vai kuka idiootti menee nykypäivänä 2-kymppisenä naimisiin? Ja äiti vielä onnellinen asiasta.
ottaako ydinperhettä vastustavaa feministiä koville.
Ihan säälittää katsoa pareja jotka jo 14-15 vuotiaasta ovat olleet yhdessä,koko nuoruus on jäänyt elämättä ja nyt 4kymppisinä kulkevat selät kyyryssä.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kuustoistavuotiaasta. Naimisissa ollaan oltu 18v ja lapsetkin on jo yli 16v. Se voi kestää tai sitten ei. Tärkeintä että on mukava kumppani
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo liitto kestä. Oletteko uskovaisia, vai kuka idiootti menee nykypäivänä 2-kymppisenä naimisiin? Ja äiti vielä onnellinen asiasta.
Kyllä Provoolaisten liitot kestää.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä Ikis! Uusi lähestymiskulma!