Älykkäät ihmiset - "tyhmennättekö" itseänne muiden seurassa?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana kuvittelin olevani älykäs ja kuvittelin tyhmentäväni itseäni tyhmien seurassa.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä tyhmemmäksi myös, ihailen ihmisten intoa ja taitoa vaikkapa taitella kahvipusseista kauppakasseja. Huomaan, että harvoin itsekään pystyn abstraktiin ajatteluun, enkä enää halveksi ihmistä, joka ei tiedä mitä se sellainen on.
Miksi halveksia jääkiekkoilijan älynlahjoja, ihminen on tehnyt intohimostaan työn, josta ehkä tienaakin hyvin ja voi jäädä eläkkeelle 40v, koko elämä ja maailma mahdollisuuksineen edessä.
Lähes kaiken mitä tiedän, olen lukenut kirjoista tms, yhtään hienoa keksintöä en ole tehnyt. Lapsenikin ole kasvattanut hienojen ammattilaisten, ihanien isovanhempien, lasten mukavien kavereiden ja näiden vanhempien, jopa, minun mielestäni, kelvottoman ex-miehen kanssa, siis koko "kylän" kanssa, aikuisiksi kunnon kansalaisiksi. Lasten ollessa nuorempia ylistin omaa tietämystäni kasvatuksesta, nyt vuosia myöhemmin pyytelen anteeksi tekemiäni virheitä, joista huolimatta heistä kasvoi melko tasapainoisia ihmisiä.
Eli en tyhmennä itseäni kenenkään edessä olen valmis kuuntelemaan jokaisen tarinan nöyränä ja huomaan kuinka älykkäitä he ovat.Kiitos tästä, tämä oli todellakin hienosti sanottu ja ajateltu! Löytyy täältä helmiäkin.
Aika perinteistä, rajoittunutta ja arvoiltaan vanhoillista ajatteluahan tuo on. Mutta jos se sinua sykähdyttää, niin hienoa. Minusta perussettiä av:llä. Koti, uskonto ja isänmaa.
Itse pidän yllättävästä ajattelutavasta, erilaisuudesta, thinking outside the box. Joten mulle tuo ei ollut helmi, vaan suht sentimentaalinen purkaus.
Niin, sellaista se on kun on rajoittunut käsitys älykkyydestä. Mun mielestä kommentoimasi kirjoitus on ajatonta käytännön viisautta ja sinun thinking outside the box on yhdenlaista älykkyyttä ja vain sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana kuvittelin olevani älykäs ja kuvittelin tyhmentäväni itseäni tyhmien seurassa.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä tyhmemmäksi myös, ihailen ihmisten intoa ja taitoa vaikkapa taitella kahvipusseista kauppakasseja. Huomaan, että harvoin itsekään pystyn abstraktiin ajatteluun, enkä enää halveksi ihmistä, joka ei tiedä mitä se sellainen on.
Miksi halveksia jääkiekkoilijan älynlahjoja, ihminen on tehnyt intohimostaan työn, josta ehkä tienaakin hyvin ja voi jäädä eläkkeelle 40v, koko elämä ja maailma mahdollisuuksineen edessä.
Lähes kaiken mitä tiedän, olen lukenut kirjoista tms, yhtään hienoa keksintöä en ole tehnyt. Lapsenikin ole kasvattanut hienojen ammattilaisten, ihanien isovanhempien, lasten mukavien kavereiden ja näiden vanhempien, jopa, minun mielestäni, kelvottoman ex-miehen kanssa, siis koko "kylän" kanssa, aikuisiksi kunnon kansalaisiksi. Lasten ollessa nuorempia ylistin omaa tietämystäni kasvatuksesta, nyt vuosia myöhemmin pyytelen anteeksi tekemiäni virheitä, joista huolimatta heistä kasvoi melko tasapainoisia ihmisiä.
Eli en tyhmennä itseäni kenenkään edessä olen valmis kuuntelemaan jokaisen tarinan nöyränä ja huomaan kuinka älykkäitä he ovat.Kiitos tästä, tämä oli todellakin hienosti sanottu ja ajateltu! Löytyy täältä helmiäkin.
Aika perinteistä, rajoittunutta ja arvoiltaan vanhoillista ajatteluahan tuo on. Mutta jos se sinua sykähdyttää, niin hienoa. Minusta perussettiä av:llä. Koti, uskonto ja isänmaa.
Itse pidän yllättävästä ajattelutavasta, erilaisuudesta, thinking outside the box. Joten mulle tuo ei ollut helmi, vaan suht sentimentaalinen purkaus.
Kukaan, joka käyttää kliseitä kuten "thinking outside the box" ei anna itsestään kovinkaan älykästä kuvaa. Sinun itsevarmuudellasi odottaisi parempaa arvostelukykyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana kuvittelin olevani älykäs ja kuvittelin tyhmentäväni itseäni tyhmien seurassa.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä tyhmemmäksi myös, ihailen ihmisten intoa ja taitoa vaikkapa taitella kahvipusseista kauppakasseja. Huomaan, että harvoin itsekään pystyn abstraktiin ajatteluun, enkä enää halveksi ihmistä, joka ei tiedä mitä se sellainen on.
Miksi halveksia jääkiekkoilijan älynlahjoja, ihminen on tehnyt intohimostaan työn, josta ehkä tienaakin hyvin ja voi jäädä eläkkeelle 40v, koko elämä ja maailma mahdollisuuksineen edessä.
Lähes kaiken mitä tiedän, olen lukenut kirjoista tms, yhtään hienoa keksintöä en ole tehnyt. Lapsenikin ole kasvattanut hienojen ammattilaisten, ihanien isovanhempien, lasten mukavien kavereiden ja näiden vanhempien, jopa, minun mielestäni, kelvottoman ex-miehen kanssa, siis koko "kylän" kanssa, aikuisiksi kunnon kansalaisiksi. Lasten ollessa nuorempia ylistin omaa tietämystäni kasvatuksesta, nyt vuosia myöhemmin pyytelen anteeksi tekemiäni virheitä, joista huolimatta heistä kasvoi melko tasapainoisia ihmisiä.
Eli en tyhmennä itseäni kenenkään edessä olen valmis kuuntelemaan jokaisen tarinan nöyränä ja huomaan kuinka älykkäitä he ovat.Kiitos tästä, tämä oli todellakin hienosti sanottu ja ajateltu! Löytyy täältä helmiäkin.
Aika perinteistä, rajoittunutta ja arvoiltaan vanhoillista ajatteluahan tuo on. Mutta jos se sinua sykähdyttää, niin hienoa. Minusta perussettiä av:llä. Koti, uskonto ja isänmaa.
Itse pidän yllättävästä ajattelutavasta, erilaisuudesta, thinking outside the box. Joten mulle tuo ei ollut helmi, vaan suht sentimentaalinen purkaus.
Annappa yksi esimerkki, kun olet ajatellut laatikon ulkopuolelta.
Oletko AP 16-v syrjäseudun lukion tähtioppilas ja kokoomusnuori? Älykäs ihminen ei aseta tällaista kysymystä.
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Sydämmen sivistys on se kaikkein tärkkein.Yleensä ne muka niin älykkäät ovat monesti ihan moukkia taikka uusavuttomia.Sitten kun ovat lapsensa ja lastenlapsensa kasvattaneet niin voivat olla jo vähän järkkiintynneet.Elämähän se on mikä meitä opettaa.
Kyllä. Mutta vain siksi, että en halua tehdä itsestäni numeroa. Minulla on huono itsetunto, joten on parempi vain olla yksi ja huomaamaton, jolla on ihan samat mielipiteet kuin kaikilla muillakin. En ole ylpeä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten jutut ovat keskimäärin todella tylsiä ja koska minulla ei ole mitään erityistä tarvetta tulla kenenkään kanssa toimeen, niin tahallani hämmennän tilannetta julkaisemalla tavallista kansaa kuohuttavia ajatuksia.
Huumoriani pidetään myös näsäviisaana, mutta se johtuu siitä, etteivät arvostelijat tajua mihin sillä tähtään. Se on oikeasti testi ja yleensä kuulijakunta ei läpäise sitä.
kerran kaverini oli mukana eräässä neuvottelussa, jossa neuvottelukumppanini oli hyvin älykäs.
Neuvottelu koostui parin sanan lauseen pätkistä, joita kumpikaan ei ehtinyt sanoa loppuun kun toinen jo tiesi mistä on kyse. Keverini oli kovin epätietoinen siitä missä mennään ja mistä keskustellaan. Huvittaa minua vieläkin.
En siis peitä mitään, vaan tahallani olen ärsyttävä.
Olkoot sietämättä jolleivät kestä.
Äh, että mä inhoan tälläisia älyllään onanoijia. "Yleensä kuulijakunta ei läpäise sitä", päläpälä, horiset älykkäänä nolataksesi muut. Viisautta sulla ei ainakaan ole.
Huomaatko että ärsytin tässä juuri sinun kaltaisiasi ja että tein sen ihan tahallani.
Lihasta sen olla mitää kirjoitti:
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Jos on oikeasti älykäs niin kannattaa teeskennellä kovanyrkkisen ja lihaksikkaan kaverin rinnalla typerämpää tai voi käydä huonosti.
Siinä sitten ehkä voi muodostua yhteinen ymmärrys ja tämän voimakkaamman ja älykkäämmän kautta saa sitten omia innovaatioitaan esille tietenkin voimakkaamman ansiosta sillä hän sallii tyhmän elää.
Lihasta sen olla mitää kirjoitti:
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Kiitus Jari B tästä hienosta kirjoituksestasi.
Suosittelisin sinua lukemaan kertomuksen Daavidista ja Goljatista.
Lihasta sen olla mitää kirjoitti:
Olen aina miettinyt että mitä järkeä on olla älykäs kun voi olla voimakas.
Jos on kaksi ihmistä alueella niin voimakkain on aina älykkäin, koska voimakas lyö älykkään ja sen jälkeen on vain yksi ja se on älykkäin.
Älystä ei ole siis lopulliseen ratkaisuun.
Kuitenki vipu voittaa aina pelkän suoran voiman.
Usein vipu voi sijaita myös älyllisellä tasolla.
Itseasiassa voimakkain voi voittaa vain alakoulussa ja sielläkin vain jos siellä on lepsuja välituntivalvojia.
Joo, en tarkoittanut etteikö älykkäät ihmiset voisi keskustella salkkareista, tai että salkkareista ei voisi keskustella älykkäästi. Mutta sitä älykästä keskustelua ei vaan synny, jos toinen käsittää salkkareista vaan sen kuka on pahis ja kellä on salasuhde kenenkin kanssa.
Enkä missään nimessä tarkoita että minun mielenkiinnon kohteeni olisivat parempia. Toisinaan vaan tuntuu epäreilulta, kun minä googletan munamiestä ja sannaraipea, katselen kokeeksi muutaman jakson HIMYM:a jne. Luoja yksin tietää ettei kukaan googleta Ranskan 1700-luvun vallankumousta.
Jotain pitää jättää sanomatta ihan ystävällisyyden nimissä.
En varsinaisesti tyhmennä, mutta en tuo tiettyjä asioita puhuttaviksi koska tiedän että keskutelu ei ole hedelmällistä. Yhden kaveriporukan kanssa keskustelu painottuu tilannekomiikkaan, ihmussuhteisiin ja milloin mihinkin populaarikulttuurin juttuun. Voisin puhua historiasta ja tähtitieteestä tuntikausia, mutta teen sen toisten kanssa. En kuitenkaan ajattele ketään tyhmempinä tai itseäni fiksumpana, ollaan vaan erilaisia ihmisiä ja silti tullaan toimeen. Mutta vastasimpa silti, jos näin "kirjaviisaana" edustan klassista älykköä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en tarkoittanut etteikö älykkäät ihmiset voisi keskustella salkkareista, tai että salkkareista ei voisi keskustella älykkäästi. Mutta sitä älykästä keskustelua ei vaan synny, jos toinen käsittää salkkareista vaan sen kuka on pahis ja kellä on salasuhde kenenkin kanssa.
Enkä missään nimessä tarkoita että minun mielenkiinnon kohteeni olisivat parempia. Toisinaan vaan tuntuu epäreilulta, kun minä googletan munamiestä ja sannaraipea, katselen kokeeksi muutaman jakson HIMYM:a jne. Luoja yksin tietää ettei kukaan googleta Ranskan 1700-luvun vallankumousta.
Minusta Sannaraipe oli ihan loistava ja Ranskan vallankumous on kiinnostavin historiallinen tapahtumajakso.
Enpä oikeastaan, koska ei ole tarvetta keskustella kaikkien kanssa kaikesta. Sitäpaitsi en ole mikään huippuälykäs, vaikka keskivertoa älykkäämpi, ennemmin tunneälykäs eli suomeksi sanottuna fiksu ja keskustelutaitoinen. Käytän kyllä jonkin verran sivistyssanoja, mutta sopeutan ilmaisutapani seuran mukaan.
Älykkyys ei muutekaan ole ensisijainen kriteeri seuraa valitessa vaan kokonaisuus ratkaisee. Arvostan myös enemmän sellaisia piirteitä kuin huumorintajua, suoruutta ja vilpittömyyttä. Eli mielummin "tyhmä", mutkaton ja hauska seuralainen kuin älykäs ja kiero tosikko. Etenkään, jos viimeksi mainitulla on syystä tai toisesta huono itsetunto ja pätemisen tarvetta... Ja tästä tulikin mieleeni, missähän mahdan olla just nyt 😆😝
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mieheni ärsyyntyy jos ilmenee, että olen tämänkin asian ajatellut loppuun asti. Pidän suuni kiinni, en puutu epäjohdonmukaisuuksiin ja pölisen kaikkea ympäripyöreää. On myös työlästä kuunnella useiden minuuttien tai jopa kymmenien minuuttien yksinpuhelua. Yleensä niissä ei ole minulle mitään uutta ajatuskuviota.
Raha-asioissa varsinkin pitää näyttää supertaukilta. Politiikasta nyt voi jotain.
Miksi ihmeessä olet tuollaisen kumppanin kanssa?? Pitääkö hän sinua lukkojen takana kellarissa vai mitä?
Kuinka tarvisi tyhmentää? Yritän AINA esittää kysymykseni ja kommenttini niin lyhyesti ja ytimekkäästi kuin suinkin mahdollista.