Yliopistoon 3-kymppisenä?

Kokeilin vuoden verran maantiedettä. Olin vuosikurssini vanhin, mutta muissa ryhmissä näytti olevan joitakin oman ikäisiä tai vanhempia. Itse en "sulautunut joukkoon". Huomasin etten jaksa bilettää keskellä viikkoa eli seuraavan aamun tunneille meno oli tärkeämpää kuin sitsit. Jäin siitä ryhmäytymismuodosta ulkopuolelle. Jossain ryhmätyössä oltiin paniikissa siitä, että pitää osallistua paneelikeskusteluun. Hei haloo, esiintymistilanteet ei elämästä lopu! Ja viimeisenä tikkinä se tutkimusyhteisö-näkökulma, jota paasattiin ihan alusta asti. En yksinkertaisesti pystynyt nielemään sitä - takuulla siksi, etten ollut kaksikymppinen märkäkorva.

Sinun kokemus ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen kuin minulla. Joka tapauksessa kolmikymppisenä on aivan eri ote opiskeluun kuin nuorempana olisi ollut. Se on hyvä asia! Varaudu henkisesti siihen, ettet voi tietää millaiseen ryhmään päädyt. Jos ryhmässä on muitakin "vanhempia", on se pelkästään hyvä asia - pääset keskustelemaan asioista samalla taajuudella. Jos olet itse vanhin, on olemassa kuilu nimeltä 20 ja 30 veen elämänkokemus, ja se ikävä kyllä näkyy. Valitse sellainen opinpolku, josta on hyötyä työllistymiseen.

^ Mulla on sama kokemus mantsan opiskelusta yli kolmekymppisenä.

Tällä hetkellä oon kokopäivätyössä, tämän lukuvuoden aikana on tarkoitus suorittaa opintoja lähinnä avoimessa tai etänä. Lähes kaikki pääaineen kurssit osuu keskelle päivää, niin ei voi hyödyntää edes liukuvaa työaikaa ja käydä luennoilla heti aamulla tai vasta iltapäivästä.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin vuoden verran maantiedettä. Olin vuosikurssini vanhin, mutta muissa ryhmissä näytti olevan joitakin oman ikäisiä tai vanhempia. Itse en "sulautunut joukkoon". Huomasin etten jaksa bilettää keskellä viikkoa eli seuraavan aamun tunneille meno oli tärkeämpää kuin sitsit. Jäin siitä ryhmäytymismuodosta ulkopuolelle. Jossain ryhmätyössä oltiin paniikissa siitä, että pitää osallistua paneelikeskusteluun. Hei haloo, esiintymistilanteet ei elämästä lopu! Ja viimeisenä tikkinä se tutkimusyhteisö-näkökulma, jota paasattiin ihan alusta asti. En yksinkertaisesti pystynyt nielemään sitä - takuulla siksi, etten ollut kaksikymppinen märkäkorva.

Sinun kokemus ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen kuin minulla. Joka tapauksessa kolmikymppisenä on aivan eri ote opiskeluun kuin nuorempana olisi ollut. Se on hyvä asia! Varaudu henkisesti siihen, ettet voi tietää millaiseen ryhmään päädyt. Jos ryhmässä on muitakin "vanhempia", on se pelkästään hyvä asia - pääset keskustelemaan asioista samalla taajuudella. Jos olet itse vanhin, on olemassa kuilu nimeltä 20 ja 30 veen elämänkokemus, ja se ikävä kyllä näkyy. Valitse sellainen opinpolku, josta on hyötyä työllistymiseen.

Miksi täytyisi "sulautua joukkoon"? Itse pidin itsestäänselvänä, että yli kolmikymppisenä hoitsuna ja äitinä tietojenkäsittelytiedettä opiskelevien nuorten nörttipoikien joukossa en tule sulautumaan joukkoon enkä tiimiytymään. Mutta en minä sinne mennytkään kavereita saamaan vaan opiskelemaan ammatin. En juuri koskaan edes puhunut kellekään mitään, ryhmätyöt tein yksin aina kuin mahdollista. Muistaakseni se oli mahdollista meillä aina, en muista että olisin ikinä mitään ryhmässä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin vuoden verran maantiedettä. Olin vuosikurssini vanhin, mutta muissa ryhmissä näytti olevan joitakin oman ikäisiä tai vanhempia. Itse en "sulautunut joukkoon". Huomasin etten jaksa bilettää keskellä viikkoa eli seuraavan aamun tunneille meno oli tärkeämpää kuin sitsit. Jäin siitä ryhmäytymismuodosta ulkopuolelle. Jossain ryhmätyössä oltiin paniikissa siitä, että pitää osallistua paneelikeskusteluun. Hei haloo, esiintymistilanteet ei elämästä lopu! Ja viimeisenä tikkinä se tutkimusyhteisö-näkökulma, jota paasattiin ihan alusta asti. En yksinkertaisesti pystynyt nielemään sitä - takuulla siksi, etten ollut kaksikymppinen märkäkorva.

Sinun kokemus ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen kuin minulla. Joka tapauksessa kolmikymppisenä on aivan eri ote opiskeluun kuin nuorempana olisi ollut. Se on hyvä asia! Varaudu henkisesti siihen, ettet voi tietää millaiseen ryhmään päädyt. Jos ryhmässä on muitakin "vanhempia", on se pelkästään hyvä asia - pääset keskustelemaan asioista samalla taajuudella. Jos olet itse vanhin, on olemassa kuilu nimeltä 20 ja 30 veen elämänkokemus, ja se ikävä kyllä näkyy. Valitse sellainen opinpolku, josta on hyötyä työllistymiseen.

Tästä viestistä kyllä välittyy vahvasti se, että sinulla on ollut asenneongelma. Hei haloo, kolmekymppinen ei ole vielä vanha, ja mulle ainakin nousi jpa hymynkare huulille tuosta "kolmekymppisen elämänkokemuksesta". Siellä sinunkin opinahjossasi oli ihan varmasti kympsempiä ja vähemmän kypsiä parikymppisiä, ihan niinkuin kypsempiä ja vähemmän kypsiä kolmekymppisiäkin. Puhut aika alentavaan sävyyn itseäsi vain vähän nuoremmista. Ei meidän ylipistossa läheskään kaikki parikymppiset biletä keskellä viikkoa, ja toisaalta niissä torstaibileissä käy kyllä yli nelikymppisiäkin. Parikymppisillä opiskelijoilla on lapsia, joillain viisikymppisillä ei ole jne. Avarra vähän maailmankuvaasi ja ole hieman suvaitsevaisemi, niin ehkä jatkossa pääset yhteisöihin sisään vähän helpommin...

Kyllähän ikäero vaikuttaa siihen, millä tasolla pystyy opiskeltavista aiheista puhumaan. Siihen kai "mitättömällä" kymmenen vuoden ikäerolla ehkä viitattiin..?

Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Sinne vaan jos on taloudelliset mahikset. Riippusko se alasta onko muitaki ku just lukiosta tulleita? Ryhmät on isoja niin varmaa voi hyvin olla itekseenkin jos ei haluu tutustua nuorisoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Olin vuoden vuorotteluvapaalla ja kaksi vuotta aikuisopintotuella, yhden kesän normaalilla opintorahalla + asumistuella, jonka jälkeen töihin. Valmistuin 40-vuotiaana maisteriksi 3,5 vuoden opintojen jälkeen hyvin arvosanoin. Tykkäsin opiskelusta ihan hirveästi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilin vuoden verran maantiedettä. Olin vuosikurssini vanhin, mutta muissa ryhmissä näytti olevan joitakin oman ikäisiä tai vanhempia. Itse en "sulautunut joukkoon". Huomasin etten jaksa bilettää keskellä viikkoa eli seuraavan aamun tunneille meno oli tärkeämpää kuin sitsit. Jäin siitä ryhmäytymismuodosta ulkopuolelle. Jossain ryhmätyössä oltiin paniikissa siitä, että pitää osallistua paneelikeskusteluun. Hei haloo, esiintymistilanteet ei elämästä lopu! Ja viimeisenä tikkinä se tutkimusyhteisö-näkökulma, jota paasattiin ihan alusta asti. En yksinkertaisesti pystynyt nielemään sitä - takuulla siksi, etten ollut kaksikymppinen märkäkorva.

Sinun kokemus ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen kuin minulla. Joka tapauksessa kolmikymppisenä on aivan eri ote opiskeluun kuin nuorempana olisi ollut. Se on hyvä asia! Varaudu henkisesti siihen, ettet voi tietää millaiseen ryhmään päädyt. Jos ryhmässä on muitakin "vanhempia", on se pelkästään hyvä asia - pääset keskustelemaan asioista samalla taajuudella. Jos olet itse vanhin, on olemassa kuilu nimeltä 20 ja 30 veen elämänkokemus, ja se ikävä kyllä näkyy. Valitse sellainen opinpolku, josta on hyötyä työllistymiseen.

Tästä viestistä kyllä välittyy vahvasti se, että sinulla on ollut asenneongelma. Hei haloo, kolmekymppinen ei ole vielä vanha, ja mulle ainakin nousi jpa hymynkare huulille tuosta "kolmekymppisen elämänkokemuksesta". Siellä sinunkin opinahjossasi oli ihan varmasti kympsempiä ja vähemmän kypsiä parikymppisiä, ihan niinkuin kypsempiä ja vähemmän kypsiä kolmekymppisiäkin. Puhut aika alentavaan sävyyn itseäsi vain vähän nuoremmista. Ei meidän ylipistossa läheskään kaikki parikymppiset biletä keskellä viikkoa, ja toisaalta niissä torstaibileissä käy kyllä yli nelikymppisiäkin. Parikymppisillä opiskelijoilla on lapsia, joillain viisikymppisillä ei ole jne. Avarra vähän maailmankuvaasi ja ole hieman suvaitsevaisemi, niin ehkä jatkossa pääset yhteisöihin sisään vähän helpommin...

Mitäs itse alat kommentoimaan toisen kertomaa kokemusta alentavasti mr./mrs. Suvaitsevainen? Kaikki kokemukset eivät voi olla onnistumisia, sen älyää jokainen. Aloittajalle tässä vastataan, ei sinulle.