Yliopistoon 3-kymppisenä?

Mene ihmeessä! Tiedän monia jotka aloittaneet uudet opinnot 30.

Itse olen 26 ja KTM. Mietin kiivaasti mikä minua oikeasti kiinnostaa ja haluaisin uudelleen opiskelemaan.

Tsemppiä!

Oikein hyvin, kiitos. Olin 34 mennessäni sisään, ulos en ole vielä tullut. Pääaineeni opiskelijoiden keski-ikä on viime vuosina pyörinyt 40 kieppeillä (eikä ihme, nuoria tuskin kiinnostaa).

Akateeminen vapaus on ollut ihanaa (tein aiemmin kellokorttiduunia), mutta työllisyysnäkymät aika onnettomat, kuten monilla muillakin. Minua se ei enää stressaa, se aiempi työpaikka on edelleen olemassa. Voi olla, että nyt vaan eletään sellaisia aikoja, ettei uraputki aukene. Opiskelu on silti ollut antoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin, kiitos. Olin 34 mennessäni sisään, ulos en ole vielä tullut. Pääaineeni opiskelijoiden keski-ikä on viime vuosina pyörinyt 40 kieppeillä (eikä ihme, nuoria tuskin kiinnostaa).

Akateeminen vapaus on ollut ihanaa (tein aiemmin kellokorttiduunia), mutta työllisyysnäkymät aika onnettomat, kuten monilla muillakin. Minua se ei enää stressaa, se aiempi työpaikka on edelleen olemassa. Voi olla, että nyt vaan eletään sellaisia aikoja, ettei uraputki aukene. Opiskelu on silti ollut antoisaa.

Olin myös 34 aloittaessani kauppakorkeassa, nyt KTM. Ihan ok sujui, pientä painimistahan se gradun kanssa kyllä oli, en saanut oikeen ohjausta...

Aikuisopiskelija yliopistossa ei ole mikään harvinaisuus, meitä on yllättävän paljon. Opinnot rullaavat pienen alkukankeuden jälkeen oikein jouhevasti, ja voi keskittyä itse asiaan kun perinteinen opiskelijaelämä on jo koettu nuorempana. On mielenkiintoista reflektoida omaa opintopolkua ja oppimisprosessia ja verrata näitä kokemuksia parikymppisen minän läpikäymään prosessiin. 

Mä aloitin tietojenkäsittelytieteen opinnot 32-vuotiaana. Olin sitä ennen labrahoitaja. Opinnot sujuivat aivan erinomaisesti, koska tosiaan sitä keskittyi täysillä opiskeluun ja pelkästään nopeaan valmistumiseen, eikä aikaa mennyt biletykseen ja muuhun nuoruuden haahuiluun. Valmistuin maisteriksi 3 vuodessa, vaikka lähtökohtani olivat ehkä tavallista huonommat kun oli lukion lyhyen matematiikan pohjakin, ja sekin yli vuosikymmenen takaa. 

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Riippuu ihan pääaineesta. Toisissa opinnoissa on ihan 8-16 tyylistä opiskelua ja koko vuosikurssi etenee samaa tahtia samoilla kursseilla, toisissa aineissa taas on hyvinkin vapaata ja läsnäolopakkoa ei ole oikein missään. Kandivaiheessa saa kyllä päivät varata lähinnä opiskelulle oikeastaan kaikilla pääaineilla, maisterivaiheessa voi usein jo tehdä samalla alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Mä ihan irtisanouduin ja opiskelin opintotuella + asumislisällä kuten nuoretkin. Asuinkin 17 neliön opiskelija-asunnossa ylioppilaskylässä. 

- 6

Oon opiskellut historian perusopinnot avoimen yliopiston kautta ja kirjatenteissä on tuntunut että oon nuorimmasta päästä siellä.:D Eli ei 30-vuotiaana ja vanhempana ei ole suinkaan harvinaista aloittaa opiskelua yliopistossa.:) Toki niissä kirjatenteissä on ollut muiden aineiden opiskelijoita kun ovat olleet avoimen yliopiston yleisiä kirjatenttejä. :)

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Minä ehdin vielä vanhoilla säännöillä 1. vuodeksi vuorotteluvapaalle (vuorottelukorvaus), 2. ja 3. vuoden olin opintovapaalla (aikuisopintoraha), 4. ja 5. vuonna virkavapaalla (opintotuki, säästöt, vuodeksi opintolaina). En uskaltanut irtisanoutua. Yhden kesän olin omissa töissäni, yhden opiskelin ja tämän pidin kokonaan lomaa, kun ei oman alan kesätöitä löytynyt. Alallani pystyy hyvinkin tekemään esim keikkatyötä (vähän läsnäolopakkoja). Minä en tee pitkien matkojen ja perheen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Minä ehdin vielä vanhoilla säännöillä 1. vuodeksi vuorotteluvapaalle (vuorottelukorvaus), 2. ja 3. vuoden olin opintovapaalla (aikuisopintoraha), 4. ja 5. vuonna virkavapaalla (opintotuki, säästöt, vuodeksi opintolaina). En uskaltanut irtisanoutua. Yhden kesän olin omissa töissäni, yhden opiskelin ja tämän pidin kokonaan lomaa, kun ei oman alan kesätöitä löytynyt. Alallani pystyy hyvinkin tekemään esim keikkatyötä (vähän läsnäolopakkoja). Minä en tee pitkien matkojen ja perheen vuoksi.

Tämä siis 2, unohtui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Mä ihan irtisanouduin ja opiskelin opintotuella + asumislisällä kuten nuoretkin. Asuinkin 17 neliön opiskelija-asunnossa ylioppilaskylässä. 

- 6

Nro 5 siis olin, katsoin numeron väärin.

Lisään vielä että meidän alalla moni opiskeli alan työn ohessa. Osa onnistui, mutta aika moni kyllä luovuttikin kun ei jaksanut stressaavaa it-työtä + opintoja. Käytännössä työn ohessa opiskelu aina tarkoittaa myös vähän pidempää opintoaikaa, esim. mun 3 vuodessa maisteriksi ei olisi millään onnistunut ilman mahdollisuutta panostaa täysipäiväisesti opiskeluun. Koin kuitenkin tärkeäksi valmistua mahdollisimman nuorena, ettei työnantajilla olisi kovasti epäluuloja palkata. Toisella lähettämälläni työhakemuksella sitten sainkin alan työtä ohjelmistosuunnittelijana :)

Minä menin yliopiston 4-kymppisenä enkä ollut läheskään vanhin tutkintoa suorittava. Toisen tutkinnon aloitin noin 5-kymppisenä, mutta se nyt on jäänyt vaiheeseen, ei suinkaan iän vuoksi vaan muista syistä.

Ilmeisesti osa vanhemmista opiskelijoista oli koko ajan töissä, mutta aloitimme kyllä opintomme samaan aikaan avoimessa yliopistossa. Ne kolme, joihin paremmin tutustuin, olivat töissä ja asuivat samalla yliopistopaikkakunnalla, mikä varmaan helpotti opiskelua. Ainakin kaksi heistä sai paremman työn entisen työnantajan palveluksessa, kun " eihän sihteerinä tarvitse olla maisteri".

Ainoa, mikä meillä oli nuoria hankalampaa oli kielet. Eräät olivat aikanaan opiskelleen omana kouluaikanaan saksaa eivätkä englantia, ja muutenkin kouluaikainen kielitaito oli pahasti rapistunut vuosikymmenten mittaan. Ei se kuitenkaan kenelläkään ylipääsemättömäksi esteeksi muodostunut, vaikka itsekin sain virkamiesruotsin läpi varmaan armosta ja rimaa hipoen, taisi olla pari pistettä yli hyväksytyn rajan.

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette rahoittaneet opinnot? Pystyykö normaalin toimistotyön yhdistämään opiskeluun vai onko pitänyt jättäytyä opintovapaalle tai irtisanoutua kokonaan?

Minä olen opiskellut töiden ohessa, opinnot on suunniteltu niin, että mahdollisimman paljon pystyy suorittamaan kursseja etänä tai verkkokursseina. Lisäksi yhden opintokokonaisuuden suoritin eri yliopiston avoimessa täysin verkko-opintoina, saan sen lisättyä tutkintooni korvaamaan vastaavan kokonaisuuden varsinaisessa yliopistossa, ne kurssit olisivat sisältäneet pakollisia läsnäoloja. Opiskelin vielä tietenkin eri kaupungissa kuin missä asun. Hieman hitaammin edistyin tietenkin kuin muut, samaan aikaan ei montaa kurssia pysty pitämään kun on työ ja lapset.

Jos on paljon pakollisia läsnäoloja niin ei tietenkään onnistu ilman joustoja. :/

Vierailija kirjoitti:

Minä menin yliopiston 4-kymppisenä enkä ollut läheskään vanhin tutkintoa suorittava. Toisen tutkinnon aloitin noin 5-kymppisenä, mutta se nyt on jäänyt vaiheeseen, ei suinkaan iän vuoksi vaan muista syistä.

Ilmeisesti osa vanhemmista opiskelijoista oli koko ajan töissä, mutta aloitimme kyllä opintomme samaan aikaan avoimessa yliopistossa. Ne kolme, joihin paremmin tutustuin, olivat töissä ja asuivat samalla yliopistopaikkakunnalla, mikä varmaan helpotti opiskelua. Ainakin kaksi heistä sai paremman työn entisen työnantajan palveluksessa, kun " eihän sihteerinä tarvitse olla maisteri".

Ainoa, mikä meillä oli nuoria hankalampaa oli kielet. Eräät olivat aikanaan opiskelleen omana kouluaikanaan saksaa eivätkä englantia, ja muutenkin kouluaikainen kielitaito oli pahasti rapistunut vuosikymmenten mittaan. Ei se kuitenkaan kenelläkään ylipääsemättömäksi esteeksi muodostunut, vaikka itsekin sain virkamiesruotsin läpi varmaan armosta ja rimaa hipoen, taisi olla pari pistettä yli hyväksytyn rajan.

Joo kyllä sen ruotsin läpi saa. Kun itse opiskelin, meillä oli ruotsinkurssilla samaan aikaan italialainen nainen, suomalaisen miehen vaimo. Osasi varsin hyvin jo suomea, mutta ruotsia ei ollut koskaan opiskellut. Niin sekin vaan suoritti virkamiesruotsin, pänttäämällä kotona yläasteen ruotsin kielen oppikirjoja itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Oon opiskellut historian perusopinnot avoimen yliopiston kautta ja kirjatenteissä on tuntunut että oon nuorimmasta päästä siellä.:D Eli ei 30-vuotiaana ja vanhempana ei ole suinkaan harvinaista aloittaa opiskelua yliopistossa.:) Toki niissä kirjatenteissä on ollut muiden aineiden opiskelijoita kun ovat olleet avoimen yliopiston yleisiä kirjatenttejä. :)

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Ehkä minä olin yksi niistä vanhemmista tenttijöistä. Muistan eräänkin varttuneemman opiskelijan, joka kertoi tulleensa viimein historiankurssille, kun on koko ikänsä siihen liittyviä töitä tehnyt. Omat toisen alan opinnot olivat muinoin jääneet kesken, kun työtä oli riittänyt.

Avoimessa yliopistossa on hyvä aloittaa siksi, että on olemassa avoimen väylä jos pääsykokeella ei pääse sisään, ja opinnot helpottavat pääsykokeissa sisäänpääsyä. Ne myös saa sisällytettyä tutkintoon,mikä nopeuttaa valmistumista.

13

Tervetuloa Helsingin yliopistoon. Meillä on täällä useita yli 60 v pääaine opiskelijoita. Osa opiskelee eläkerahoilla.

Meidän vuosikurssilla aloitti vuosi sitten vanhimmillaan 46v naisia useampi, ja yksi 44v mies - aivan hyvin ovat pysyneet messissä ja vaikka elämäntilanteet ovat aivan erit kuin suurimmalla osalla (kurssin keski-ikä taitaa olla 22), tullaan hyvin juttuun kurssilla. Harvemmin itse näen heitä luentojen ja harkkojen ulkopuolella mutta hengailevat muiden kurssin 30+v ikäisten kanssa.

Opiskelu ei katso ikää kunhan ehtis valmistua ennen eläkettä ;)

T. N21, hammaslääkis

Itselläni ei ollut työpaikkaa, vain pieni omaishoitotuki ja tavanomaiset opintotuet ja lainaa. Työtä oli pieniä pätkiä vielä silloin, vaan ei ole enää kun olen valmistunut.

13

Itse aloitin 35- vuotiaana yliopisto-opinnot. Fokus on ns. oikeissa asioissa ja opinnot etenevät nopeasti.

Rahoitan opiskelut aikuiskoulutustuella ja opintorahalla, sekä osa-aikaisella työllä.