Tekipä tavallaan hyvää lukea
tuo ketju, missä kerrotaan mikä on kamalinta mitä mies on sanonut ja mitä itse on mieheleen sanonut. Sai nimittäin taas huomata kuinka kiitollinen saa olla siitä, että elää parisuhteessa, jossa vallitsee molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus ja että saa ennenkaikkea elää henkisesti aikuisen miehen rinnalla.
En voisi kuuna päivänä kuvitella, että mieheni huorittelisi tai lehmittelisi tai sanoisi minua joksikin limav*tuksi tms! Mies joka tuollaista sanoo naiselleen, on mies vain fyysiseltä iältään. Muutoin hän on kaikkea muuta kuin mies. Kuinka ihmeessä voitte elää tuollaisten " miesten" kanssa ja sanoa rakastavanne?
Ja kyllä. Meilläkin tulisi ero, jos mies alkaisi huoritella, vaikka olisi kuinka pitkä ja vakaa parisuhde takana. Tuollainen käytös kertoisi vain se, että jotain oleellista on jo menetetty suhteessa.
Kommentit (109)
Vierailija:
että kukaan tämän ketjun kirjoittaja hyväksyy tuollaista kielenkäyttöä jatkuvasti, mutta tässä kun nimenomaan oli kyse siitä, että kun mies on sanonut kerran naista huoraksi niin osa on valmiita pistämään miehen lumihankeen.
Itsekin olisin tuhat kertaa mielummin kusipää kuin huora.
Vierailija:
Ettekö voi nyt jo tajuta, että joku voi ihan vain sen kerran sanoa " huora" . Ja että se ei kerro yhtään mitään suhteesta tai sen laadusta. Niin ja ettekö voi tajuta, että jos mies sanoo " huora" , niin voisikohan siinä naisessa olla jotain vikaa...? Siis että se pyhimysvaimo, jota ei saa haukkua, on mennyt ja pettänyt? Saisiko mies silloin kerran haukkua huoraksi? Jos sitten pyytäisi anteeksi...?t.se jonka nykyinen mies on kerran sanonut huoraksi, ollessaan 17v.
Ja kaipaat nyt kaikkien myötätuntoa ja hyväksyntää parisuhdettasi vastaan? Miksi?
Jos olet nyt ollut miehesi kanssa vuosia x yhdessä ja olette joskus teininä riidelleet, niin miksi vaahtoat siitä tuolla tavalla? Pitääkö nyt kaikkien sanoa, että rakas ystävä, kyllä sinä saat jatkaa avioliittoasi, vaikka seitsentoista vuotiaana miehesi sinua huoraksi haukkui?
Tarvitsetko sinä nyt kaikkia muita varmistamaan, että suhteessasi ei voi olla mitään vikaa? Vai oletko siitä itse epävarma?
Eiköhän tässä kaikki muutkin mieti sitä omaa suhdettaan ja sen tilaa. Vai onko muisto sinulle kovin kipeä?
naista mitenkään. Eipä käännetä nyt huomiota pois itse asiasta, eli siitä törkeyksien syytämisestä, jonka jotkut naiset näköjään miehiltään hyväksyvät ja kuvittelevat sen olevan osa hyvää parisuhdetta.
Ei meillä ainakaan tässä perheessä ole kummallakaan niin huono itsetunto että jos toinen nimittelee, niin kuvittelee sitten olevansa se. Jos mies sanoo, että saatanan huora niin minä vastaan että vain Sinulle, rakas herrani.. Ei ole todellakaan niin vakavaa.
25 vuotta vanha. Kuinka se liittyy tähän asiaan?
eli jos joskus kuulisin mieheni sanovan minua huoraksi niin ulos pitäisin. Vaikka olisi kuinka suutuspäissään tai ihan mitä vaan, mutta minä en ole HUORA ja piste.
En kaipaa myötätuntoa tai hyväksyntää. Minulla on ihana parisuhde ja upea mies, kaikin puolin. Siksi teidän kirjoituksia lukiessa ehkä hiukan naurattaa se, miten asioita ei osta katsoa kuin tietyltä kannalta. Tuntuu naurettavalta se, että joku ihan oikeasti ajattelee noin. Että kerrasta poikki, jos huoraksi sanoo. Naurattaa siksikin, että mitäs jos niin oikeasti käy? Että sen yhden sanan takia lopetatte muuten täydellisen suhteen, viette pahimmassa tapauksessa lapsilta isän. Ai niin joo, eihän suhde _voi_ olla loistava muuten, jos mies kerran sanoo huora ;)
Onko teillä muuten kusta päässä, kun kusipääksi saa haukkua...? Tämä kysymyksenä sille, joka kysyi olenko ottanut rahaa seksistä. Huoralla tarkoitetaan laajennetussa merkityksessä vähän sellaista kevytkenkäistä naista, joka ehkä jakaa laajemmin kuin vain sille omalle puolisolleen. Sama kusipäässä. Sillä tarkoitetaan sekä ihmistä, jolla on kusta päässä että ihmistä, joka on vähän vaikea/hankala/ärsyttävä jne.
Vierailija:
Ja kaipaat nyt kaikkien myötätuntoa ja hyväksyntää parisuhdettasi vastaan? Miksi?Jos olet nyt ollut miehesi kanssa vuosia x yhdessä ja olette joskus teininä riidelleet, niin miksi vaahtoat siitä tuolla tavalla? Pitääkö nyt kaikkien sanoa, että rakas ystävä, kyllä sinä saat jatkaa avioliittoasi, vaikka seitsentoista vuotiaana miehesi sinua huoraksi haukkui?
Tarvitsetko sinä nyt kaikkia muita varmistamaan, että suhteessasi ei voi olla mitään vikaa? Vai oletko siitä itse epävarma?
Eiköhän tässä kaikki muutkin mieti sitä omaa suhdettaan ja sen tilaa. Vai onko muisto sinulle kovin kipeä?
löytää niitä sanoja, jotka harmittaisivat ja suututtaisivat minua eniten, kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen niitä vaan ei enää ole. Eli haukkumiselta on mennyt pohja eikä meillä sitä enää harrasteta. Ja jos mies sanoo minulle että huora, niin kyllä minäkin vaan hymähdän ja sanon, että niin, mieti vaan kenen lapsia sinä elätät. Meillä kyllä molemmat tietää ettei toinen sanojaan tarkoita. Ihmeen jäykkää porukkaa täällä eräät, eikö teillä ole huumoria perheessä ollenkaan?
paitsi nyt ehkä sellaisessa työläisperheessä, jota kuvataan tässä uudessa sarjassa " kukkia ja sidontaa"
an ns. sivistyneesti eikä herjata. Esimerkiksi meillä paska on varmaan voimakkain sana mitä käytetään jos asiat menee pieleen tms. Eikä mies ikinä ole nimitellyt minua miksikään. Tai minä häntä. Se ei kuulu meidän perheen puhetapaan.
Ystäväperheessä taas on ihan toisenlainen puhekulttuuri. Se kuulostaa omaan korvaan tosi pahalle. Mutta olen huomannut, ettei se vaikuta heidän parisuhteensa onnillisuuteen. Se on vaan heidän tapa puhua toisilleen.
Vierailija:
lIhmeen jäykkää porukkaa täällä eräät, eikö teillä ole huumoria perheessä ollenkaan?
Jos mies sanoo, että huora niin normaalia naista se ei kyllä satuta, hän nimittäin tietää, ettei ole eikä se silloin loukkaa.
Jos se on humoristista, että oma mies haukkuu huoraksi, niin kyllä: olen huumorintajuton jäykkis mielelläni.
eli on se ilmapiiri vaan mukavampi, jos ei toisia vähätellä ja halveksita tilaisuuden tullen.
Ei saisi sattua niin paljon huora sana, jos sitä ei ole.
Kyllä mä loukkaantuisin enemmän siitä jos mua haukuttaisiin joksikin kusipääksi tms. Tosin meillä ei riidellä niin että haukuttaisiin toisiamme mutta kuitenkin.
Kukaan ei ole sanonut minulle koskaan niin rumasti, jatkuvasti, kuin ex- mieheni, yhteiskuntatieteilijä.
Olin lihava (172, koko 38 eli just joo), olin tyhmä (akateeminen, mutta en yliopistossa töissä), kaverini ovat myös tyhmiä (joukossa jopa pari vain amk-tutkinnon suorittanutta), olen tuhlari (käytän vaatteisiin ehkä 150 euroa kuussa), en osaa laittaa ruokaa, en osaa syödä terveellisesti, en ole varakkaasta perheestä, minulla on leveä perse jne.
Kyllä keskiluokkaisissa perheissä varmaan osataan ulkokultaiset tavat vieraiden läsnäollessa kuin vettä vaan, mutta älä erehdy sen perusteella luulemaan, että kaikissa akateemisissa perheissä kohdeltaisiin myös perheenjäseniä yhtä kunnioittavasti.
Ja kuten tuli tuossa alussa mainittua, tämä suhde on historiaa. Jätin miehen juuri siksi, että en jaksanut sitä ainaista nälvimistä, kun ei edes aamupalaa saanut syödä rauhassa, milloin oli liikaa margariinia leivän päällä, milloin liian paljon lauantaimakkaraa (3 kpl yhteensä kahdella leivällä kun yksi per leipä olisi kyllä minunkaltaiselleni " tankille" riittänyt vallan hyvin, sanoi hän)...
Ettekö voi nyt jo tajuta, että joku voi ihan vain sen kerran sanoa " huora" . Ja että se ei kerro yhtään mitään suhteesta tai sen laadusta. Niin ja ettekö voi tajuta, että jos mies sanoo " huora" , niin voisikohan siinä naisessa olla jotain vikaa...? Siis että se pyhimysvaimo, jota ei saa haukkua, on mennyt ja pettänyt? Saisiko mies silloin kerran haukkua huoraksi? Jos sitten pyytäisi anteeksi...?
t.se jonka nykyinen mies on kerran sanonut huoraksi, ollessaan 17v.