Tekipä tavallaan hyvää lukea
tuo ketju, missä kerrotaan mikä on kamalinta mitä mies on sanonut ja mitä itse on mieheleen sanonut. Sai nimittäin taas huomata kuinka kiitollinen saa olla siitä, että elää parisuhteessa, jossa vallitsee molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus ja että saa ennenkaikkea elää henkisesti aikuisen miehen rinnalla.
En voisi kuuna päivänä kuvitella, että mieheni huorittelisi tai lehmittelisi tai sanoisi minua joksikin limav*tuksi tms! Mies joka tuollaista sanoo naiselleen, on mies vain fyysiseltä iältään. Muutoin hän on kaikkea muuta kuin mies. Kuinka ihmeessä voitte elää tuollaisten " miesten" kanssa ja sanoa rakastavanne?
Ja kyllä. Meilläkin tulisi ero, jos mies alkaisi huoritella, vaikka olisi kuinka pitkä ja vakaa parisuhde takana. Tuollainen käytös kertoisi vain se, että jotain oleellista on jo menetetty suhteessa.
Kommentit (109)
Kun nimittely ei kuuluu fiksuun käytökseen. Fiksu voi olla myös riidellessäkin vaikka kuinka suututtaa; silloin huomaa että hyvät tavat ovat niin selkäytimessä että edes pois tolaltaan oleminen ei sitä muuta.
Ja minun itsetuntoni on niin hyvä, että minulla on kanttia heittää huoritteleva mies pihalle. Minun ei tarvitse sietää sellaista kertaakaan, en ansaitse sellaista.
käyttää törkeää kieltä, niin se voi tosiaan olla pikemminkin seuraus jostain prosessista kuin " hassu" sattuma.
Jos olisin suudellut naapurin miestä ja mieheni haukkuisi minua huoraksi, niin tuskin se " huora" -sana siinä olisi ongelman ydin.
Mutta jos esim. olisin heittänyt hesarin roskiin(/unohtanut ostaa bisseä/maitoa kaupasta/tms) ennen kuin mieheni ehtisi lukea sitä ja hän haukkuisi huoraksi, niin luulisin, että jotain olisi tosiaan pahemman kerran vialla. Eikä ongelma olisi vain se " huora" edelleenkään, vaan se, että jos minun mieheni käyttäisi sitä sanaa, hän todella olisi muuttunut aika paljon. Eikä asia mielestäni olisi kovin myönteinen.
Yhden kaverini mies haukkuu vaimoaan lehmäksi, huoraksi, losoperseeksi jne, lapsiaan kehitysvammaisiksi idiooteiksi ja sitä rataa. Kaverini mielestä hänellä on ihana ja loistava parisuhde, mutta mies nyt on vähän tuittupää.
En mä nyt oikein voi ymmärtää.
en ole niin naivi, että luulen pelkän yliopistotutkinnon muuttavan käytöstä.
Ja ei -mieheni ei ole haukkunut mina huoraksi. Kuitenkaan en missään määrin olisi valmis tuomitsemaan toisten parisuhteita keskenkasvuisiksi ja kunnioitusta vailla oleviksi erilaisten haukkumasanojen perusteella.
Kaikki ihmiset tulevat erilaisista perheistä, ja eri perheillä on erilaisia sanavarastoje käytössään. Jonkun historia on sellainen, että " huora" on sanana kärsinyt aikaa sitten jo inflaation, eikä ole kummempi, kuin toisen " hölmö" . Ja mitä sitten, jos on kyse jostain täällä paljon puhutusta " alemmasta sosiaaliluokasta" ? Tekeekö se, että kuuluu " ylempään sosiaaliluokkaan" ihmisestä arvokkaamman? Tekeekö joku kiivastuksissaan käytetty haukkumasana kenestäkään vähemmän arvokasta? Oletko sinä Pirtelö parempi ihminen? Vai ovatko sinun historiasi ja parisuhteesi vain TOISENLAISIA ?
Ps. En minäkään mieheltäni huorittelua kestäisi. Se johtuu siitä, että, jos hän minua huorittelisi, olisi hän jo kokonaan toinen ihminen.
pirtelö:
Jos se on humoristista, että oma mies haukkuu huoraksi, niin kyllä: olen huumorintajuton jäykkis mielelläni.
niin ymmärrät, mitä tarkoitan " sellaisella työläisperheellä, joka..."
Eli nyt siis jokainen sana oli merkitsevä. Ei kannata vetää rivien ohi mitään ylimääräisiä johtopäätöksiä.
Mulla on yksi ainoa suhde ollut, onneksi jo takanapäin.
Mies haukkui PÄIVITTÄIN huoraksi, viikoittain tyhmäksi, rumaksi, läskiksi ym.ym.
Ei ole siis kokemuspohjaa normaalista suhteesta.
Mulla on yksi ainoa suhde ollut, onneksi jo takanapäin.
Mies haukkui PÄIVITTÄIN huoraksi, viikoittain tyhmäksi, rumaksi, läskiksi ym.ym.
Ei ole siis kokemuspohjaa normaalista suhteesta.
Vierailija:
Ja ei -mieheni ei ole haukkunut mina huoraksi. Kuitenkaan en missään määrin olisi valmis tuomitsemaan toisten parisuhteita keskenkasvuisiksi ja kunnioitusta vailla oleviksi erilaisten haukkumasanojen perusteella.
vaikka samaan syssyyn kehut ettet ole valmis tuomitsemaan, nyt tässä parisuhteita vain muutaman viestin perusteella.
miksi te keiden mies sanoo teitä vihoissaan (usein,ei siis kerran 17v...) huoraksi,niin miksi te sitten kutsutte vihoissanne miestänne???
mitä nää sanojen käyttö tekee lapsell??
Jos siis miehesi huutaa sinulle " huora" suutuksissaan,niin jos lapsi kuulee sen eikä sanaa selitetä (ja miten tuon nyt voisi lapselle selittääkkään...??!) niin mikä kuva lapselle jää sanasta/äidistä tuossa yhteydessä?
Entä jos/kun lapsi sitten kuulee saman sanan toisessa yhteydessään tai kaverit sen selittää hänelle niin mikä kuva lapselle sitten jää...??
Onko sitten ihme että pihat on täynnä näitä ihmisille huutelijoita ja nuoria huorittelijoita.
Kamalaa kuultavaa kun koulussakin (jossa olen töissä) 12-15v pojat kutsuu tyttöystäviään " mun huora" !!!
Ja eipä ihme tämänkään ketjun perusteella!!!
asioita, joita ulkopuolinen ei näe.
Pirtelön viestejä olen lukenut jo kauan. Sävy aina sama: ylimielinen ja keskenkasvuinen. Ihmisestä viestien takana en mitään voi sanoa. Josko vaikka vain netissä lapsettaa..?
Vierailija:
Vierailija:
Ja ei -mieheni ei ole haukkunut mina huoraksi. Kuitenkaan en missään määrin olisi valmis tuomitsemaan toisten parisuhteita keskenkasvuisiksi ja kunnioitusta vailla oleviksi erilaisten haukkumasanojen perusteella.vaikka samaan syssyyn kehut ettet ole valmis tuomitsemaan, nyt tässä parisuhteita vain muutaman viestin perusteella.
jotenkin ansaittua. Heidän tulee kiivaasti puolustaa oikeuttaan sietää haukkumista ja alistamista, jotta heidän ei tarvitsisi ajatella, että asiat voisivat olla toisinkin.
Lasten haukkumista ja alistamista kutsutaan nykyään pahoinpitelyksi, siitä huolimatta ettei fyysisiä otteita käytetä. Onhan se tietysti aikuisellekin kipeä asia, vaikka hänen onkin helpompi (kuin lapsen) kasvattaa se kova kuori ja lyödä asia leikiksi.
Huumorihan on usein sellainen puolustusmekanismi, jota käytetään, jotta asia olisi helpompi kohdata. Nimittelyllä taas halutaan alentaa toista ja tehdä hänet arvottomaksi.
Vierailija:
mitä nää sanojen käyttö tekee lapsell??Jos siis miehesi huutaa sinulle " huora" suutuksissaan,niin jos lapsi kuulee sen eikä sanaa selitetä (ja miten tuon nyt voisi lapselle selittääkkään...??!) niin mikä kuva lapselle jää sanasta/äidistä tuossa yhteydessä?
Entä jos/kun lapsi sitten kuulee saman sanan toisessa yhteydessään tai kaverit sen selittää hänelle niin mikä kuva lapselle sitten jää...??Onko sitten ihme että pihat on täynnä näitä ihmisille huutelijoita ja nuoria huorittelijoita.
Kamalaa kuultavaa kun koulussakin (jossa olen töissä) 12-15v pojat kutsuu tyttöystäviään " mun huora" !!!
Ja eipä ihme tämänkään ketjun perusteella!!!
Kuten varmaan huomasittekin, minä olen akateeminen ja mieheni " vain" amislainen ja vaikka oikeasti en näe välillämme eroja, niin vihassa tykkään mollata hänen koulutustaan tai tyhmyyttään, kun luulen että se sattuu eniten.
olen minäkin lukenut täällä monien kirjoituksia jo kauan.
Oli pakko sanoa vielä tuo ;) Eikä tosiaankaan mieheni nimittelisi minua yhtään miksikään lapsen kuullen, kuten en minäkään häntä.
Eikö sinulle ole syntynyt erilaisia mielikuvia eri nimimerkkien kirjoitusten pohjalta?
Vierailija:
Tuollainen arviointi taas on omassa..
olen minäkin lukenut täällä monien kirjoituksia jo kauan.
sekin, että ei ymmärrä sitä, että mies huorittelee ja limav*tuttelee omaa rakastaan, niin jo on aikoihin eletty! Ja en todella haukkuisi miestäni esim. homoksi tai luuseriksi tai tuhkamunaksi tai... en ikuna.
jos kerran ei ole taipuvaisuutta siihen suuntaan. Meillä myös usein tuollaiset tilanteet lyödään huumoriksi, jos mies suuttuu mulle jostain ja alkaa haukkumaan, niin minä vaan sanon, että onko se meidän pieni vähän äkäinen. Mutta meillä ei osatakaan tapella, vaikka haukutaankin joskus puolin ja toisin.