Ajattelenko liian vanhanaikaisesti, kun en tykkää että deitti treffailee useampaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et. Mä en todellakaan tapailisi ihmistä joka tapailee muitakin. Onpa ihana alku suhteelle jos toinen arpoo kenet näistä valitsisi...

Sitä arpomistahan se aina on - jatkaakok tapailua vai eikö jatka. Vaikka periaatteessa ymmärrän idean, että tapaillaan vain yhtä, niin elämä käy vähän lyhyeksi, jos tiputtaa kaikki muut treffipyynnöt heti, kun joku on suostunut käymään kahveilla - sitten tämän kanssa säädetään pari kuukautta ja deitti katoaa kuin tuhka tuleen. 

Ne muut tapailut lopetetaan sitten kun homma on edennyt pidemmälle. Lupaus mennä kahveille ei sisällä muuta kuin lupauksen mennä kahveille - ei edes toisen kupin kohdalla. 

Hyi. Ei kävisi mulle tuollainen. Mikä ihmeen kiire on saada joku? Vaan joku, ketä ei edes rakasta, joku joka oli suhtkoht paras muiden joukosta? Itse olin monta vuotta sinkkuna kunnes sattumalta tapasin mieheni jonka kanssa on oltu kohta 12 vuotta yhdessä. Rakkautta ensisilmäyksellä. Ei ihme että nykyään erotaan niin herkästi. Tämän jonkun suhteellisen ok:n tyypin kanssa väännetäään penskakin ja erotaan vauva-aikana. Ikävää touhua kaikille osapuolille. Eikö sinne treffeille voi lähteä sellaisen ihmisen kanssa josta alunperinkin TYKKÄÄ?

Kiire ja kiire - ja miten niin vain joku? Siksihän niitä useita tavataan, että löytyy se joku joka on erikoinen. Koska useimmat ihmiset eivät ole erikoisia, sen oikean etsimiseen nyt menee vähän aikaa. 

Mites nämä tykkäämiset syntyy, jos ei tutustumalla ihmisiin? Siinä sitten vasta ongelmissa ollaan, jos ajatellaan niin teinisti, että ensiksi ruvetaan tykkäämään ja sitten vasta tapailemaan. Toinen vaihtoehto on tapailla, että voidaan edes alkaa tykkämään - hemmetin vaikea nimittäin tykätä ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannut. 

Onko treffailu sitten ainoa tapa tutustua ihmisiin? Ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita yhtä aikaa. Monille se on hämmentävää ja itse kuulun myös näihin. Ennen tällaisia tilanteita oli vain vähän, kun ihmiset tapasivat tansseissa tai kylänraitilla. Nettitreffit ovat tehneet tutustumisesta erilaista. 

Nykyään siis täytyy kestää enemmän epävarmuutta kuin ennen. Vasta kun tapailu on muuttunut seurusteluksi, voi odottaa, ettei seurustelukumppani tapaile muita. Siksi avoin keskustelu on entistäkin tärkeämpää. Sovitaan pelisäännöt, jotka sopivat molemmille. Muistan joskus ennen muinoin, että tapailu muuttui seurusteluksi pikkuhiljaa, eikä siitä edes tarvinnut erikseen keskustella. 

Vai niin, että tapailu ja seurustelu taas eri askissa. Siinä sitä vaan yritetään pitää jotakin porttia auki kaikkeen, että voidaan panna ketä lystää, kun vaan "tapaillaan", kyllä on naivia ja typerää touhua.

Mikäs sinä olet muille sanomaan mikä on oikein tai väärin? Kai nyt aikuiset ihmiset saavat toimia miten haluavat?

Nussi vaikka naapurin koiraa ja petä aiemmin nussimaasi naapurin mirkkua sen koiran kanssa. Niinpä niin, tee ihan mitä huvittaa ilman mitään moraalikäsitystä.

Mutta älä yritä nussia ihmisiä, joilla on moraali. Ei siinä ole mitään ongelmaa, jos te "moniavioiset"

"tapailette" ristiin toisianne. hah hah, säälittävää läheisriippuvuutta, ette vaan osaa olla yksin.

 

Wau! hienosti argumentoitu... Tiedoksesi, kaikilla ihmisillä on moraali, tosin jokaisella omanlaisensa.

Kaikila ihmisillä ei ole moraalia, sinä olet tyhmä ja naivi, hyväuskoinen hölmö, luultavasti joku kokoomuslainen sairaanhoitaja, eli "porvarityöläinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sinne treffeille voi lähteä sellaisen ihmisen kanssa josta alunperinkin TYKKÄÄ?

No mistä voit tietää että tykkäätkö ihmisestä ennen kuin olet hieman tutustunut? Voihan käydä niin että rakastut ensi silmäyksellä mutta mies osoittautuukin täysin erilaiseksi kun olethaaveissasi kuvitellut? Tai esimerkiksi seksuaalimieltymykset täysin erilaiset kuin sinulla?

Voi toki mutta mitä sitten? Minä koen tunteet tärkeimmäksi perusteeksi tavata ihmistä. Jos myöhemmin selviää huonoja puolia niin ne joko selvitellään jotenkin tai erotaan. (Enkä muuten haaveile ja kuvittele yhtikäs mitään.)

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt ajattelin, että kaksien pitkien ja onnistuneiden treffien jälkeen tuo käyttö jäisi edes siten, että niitä uusia matcheja ei selata. Sitä tekee edelleen, mä nimittäin kysyin. Ap

Jätä se tinderaddiktoitunut vässykkä! ilmiselvästi pahasti riippuvainen oman narsisminsa ruokkimisesta kiinnostunut idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et. Mä en todellakaan tapailisi ihmistä joka tapailee muitakin. Onpa ihana alku suhteelle jos toinen arpoo kenet näistä valitsisi...

Sitä arpomistahan se aina on - jatkaakok tapailua vai eikö jatka. Vaikka periaatteessa ymmärrän idean, että tapaillaan vain yhtä, niin elämä käy vähän lyhyeksi, jos tiputtaa kaikki muut treffipyynnöt heti, kun joku on suostunut käymään kahveilla - sitten tämän kanssa säädetään pari kuukautta ja deitti katoaa kuin tuhka tuleen. 

Ne muut tapailut lopetetaan sitten kun homma on edennyt pidemmälle. Lupaus mennä kahveille ei sisällä muuta kuin lupauksen mennä kahveille - ei edes toisen kupin kohdalla. 

Hyi. Ei kävisi mulle tuollainen. Mikä ihmeen kiire on saada joku? Vaan joku, ketä ei edes rakasta, joku joka oli suhtkoht paras muiden joukosta? Itse olin monta vuotta sinkkuna kunnes sattumalta tapasin mieheni jonka kanssa on oltu kohta 12 vuotta yhdessä. Rakkautta ensisilmäyksellä. Ei ihme että nykyään erotaan niin herkästi. Tämän jonkun suhteellisen ok:n tyypin kanssa väännetäään penskakin ja erotaan vauva-aikana. Ikävää touhua kaikille osapuolille. Eikö sinne treffeille voi lähteä sellaisen ihmisen kanssa josta alunperinkin TYKKÄÄ?

Kiire ja kiire - ja miten niin vain joku? Siksihän niitä useita tavataan, että löytyy se joku joka on erikoinen. Koska useimmat ihmiset eivät ole erikoisia, sen oikean etsimiseen nyt menee vähän aikaa. 

Mites nämä tykkäämiset syntyy, jos ei tutustumalla ihmisiin? Siinä sitten vasta ongelmissa ollaan, jos ajatellaan niin teinisti, että ensiksi ruvetaan tykkäämään ja sitten vasta tapailemaan. Toinen vaihtoehto on tapailla, että voidaan edes alkaa tykkämään - hemmetin vaikea nimittäin tykätä ihmisestä, jota ei ole koskaan tavannut. 

Onko treffailu sitten ainoa tapa tutustua ihmisiin? Ei todellakaan ole.

Tapoja voi olla monia -mutta ei se treffailusta tee sen väärempää tapaa. Ja jos puhutaan esim. nettitreffeistä, niin ei kai se voi olla muuta kuin tutustumista? Eli koko sokkotreffikulttuuri pitäisi samalla tuomita. 

Mutta jos puhutaan aikuisista ihmisistä, jotka usein vielä esim. ovat töissä aloilla, joissa on nais- ja miesenemistö, niin kyllä se tutustuminen vaatii aika usein treffailua - vaikka ihmisiin törmäilee, niin harvan kanssa nyt niin paljon viettää aikaa, että voi ruveta vahinogossa tykkäämään - jos toinen vaikuttaa kiinnostavalta, niin sitten sitä aikaa raivataan juuri tutustumiselle - eli mennään treffeille. Treffien jälkeen voidaankin olla tilanteessa, ettei mitään yhteistä löytynyt. Ja tämänkään ei pitäisi olla kenellekään ongelma - koska treffipyyntö ei ole lupaus mistään. 

Vierailija kirjoitti:

No et. Mä en todellakaan tapailisi ihmistä joka tapailee muitakin. Onpa ihana alku suhteelle jos toinen arpoo kenet näistä valitsisi...

Ei kannata käydä treffeillä, jos on niin huono itsetunto ettei kestä kilpailua. Pitää sitä nyt sen verran uskoa itseensä että kestää vertailun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita yhtä aikaa. Monille se on hämmentävää ja itse kuulun myös näihin. Ennen tällaisia tilanteita oli vain vähän, kun ihmiset tapasivat tansseissa tai kylänraitilla. Nettitreffit ovat tehneet tutustumisesta erilaista. 

Nykyään siis täytyy kestää enemmän epävarmuutta kuin ennen. Vasta kun tapailu on muuttunut seurusteluksi, voi odottaa, ettei seurustelukumppani tapaile muita. Siksi avoin keskustelu on entistäkin tärkeämpää. Sovitaan pelisäännöt, jotka sopivat molemmille. Muistan joskus ennen muinoin, että tapailu muuttui seurusteluksi pikkuhiljaa, eikä siitä edes tarvinnut erikseen keskustella. 

Vai niin, että tapailu ja seurustelu taas eri askissa. Siinä sitä vaan yritetään pitää jotakin porttia auki kaikkeen, että voidaan panna ketä lystää, kun vaan "tapaillaan", kyllä on naivia ja typerää touhua.

Niin, ne ovat kaksi eri asiaa, vallankin nykyään. Tietysti noin täytyykin olla. Ensin on tapailtava vailla mitään sitoumuksia, jotta voisi tietää, haluaako mitään vakavampaa. Nyt näiden kahden erottaminen on entistä tärkeämpää, koska ihmiset etsivät niin monenlaisia asioita yhdessäololta. Toiset etsivät vain seksiä, kevytsuhdetta, toiset hieman vakavampaa, toiset elämänkumppania. Pitää pitää kiinni siitä, mitä itse etsii, kertoa se toiselle ja jos tavoitteet eivät kohtaa, mennä eteenpäin. Omia arvoja ja tavoitteita ei pidä hylätä, jos toinen haluaa jotain muuta, silloin pitää jatkaa matkaa kohti uusia ihmisiä. 

Minuakin ärsyttää ihmisten sitoutumiskammo. Kai jotkut kuvittelevat, että aina tulee parempia vaihtoehtoja. Siinä jää vaan kokonaan ilman kunnollista luottamukseen perustuvaa suhdetta kun aina tähyää jo muita saaliita.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne siis se, että kahdet treffit takana ja kävi ilmi, että mies käyttää edelleen Tinderiä. Olenko minä vaan liian vanhanaikainen, kun en tykkää?

Et todellakaan ajattele vanhanaikaisesti vaan nykyaikaisesti.

70 tai 80 luvulla ei ollut tinderiä saati nettiä.

Ainoa sinnepäin oli laittaa ilmoitus suosikkiin tai vanhemmat ihmiset käyttivät Hesarin genkilökohtaista palstaa.

Asuin 18 vuotiaana pikkukaupungissa itärajalla, toki sinne muuttaessani olin jo ihan erilailla kokenut kuin nykyteinit.

En itse osannut edes hermostua, jos tapasin viime viikon treffini toisen naisen kanssa iltaa viettämässä.

Ei minulla niin vientiä ollut, mutta vanhempi veli muutti sinne töihin ja asui aluksi minun luonani, niin hänellä saattoi olla sovittu tapaaminen neljänkin naisen kanssa samana päivänä. Yhden kanssa ruokatunnilla pelasi tennistä, yhden vei syömään, kolmannen elokuviin ja neljännen yökerhoon. Parasta tässä että saattoi yökerhosta poistua vielä viidennen kanssa.

No tuo ei ollut silloinkaan ihan normaalin kirjoissa olevaa käytöstä, mutta pyöritti todellakin puoltatusinaa naista kerralla ja kirjeitse vielä enemmän. Setti kyllä muuttui koko ajan, niin pieni paikka oli.

Eli en minä muuta yrittänyt sanoa, kuin että 40 vuotta sitten deittailu oli monella muullakin moniajoa, jos juutuit yhteen niin muut ajattelivat että olet rakastunut ja jo mennyttä markkinoilta.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää ihmisten sitoutumiskammo. Kai jotkut kuvittelevat, että aina tulee parempia vaihtoehtoja. Siinä jää vaan kokonaan ilman kunnollista luottamukseen perustuvaa suhdetta kun aina tähyää jo muita saaliita.

Tuohon liittyy se, että kun pitkään asuu yksin ja vain tapailee ketä milloinkin, ei enää kykenekään sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen. Niin moni sanoo tarvitsevansa paljon omaa aikaa ja yksinoloa. Ok. Mutta ihminen ei kehity, ellei joudu haastamaan itseään ja muuttamaan tottumuksiaan. Vaikeaa se voi olla aluksi. Itse ainakin, vaikka pidänkin yksinolosta ja omasta rauhasta, olisin valmis kokeilemaan oikeaa parisuhdetta, jossa asutaan ja ollaan yhdessä. Suhteen arkipäiväistymisen uhallakin. Niin paljon jää kokematta, jos ei sitä eläissään uskalla kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan tätä nykyaikaa, kun treffailukin on niin pinnallista. Ei tällainen herkkis taida enää sopia näihin kuvioihin. Ap

Sama täällä. Mä en ymmärrä miten joku voi tapailla useampaa samaan aikaan. Minusta yksi riittää.

Minulle asia on päivänselvä. Ensimmäisillä treffeillä katsotaan, onko kemiaa ja kiinnostusta jatkaa. Jos on, niin silloin keskityn tähän ihmiseen ja muita ei tapailla. Jos kiinnostusta ei ole riittävästi, muiden tapailemista jatketaan.

Muiden tapailu kertoo minulle siis siitä, että vakavaa kiinnostusta ei ole. Siihen loppuu siis se tapailu.

[/quote]Tuohon liittyy se, että kun pitkään asuu yksin ja vain tapailee ketä milloinkin, ei enää kykenekään sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen. Niin moni sanoo tarvitsevansa paljon omaa aikaa ja yksinoloa. Ok. Mutta ihminen ei kehity, ellei joudu haastamaan itseään ja muuttamaan tottumuksiaan. Vaikeaa se voi olla aluksi. Itse ainakin, vaikka pidänkin yksinolosta ja omasta rauhasta, olisin valmis kokeilemaan oikeaa parisuhdetta, jossa asutaan ja ollaan yhdessä. Suhteen arkipäiväistymisen uhallakin. Niin paljon jää kokematta, jos ei sitä eläissään uskalla kokeilla.[/quote]

Nyt olet aivan hakoteillä. Ei oman tilan ja yksinolon tarve liity treffailuasiaan tai sitoutumiskammoon mitenkään, vaan ovat aivan eri asioita. Introvertit tarvitsevat yksinoloaikaa akkujen latautumiseen, mutta ei se kerro vielä mitään siitä, haluaako sitoutua suhteeseen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuohon liittyy se, että kun pitkään asuu yksin ja vain tapailee ketä milloinkin, ei enää kykenekään sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen. Niin moni sanoo tarvitsevansa paljon omaa aikaa ja yksinoloa. Ok. Mutta ihminen ei kehity, ellei joudu haastamaan itseään ja muuttamaan tottumuksiaan. Vaikeaa se voi olla aluksi. Itse ainakin, vaikka pidänkin yksinolosta ja omasta rauhasta, olisin valmis kokeilemaan oikeaa parisuhdetta, jossa asutaan ja ollaan yhdessä. Suhteen arkipäiväistymisen uhallakin. Niin paljon jää kokematta, jos ei sitä eläissään uskalla kokeilla.

Nyt olet aivan hakoteillä. Ei oman tilan ja yksinolon tarve liity treffailuasiaan tai sitoutumiskammoon mitenkään, vaan ovat aivan eri asioita. Introvertit tarvitsevat yksinoloaikaa akkujen latautumiseen, mutta ei se kerro vielä mitään siitä, haluaako sitoutua suhteeseen vai ei.

Kirjoitin: "...ei enää kykenekään sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen". Siis sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen.

Mitä tarkoitat hakoteillä olemisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita yhtä aikaa. Monille se on hämmentävää ja itse kuulun myös näihin. Ennen tällaisia tilanteita oli vain vähän, kun ihmiset tapasivat tansseissa tai kylänraitilla. Nettitreffit ovat tehneet tutustumisesta erilaista. 

Nykyään siis täytyy kestää enemmän epävarmuutta kuin ennen. Vasta kun tapailu on muuttunut seurusteluksi, voi odottaa, ettei seurustelukumppani tapaile muita. Siksi avoin keskustelu on entistäkin tärkeämpää. Sovitaan pelisäännöt, jotka sopivat molemmille. Muistan joskus ennen muinoin, että tapailu muuttui seurusteluksi pikkuhiljaa, eikä siitä edes tarvinnut erikseen keskustella. 

Vai niin, että tapailu ja seurustelu taas eri askissa. Siinä sitä vaan yritetään pitää jotakin porttia auki kaikkeen, että voidaan panna ketä lystää, kun vaan "tapaillaan", kyllä on naivia ja typerää touhua.

Mikäs sinä olet muille sanomaan mikä on oikein tai väärin? Kai nyt aikuiset ihmiset saavat toimia miten haluavat?

Nussi vaikka naapurin koiraa ja petä aiemmin nussimaasi naapurin mirkkua sen koiran kanssa. Niinpä niin, tee ihan mitä huvittaa ilman mitään moraalikäsitystä.

Mutta älä yritä nussia ihmisiä, joilla on moraali. Ei siinä ole mitään ongelmaa, jos te "moniavioiset"

"tapailette" ristiin toisianne. hah hah, säälittävää läheisriippuvuutta, ette vaan osaa olla yksin.

 

Wau! hienosti argumentoitu... Tiedoksesi, kaikilla ihmisillä on moraali, tosin jokaisella omanlaisensa.

Kaikila ihmisillä ei ole moraalia, sinä olet tyhmä ja naivi, hyväuskoinen hölmö, luultavasti joku kokoomuslainen sairaanhoitaja, eli "porvarityöläinen"

Siis sinun käsityksesi asioista on se ainoa oikea? Älä unta näe, moraali ei ole mikään yleinen ja yhtäläinen asia, vaan jokainen luo omansa. Tuleeko sinun moraalisi kenties Jeesukselta, kun et osaa itse ajatella omilla aivoillasi? Jos sinua kauhistuttaa se, että muut aikuiset sinkut harrastavat seksiä keskenään ennen avioliittoa, se on sinun ongelmasi, mutta mitään väärää siinä ei ole. Ihme änkyrä. Oletko itse jäänyt ilman ja siksi katkera, vai oletko jumissa onnettomassa liitossa?

Olen huomannut että nykypäivänä on mahdottomuus löytää miestä joka haluaisi vakiintua tänä Tinderin aikakaudella. Miksi tyytyä yhteen karkkiin kun voi saada koko pussin- ajatusmaailma. T. Luovuttanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan tätä nykyaikaa, kun treffailukin on niin pinnallista. Ei tällainen herkkis taida enää sopia näihin kuvioihin. Ap

Sama täällä. Mä en ymmärrä miten joku voi tapailla useampaa samaan aikaan. Minusta yksi riittää.

Ei todellakaan ole nykyajan touhua tuo useamman tapailu samaan aikaan. 70 ja vielä 80 luvulla tapailtiin yleisesti useampia samaan aikaan, vasta kun oli kihlasormus sormessa tapailtiin vain yhtä. Joillakin suosituimmilla kalenteri muistutti suunnilleen lukujärjestystä.

Nykyaika on erittäin paljon konservatiivisempi verrattuna aikaan ennen AIDSia.

t neitsyt vuoteen 1977

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää ihmisten sitoutumiskammo. Kai jotkut kuvittelevat, että aina tulee parempia vaihtoehtoja. Siinä jää vaan kokonaan ilman kunnollista luottamukseen perustuvaa suhdetta kun aina tähyää jo muita saaliita.

Tuohon liittyy se, että kun pitkään asuu yksin ja vain tapailee ketä milloinkin, ei enää kykenekään sitoutumaan niin, että muuttaisi jonkun kanssa yhteen. Niin moni sanoo tarvitsevansa paljon omaa aikaa ja yksinoloa. Ok. Mutta ihminen ei kehity, ellei joudu haastamaan itseään ja muuttamaan tottumuksiaan. Vaikeaa se voi olla aluksi. Itse ainakin, vaikka pidänkin yksinolosta ja omasta rauhasta, olisin valmis kokeilemaan oikeaa parisuhdetta, jossa asutaan ja ollaan yhdessä. Suhteen arkipäiväistymisen uhallakin. Niin paljon jää kokematta, jos ei sitä eläissään uskalla kokeilla.

Tämä on ihan totta. Kun on vuosia asunut yksin, on rakentanut itselleen mieluisan kodin sekä elintavan, joka sopii itselle erinomaisen hyvin. Jos sitten muuttaa toisen kanssa yhteen, on ensimmäisenä luovuttava omasta fyysisestä tilastaan. On tyhjennettävä kaappeja, jotta toinen saa omia tavaroitaan mahtumaan. Osa toisen tavaroista voi olla sellaisia, joita ei kotiinsa edes haluaisi, mutta niitä on pakko sietää, koska ne ovat toiselle tärkeitä. Sen jälkeen on päätettävä, kumman tavaroita pidetään ja kumman tavaroista luovutaan. Pesukone, sohva, sänky, telkkari, kahvinkeitin, mikro jne jne. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että eron sattuessa se, jonka tavarat annetaan pois, joutuu ostamaan itselleen uudet. Tälläkin palstalla ja muuallakin somessa saa aika usein lukea, miten eron jälkeen ei ole ollut juuri muuta kuin tuulen huuhtoma perse ja hammasharja, kun on erottu. Edessä voi olla taloudellisesti merkittäväkin investointi vuokratakuiden lisäksi, kun joutuu hankkimaan kaikki perustavikkeet uudelleen. 

Fyysisen tilan lisäksi on luovuttavat henkisestä tilastaan. Vaikka toinen ei rajoittaisikaan tekemisiä, on toinen silti aina otettava kuitenkin huomioon. Toisen mielialat vaikuttavat myös omiin mielialoihin esim kun tulet intoa puhkuen iloisena töistä kotiin, toinen voikin olla siellä jo valmiiksi naama norsunvitulla. Heippa vaan into ja iloisuus. Tai haluaisit kutsua ystäviäsi viikonloppuna iltaa istumaan, mutta puolisosi ei halua. Koska kotisi on nyt myös puolisosi koti, et kutsu ystäviäsi. 

Ikuisuuskysymyksenä voi mukaan astua myös raha ja rahankäyttötavat. Vaikka kummankin tulot olisivatkin samaa suuruusluokkaa, voikin puoliso pitää rahan käyttämistä ravintola-aterioihin tai ulkomaanmatkoihin tuhlaamisena ja niinpä joko menet yksin tai teet kuten toinen haluaa. Toisella taas voi rahaa mennä pelaamiseen ja harrastuksiin, vaikka jääkaapissa ei olisi kuin valo. 

Kotityöt ja niiden jakautuminen tasan ilmenee yleensä vasta sitten, kun ollaan jonkin aikaa asuttu yhdessä. Vuorokausirytmit voivat olla erilaisia. Myös monet arjen tavat - kuten vaikkapa syödäänkö keittiössä, olohuoneen sohvalla vai sängyssä - saattavat olla hyvinkin erilaisia. 

Jotta haluaisi luopua hyvin monesta itselleen mukavasta ja/tai tärkeästä asiasta muuttamalla toisen kanssa saman katon alle, pitää toisen kanssa elämisen ylittää reippaasti luopumisesta ja yhdessä asumisesta aiheutuva harmi. Jos näin ei ole, on ihan järkevääkin olla muuttamatta yhteen. Mikäli on jo aiemmin ollut parisuhteessa, nämä yhdessä asumisen negatiiviset vaikutukset ovat jo tuttuja eikä välttämättä halua muuttaa ihanaa ja toimivaa seurustelusuhdetta parisuhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Monet tapailevat useita yhtä aikaa. Monille se on hämmentävää ja itse kuulun myös näihin. Ennen tällaisia tilanteita oli vain vähän, kun ihmiset tapasivat tansseissa tai kylänraitilla. Nettitreffit ovat tehneet tutustumisesta erilaista. 

Nykyään siis täytyy kestää enemmän epävarmuutta kuin ennen. Vasta kun tapailu on muuttunut seurusteluksi, voi odottaa, ettei seurustelukumppani tapaile muita. Siksi avoin keskustelu on entistäkin tärkeämpää. Sovitaan pelisäännöt, jotka sopivat molemmille. Muistan joskus ennen muinoin, että tapailu muuttui seurusteluksi pikkuhiljaa, eikä siitä edes tarvinnut erikseen keskustella. 

Olen nettideittaillut vuosia ja tapaillut aina monia samaan aikaan. Kaksi kertaa sieltä joukosta valikoitui sellainen jonka kanssa suhde eteni seurusteluksi. Ikinä asiasta ei keskusteltu, kai se oli itsestään selvää molemmille jossain vaiheessa että nyt ollaan yhdessä. Poistin nettideittiprofiilini enkä edes käynyt vahtimassa, onko mies tehnyt samoin. Enkä kysynyt asiasta.

Jos 5 treffien jälkeen käyttää vielä, kysyisin asiasta.