Lue keskustelun säännöt.
Onko nuorten vanhempien elämä oikeasti tällaista?
22.08.2016 |
Mieheni ja minä olemme 29-vuotiaita, joten emme koe olevamme ns. nuoria vanhempia vaan ihan aikuisen ikäisiä. Ulkonäöltämme valitettavasti näytetään paljon nuoremmilta mitä ollaan ja tämä aiheuttaa useita ikäviä tilanteita.
-Kun olin raskaana ja asiakaspalvelutyössä, minulta kysyttiin, oliko vahinko ja ollaanko oltu edes kahta vuotta yhdessä "poikaystäväni" kanssa. (Ollaan kylläkin ihan aviopari ja 11 vuotta yhdessä).
-"Onko sulla muka alkanut jo kuukautiset kun nyt jo odotat" (jonkun idiootin suusta)
-"Oletko tyttöparka vielä kahtakymmentäkään! Onko isä vielä kuvioissa?"
-"Harmittaako kun jäi opiskelut opiskelematta ja maailmaa näkemättä?" (Mulla ylempi amk tutkinto, lisäksi yliopistossa kieliä jne, matkustellut yli 25 maassa)
Näiden moukkamaisten taivastelujen lisäksi tuijottelua, törkeän huonoa asiakaspalvelua (tänään apteekissa yritti väkisin kaupata mulle halvinta tuotetta, vaikken sitä halunnut, mutta kun luuli taas teiniksi, life-myymälässä mieheni meni hakemaan yhtä tiettyä luontaistuotetta, jota lapselle on annettu ja joka auttaa hänen iho-ongelmaansa, mutta myyjä oli väkisin tyrkyttänyt jotain jauhetta ja sanonut, että kyllä sekin alas menee et se on vain meidän vanhempien asenteesta kiinni jne.
Ihan hirveetä. Kohdellaan kuin teinivanhempua, vaikkei sellaisia olla. Kaikki sympatiat oikeille teinivanhemmille/nuorille vanhemmille.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Olen näköjään tähän mennessä tämän ketjun vanhus :) , 37v, mutta ilmeisesti pienen kokoni takia monien vanhempien ihmisten mielestä näytän parikymppiseltä. Ihan tuttuja juttuja mitä muut olette kertoneet.
Vähän aikaa sitten olin ostamassa kolme lastani mukanani pyykkikonetta. Myyjä herra väen väkisin tuputti myymälän edullisinta konetta, itse olin kiinnostunut pyykkikoneesta joka oli tuplasti kalliimpi. Olin tutustunut kyseiseen malliin jo etukäteen ja se oli se minkä halusin. Lopulta myyjä sanoi lempeästi hymyillen
sellaisella isällisellä "ymmärätkö nyt tyttö rakas" -äänellä pyykkikoneen hinnan verrattuna siihen halvempaan. Ensin ajattelin, että kävelen kaupasta ulos ja ostan muualta, mutta kovempi näpäytys kauppiaalle taisi olla maksaa kone heti ja tilata vielä kotiinkuljetus.
Näille myyjille on vain yksi vastaus : "Tiedän kyllä hintaeron ja tiedän, että kalliimmassa koneessa on parempi X, X ja X. Mutta sinä et nyt taida ymmärtää, että tienaan kolme kertaa sen mitä myyjä tällaisessa kaupassa, joten joko suostut myymään sen minulle käteismaksulla alennusprosentteineen ja saat pientä palkanlisääkin tai sitten vaihdan kauppaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 26 kun sain esikoiseni ja kerran bussissa kuulin kuinka kaksi vanhempaa naista keskustelivat iästäni ja päivittelivät kuinka noita teiniäitejä on niin paljon. Koulut kuitenkin käyty ja työpaikka jne. Olen varmaan vanhentunut lapsen myötä kun nyt 28-vuotiaana ja toista lasta odottaessani en ole enää kuullut moisia juttuja. :D
Sain meidän lapsen ollessani 23-vuotias yliopisto-opiskelija ja usein liikuin lapsen kanssa kahdestaan ollessani äitiyslomalla ja olettamus ihmisillä oli aina, että olen yksinhuoltaja. Ja on usein vieläkin. Ilmeisesti mulla on muuten vaan sormukset vasemmassa nimettömässä? Lapsi aloitti ensimäisen luokan juuri ja kyllä mun nuoruuttani hämmästellään ja voivotellaan, että on varmasti rankkaa olla pienituloinen yh. Okei, mun mies on paljon työmatkoilla, joten on välillä rankkaa olla yksin. En ole pienituloinen, eikä ole mieskään. Työvaatteet vaan vaihtuvat usein huppariin, farkkuihin ja consseihin vapaa-ajalla, se varmaan antaa musta nuoremman kuvan ja luo tietysti mielikuvaa pienistä tuloista.
Buhuu. "Siis tosi ärsyttävää, että mä näytän niin nuorelta ja fressiltä!" On teillä ongelmat. Eiköhän ongelma korjaannu ihan itsestään ja takaan, että tulette kaipaamaan näitä ongelmallisia aikoja.
samassa veneessä ollaan.. Olin kolmannen lapsen kanssa kaksistaan kaupassa kun pienikokoinen tyttöni oli 5kk. Joku muori tuli kysymään et tullaanko suoraan sairaalasta? Kun vastasin et ei, hän on jo 5kk niin tuli sellainenkin valitusryöppy etten tiedä mitään kun oon typerä teini (olin jo 34v!!!)
esikoistani odottaessani kaupungilla huudeltiin perään juuri että en varmasti tiedä edes lapsen isää, kaikki kakarat kans saa kakaroita ym ja oli silloin 26v!! 8vuotta parisuhdetta takana....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyylisiin kokemuksiin olemme mekin törmänneet. Itse olin esikoiseni saadessani 24-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Naimisissa olimme tuolloin olleet jo kuusi vuotta. Miehelläni oli jo tuolloin kaksi korkeakoulututkintoa eri aloilta ja 100 000€ vuositulot. Itse olin myös yliopistosta jo valmistunut, mutten sillä hetkellä ollut töissä. Nyt olemme 27 v. ja 32 v., molemmilla on hyvät työpaikat, lapsia on kaksi, on vuosi sitten valmistunut 300 neliön omakotitalo ja uusi auto, mutta nämähän asiat eivät päälle päin näy. Ulkopuoliset, tuntemattomat ihmiset näkevät vain nuorennäköiset (emme polta tai juo, olemme hoikkia, mieheni on aina ollut baby face) vanhemmat, joten ensimmäiset ajatukset ovat, että olemme jotain 20-vuotiaita. Kuinka vastuutonta hankkia lapsia noin nuorena, kun ei ole mitään omaisuuttakaan kertynyt vielä, jne.
Mä olen 36 ja mua usein luullaan lapseni (13v) siskoksi. Se on kyllä tällä iällä ihan imartelevaa, mutta se taas ei, kun puhutaan ja kohdellaan kuin pikkutyttöä. Todella usein mulle puhutaan kuin olisin ihan kokematon tyttö ja niin kuin en tietäisi mistään mitään.
Mutta sellaista negatiivista supatusta ja teiniäitiyden kritisoimista en onneksi ole kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Minä sain lapseni 19- ja 21-vuotiaana, enkä saanut koskaan mitään negatiivista kohtelua. Johtuneekohan osin siitä etten koskaan ole ollut kovin teinimäisen tyylinen vaan semmoinen jakkupukutäti olin jo nuorena, vielä enemmän parikymppisenä kuin nyt kolmevitosena...
1978 kirjoitti:
Buhuu. "Siis tosi ärsyttävää, että mä näytän niin nuorelta ja fressiltä!" On teillä ongelmat. Eiköhän ongelma korjaannu ihan itsestään ja takaan, että tulette kaipaamaan näitä ongelmallisia aikoja.
Mielestäni nämä kertomukset kertovat pikemminkin siitä, että nykyään jostain ihmeen syystä on oletus se, että lapsia hankitaan vasta yli 30-vuotiaina, ja että sitä aiemmin lapsia saavat ovat monien mielestä automaattisesti jotain ongelmatapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huhhuh!
Mä olin 24 ja naimisissa ja töissä kun sain meidän ekan ja kun hän oli 2v valmistuin yliopistosta.
Nyt alakoulussa ollessaan hän on sanonut painokkaasti, että ONNEKSI sä äiti olet vielä nuori, jollain mun luokkakaverilla on ihan sairaan vanhat vanhemmat. Se olisi ihan hirveää!Meillä taas lapset on olleet tismalleen toista mieltä. He ovat todenneet, että onneksi heillä on vanhusvanhemmat, jotka voivat opiskelemaan lähteville lapsille ostaa yksiöt Helsingin keskustasta, koska omat asuntolainat on aikaa sitten maksettu ja tulot on sitä luokkaa, että ei ihmeemmin ole tarvinnut säästellä. Lisäksi vanhoissa vanhemmissa on sekin hyvä puoli, että kun näiden vanhemmat kuolevat, niin perintö voidaan siirtää suoraa lapsille. Rahaa kun ei itse tarvita.
Kuulostaa jotenkin surulliselta, että ainoa posiivitinen asia, jotka lapset iäkkäämmissä vanhemmissaan näkee, on raha. Ovatko nämä niitä lapsia, jotka tällä palstalta kirjoittavat jo odottavansa vanhempiensa kuolemaa ja perintöään? Asiahan ei varmasti ole näin, eikä todellista kuvaa perheestä voi tuosta tekstistä päätellä, mutta jotenkin oli niin rahapainotteista luettavaa. Kyllä iäkkäissä vanhemmissa on oltava muitakin hyviä puolia, kuin pelkkä taloudellinen hyöty.
Onko tässä joku maantieteellinen ero, kun en ole tuollaista huomannut? En yleensä ymmärrä, millainen ihminen voi puhua kuukautisista täysin vieraalle asiakaspalvelijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan omana kouluaikana, että kaverit olivat kateellisia minulle siitä, että minulla oli niin nuori äiti. Toiset olivat perheidensä kuopuksia ja vanhemmat jo isovanhempi-iässä, ja vanhimmat sisarukset jokseenkin äitini ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Toi on varmaa mun tulevaisuus koska oon parikymppinen ja näytän n.15-vuotiaalta. Jotkut kai luulleet vähän päälle 10-vuotiaaksi.oon aika lapsenomainen ääneltä ja olemukselta ja häiritsee paljon :( tää aiheuttaa aika noloja tilanteita.just yhtenäpäivänä mun oletettiin olevan yläasteella ja kun tuli ilmi et oon amk:ssa niin tunnelma oli aika jäätävä.
Mun mielestä ei oo kenelläkään oikeutta ulkonäön perusteella tehdä johtopäätöksiä mutta Suomessa ilmeisesti pitäis jo parikymppisenä olla rupsahtanut jotta voisi olla vakavasti otettava.paljon jaksamisia!
mulla sama juttu, on luultu n. 15-17 vuotiaaksi (myös parikymppinen). Mistä lie johtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä joku maantieteellinen ero, kun en ole tuollaista huomannut? En yleensä ymmärrä, millainen ihminen voi puhua kuukautisista täysin vieraalle asiakaspalvelijalle.
Luulen että on, tai tuskin maantieteellinen, vaan paikkakunnan asukaslukuun liittyvä... Pienillä paikkakunnilla tupataan takertumaan toisten asioihin, isoissa kaupungeissa tuskin niin kiinnitetään huomiota muiden tekemisiin tai ainakin osataan pitää mölyt mahassa?
Terveisin se pyykkikoneen ostanut 37-vuotias. Asukkaita n.10 000.
Vierailija kirjoitti:
Samantyylisiin kokemuksiin olemme mekin törmänneet. Itse olin esikoiseni saadessani 24-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Naimisissa olimme tuolloin olleet jo kuusi vuotta. Miehelläni oli jo tuolloin kaksi korkeakoulututkintoa eri aloilta ja 100 000€ vuositulot. Itse olin myös yliopistosta jo valmistunut, mutten sillä hetkellä ollut töissä. Nyt olemme 27 v. ja 32 v., molemmilla on hyvät työpaikat, lapsia on kaksi, on vuosi sitten valmistunut 300 neliön omakotitalo ja uusi auto, mutta nämähän asiat eivät päälle päin näy. Ulkopuoliset, tuntemattomat ihmiset näkevät vain nuorennäköiset (emme polta tai juo, olemme hoikkia, mieheni on aina ollut baby face) vanhemmat, joten ensimmäiset ajatukset ovat, että olemme jotain 20-vuotiaita. Kuinka vastuutonta hankkia lapsia noin nuorena, kun ei ole mitään omaisuuttakaan kertynyt vielä, jne.
Saanut lapsen 24-vuotiaana ja jo ennen sitä valmistunut yliopistosta? Maisterintutkinto kestää yleensä 6 vuotta ja lukiosta valmistuvat on tai täyttää yleensä 19 vuotta. Kuulostaa väritetyltä jutulta.
Vierailija kirjoitti:
Samantyylisiin kokemuksiin olemme mekin törmänneet. Itse olin esikoiseni saadessani 24-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Naimisissa olimme tuolloin olleet jo kuusi vuotta. Miehelläni oli jo tuolloin kaksi korkeakoulututkintoa eri aloilta ja 100 000€ vuositulot. Itse olin myös yliopistosta jo valmistunut, mutten sillä hetkellä ollut töissä. Nyt olemme 27 v. ja 32 v., molemmilla on hyvät työpaikat, lapsia on kaksi, on vuosi sitten valmistunut 300 neliön omakotitalo ja uusi auto, mutta nämähän asiat eivät päälle päin näy. Ulkopuoliset, tuntemattomat ihmiset näkevät vain nuorennäköiset (emme polta tai juo, olemme hoikkia, mieheni on aina ollut baby face) vanhemmat, joten ensimmäiset ajatukset ovat, että olemme jotain 20-vuotiaita. Kuinka vastuutonta hankkia lapsia noin nuorena, kun ei ole mitään omaisuuttakaan kertynyt vielä, jne.
Tuliko elvikselle parempi olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samantyylisiin kokemuksiin olemme mekin törmänneet. Itse olin esikoiseni saadessani 24-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Naimisissa olimme tuolloin olleet jo kuusi vuotta. Miehelläni oli jo tuolloin kaksi korkeakoulututkintoa eri aloilta ja 100 000€ vuositulot. Itse olin myös yliopistosta jo valmistunut, mutten sillä hetkellä ollut töissä. Nyt olemme 27 v. ja 32 v., molemmilla on hyvät työpaikat, lapsia on kaksi, on vuosi sitten valmistunut 300 neliön omakotitalo ja uusi auto, mutta nämähän asiat eivät päälle päin näy. Ulkopuoliset, tuntemattomat ihmiset näkevät vain nuorennäköiset (emme polta tai juo, olemme hoikkia, mieheni on aina ollut baby face) vanhemmat, joten ensimmäiset ajatukset ovat, että olemme jotain 20-vuotiaita. Kuinka vastuutonta hankkia lapsia noin nuorena, kun ei ole mitään omaisuuttakaan kertynyt vielä, jne.
Saanut lapsen 24-vuotiaana ja jo ennen sitä valmistunut yliopistosta? Maisterintutkinto kestää yleensä 6 vuotta ja lukiosta valmistuvat on tai täyttää yleensä 19 vuotta. Kuulostaa väritetyltä jutulta.
Maisterintutkinto kestää yleensä viisi vuotta. Toki sen voi suorittaa sitäkin nopeammin. Jos laiskottelee opintojen aikana ja tarkoituksena on lorvia yliopistolla niin pitkään kuin mahdollista, niin voi toki mennä kuusi vuotta tai pidempäänkin. Yliopistossa aloitin 19-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samantyylisiin kokemuksiin olemme mekin törmänneet. Itse olin esikoiseni saadessani 24-vuotias ja mieheni 29-vuotias. Naimisissa olimme tuolloin olleet jo kuusi vuotta. Miehelläni oli jo tuolloin kaksi korkeakoulututkintoa eri aloilta ja 100 000€ vuositulot. Itse olin myös yliopistosta jo valmistunut, mutten sillä hetkellä ollut töissä. Nyt olemme 27 v. ja 32 v., molemmilla on hyvät työpaikat, lapsia on kaksi, on vuosi sitten valmistunut 300 neliön omakotitalo ja uusi auto, mutta nämähän asiat eivät päälle päin näy. Ulkopuoliset, tuntemattomat ihmiset näkevät vain nuorennäköiset (emme polta tai juo, olemme hoikkia, mieheni on aina ollut baby face) vanhemmat, joten ensimmäiset ajatukset ovat, että olemme jotain 20-vuotiaita. Kuinka vastuutonta hankkia lapsia noin nuorena, kun ei ole mitään omaisuuttakaan kertynyt vielä, jne.
Saanut lapsen 24-vuotiaana ja jo ennen sitä valmistunut yliopistosta? Maisterintutkinto kestää yleensä 6 vuotta ja lukiosta valmistuvat on tai täyttää yleensä 19 vuotta. Kuulostaa väritetyltä jutulta.
Et ole vissiin koskaan kuullut, että yliopistosta valmistuu muutakin, kuin maistereita? Ennen oli varsin tavallistakin että suoritettiin vain alempi tutkinto, nykyään joku ihme olettamus, että kaikki ovat maistereita. Lisäksi esim farmaseutit valmistuvat yliopistosta ja koulutus kestää 3 vuotta.
Toisekseen maisterin tutkinnon pystyy helposti suorittamaan tuota kuuden vuoden aikaa nopeammin. Moni näin tekeekin, silloin ei opiskelu ole välttämättä niin syvällistä jos tarkoituksena on saada vain nopeasti paperit pihalle...
Vierailija kirjoitti:
Olin 20 kun lapsi syntyi. Neuvolantäti oletti automaattisesti, että olen tekemässä aborttia. Kolme käyntiä jouduin jankkaamaan ennenkun sain tädin vaihdettua. Päiväkodissa kaikki ongelmat jotka toin esille, laitettiin sen piikkiin että olen nuori hysteerinen äiti.
Tuollaisesta neuvolantädistä tekisin jo valituksen, yrittää painostaa aborttiin.
Ohis, olen yhtä iäkäs ja tytär 15, toisin kuin ensimmäisessä viestissäni väitin. Kai sitä vanhuuttaan (tai aamuaivoilla) laskeekin väärin :) - Itse en ole saanut "pikkuneitikohtelua" missään vaiheessa aikuisikääni, mutta samantyyppistä alentavaa "pikkurouvakohtelua" kyllä, etenkin rautakaupassa ja autovaraosaliikkeessä, ai kamaluutta. Ärsyttävää.-3.