Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. Ap

Olen päiväkodissa töissä. karkaavat lapset ovat todella harvinaisia, vielä harvinaisempia ovat ne jotka houkuttelevat kaverin mukaan. Jotta karkaamisia ei tapahdu edes silloin harvoin tulee minun ulkona valvoa koko ulkoulualuetta. En voi istua hiekkalaatikon reunalla leikkimässä ja samalla suunnata katsella koko alueeseen. Turvallisuuden takia minä seison ja hoidan valvontaa. Tulee muuten monelle vanhemmalle yllätyksenä miksi en voi kääntää selkääni lapsiryhmälle. En aktivoi koska lapsilla täytyy olla joskus hetki että he itse keksivät leikit ja saavat niitä toteuttaa. Työkaverin kanssa rupattelu on yleensä suunnittelua. Mietimme seuraavan viikon ohjelmaa, työvuoroja, kädentaitoja jne.

Kohta on kukkahattuiset oven takana kertomassa mikä on lapsellesi parasta... Tai sitten eivät kerro mutta jos et toimi lapsen edun mukaisesti alkavat puuhailla selkäsi takana. Näin ainakin Espoossa:) 

Minulla on myöskin "ujo" ja helvetin älykäs erityinen. Ihan normiluokalla erityisryhmistä "vapauduttuaan". Psykologin suosituksesta aloitti normikoulussa koska oppi lukemaan ja laskemaan 5-vuotiaana. Jääkaappimagneeteilla kirjoitti jääkaapin oveen 3-vuotiaana "isi". 

Riippuu niin lapsesta, toivottavasti näet ja arvostat lastasi ihan omana itsenään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällainen erityislapsi oli koko ala-asteen poikani tavallisella luokalla. Äänekäs adhd tällä lapsella. Muiden oppiminen oli vaikeaa koska tämä lapsi häiriköi koko ajan. Sekä muut lapset että tämä erityislapsi olisi hyötynyt siitä että tämä lapsi olisi siirtynyt pienempään luokkaan missä osataan yksilöllisemmin ottamaan huomioon lapsen tarpeet. Joulujuhlat ja kevät juhlat oli yhtä myötähäpeää tämän lapsen ja hänen vanhempiensa vuoksi. Huutamista, tavaroiden heittämistä ja räpläämistä. Jotain oli pakko meuhkata joka kerta kun jonkun lapsi sai vuoron käydä hakemassa todistuksensa. Tee lapsellesi ja muiden lapselle palvelus, siirrä lapsi erityisryhmään jos niin ehdotetaan.

Nyt ei ole kyse erityislapsesta. Add tai siis tarkkavaisuushäiriö ei lääkärien mukaan ole kyseessä. Epäilimme itsekin sitä mutta näin ei nyt vaan ole tällä kertaa. Ap

Toki ihan terveenkin lapsen saa käyttäytymään sairaalla tavalla jos kotioloissa on vikaa. Keneltäs teidän lapsenne on sen aggressionsa oppinut?

Vierailija kirjoitti:

Ihan tässä tulee mieleen, että voi olla jotain muutakin, mitä lapsi oireilee. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vanhempi pontevasti näyttää tutkimuksissa, että lapsen kehitys on normaalin rajoissa. Joo. Mutta syynä uhmakkuuteen, vetäytyvyyteen tai mihin nyt sitten ikinä siellä päiväkodissa onkin kiinnittynyt se huoli, onkin perheväkivalta tai jokin muu ongelma kotona, jota lapsi oirehtii käytöksellään. Ei ihme, ettei haluta lasta leimata erityispäiväkotiin, eikä oikeen istu diagnoositkaan. Vanhemmalla saattaa itsellään olla myös käytöspulmaa tai persoonallisuushäiriötä sillä tasolla, että sitä on vaikea ottaa haaviin lasussakaan. Eli ei varsinaisesti voida osoittaa kodin seinien ulkopuolella, mikä mättää, mutta lapsella on aika heikot mahdollisuudet saada normaali kasvuympäristö:/ En puhu ympäripyöreitä. Yksi hullu tappoi lopulta tämän lapsensa.

Hieman naurattaa tuo "vanhempi pontevasti näyttää tutkimuksissa..." Siis mitä näyttää ja miten? Et ole oikein ajan tasalla to ne tutkimukset ihan niin mene että vanhempi siinä vieressä muikeana että "kyllä meidän Erkki osaa sitä ja tätä" Kyllä sitä lasta testataan niin että vanhempi ei ole edes samassa huoneessa. Vai luuletko että joku alle kouluiäinen voidaan manipuloida testeihin niin että "kuule Erkki ole nyt normaalimpi mitä tavallisesti jotta susta ei saada väärää diagnoosia"

Miksi muut ihmiset esim. päiväkodin henkilöstö usein niin "pontevasti" luo omia mielikuvia ja olettamulsiasiitä minkälaiset lapsen kotiolot ovat tsj mikä on kasvatuksessa pielessä. Onko esim. ADHD tai muiden neurologisten häiriöiden tuntemus niin huonoa näillä ammattilaisilla etä lähes aina ensin ainakin yritetään kehitellä jotain jänniä tarinoita ja kuvitelmia lapsesta ja kotioloista. On se niin jännää mutta ymmärrän mistäs sitä muuten saisi hieman potkua siihen tasapaksuun hommaan. Ja sori kirjoitusvirheet. Huono känny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Muiden lasten yllyttäminen hölmöyksiin ei ole sosiaalista lahjakkuutta. Toivottavasti saatte jostain apua, ja joku taho selventää sinulle mitä ovat sosiaaliset taidot ja mihin niitä tarvitaan.

Mutta mitä ihan itse asiaan tulee, niin nykyään ei ole varsinaisia erityisryhmiä. Todennäköisesti teille on suositeltu ryhmää/päiväkotia, jossa on erityislapsia, ja jossa on myös mitoitettu lapset sen mukaan. 

Mitäs ap, jos jäisit vaikka töistäs pois kotiin hoitamaan sitä lastasi, kun tuntuu, että lapsesi on mielestäsi ihan normaali, mutta kurjat päiväkotitätit vain haluaa siitä eroon. Toistaiseksi ei ole paljastunut, että kotona olisi mitään ongelmia. Miten olis, kotihoito ja kotiopetus kouluikään päästyä? Ei olisi vaaraa erityisryhmistä ja -luokista ja kaiken maailman epäpätevistä ammattikasvattajista.

Usein noin käyttäytyvän lapsen vanhemmalla tai vanhemmilla on itsellään ongelmia impulsiivisuuden ja itsehillinnän kanssa, joten mistäpä lapsikaan sitten niitä taitoja omaksuisi.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteista mutta kukaan ei nyt tunnu ymmärtävän mistä tässä kaikessa on kyse. Eli väännetään rautalangasta tämä vielä kerran:

Lapsemme vaihtoi yksityisestä hoitopaikasta kunnalliseen päiväkotiin vuoden alussa itsestään riippumattomista syistä. Tässä päivähoitopaikassa kaikki sujui hyvin.

Neuvolasta oli jo aikaisemmin ohjattu lisätutkimuksiin (neurologia, psykologia) vanhempien pyynnöstä, koska lapsi on uhmakas ja omapäinen. Tutkimuksissa kaikki oli hyvin, lapsi on motorisesti ja kognitiivisesti ikäistään kehittyneempi, keskittymiskyky on hyvä jne jne. Syytä ei kontrolliin, koulukypsyyden arviointi normaalisti jne jne.

Jatkettiin jo aloitettua perheneuvolassa käyntiä.

Kerroin uudessa päiväkodissa, että käymme perheterapiassa. Kerroin myös neuropsykologisista tutkimuksista ja että kaikki on ok. Hyvin pien kuitenkin henkilökunta alkoi kysellä asiasta että eikö tosiaan ole diagnostisoitu sitä tai tätä, pitäisikö vielä tutkituttaa lisää. (Tästä syystä kysyin vaihtavatko päivähoito, neuvola ja terkkari tietoja.) Kerroin, että neuvolasta ei enää kirjoiteta lähetteitä, tätä ensimmäistäkin saimme todella vaatimalla vaatia.

Seuraavaksi henkilökunta alkoi puhua, että meidän pitäisi hakea lapselle paikkaa erityispäivähoidosta. Selvitin asiaa ja minulle sanottiin että turha toivo ellei diagnostisoitu. Samoin kuulemma erikoispäivähoidon ryhmät eivät tuskin sopisi lapsellemme, koska hänellä ei ole neuropsykologisia tai fysiologisia erityistarpeita. Tein kuitenkin hakemuksen avustajasta nykyiseen päiväkotiin vuodeksi, mikä kesäkuussa sitten hylättiin samoilla perusteilla (ei todettua erityistuen tarvetta tai sinne päin).

Samaan aikaan päiväkodissa jatkettiin hiostamista: lapsi ei kuulu tänne, hakekaa erityispäivähoitoon, viekää lapsi lääkäriin. Annoimme periksi ja koska terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta erikoissairaanhoidon lähetettä, menimme yksityiselle, mistä saatiin lastenlääkärin, neuropsykologian ja lastenpsykiatrian lausunnot, kaikilta puhtaat paperit.

Kerroin tästä päiväkodissa kesäloman jälkeen mutta siellä edelleen lähes päivittäin muistutetaan että lapsenne ei kuulu tänne vaan erityispäivähoidon piiriin, menkää sinne.

Päiväkodista ei tietääkseni olla oltu missään yhteydessä elto:on tai erityispäivähoidon yksikköihin.

Koemme että meitä painostetaan ottamaan hankala lapsemme pois omasta päiväkodistaan, mikä ei tietenkään ole asiallista.

Tärkein kysymys onkin : Miten saamme tämän painostuksen loppumaan? Ap

Minusta kuulostaa sille, että on tutkittu täysin vääriä asioita. Ei aivokasvaintakaan yleensä löydetä peräpukamia tutkimalla. Jos lapsen ongelmat ovat haastavassa käyttäytymisessä, joka ilmenee erityisesti lapsiryhmässä toimiessa, niin ei perheneuvolan tai yksityisen puolen psykologi niitä kykene kielen kehityksen tehtäviä kopperossaan teettämällä havaitsemaankaan.

Olen erityisluokanopettaja. Oppilaillani on hyvin monenlaisia ongelmia kromosomihäiriöistä kuulovammaan ja haastavaan käyttäytymiseen. Haastavasti käyttäytyvä lapsi tarvitsee ohjaajakseen asiaan perehtyneen aikuisen, jotta asiat saadaan rullaamaan eteenpäin. Muutoin tilanne pysyy ja ongelmat kasvavat. Mitä pienempi lumipallo on, sen nopeammin se sulaa.

Olette itse havainneet pulmat ja lähteneet hakemaan niihin apua. Jos ette itse ole pärjänneet lapsenne kanssa, miten voitte vaatia, että päiväkodin aikuiset kaikkien muiden lasten keskellä pärjäisivät? Jokaisella lapsella on oltava tasa-arvoinen oikeus aikuisen aikaan. Kuusi kättä kahtakymmentä lasta varten ei ole paljon, joten ei ole oikein, jos poikasi vie niistä kaksi ja muille jää neljä kättä yhdeksälletoista lapselle. Avustajaa valitettavasti tuskin lapsellesi saat, resurssit ovat todella niukat ja ainakin koulupuolella avustajan saaminen edellyttää nykyisin lähes aina jotain fyysistä vammaa, esim. pyörätuolia tms.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Eli toisin sanoen lapsenne tekee toisten lasten päiväkotipäivistä yhtä helvettiä. Lapsenne paikka ei ole normaalissa päiväkodissa jos hän ei kerta osaa/halua noudattaa yhteisiä sääntöjä, vaan hänen paikkansa on nimenomaan siellä erityisryhmässä jota teille on ehdotettu.

Itsekin pienten lasten vanhempana ärsyttää suunnattomasti tuollaiset omahyväiset vanhemmat jotka kieltäytyvät näkemästä oman pilttinsä huonoa käytöstä ja sen vaikutusta muihin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Miten sä edes voit kuvitella, että päiväkoti pystyisi tarjoamaan suuressa ryhmässä lapsen turvallisuuden hoidon aikana, kun lapsi käyttäytyy noin. Ja kaikki se ylimääräinen aika, mitä lapsesi vaatii on muilta pois, samoin muiden lapsen turvallisuudesta.

Muuten miten pärjäävät hoitajat ryhmissä, joissa on lähes puolet ulkomaalaistaustaisia muita kieliä puhuvia lapsia.  Miten silloin voidaan keskittyä suomenkielisiin lapsiin?  Tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Miten sä edes voit kuvitella, että päiväkoti pystyisi tarjoamaan suuressa ryhmässä lapsen turvallisuuden hoidon aikana, kun lapsi käyttäytyy noin. Ja kaikki se ylimääräinen aika, mitä lapsesi vaatii on muilta pois, samoin muiden lapsen turvallisuudesta.

Muuten miten pärjäävät hoitajat ryhmissä, joissa on lähes puolet ulkomaalaistaustaisia muita kieliä puhuvia lapsia.  Miten silloin voidaan keskittyä suomenkielisiin lapsiin?  Tuli vain mieleen.

Kukaan hoitaja ei opettele kaikkia kieliä, vaan lapsia ohjataan suomeksi (tai englanniksi tai ruotsiksi, mutta kaikkia ryhmän kielellä) ja pyritään elein opettamaan se suomenkielinen sana ennemmin kun heti googlaamalla mitä ruualla ei saa leikkiä on joksikin harvinaiseksi afrikkalaiskieleksi. Noin kärjistettynä. Olen ollut vain alle 5-vuotiaiden ryhmissä ja eniten 1-3-vuotiaiden kanssa, ja voin ihan rehellisesti sanoa, että lasten osalta suurikaan määrä ulkomaalaistaustaisia ei ole ongelma vielä tuossa iässä. Vanhempien kanssa voi olla ymmärrysongelmaa, mutta lapset on usein hämmästyttävän fiksuja.

Kylläpä täällä alapeukutetaan aloittajaa :O Minä ainakin ymmärrän ap:n pointin ja tulee kanssa olo että hoitajat vaan haluavat haastavamman lapsen pois... Toivottavasti tilanteesi selviää jotenkin parhain päin ja tsemppiä !

tarvitaan erityisryhmiin myös tavallisia lapsia ns. tukilapsiksi! eli lapset hyötyvät puolin ja toisin toisistaan!

ja oikeasti ap ajattele onko lapsellasi parempi olla 21 lapsen ryhmässä vai 9-12 lapsen ryhmässä???

Miten nämä tukilapset hyötyvät siitä että joutuvat viikosta toiseen olemaan väkivaltaisten armoilla?

Ap:n tilannetta sen enempää kommentoimatta totean vain, että jos jonkun lapsi on erityispäivähoidossa (tai missä vaan erityis-) niin välittömästi tulee mieleen ettei ole normaali tai on joku ongelma.

En ole kovin monta niin avarakatseista imistä tavannut, joka ilmauksen "erityis" yhteydessä ei tekisi mielessään jotain johtopäätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin ehdotus on lapsen siirtyminen erityispäivähoitoon. Vanhemmat vastustavat, koska päiväkoti olisi kaukana ja lapsi leimautuisi.

Kokemuksia erityispäivähoidosta? Joutuuko sieltä esim suoraan erityisluokalle kouluun?

Lapsella ei diagnostisoitu mitään fysiologisia tai neurologisia poikkeavuuksia.

Voivatko esim neuvola, perheneuvola ja päiväkoti jakaa keskenään tietoja tai olla yhteydessä?

Jos vanhemmat kieltäytyvät, voidaanko lapsi väkisin siirtää erityispäivähoitoon?

En ole lukenut ketjua, mutta vastaan silti sen pohjalta, mitä lto:na aiheesta tiedän. Omassa kaupungissani lapsi ei saa mitään tehostettuja tai erityisiä tukitoimia ilman "ulkopuolista kontaktia", joka voi tarkoittaa psykologia, puheterapeuttia, toimintaterapeuttia, erikoissairaanhoitoa jne. Näiden asiakkaaksi pääsee (huom. pääsee) yleensä helpoiten neuvolan kautta, eli neuvolasta tehdään lähete eteenpäin.

Päiväkodissa voi vierailla konsultoiva erityislastentarhanopettaja lasta arvioimassa. Vanhempien tulee olla tästä tietoisia. Erityislastentarhanopettaja voi myös osallistua vanhempien kanssa käytäviin keskusteluihin. Päivähoito voi kirjoittaa ns. kuvauksen lapsesta neuvolaan ja olla neuvolaan yhteydessä, jos vanhemmat ovat antaneet luvan yhteistyöhön. Samoin päivähoidolla on lupa olla yhteydessä perheneuvolaan, puheterapeutteihin ym. palveluihin, jos vanhemmat ovat antaneet siihen luvan.

Vanhemmat voivat kyllä kieltää kaiken yhteistyön päivähoidon ja neuvolan tai muiden palveluiden välillä. Vanhemmat voivat myös kieltää yhteistyön kaupungin oman konsultoivan erityislastentarhanopettajan kanssa, jolloin tämä erityisopettaja ei saa havainnoida lasta, vaikka siihen päiväkodin työntekijöiden mielestä olisikin tarvetta. Yleensä se, että vanhemmat kieltävät yhteistyön eri tahojen välillä, herättää epäilyksiä esim. siitä, että vanhemmat salaavat tai haluavat peitellä jotain.

Käytännössä koskaan huoli lapsesta / lapsen kehityksestä ei herää turhaan. Kaikki lapset, joille tehostettua tai erityistä tukea haetaan, kyllä hyötyisivät siitä, jos se olisi riittävää. Aina myös tuki on sitä tehokkaampaa, mitä aiemmin lapsi sitä saa, koska nämäkin asiat mutkistuvat pitkittyessään. Halu antaa lapselle erityistä tukea ei ole lapsen (tai vanhempien) leimaamista eikä se automaattisesti tarkoita, että lapsi jatkaisi päiväkodista myös erityisopetukseen koulun aloittaessaan. Tehostetun ja erityisen tuen päätöksiä voidaan myös purkaa ja puretaankin, jos lapsi on edistynyt niin paljon kehityksessään, ettei tarvitse enää tukitoimia. Tukitoimien purkaminen on helpompaa kuin tuelle pääseminen ja siksi vanhempien ei pitäisi sitä mielestäni turhaan jarrutella.

Aina on kuitenkin lapsia, jotka tarvitsisivat tukea päivähoitoon / koulun käyntiin, mutta eivät saa sitä vanhempien estelyn ja/tai resurssipulan vuoksi. Nämä lapset ovat valtava kuorma tavallisessa päiväkotiryhmässä tai koululuokassa, koska vaativat usein yhden aikuisen täyden huomion, vaikka ryhmässä olisi 20 muutakin lasta.

Viimeisenä keinona lapsen kehityksen tukemiseen on periaatteessa lastensuojelu. Jos vanhemmat kategorisesti kieltäytyvät lapselle tarjotusta, perustellusta tuesta ja sen vuoksi päiväkodissa katsotaan, että vanhemmat vaarantavat lapsensa kehityksen, siitä voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus. Itse en ole koskaan joutunut näin tekemään, mutta kollegani on joutunut. Jos lastensuojeluun saakka mennään, vanhemmat eivät voi enää estellä, mutta nämä tapaukset ovat ymmärtääkseni äärimmäisen harvinaisia. Ja kuntakohtaisia eroja toimitatavoissa ja tuen järjestämisessä on paljon.

198 vastaa vielä.

Minusta kuulostaa todella erikoiselta, että päiväkodista vain painostettaisiin vaihtamaan erityisryhmään. Siis että ryhmän lastentarhanopettaja ja lastenhoitajat vain hokisivat, että lapsen paikka ei ole täällä, menkää muualle, mutta eivät kuitenkaan ottaisi yhteyttä edes kunnalliseen / alueelliseen konsultoivaan erityislastentarhanopettajaan. Ei ainakaan omassa kunnassani vanhemmat hae avustajia tai muita erityistoimia vaan päivähoidossa haetaan päivähoidon tukitoimia vanhempien luvalla ja siunauksella. Useimmiten erityislastentarhanopettaja on juuri se henkilö, joka vie prosessia eteenpäin. Minustakin kyllä kuulostaa, että tutkimuksissa, joita lapselle on tehty, on etsitty ihan muita juttuja kuin niitä, mihin lapsi oikeasti apua tarvitsisi.

Oman kokemuksen perustella sanoisin, että ei päiväkodeissa aina olla niin asiantuntevia. Omasta ihan tavallisesta lapsestani yritettiin tehdä väkisin aspergeria vaikkei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään siihen sopivia oireita.  Jos lapsessa ei ole mitään erityistä vikaa niin turhaa siitä on ruveta erityislasta tekemään. Jos ei neuvolassa ole mitään havaittu niin ei päiväkodissa sen ammattitaitoisempia olla. 

Pidä ap lapsesi tavallisessa ryhmässä jos ei mitään erityistä syytä muuhun ole. Vaihda vaikka päiväkotia jos sikseen tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perustella sanoisin, että ei päiväkodeissa aina olla niin asiantuntevia. Omasta ihan tavallisesta lapsestani yritettiin tehdä väkisin aspergeria vaikkei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään siihen sopivia oireita.  Jos lapsessa ei ole mitään erityistä vikaa niin turhaa siitä on ruveta erityislasta tekemään. Jos ei neuvolassa ole mitään havaittu niin ei päiväkodissa sen ammattitaitoisempia olla. 

Pidä ap lapsesi tavallisessa ryhmässä jos ei mitään erityistä syytä muuhun ole. Vaihda vaikka päiväkotia jos sikseen tulee. 

Voisko erityinen syy olla se että lapsi häiriköi ja pärjää muita niin paljon huonommin ryhmän sääntöjen kanssa että muiden lasten oikeudet rauhalliseen ja turvalliseen ja myös heitä tasapuolisesti huomioivaan hoitoon vaarantuu? Varmasti näillä ryhmän sääntöjä noudattavilla hienosti päiväkodissa pärjäävilläkin lapsilla jotain oikeuksia täytyy olla, vaiko ei?