Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perustella sanoisin, että ei päiväkodeissa aina olla niin asiantuntevia. Omasta ihan tavallisesta lapsestani yritettiin tehdä väkisin aspergeria vaikkei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään siihen sopivia oireita.  Jos lapsessa ei ole mitään erityistä vikaa niin turhaa siitä on ruveta erityislasta tekemään. Jos ei neuvolassa ole mitään havaittu niin ei päiväkodissa sen ammattitaitoisempia olla. 

Pidä ap lapsesi tavallisessa ryhmässä jos ei mitään erityistä syytä muuhun ole. Vaihda vaikka päiväkotia jos sikseen tulee. 

Vanhemmat eivät näe, millainen lapsi on päiväkodissa, ja päiväkodin henkilökunta ei näe, millainen lapsi on kotona. Minulla on ollut ryhmässä lapsi, joka on vanhempiensa ja lähes aikuisen veljensä kanssa hassutteleva ja "villi", mutta päiväkodissa "jäätyy" täysin. Lapsi on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta ja on nyt jo 5-vuotias. Kavereiden kanssa hän on vapautuneempi, mutta aikuisten suhteen hän on hyvin jännittynyt. Päivittäiset, toistuvat rutiinit ovat hänelle erittäin tärkeitä ja hän sekoaa täysin, jos rutiineista poiketaan. Hän ei pysty tekemään päivittäin toistuvia juttuja (esim. ruoan hakeminen kärrystä, astioiden vieminen kärryyn), ellei hoitaja erikseen pyydä häntä tekemään niin. Hän on herättänyt päiväkodissa suurta huolta , mitä vanhemmat eivät ymmärrä, koska eivät näe omaa lastaan kotioloissa sellaisena.

Usein jyrkät näkemyserot päivähoidon työntekijöiden ja vanhempien välillä eivät johdu ammattikasvattajien "osaamattomuudesta", vaan siitä, että työntekijät puhuvat lapsen piirteistä, jotka tulevat esiin helpommin isossa ryhmässä tai muuten ympäristössä, joka ei ole kodinomainen. Vanhemmat ihmettelevät tätä sydämensä kyllyydestä, kun lapsi käyttäytyy kotona aivan eri tavalla. Molempien näkemys on silloin subjektiivisesti ja oikeastaan objektiivisestikin totta. Lapsi esim. kykenee oman toiminnan ohjaukseen kotona, jossa on vain äiti, isä ja 8-vuotias isosisko. Kun ympärillä on 20 muuta lasta ja kolme hoitajaa, lapsen oman toiminnan ohjaus ja keskittymiskyky tai kyky tehdä asioita alusta loppuun herpaantuu kokonaan.

Tai kuulovammainen lapsi kuulee "normaalisti" kotona, koska hän on ainoa lapsi ja 3-henkisen perheen kotona on usein hiljaista. Kun lapsi joutuu isoon ryhmään, jossa hälinää ja vilskettä on enemmän, huomataan, että lapsi ei osaakaan noudattaa yleisiä, koko ryhmälle annettavia ohjeita. Sen sijaan, kun aikuinen menee lähelle lasta ja antaa saman ohjeen henkilökohtaisesti, lapsi ymmärtää ja tekee ohjeen mukaisesti. Tämän kuultuaan vanhemmat veivät lapsen kuulotutkimuksiin, joissa todettiin kuulon alentuma, joka vaikuttaa nimenomaan hälyisessä ympäristössä selviytymiseen. Vanhemmat kiittelivät, että eivät olisi ehkä koskaan huomanneet tätä kotioloissa itse, mutta tokihan se olisi vaikuttanut lapsen pärjäämiseen päiväkodissa, koulussa ja kaikissa kodin ulkopuolisissa tilanteissa.

202 lisää: neuvolassa kaikki ei tule ilmi, vaikka terveydenhoitaja olisi kuinka ammattitaitoinen, sillä hän näkee lasta vain 20-30 minuuttia kerran vuodessa. Tätä neuvolatyöntekijät painottavat lastentarhanopettajille, kun kertovat, mitä toivovat neuvolaan lähetettäviltä päivähoidon kuvauksilta. Yleinen viesti on: "Vaikka olisit hoitanut uutta lasta ryhmässä vain viikon, voit kirjoittaa kuvauksen, jossa mainitset tästä lyhyestä hoitosuhteesta. Olethan kuitenkin tavannut lasta viikon pidempään kuin terveydenhoitaja."

Kamalaa luettavaa nuo ap:n tekstit. Millähän ap perustelet sen, että sinun lapsellasi on oikeus pilata muiden samassa ryhmässä olevien lasten tarha-arki? Muut joutuvat pelätä aggressiivista ja manipuloivaa pikkuhitleriäsi. Hienoa!

Missä on erityispäivähoitopaikka? Missä kaupungissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perustella sanoisin, että ei päiväkodeissa aina olla niin asiantuntevia. Omasta ihan tavallisesta lapsestani yritettiin tehdä väkisin aspergeria vaikkei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään siihen sopivia oireita.  Jos lapsessa ei ole mitään erityistä vikaa niin turhaa siitä on ruveta erityislasta tekemään. Jos ei neuvolassa ole mitään havaittu niin ei päiväkodissa sen ammattitaitoisempia olla. 

Pidä ap lapsesi tavallisessa ryhmässä jos ei mitään erityistä syytä muuhun ole. Vaihda vaikka päiväkotia jos sikseen tulee. 

Vanhemmat eivät näe, millainen lapsi on päiväkodissa, ja päiväkodin henkilökunta ei näe, millainen lapsi on kotona. Minulla on ollut ryhmässä lapsi, joka on vanhempiensa ja lähes aikuisen veljensä kanssa hassutteleva ja "villi", mutta päiväkodissa "jäätyy" täysin. Lapsi on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta ja on nyt jo 5-vuotias. Kavereiden kanssa hän on vapautuneempi, mutta aikuisten suhteen hän on hyvin jännittynyt. Päivittäiset, toistuvat rutiinit ovat hänelle erittäin tärkeitä ja hän sekoaa täysin, jos rutiineista poiketaan. Hän ei pysty tekemään päivittäin toistuvia juttuja (esim. ruoan hakeminen kärrystä, astioiden vieminen kärryyn), ellei hoitaja erikseen pyydä häntä tekemään niin. Hän on herättänyt päiväkodissa suurta huolta , mitä vanhemmat eivät ymmärrä, koska eivät näe omaa lastaan kotioloissa sellaisena.

Hieman asian vierestä mutta kuitenkin asiaa liipaten - yllämainittu "jäätymisilmiö" tapahtui lapselleni ja aiheutti "suurta huolta" (inhoan tuota sanaparia) päiväkodissa. Kiertävä elto kävi katsomassa ja hänen lausuntonsa oli hieman ympäripyöreä. Vanhempina olimme tosiaan aivan hämmentyneitä koska lapsen harrastuksissa ja vieraassakaan ympäristössä kyseistä "jäätymisilmiötä" ei havaittu. Ruvettiin puhumaan erityisryhmään siirrosta mutta se jäi pöydälle koska päiväkodin johtaja sairastui jäi pitkälle sairaslomalle. Meidän kannalta onneksi koska sijaisen aikana mitään "jäätymistä" ei enää ollut. Myöhemmin kävi ilmi että ko. johtaja oli ottanut lapsemme erityisvalvontaan ja tarkkaili jatkuvasti lapsemme tekemisiä. Hän hämmentyi ja siksi oli käsittänyt pienessä mielessään että hänen pitää odottaa aina käskyjä jotta varmasti tekee asiat oikein.

Ainakin minun kotikunnassani, jossa myös työskentelen, tehostettu tuki (esim. kielenkehityksen häiriön, oppimisvaikeuksien, käytöshäiriön vuoksi) voi tarkoittaa parhaimmillaan pienennettyä ryhmää, jossa on 15 lasta (tässä tarkoitan 3-5-vuotiaita). Ryhmässä on myös "koulutustason nosto" eli kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja, kun "tavallisessa" ryhmässä on yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Lisäksi tiedän pienennetyn ryhmän, johon yksi lapsi on saanut henkilökohtaisen avustajan erittäin vaikean käytöshäiriön vuoksi. Tämä lapsi on määritelty erityisen tuen lapseksi. Henkilökohtainen avustaja voidaan myöntää lapselle myös vaikean liikuntavamman (esim. pyörätuolia käyttävä) vuoksi, koska usein liikunnallinen vamma vaikeuttaa lapsen arjessa selviämistä päiväkodissa.

Lievempi tuki voi olla tavalliseen ryhmään joillekin tehostetun tuen lapsille yhteiseksi määrätty ryhmäavustaja. Usein tehostettu tuki tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsella on tehostetun tuen paperit ja häntä seurataan erityisesti / hän työllistää kasvattajia erityisesti, mutta hän on tavallisessa 21 lapsen ryhmässä, jossa on 1 opettaja ja 2 hoitajaa eikä lapsella ole mitään lisäresurssia. Silloin tehostettu tuki on pelkkää sanahelinää ja paperin kahinaa. Erityispäiväkoteja ei juurikaan enää ole. Erityishoitoa, erityiskouluja ja myös integroituja ryhmiä on ajettu rankalla kädellä alas viimeisten 20-25 vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen perustella sanoisin, että ei päiväkodeissa aina olla niin asiantuntevia. Omasta ihan tavallisesta lapsestani yritettiin tehdä väkisin aspergeria vaikkei hänellä ollut silloin eikä ole vieläkään siihen sopivia oireita.  Jos lapsessa ei ole mitään erityistä vikaa niin turhaa siitä on ruveta erityislasta tekemään. Jos ei neuvolassa ole mitään havaittu niin ei päiväkodissa sen ammattitaitoisempia olla. 

Pidä ap lapsesi tavallisessa ryhmässä jos ei mitään erityistä syytä muuhun ole. Vaihda vaikka päiväkotia jos sikseen tulee. 

Vanhemmat eivät näe, millainen lapsi on päiväkodissa, ja päiväkodin henkilökunta ei näe, millainen lapsi on kotona. Minulla on ollut ryhmässä lapsi, joka on vanhempiensa ja lähes aikuisen veljensä kanssa hassutteleva ja "villi", mutta päiväkodissa "jäätyy" täysin. Lapsi on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta ja on nyt jo 5-vuotias. Kavereiden kanssa hän on vapautuneempi, mutta aikuisten suhteen hän on hyvin jännittynyt. Päivittäiset, toistuvat rutiinit ovat hänelle erittäin tärkeitä ja hän sekoaa täysin, jos rutiineista poiketaan. Hän ei pysty tekemään päivittäin toistuvia juttuja (esim. ruoan hakeminen kärrystä, astioiden vieminen kärryyn), ellei hoitaja erikseen pyydä häntä tekemään niin. Hän on herättänyt päiväkodissa suurta huolta , mitä vanhemmat eivät ymmärrä, koska eivät näe omaa lastaan kotioloissa sellaisena.

Hieman asian vierestä mutta kuitenkin asiaa liipaten - yllämainittu "jäätymisilmiö" tapahtui lapselleni ja aiheutti "suurta huolta" (inhoan tuota sanaparia) päiväkodissa. Kiertävä elto kävi katsomassa ja hänen lausuntonsa oli hieman ympäripyöreä. Vanhempina olimme tosiaan aivan hämmentyneitä koska lapsen harrastuksissa ja vieraassakaan ympäristössä kyseistä "jäätymisilmiötä" ei havaittu. Ruvettiin puhumaan erityisryhmään siirrosta mutta se jäi pöydälle koska päiväkodin johtaja sairastui jäi pitkälle sairaslomalle. Meidän kannalta onneksi koska sijaisen aikana mitään "jäätymistä" ei enää ollut. Myöhemmin kävi ilmi että ko. johtaja oli ottanut lapsemme erityisvalvontaan ja tarkkaili jatkuvasti lapsemme tekemisiä. Hän hämmentyi ja siksi oli käsittänyt pienessä mielessään että hänen pitää odottaa aina käskyjä jotta varmasti tekee asiat oikein.

Tämä on juuri tärkeää saada selville, mistä lapsen käytöksen muutos kotioloihin verrattuna johtuu. Sen selvittäminen on kuitenkin joskus erittäin vaikeaa, jos lapsi ei puhu ja vanhemmat kieltävät koko asian. Hyvä kommentti kuitenkin.

Ehdottomasti kannattaa laittaa erityispäiväkotiin jos tarjotaan. On pienemmät ryhmät eli lasta kohti enemmän aikaa ja ohjaajia sekä tukea.

Myös muut vanhemmat haluavat eroon hankalasta lapasesta. Ei ole kiva kun omaa lasta purraan, hakataan ja kiusataan

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun kotikunnassani, jossa myös työskentelen, tehostettu tuki (esim. kielenkehityksen häiriön, oppimisvaikeuksien, käytöshäiriön vuoksi) voi tarkoittaa parhaimmillaan pienennettyä ryhmää, jossa on 15 lasta (tässä tarkoitan 3-5-vuotiaita). Ryhmässä on myös "koulutustason nosto" eli kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja, kun "tavallisessa" ryhmässä on yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Lisäksi tiedän pienennetyn ryhmän, johon yksi lapsi on saanut henkilökohtaisen avustajan erittäin vaikean käytöshäiriön vuoksi. Tämä lapsi on määritelty erityisen tuen lapseksi. Henkilökohtainen avustaja voidaan myöntää lapselle myös vaikean liikuntavamman (esim. pyörätuolia käyttävä) vuoksi, koska usein liikunnallinen vamma vaikeuttaa lapsen arjessa selviämistä päiväkodissa.

Lievempi tuki voi olla tavalliseen ryhmään joillekin tehostetun tuen lapsille yhteiseksi määrätty ryhmäavustaja. Usein tehostettu tuki tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsella on tehostetun tuen paperit ja häntä seurataan erityisesti / hän työllistää kasvattajia erityisesti, mutta hän on tavallisessa 21 lapsen ryhmässä, jossa on 1 opettaja ja 2 hoitajaa eikä lapsella ole mitään lisäresurssia. Silloin tehostettu tuki on pelkkää sanahelinää ja paperin kahinaa. Erityispäiväkoteja ei juurikaan enää ole. Erityishoitoa, erityiskouluja ja myös integroituja ryhmiä on ajettu rankalla kädellä alas viimeisten 20-25 vuoden aikana.

Kaikissa 3-5 vuotiaiden ryhmässä on kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. Tai ainakin pitäisi olla. Mitään erityisryhmiä ei juurikaan enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilannetta sen enempää kommentoimatta totean vain, että jos jonkun lapsi on erityispäivähoidossa (tai missä vaan erityis-) niin välittömästi tulee mieleen ettei ole normaali tai on joku ongelma.

En ole kovin monta niin avarakatseista imistä tavannut, joka ilmauksen "erityis" yhteydessä ei tekisi mielessään jotain johtopäätöstä.

Mitäs sitten? Oma lapseni kertoo ylpeänä olevansa erityisryhmässä. Hän tosin ei tiedä olevansa tukilapsena, koska meillä ei ole ollut tarvetta sen tarkemmin keskustella ryhmän lasten eroista. Saattaa olla, että joku ajattelee hänellä olevan jonkin ongelman. Mutta en osaa ajatella miten se mihinkään vaikuttaisi. Eihän toisten aatokset niitä ongelmia lisää tai poista. Lapsethan eivät niitä johtopäätelmiä tee vaan aikuiset. Miten ajattelet, että tämä vaikuttaisi mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilannetta sen enempää kommentoimatta totean vain, että jos jonkun lapsi on erityispäivähoidossa (tai missä vaan erityis-) niin välittömästi tulee mieleen ettei ole normaali tai on joku ongelma.

En ole kovin monta niin avarakatseista imistä tavannut, joka ilmauksen "erityis" yhteydessä ei tekisi mielessään jotain johtopäätöstä.

Mitäs sitten? Oma lapseni kertoo ylpeänä olevansa erityisryhmässä. Hän tosin ei tiedä olevansa tukilapsena, koska meillä ei ole ollut tarvetta sen tarkemmin keskustella ryhmän lasten eroista. Saattaa olla, että joku ajattelee hänellä olevan jonkin ongelman. Mutta en osaa ajatella miten se mihinkään vaikuttaisi. Eihän toisten aatokset niitä ongelmia lisää tai poista. Lapsethan eivät niitä johtopäätelmiä tee vaan aikuiset. Miten ajattelet, että tämä vaikuttaisi mihinkään?

Heh, meidän lapsi selitti miten lapsensa oli tukilapsena. Oikeasti lapsi oli oikea erityislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilannetta sen enempää kommentoimatta totean vain, että jos jonkun lapsi on erityispäivähoidossa (tai missä vaan erityis-) niin välittömästi tulee mieleen ettei ole normaali tai on joku ongelma.

En ole kovin monta niin avarakatseista imistä tavannut, joka ilmauksen "erityis" yhteydessä ei tekisi mielessään jotain johtopäätöstä.

Mitäs sitten? Oma lapseni kertoo ylpeänä olevansa erityisryhmässä. Hän tosin ei tiedä olevansa tukilapsena, koska meillä ei ole ollut tarvetta sen tarkemmin keskustella ryhmän lasten eroista. Saattaa olla, että joku ajattelee hänellä olevan jonkin ongelman. Mutta en osaa ajatella miten se mihinkään vaikuttaisi. Eihän toisten aatokset niitä ongelmia lisää tai poista. Lapsethan eivät niitä johtopäätelmiä tee vaan aikuiset. Miten ajattelet, että tämä vaikuttaisi mihinkään?

Oma poika oli integroidussa ryhmässä, hän se erityislapsi. Yhtä tyttöä luulin koko ajan tukilapseksi. Selvisi ettei olekaan tukilapsi vaan erityislapsi vasta siinä vaiheessa, kun tämän tytön äiti oli tulevien erityiskoululun, ekaluokkalaisten kanssa samassa vanhempainillassa. 

Kysymykseen: "Miten tämän kiusaamisen saa loppumaan" vastaus on hakea sitä paikkaa, koska teidän normaali lapsi ei sitä kuitenkaan saa. Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minun kotikunnassani, jossa myös työskentelen, tehostettu tuki (esim. kielenkehityksen häiriön, oppimisvaikeuksien, käytöshäiriön vuoksi) voi tarkoittaa parhaimmillaan pienennettyä ryhmää, jossa on 15 lasta (tässä tarkoitan 3-5-vuotiaita). Ryhmässä on myös "koulutustason nosto" eli kaksi lastentarhanopettajaa ja yksi lastenhoitaja, kun "tavallisessa" ryhmässä on yksi opettaja ja kaksi hoitajaa. Lisäksi tiedän pienennetyn ryhmän, johon yksi lapsi on saanut henkilökohtaisen avustajan erittäin vaikean käytöshäiriön vuoksi. Tämä lapsi on määritelty erityisen tuen lapseksi. Henkilökohtainen avustaja voidaan myöntää lapselle myös vaikean liikuntavamman (esim. pyörätuolia käyttävä) vuoksi, koska usein liikunnallinen vamma vaikeuttaa lapsen arjessa selviämistä päiväkodissa.

Lievempi tuki voi olla tavalliseen ryhmään joillekin tehostetun tuen lapsille yhteiseksi määrätty ryhmäavustaja. Usein tehostettu tuki tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsella on tehostetun tuen paperit ja häntä seurataan erityisesti / hän työllistää kasvattajia erityisesti, mutta hän on tavallisessa 21 lapsen ryhmässä, jossa on 1 opettaja ja 2 hoitajaa eikä lapsella ole mitään lisäresurssia. Silloin tehostettu tuki on pelkkää sanahelinää ja paperin kahinaa. Erityispäiväkoteja ei juurikaan enää ole. Erityishoitoa, erityiskouluja ja myös integroituja ryhmiä on ajettu rankalla kädellä alas viimeisten 20-25 vuoden aikana.

Kaikissa 3-5 vuotiaiden ryhmässä on kaksi opettajaa ja yksi hoitaja. Tai ainakin pitäisi olla. Mitään erityisryhmiä ei juurikaan enää ole.

Niin missä kunnassa tämä toteutuu / pitäisi toteutua kaikissa ryhmissä? Itse olen tehnyt töitä kahdessa Suomen suurimmassa kaupungissa eikä ole kummassakaan mikään standardi. Toinen näistä aloitti jo 5-10 vuotta sitten tämän toteuttamisen, mutta kyllä melko pian palattiin kahden hoitajan ja yhden opettajan normaaliryhmiin, koska opettaja on ryhmässä niin kallis työntekijä. Se lienee ollut merkittävin syy.

Kerronpa oman kokemukseni tuetusta paikasta. Lapsemme oli siis normaalissa ryhmässä ja keskittymisvaikeuksien vuoksi lto halusi hänet eri päiväkotiin tuettuun ryhmään. Siis suoraan sanoen painosti meitä vanhempia vaihtamaan. Ja lopulta päädyimme vaihtoon. Päätös oli meille todella vaikea paikka, lapsen kaverit jäivät vanhaan paikkaan. Uudessa oli sitten vähän toisenlaiset ongelmat. Häirikkölapsia jotka pahoinpitelivät muita. Ja vanhempien huolta ei kuunneltu ollenkaan. Poikamme näki painajaisia koko sen ajan jonka hän oli tuossa paikassa. Olin silloin ja olen edelleen sitä mieltä että fyysisesti muille vaaraksi olevat lapsille pitäisi olla ihan oma paikansa. Toisaalta, siellä ekassa päiväkodissa hyvien perheiden kullat harrastivat henkistä kiusaamista, ei ollut hyvä sekään.

Voi hyvänen aika. Mä oon töissä pienkuntoutusryhmässä eli sellaisessa "erityisryhmässä". Ryhmään kuuluu muutama erityistä tukea tarvitseva lapsi sekä muutama tukilapsi. Ei se noin mene että hoitajat vaan haluaa eroon, vaan meillä esimerkiksi käy kiertävä erityislastentarhanopettaja (kelto) ryhmässä usein. Lisäksi lapsia havainnoidaan kaiken mukavan toiminnan ohessa ja apuna käytetään havainnointilomakkeita. Kelto on se joka yleensä sen huolen ilmaisee ja miettii millä tavoin lasta voidaan tukea parhaiten. Moni ryhmässäni ollut erityistä tukea tarvitseva lapsi on hyötynyt pienryhmästä niin hyvin että on päässyt normaalille luokille kouluun. Tämä on Sitä varhaista tukea joka ehdottomasti kannattaa ottaa vastaan. Lisäksi meillä ei koskaan ole ketään millään tavalla leimattu tai lisätty tai syrjitty. Lapsille on aikaa enemmän ja osa saattaa pienryhmäohjauksen ansiosta pärjätä koulussa jopa paremmin kuin ns. tavallisessa ryhmässä olleet. Toki riippuu tapauksesta. Suosittelen ehdottomasti ennaltaehkäisemään ongelmia nyt, koska pienryhmässä lapsi voi oppia sellaisia taitoja yksilöllisemmän ohjauksen ansiosta mitä ns. normaalissa ryhmässä ei välttämättä opi.

Meille nämä kaikki ovat ns. tavallisia lapsia, ja aivan älyttömän ihania vieläpä. Tätä ei saisi sanoa mutta välillä unohtaa olevansa pienkuntoutusryhmässä koska asiat sujuu niin hienost ja lapset leikkivät nätisti keskenään ja oppivat toisiltaan. Ja sitten tajuaa että tämä kaikki johtuu useimmiten siitä että tämä tosiaan onpienryhmä, jossa vilkkaammillakin lapsilla on rauhallinen ympäristö ja riittävästi aikuisia läsnä. Autat lastasi parhaiten nyt suostumalla ajoissa pienryhmään, Koska mitä aiemmin asiaan tartutaan sitä paremmin todennäköisesti sujuu myös tulevaisuudessa. Esim kouluun voi päästä jo tavallisellekin luokalle Tai sitten pienryhmään, jossa myös tavallisia lapsia. Ei ole kertaakaan käynyt edes mielessä että jotain lasta leimattaisi. Meidän ryhmässä kaikki lapset ovat toisilleen normaaleja. Ja myös aikuisten silmin näkee niitä ihania puolia paljon enemmän kun on aikaq enemmän lapsille. Ajattele lapsesi parasta ja suostu, siitä on varmasti hyötyä. Ps. Rakastan työtäni ja kaikkia niitä lapsia joita minulla on etuoikeus hoitaa.

T: lto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tilannetta sen enempää kommentoimatta totean vain, että jos jonkun lapsi on erityispäivähoidossa (tai missä vaan erityis-) niin välittömästi tulee mieleen ettei ole normaali tai on joku ongelma.

En ole kovin monta niin avarakatseista imistä tavannut, joka ilmauksen "erityis" yhteydessä ei tekisi mielessään jotain johtopäätöstä.

Mitäs sitten? Oma lapseni kertoo ylpeänä olevansa erityisryhmässä. Hän tosin ei tiedä olevansa tukilapsena, koska meillä ei ole ollut tarvetta sen tarkemmin keskustella ryhmän lasten eroista. Saattaa olla, että joku ajattelee hänellä olevan jonkin ongelman. Mutta en osaa ajatella miten se mihinkään vaikuttaisi. Eihän toisten aatokset niitä ongelmia lisää tai poista. Lapsethan eivät niitä johtopäätelmiä tee vaan aikuiset. Miten ajattelet, että tämä vaikuttaisi mihinkään?

Oma poika oli integroidussa ryhmässä, hän se erityislapsi. Yhtä tyttöä luulin koko ajan tukilapseksi. Selvisi ettei olekaan tukilapsi vaan erityislapsi vasta siinä vaiheessa, kun tämän tytön äiti oli tulevien erityiskoululun, ekaluokkalaisten kanssa samassa vanhempainillassa. 

Itsekään en tiedä lapsista kuin oman lapseni ja hänen bestiksensä statukset. Omani on siis tukilapsi ja bestis erityinen. Päiväkodin juhlissa menevimmät erityiset ehkä saattavat erottua, mutta siltihän he ovat lapsia vain. Jos joku aikuinen heitä haluaa leimata, on vika muualla kuin ryhmässä tai lapsissa. Itse olen äärettömän onnellinen kyseisestä ryhmästä, aikuisia riittää ja lapsi oppii sosiaalisia taitoja ihan toisella tavalla kuin viereisessä ryhmässä. 

Anteeksi kirjoitusvirheet. Siis kiusattu piti tuossa piti lukea eikä lisätty. Eli ei ole kiusattu vaikka olisi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Kaikki kavereita keskenään. Näin ainakin meillä.

T: äskeinen lto

Niin ja siis havainnointilomakkeita käytetään nykyään siis kaikissa ryhmissä apuna kun yritetään kartoittaa että onko lapsi kehittynyt normaalisti vai onko jossain kehityksen osa-alueella viivettä. Ja sitäkään ei tehdä kiusallaan vaan siksi että osataan jatkossa tukea ja ohjata paremmin ettei mahdolliset ongelmat pääse kasvamaan tai edes syntymään. Oikeasti laadukas varhaiskasvatus tavoitteena ja lasten etu.

Ap, jos kerran lapsesi on kaikin puolin normaali (no mitä nyt vähäsen haastava), eikä mitään vikaa ole, niin oletko ajatellut koska aloittaa kasvatuksen? Siinähän se syy sitten täytyy olla, eikö?

Kiinnostaisi tietää miten päiväkotipäivän ongelmat käsitellään kotona, kun saatte ne tietoonne. Puhutteko lapsen kanssa niistä?

Jos oman lapseni ryhmässä olisi "aktiivinen painista tykkäävä" kiusaaja, tekisin kaikkeni että se saataisiin sieltä pois. Koska äidit puolustaa lapsiaan ja minun lastani tuollainen pikkunatsi ei tasan kiusaa. Voitaisiin vaikka keskustella siitä kasvotusten, olisi kiva nähdä miten oikeutat sen että lapsesi pilaa muiden elämän. Ja lapsen vikahan se ei ole, raukka ei ole vanhempiaan valinnut. Hanki sitä apua ennen kuin on liian myöhäistä.