Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en laittaisi lastani mihinkään erityishoitojuttuihin ilman asiantuntijan suositusta ja tutkimuksia.Päivähoidon henkilökunta voi suosittaa moista ihan vain siksi,että lapsi teettää vähän enempi työtä ja henkilöstöresurssit on tiukalla.Hakeutuisin lapseni kanssa neuvolan kautta neuropsykologisiin tutkimuksiin (siis lapsen) ja tekisin päätöksen ASIANTUNTIJOIDEN suositusten perusteella.Päiväkodin henkilökunta ei ole asiantuntija siinä,onko kyseessä erityislapsi vai ei.Aina myöskin pitäisin ensisijaisesti oman lapseni puolia.Se on äidin tehtävä.

Tossa sun jutussas mättää suuresti se, että kyllä lasta on täytynyt käynyt kattomassa elto ja muut, jos on aletaan tarjotaan erityistoimenpiteitä. Ja kyseiset ihmiset ovat kyllä ammattiinsa opiskelleet ja alansa osaajia.

Siis luuleeko joku oikeasti, että näinä säästönaikoina, noita kalliita hoitotoimenpiteitä noin vaan määrätään? Kyllä on hoitajilla jo aito huoli lapsen kehityksen puolesta jos niitä ollaan onnistuttu tarjoamaan.

Ap, nyt pää pois perseestä. Ota tuet vastaan, niistä ei ole mitään haittaa! Jos todella käy niin, ettei niille ole tarvetta, ne puretaan hyvin nopeasti.

Vaikka minun mielestäni ap:n sepostus on vähän outoa ja ristiriitaistakin minusta monet vastaukset kuitenkin ovat sen laatuisia että tuntuu että hänen tarinoita ei ole kunnolla lukettu. Hänhän sanoo että mistään ei ole tullut mitään virallsia suosituksia erityisryhmästä tai tuen tarpeesta muuta kun päiväkodilta. En muista oliko Eltot olleet mukana vai ei. Joka tapauksessa hyvin outo koko juttu koska en oikein ymmärrä mikä tuossa on nyt se pääongelma. Ai niin, päiväkodi painostaa jatkuvasti hakemaan erityisryhmää? MIksi ap ei hae? Hänen mukaan koska sitä ei voi saada koska tutkimuksista on puhtaat paperit? Menikö näin? En ymmärrä. Jos näin on niin eihän se sitten ole ap:n vika jos lapsi ei pääse erityisryhmään?

Ongelma on se, että päiväkoti painostaa hakemaan erityispäivähoidon paikkaa. Puhuvat koko ajan, että pitäisi hakea. Lapsi on tutkittu ja mitään poikkeavuuksia ei ole todettu. Kyseessä vilkas ja aktiivinen lapsi, joka on ajoittain hyvinkin uhmakas.

Ilmeisesti tilanne on se, että lapsi otetaan tässä tilanteessa erityispäivähoitoon ainoastaan mikäli me vanhemmat sitä erikseen haemme. Ap

Ei se teidän lapsenne käytös normaaliksi muutu sillä, että hän pysyy tavallisessa päiväkotiryhmässä tai sillä että te vanhemmat haluatte vähätellä asiaa ja työntää pään pensaaseen.

Se, että lapsi on normaaliksi todettu tuon ikäisenä, ei takaa että hän todella on normaali.

Opetan yksityisessä musiikkikoulussa, jossa opetus tapahtuu ryhmäopetuksena. Pääosin opetan pieniä oppilaita, esimerkiksi 7-9-vuotiaita. Ryhmät ovat pieniä, normaalia koululuokkaa paljon pienempiä. Aina välillä tulee sellaisia oppilaita, että vanhemmat "unohtavat" kertoa lapsensa olevan erityisen tuen tarpeessa. Ja sitten heti ensimmäinen opetustunti menee jo nyrkkipainiksi ja vanhempien hakiessa vaan nappaavat kullanmurunsa äkkiä auton kyytiin ja ajavat kaasu pohjassa mahollisimman nopeasti pois. Voin sanoa että lapsen ongelmat eivät millään vähättelyllä katoa. Vaikka lapsi olisi pohjimmiltaan kuinka ihana, niin lopputulos on se että kaikki muut alkavat vältellä ja pelätä häntä jos käytös on sävyltään agressiivista. Monesti käy vieläpä niin, että ne kiltimmät ja tunnollisemmat lapset sitten lopettavat harrastuksen jo muutaman kerran jälkeen, kun kukapas haluaisi sellaisessa harrastuksessa käydä missä joku jatkuvasti terrorisoi koko tilannetta. Tyypillistä on myös se, että opettaja haukutaan häirikön vanhempien taholta epäpäteväksi, tai tässä tapauksessa päiväkodin henkilökunta...

Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jokaisella lapsella on oikeus oppia ja oikeus olla osana ryhmää. Mieti käsi sydämellä ap, että kuinka paljon sinun lapsesi mahdollisesti rajoittaa muilta lapsilta näitä oikeuksia.

Jos ongelmiin ei puututa nyt, niin ne ongelmat voivat olla hyvin paljon pahempia muutaman vuoden päästä. On aivan normaalia, että alle kouluikäiselle lapselle ei välttämättä anneta mitään diagnoosia. Se ei silti tarkoita sitä etteikö lapsi olisi erityisen tuen tarpeessa. Ja ajattele tuo erityisryhmä lastasi kuntouttavana ryhmänä, ehkäpä lapsesi kirii sosiaalisissa taidoissa ja impulssikontrollin kehittymisessä ja voi jopa kuntoutua siinä määrin että voi koulun aloittaa jo normaalissa luokassa.

Koulussa viimeistään nousee seinä vastaan, jos käytökseen ei nyt saada mitään rotia. Minusta tuo ehdotus verkostopalaverista, johon pyydetään mukaan lapsen tutkinut psykologi, elto, vanhemmat, pk:n johtaja, ryhmästä omahoitaja ja sitten tehdään yhteinen KONKREETTINEN suunnitelma miten Vili-Erverttiä tuetaan ryhmässä tästä eteenpäin ja koska tavataan seuraavan kerran ja tarkistetaan onko tilanne muuttunut. Tuo taistelu laitetaanko erityisryhmään vai ei ei edistä asiaa mitenkään.

Ihan tässä tulee mieleen, että voi olla jotain muutakin, mitä lapsi oireilee. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun vanhempi pontevasti näyttää tutkimuksissa, että lapsen kehitys on normaalin rajoissa. Joo. Mutta syynä uhmakkuuteen, vetäytyvyyteen tai mihin nyt sitten ikinä siellä päiväkodissa onkin kiinnittynyt se huoli, onkin perheväkivalta tai jokin muu ongelma kotona, jota lapsi oirehtii käytöksellään. Ei ihme, ettei haluta lasta leimata erityispäiväkotiin, eikä oikeen istu diagnoositkaan. Vanhemmalla saattaa itsellään olla myös käytöspulmaa tai persoonallisuushäiriötä sillä tasolla, että sitä on vaikea ottaa haaviin lasussakaan. Eli ei varsinaisesti voida osoittaa kodin seinien ulkopuolella, mikä mättää, mutta lapsella on aika heikot mahdollisuudet saada normaali kasvuympäristö:/ En puhu ympäripyöreitä. Yksi hullu tappoi lopulta tämän lapsensa.

Hetkinen, onko mahdollista, että lapsestasi halutaan ns. tukilasta integroituun ryhmään? Meidän päiväkodissa on sellainen ryhmä jossa on lievästä kehitysvammasta "kärsiviä", erityisen tuen tarpeisia esim. ylivilkkautta, puheen kehityksen viivästymää, ADD-piirteitä, siirtymätilanteissa jumittavia, Ass-piirteitä omaavia yms. lapsia sekä perusterveitä normaaleja lapsia.

Näissä asioissa on aina toinenkin puoli. Meidän lapsi, joka oli päiväkodissa kiltti ja hyväkäytöksinen, kärsi valtavasti tuollaisista rajuista "leikeistä" ja häiriökäyttäytymisestä. Rupesi pelkäämään ja itkemään päiväkotiin menoa yhden lapsen takia, joka töni ja löi muita. Onneksi tuli tilaisuus ottaa muksu kotihoitoon ja valtavasti on tehty töitä, että luottamus muihin lapsiin palautuisi :(

yksi häirikkö aiheutti ongelmia koko ryhmän ilmapiirille; luulen, että lapsen itsensäkin kannalta olisi ollut helpompaa erityisryhmässä kuin olla jatkuvasti silmätikkuna huonon käytöksen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. Ap

Oletko koskaan valvonut useampaa lasta yht aikaa. Minä mummona kieltäydyn kaikista leikeistä, jos lapsia on viisi tai useampi ja ovat suht saman ikäisiä, saati että lapsia olisi kymmeniä.

Ei tarvitse kuin hetkeksi on ote herpaantunut, niin voi tapahtua vaikka mitä ja se altistaa tapaturmille ja onnettomuuksille.

Kuvittelepa mitä tapahtuisi jos päiväkodin tätien huomio olisi lasten leikeissä, eikä valvonnassa, niin silloin sinun kullannuppusi voisi kadota minne vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että päiväkoti painostaa hakemaan erityispäivähoidon paikkaa. Puhuvat koko ajan, että pitäisi hakea. Lapsi on tutkittu ja mitään poikkeavuuksia ei ole todettu. Kyseessä vilkas ja aktiivinen lapsi, joka on ajoittain hyvinkin uhmakas.

Ilmeisesti tilanne on se, että lapsi otetaan tässä tilanteessa erityispäivähoitoon ainoastaan mikäli me vanhemmat sitä erikseen haemme. Ap

Teillä on siis "puhtaat paperit" adhd:n ja add:n suhteen. Onko uhmakkuushäiriö, epäsosiaalinen käytöshäiriö tai muut vastaavat myös pois suljettu? Noita luokituksia kyllä riittää. Itse olisin hyvin huolissani siitä, että päiväkodissa ei ilmeisestikään kyetä tukemaan lasta ja hänestä ei ilmeisesti aikuisten toimesta pidetä. Tämä aivan varmasti vaikuttaa siihen, kuinka lastasi aikuisten toimesta kohdellaan ja se aivan varmasti vaikuttaa lapseesi. Kukaan ei halua olla epätoivottu 8 tuntia päivässä.

Jos lapsesi olennaisesti poikkeaa 3 sisaruksesta, etkö ole huolissasi? Totuus on kuitenkin se, että pienillä lapsilla on pienet murheet isoilla lapsilla isot. Jos olet huolissasi, tee asialle jotain nyt, kun murheet ovat vielä pieniä. Täältä ei ratkaisu löydy.

Lapsen takia hänen pitäisi olla paikassa, jossa hoitajat tukisivat häntä eivätkä vain kritisoisi. Mutta ymmärrän, että arkeen vaikuttaa valtavasti päiväkodin sijainti. Itse en voisi valita kaukana olevaa hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niihin ryhmiin ei todellakaan työnnetä lapsia väkisin ja turhan vuoksi, koska hoito erityisryhmässä on tuplasri, jopa triplasti kalliimpaa kunnille kuin tavallisissa ryhmissä!

Kyllä työnnetään, koska jotkut tarhan työntekijät eivät jaksa hankalina pitämiään lapsia. Voin omasta kokemuksestani sanoa. Lapsi on ollut normaalissa koulussa nyt neljättä vuotta ja pärjää hyvin. Tarhassa koko ajan painostettiin hakemaan testeihin ja erityispäiväkotiin, koska he eivät jaksaneet lapsen joissakin tilanteissa vaikeaa käytöstä. Jaksoin pitää lapseni puolia, koska olen sitä mieltä, että normaalin lapsen paikka ei ole erityispäiväkodissa.

Mistä ihmeestä sä tiedät, etteikö lapsesi pärjäisi vielä paremmin, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus olla erityispäiväkodissa?

Meidän terve ja hyväkäytöksinen lapsi oli erityisryhmässä tukilapsena, eikä hän mihinkään taantunut, päinvastoin, hän oppi siellä viittomakielen ja osa nousta erityislapsista on kavereita, vaikka ovat jo 10v.

Alusta alkaen me vanhemmat koimme olevamme onnekkaita, koska ryhmä oli pieni ja sai hoitajilta paljon huomiota, eikä mitään leimautumusta ollut.

On käsittämätöntä, miten erityisryhmät koetaan kielteisenä, vaikka se on äärettömän kallis ja auttaa lasta tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan vielä, ennenkuin lähden töihin, että ongelman ydin on tässä se, että meidän lapsellemme EI OLE TARJOTTU sitä erityislastenhuollon paikkaa. Ja koska lapsella ei ole diagnoosia mistään neuropsykologisesta tai muusta poikkeavuudesta, hän ei voi sellaista paikkaa saadakaan. Olemme hakeneet avustajaa vuodeksi kunnalta mutta hakemus tyrmättiin samalla perusteella. Integroituun päivähoitoon olemme myös suostuneet, mutta sinne pääsee samoin vain jos on osoittaa mustaa valkealla jostain erityisyydestä.

Päiväkodin henkilökunta ei ole tehnyt mitään ilmoituksia tms erityispäivähoitoon siirtymisestä. He vaan jatkuvasti vaativat meitä hakemaan lapselle paikkaa erityispäivähoidosta (ei avustajaa tai integroitua paikkaa). Paikan hakeminen käytännössä siis tarkoittaa lähetteen pyytämistä uudelleen samoihin tutkimuksiin, jotka viime keväänä tehtiin kahteen kertaan

ilman mitään löydöksiä poikkeavuuksista.

Edellisessä päiväkodissa ei ongelmia ollut, vaikka lapsi oli ihan sama ja käytöksensä myös. Ap

Nyt mä ymmärrään mikä tässä ap:n tarinassa mättää. Se on tuo otsikko ja sitten tämä muu sepostus.  Eli otsikosta saa kuvan että ap ei haluaisi itse laittaa lastaan erityisryhmään mutta näistä muista sepostuksista taas saa sen kuvaan että vaikka vanhemmat haluaisivat erityisryhmään niin lapsi ei sitä paikkaa saa koska on tähän asti saanut terveen paperit.

Silti siis joku tässä mättää ja voisin taas lyödä vetoa vaikka 500€ että tämä on provo ja asiat eivät ole ihan näin miten ap ne esittää tai ap:tä ja lasta ei edes ole vaan tässä taas yritetään mollata jotain vanhempaa tyyliin "eikö erityisryhmä kelpaa" . En ihmettelisi vaikka koko ap:n takana olisi joku kettuuntunut lto.

Ap on vaihtanut tarinaansa sujuvasti matkan varrella, aluksihan kyse oli nimenomaan siitä että eivät itse halua lastaan erityisyksikköön missään nimessä koska matka on hankala ja lapsi leimautuu. Muokkasi tarinaa ketjun jatkuessa kun huomasi mihin ihmiset tarttuvat ja mihin eivät. Samasta aiheesta oli yksi ketju jo eilen jossa joku äiti narisi että voidaanko lapsi pakottaa erkkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaadit ap sen elton konsultaation lapsestasi, ennen kuin teette mitään päätöksiä erityispäivähoidon hakemisesta tai hakematta jättämisestä. Elto on puolueeton ja tietää parhaiten minkälaisista tukitoimista teidän lapsenne hyötyisi.

Onko lapsi nyt kahden lapsen paikalla vai miten?

Ei mitään kahden paikkoja enää ole edes, ryhmät täyteen eikä puhettakaan avustajista. 

Vaikuttaa käytöshäiriöiseltä lapselta jola on adhd piirteitä. diagnoosit kirjoitellaan muutaman vuoden päästä jos meno jatkuu kuvatun kaltaisena. Usein adhd lapsen vanhemmalla jommalla kummalla on jokin psyk häiriö, ei toki aina. Siihen liittyy selvä perinnöllinen aspekti.

Kannattaa ottaa apu vastaa mahdollisimman pian. Mitä vanhempana hoidetaan sitä vaikeampaa se on. Joskus tälläiset päätyvät vankilaan "käytöshäiriönsä" vuoksi, kun eivät oppineet ihmisten tavoille.

Ap:n lapsi käyttäytyy ikäistään selvästi huonommin, häiriköi käytöksellään, ei pärjää ikäistensä tavoin ryhmässä eikä ymmärrä ja sisäistä ryhmän sääntöjä,  jopa estää muilta lepohetken ym. Ap, onko sinun mielestäsi muilla lapsilla mitään oikeuksia vai menevätkö ryhmää terrorisoivan häirikön, jolla ryhmässä toimiminen ja impulssikontrolli on selvästi ikäistään huonompi, oikeudet kaikkien muiden päiväkotilasten oikeuksien edelle?

Ap:n kuvaamat hankaluudet kuvaavat lapsen itsesäätelytaitojen kehittymättömyyttä, ei sen kummempaa. Yhteys terveyskeskuksen toimintaterapeuttiin, arvio siellä ja terapia/ohjaus päiväkotiin ja vanhemmille. Mitään tarvetta erityisryhmille toistaiseksi tässä tilanteessa ole.

Ap ei ole tainnut kertaakaan mainita lapsen ikää, mikä kyllä olisi tosi oleellista tässä. Alle 3-vuotiaita ei yleensä diagnosoida jo ihan senkin takia, että on vaikea ammattilaisenkaan erottaa mikä on tavallista voimakkaampi uhma ja mikä normaalista poikkeavaa käytöstä. Mutta 5-vuotialta tuollainen sääntöjen noudattamattomuus on kyllä jo poikkeavaa käytöstä ja aivan varmasti muut lapset kärsivät.

Meillä on tuttavapiirissä yhdellä lapsella vastaavaa käytöstä ja siellä ainakin päiväkodissa muut vanhemmat valittivat tämän lapsen käytöksestä, ja siitä että toiset lapset pelkäävät rajuja leikkejä ja arvaamatonta käytöstä. Kaiken olisi pitänyt mennä juuri niin kuin tämä tuttavan lapsi halusi tai alkoi hirveä raivoaminen ja lyöminen. Tavallisessa päiväkotiryhmässä yksinkertaisesti aikuisten kädet riitä tukemaan yhtä lasta jatkuvasti. Tuossakin ryhmässä oli 21 3-4 -vuotiasta ja kolme aikuista. Eli esimerkiksi yhden rauhoitellessa ja vahtiessa tätä uhmakasta lasta, yksi oli vaikkapa 10 lapsen kanssa vielä syömässä ja yksi yritti pukea lopuille 10 lapselle kuravaatteita ja samalla autella muiden vaatteiden kanssa. Ei kukaan halua oman lapsensa kärsivän, et sinä ap, mutta eivät myöskään ne muut ryhmän vanhemmat.

Tämä meidän tuttavaperheen lapsi pääsi erityisryhmään, enkä ymmärrä miten se voisi häntä leimata. Siellä on puolet aivan tavallisia lapsia ja puolet niitä joilla on erityistarpeita. Lapsi hyötyi selvästi erityisryhmästä, pienemmästä ryhmäkoosta ja siitä että suhtautuminen häneen muuttui positiivisemmaksi, koska oli tarpeeksi aikuisia, eikä yksi päässyt häiriköimään kaikkia ryhmätilanteita.

Tämä kuulostaa vähän kuin yhdeltä pojalta, joka oli kanssani samassa eskariryhmässä kultaisella yhdenksänkymmentäluvulla. Poika oli "vilkas ja aktiivinen". Käytännössä hän jatkuvasti pahoinpiteli muita lapsia, rikkoi päiväkodin omaisuutta ja teloi siinä sivussa itseään. Poika sai raivareita päivittäin, ei totellut tarhan tätejä ja me muut lapset pelkäsimme häntä. Lasta ei pyydetty leikkeihin mukaan, häntä ei kutsuttu kenenkään synttäreille  ja lapsiporukalla arvelimme, että "Sami sai varmasti vaan risuja joulupukilta kun ei se ole ollut kiltisti". Lapsi olisi tarvinnut ehdottomasti jotain muuta kun tavallisen päiväkotipaikan, sillä tuolla tavalla ei saisi sulkea pois ketään lasta leikeistä. Toisaalta, vaikea lasten on leikkiä keskenäänkään jos muu ryhmä pelkää yhtä lasta. 

Tarhassa on rajalliset resurssit ja vaikka lasta autettaisiinkin kehittymään yksilöllisesti, ei kenellekään voi taata tarhan puolesta omaa hoitajaa aamusta iltaan. Onko lapsellasi kavereita tarhassa? Tykkääkö lapsi olla tarhassa? Pitääkö teidän vanhempien jatkuvasti puuttua lapsen leikkeihin jos hän leikkii jonkun toisen lapsen kanssa ("ei noin saa tehdä"; "ei saa lyödä"; "ei toisen kädestä saa viedä leluja"). Jos lapsi ei voi leikkiä normaalisti toisten lasten kanssa, ei häntä kannata jättää puille paljaille "normaaliin" tarharyhmään.

Mahdollisimman varhain saatu erityistuki tehoaa parhaiten. Olkaa onnellisia,että tukea tarjotaan. Näistähän kunnat lyhytnäköisesti säästää.