Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanne ei nyt oikein päde ap:n tapaukseen. Hänen lapsensa oireilee myös ihan samalla lailla kodissa kuin päiväkodissa.

Kyseessä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen normaali mutta hankalasti käyttäytyvä lapsi. Pelkkä hankala käytös ei ole syy siirtää erityispäiväkotiin, jossa lapsen kehitys voi taantua.

Mihinkähän perustuu käsitys, että lapselle annettava lisätuki taannuttaisi lasta?

Erityispäiväkodeissa monilla lapsilla on neurologisia ongelmia. Ei normaalin lapsen kuulu olla sellaisessa ryhmässä.

Okei...eli jos lapsella on todettu neurologinen poikkeama (esim adhd) ja hän sen vuoksi käyttäytyy kuten ap:n lapsi (rauhaton, impulsiivinen, aggressiivinen) hän kuulu erityisryhmään.

Mutta jos neurologista poikkeamaa tms. käytöshäiriöiden syylähdettä ei ole paikannettu, hän on "normaali", eikä missään nimessä ole erityisen tuen tarpeessa.

Logiikka tässä?

Lapsi voi olla hankalasti käyttäytyvä ilman mitään neurologisia syytä! AP sanoi, että hänen lapsensa on käynyt läpi kaikki asiaan liittyvät tutkimukset. Jos lapsi on niiden mukaan normaali, hän on silloin normaali. Ei kaikkia ei-täydellisesti käyttäytyviä lapsia kuulu laittaa erityistarhaan. Erityispäiväkodeissa on paljon erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia, jolloin ympäristö on normaalille lapselle taannuttavat. Hän ei saa samoja virikkeitä kuin normaalissa tarhassa myöskin siksi, että erityispäiväkodeissa opetus on erilaista eikä vaadita yhtä paljon pedagogisesti. Erityispäiväkoteja ei ole tarkoitettu normaaleille lapsille ja ympäristön malli niissä todennäköisesti vain pahentaisi normaalin lapsen käytösongelmia.

Höpö höpö! Tässä selvästi puhuu asioista tietämätön. Itse erityisryhmän toisena lto:na voin kertoa, että erityisryhmässä toimitaan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta ja tarjotaan lapsille myös virikkeitä kiinnostusten ja taitojen mukaan kuten tavallisessakin pkryhmässä. Henkilökuntaa on enemmän ja joillakin lapsilla lisäksi vielä omia avustajia. Lasten tarpeisiin voidaan vastata paremmin, kun henkilökuntaa on enemmän. Oppimista kunkin lapsen omalla kehitystasolla tuetaan esimerkiksi pienryhmissä, jotka jaetaan lasten kehityksellisistä lähtökohdista ja sosiaalisten suhteiden perusteella leikkitaitojen tukemiseksi. Ryhmässä on yleensä myös ns. tavallisia lapsia "tukilapsena". Leimaantumista ei kannata pelätä! Ota ihmeessä tarjottu apu vastaan, se on lapsesi parhaaksi ehdottomasti. Erityisryhmässä usein rauhallisempaa, lapsia vähemmän ja aikuisia aina saatavilla tukemaan lapsen toimintaa, leikkejä jne, toisin kuin tavallisessa ryhmässä.

T. Lto erityisryhmässä töissä, ny ä-lomalla

Vierailija kirjoitti:

Minä en laittaisi lastani mihinkään erityishoitojuttuihin ilman asiantuntijan suositusta ja tutkimuksia.Päivähoidon henkilökunta voi suosittaa moista ihan vain siksi,että lapsi teettää vähän enempi työtä ja henkilöstöresurssit on tiukalla.Hakeutuisin lapseni kanssa neuvolan kautta neuropsykologisiin tutkimuksiin (siis lapsen) ja tekisin päätöksen ASIANTUNTIJOIDEN suositusten perusteella.Päiväkodin henkilökunta ei ole asiantuntija siinä,onko kyseessä erityislapsi vai ei.Aina myöskin pitäisin ensisijaisesti oman lapseni puolia.Se on äidin tehtävä.

Tossa sun jutussas mättää suuresti se, että kyllä lasta on täytynyt käynyt kattomassa elto ja muut, jos on aletaan tarjotaan erityistoimenpiteitä. Ja kyseiset ihmiset ovat kyllä ammattiinsa opiskelleet ja alansa osaajia.

Siis luuleeko joku oikeasti, että näinä säästönaikoina, noita kalliita hoitotoimenpiteitä noin vaan määrätään? Kyllä on hoitajilla jo aito huoli lapsen kehityksen puolesta jos niitä ollaan onnistuttu tarjoamaan.

Ap, nyt pää pois perseestä. Ota tuet vastaan, niistä ei ole mitään haittaa! Jos todella käy niin, ettei niille ole tarvetta, ne puretaan hyvin nopeasti.

On se vaan omituista, kun toisesta suupielestä ulistaan, ettei yhteiskunta auta ja tue (siis jakaisi runsaita raha-avustuksia) ja toisella suupielellä kieltäydytään ottamasta vastaan asiantuntijan apua. Kyllä vanhemmille on sanottu, miksi lapsi halutaan siirtää erityispäiväkotiin. Voisin kuvitella, että lapsi on esim. kovin levoton tai sitten liian flegmaattinen, jos kehitys on jonkin verran viivästynyt ikätovereihinsa verrattuna, tarvitsee enemmän virikkeitä kuin normaalipäiväkoti ehtii antaa ja joita ei myöskään saa kotoa. Ei erityispäiväkodista ole suoraa osoitetta erityisluokalle tai -kouluun. Pienemmässä ryhmässä lasta voidaan tukea juuri niissä seikoissa, joissa on puutteita, esim. tukea koulukypsyyden kehittymistä. Mitä varhemmin ongelmiin puututaan, sitä pienempinä ne yleensä pysyvät ja osa häipyykin. Ja mitä sitten, jos lapsi pääseekin erityisluokalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanne ei nyt oikein päde ap:n tapaukseen. Hänen lapsensa oireilee myös ihan samalla lailla kodissa kuin päiväkodissa.

Kyseessä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen normaali mutta hankalasti käyttäytyvä lapsi. Pelkkä hankala käytös ei ole syy siirtää erityispäiväkotiin, jossa lapsen kehitys voi taantua.

Mihinkähän perustuu käsitys, että lapselle annettava lisätuki taannuttaisi lasta?

Erityispäiväkodeissa monilla lapsilla on neurologisia ongelmia. Ei normaalin lapsen kuulu olla sellaisessa ryhmässä.

Okei...eli jos lapsella on todettu neurologinen poikkeama (esim adhd) ja hän sen vuoksi käyttäytyy kuten ap:n lapsi (rauhaton, impulsiivinen, aggressiivinen) hän kuulu erityisryhmään.

Mutta jos neurologista poikkeamaa tms. käytöshäiriöiden syylähdettä ei ole paikannettu, hän on "normaali", eikä missään nimessä ole erityisen tuen tarpeessa.

Logiikka tässä?

Lapsi voi olla hankalasti käyttäytyvä ilman mitään neurologisia syytä! AP sanoi, että hänen lapsensa on käynyt läpi kaikki asiaan liittyvät tutkimukset. Jos lapsi on niiden mukaan normaali, hän on silloin normaali. Ei kaikkia ei-täydellisesti käyttäytyviä lapsia kuulu laittaa erityistarhaan. Erityispäiväkodeissa on paljon erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia, jolloin ympäristö on normaalille lapselle taannuttavat. Hän ei saa samoja virikkeitä kuin normaalissa tarhassa myöskin siksi, että erityispäiväkodeissa opetus on erilaista eikä vaadita yhtä paljon pedagogisesti. Erityispäiväkoteja ei ole tarkoitettu normaaleille lapsille ja ympäristön malli niissä todennäköisesti vain pahentaisi normaalin lapsen käytösongelmia.

Höpö höpö! Tässä selvästi puhuu asioista tietämätön. Itse erityisryhmän toisena lto:na voin kertoa, että erityisryhmässä toimitaan valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta ja tarjotaan lapsille myös virikkeitä kiinnostusten ja taitojen mukaan kuten tavallisessakin pkryhmässä. Henkilökuntaa on enemmän ja joillakin lapsilla lisäksi vielä omia avustajia. Lasten tarpeisiin voidaan vastata paremmin, kun henkilökuntaa on enemmän. Oppimista kunkin lapsen omalla kehitystasolla tuetaan esimerkiksi pienryhmissä, jotka jaetaan lasten kehityksellisistä lähtökohdista ja sosiaalisten suhteiden perusteella leikkitaitojen tukemiseksi. Ryhmässä on yleensä myös ns. tavallisia lapsia "tukilapsena". Leimaantumista ei kannata pelätä! Ota ihmeessä tarjottu apu vastaan, se on lapsesi parhaaksi ehdottomasti. Erityisryhmässä usein rauhallisempaa, lapsia vähemmän ja aikuisia aina saatavilla tukemaan lapsen toimintaa, leikkejä jne, toisin kuin tavallisessa ryhmässä.

T. Lto erityisryhmässä töissä, ny ä-lomalla

En ole ap. Lapselleni tarjottiin mahdollisuutta kyseisen "apuun" hänen ollessaan päiväkodissa, koska käytös tarhassa oli hankalaa. Vain siis tuossa tarhassa, osan ajasta oli vuoropäiväkodissa, jossa ei ollut ongelmia. Lapseni jatkoi tuossa tarhassa koko ajan ja meni normaaliin kouluun, jossa käy nyt neljättä vuotta. Koulussa on mennyt hyvin.

Normaaleja lapsia ei todellakaan kuulu siirtää erityiskouluun. Yksi psykologi kertoi minulle, että hänen tuttavansa lapsi oli alkanut erityispäiväkodissa matkimaan erityispäiväkodin lapsia, ja hän oli käytökseltään selvästi taantunut verrattuna aikaisempaan.

On kai se selvää, että ei normaali lapsi kuulu erityispäiväkotiin tai erityiskouluun ja tietysti normaalissa päiväkodissa tai koulussa taidot harjaantuvat paremmin, kun vaaditaan enemmän ja muut lapset antavat paremman mallin.

Voivat vaikuttaa. Ei joudu automaattisesti erityisopetukseen.

Mutta muuten: miksi ihmeessä joku haluaa estää lapsensa PÄÄSYN erityisryhmään? Kunnat joutuvat maksamaan noiden kulut itse, ja erityisryhmiin pääsy on siten hyvin vaikeaa vaikka olisi selkeä diagnoosi ja vanhemmat itse haluaisivat lapsensa sellaiseen. Niihin ryhmiin ei todellakaan työnnetä lapsia väkisin ja turhan vuoksi, koska hoito erityisryhmässä on tuplasri, jopa triplasti kalliimpaa kunnille kuin tavallisissa ryhmissä!

Sitä paitsi, lapsesi suositukselle on olemassa joku selvä syy, joka leimaa jo itsessään lastasi paljon pahemmin kuin meno erityisryhmään. Vai luuletko, että jos lapsesi häröilee tai kiusaa muita lapsia, siitä ei seuraa lapsellesi mitään leimaa siellä tavallisessa ryhmässä??? Paljon isompaakin kuin se, että jos lapsesi on pienryhmässä, jossa muillakin lapsilla on joku peruste olla.

En ymmärrä ap:n asennetta alkuunkaan.

Erityislapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on neurologisista vaikeuksista( en nyt erottele koska ei yleisiä) kärsivä lapsi. Veimme hänet oma-aloitteisesti lastenneurologille kun hän oli 2v. Ei diagnoosia vaikka neurologi epäili vaivaa, joka tuli lopulta diagnoosiin. Silloin kävimme keskustelun siitä, miten lääkärikunta varoo lasten ja nuorten diagnoosien kanssa, koska kehitystä tapahtuu moneen suuntaan ja joku oppii kompensoimaan esim alle kouluikäisenä esiintyvät vaikeudet. Silloin

terveellä olisi turha diagnoosi. Osalla jotkut häiriöt jopa 'katoavat' hetkeksi ja vasta murrosiässä/sen jälkeen voidaan varmasti sanoa onko diagnoosi tarpeen vai ei.

Valitettavasti nykyinen rahatilanne edellyttää sen diagnoosin, sillä moni pitää erityistukia etuoikeutena ja olisi valmis ottamaan lapselleen kaiken avun ja tuen. Osa taas karttaa leimautumisen pelossa. Raja täytyy johonkin vetää ja nyt on päätetty, että se menee diagnoosissa.

Oma lapseni sai lopulta kovan taistelun jälkeen diagnoosinsa alakoululaisena ja pääsi sitä kautta neuropsykiatriseen kuntoutukseen( jälleen kovan taistelun ja oman aktiivisuuteni kautta). Neuropsykiatrinen kuntoutus oli ratkaiseva hänen koko elämänsä kannalta, ja onkin todella kauheaa, miten vain muutamat lapset/nuoret pääsevät sen piiriin. Vanhemman on taisteltava ja osoitettava kaikin tavoin, miten sitoutunut koko perhe on asiaan.

Jos apua tarjotaan, kannattaa tarttua siihen kaksin käsin kiinni!

Voi hyvänen aika. Siis apua otetaan varmasti vastaan, JOS sitä tarvitaan. Normaali lapsi, jolla ei ole neurologisia ongelmia, ei tarvitse neurologista kuntoutusta vain siksi, että käytös tarhassa on hankalaa. Ehkä apua todella tarvitsevien on hankala saada apua osittain juuri siksi, että järjestelmää kuormitetaan tarhatyöntekijöiden taholta painostamalla vanhempia lähettämään hankaliksi koettuja lapsia erityispäiväkotiin, testeihin ym. Vain siksi että he eivät näitä lapsia jaksa tai ammattitaito ei riitä heidän kanssaan pärjäämiseen. Esim meillä lääkäri sanoi yhden alustavan tutkimuksen jälkeen, että lapsella ei ole tarvetta lastenneurologisiin lisätutkimuksiin. Eli turhaan ja vain tarhan painostuksesta lapseni lähetin sinne.

Vierailija kirjoitti:

Niihin ryhmiin ei todellakaan työnnetä lapsia väkisin ja turhan vuoksi, koska hoito erityisryhmässä on tuplasri, jopa triplasti kalliimpaa kunnille kuin tavallisissa ryhmissä!

Kyllä työnnetään, koska jotkut tarhan työntekijät eivät jaksa hankalina pitämiään lapsia. Voin omasta kokemuksestani sanoa. Lapsi on ollut normaalissa koulussa nyt neljättä vuotta ja pärjää hyvin. Tarhassa koko ajan painostettiin hakemaan testeihin ja erityispäiväkotiin, koska he eivät jaksaneet lapsen joissakin tilanteissa vaikeaa käytöstä. Jaksoin pitää lapseni puolia, koska olen sitä mieltä, että normaalin lapsen paikka ei ole erityispäiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. Ap

Jos hoitajat lähtis sun lapsen perään, niin kuka katsoisi niitä muita? Kun yksilöllistä hoitoa ei pari aikuista voi antaa parikymmenelle lapselle. Aikuisten on pakko seistä jossain josta näkee ison osan pihasta. Ymmärrätkö? Kun yksi vie ison osan huomiosta niin silloin riski vahinkoihin ja tapaturmien kasvaa muiden osalta. Henkilökuntaa on resursoitu sen mukaan, että ryhmä muodostuu ikänsä mukaisesti käyttäytyvistä lapsista. Että osaavat kuunnella tietyn määrän esim ohjeita ja ymmärtävät olla karkaamatta.

Päiväkotipäivä on stressaava lapselle ilman jatkuvaa ohjelmointiakin. Myös vapaalle leikille ja olemiselle pitää olla tilaa.

Joskus lapset voi oireilla noin jotakin traumaa tai muutosta kotitilanteessa esim. eroa. Mietin myös tuota haastavaa temperamenttia, tuolloin tuki juurikin perheneuvolasta on hyödyksi, ettei syntyisi negatiivista minäkuvaa lapselle. Joskus ne tarhan työntekijätkin hyötyy siitä, että saavat sinne tarhaan ammattilaisen tukea ja neuvoja esim. psykologilta. Onko teillä ollut palavereita missä sovitaan miten tarhan aikuiset tukee ja ohjaa lasta arjen haasteissa? Kunnon suunnitelmat siis ja verkostopalaverit, joissa löytyis yhtenäinen sävel. Lapsi voi oireilla jo sitäkin, jos ympäröivät aikuiset ovat eri linjoilla hänen asioissaan.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin ehdotus on lapsen siirtyminen erityispäivähoitoon. Vanhemmat vastustavat, koska päiväkoti olisi kaukana ja lapsi leimautuisi.

Kokemuksia erityispäivähoidosta? Joutuuko sieltä esim suoraan erityisluokalle kouluun?

Lapsella ei diagnostisoitu mitään fysiologisia tai neurologisia poikkeavuuksia.

Voivatko esim neuvola, perheneuvola ja päiväkoti jakaa keskenään tietoja tai olla yhteydessä?

Jos vanhemmat kieltäytyvät, voidaanko lapsi väkisin siirtää erityispäivähoitoon?

Joku ongelma sun lapsellasi on joten on sekä sun lapsen  että muiden lasten etu  jos lapsi siirretäään erityispäivähoitoon riehumasta normiryhmästä. Ei ne ilman syytä moista tee, sun lapsella on varmaan joku  käytösongelma.

Ap:n mukaan lapsi fyysinen ja vilkas eikä malta olla paikoillaan, julkisella puolella "kaikki" tutkittu eikä mitään löydetty. Ilmeisesti siis ei myöskään aistialiherkkyyksiä tai muita sensorisen prosessoinnin poikkeavuuksia ole millään tasolla? En jaksanut lukea koko ketjua, joten jos tulee jo toistoa niin pahoittelut, mutta pakko silti mainita tämä mahdollisuus: Esim. liike- ja tuntoaistin aliherkkyydet johtaa usein liian voimakkaan kontaktin ottamiseen ja ns. riehumiseen, ihan siitä syystä että lapsen tuntoaistin prosessointi ei toimi kuten muilla. Ei siis huomaa tai tiedä koskevansa/liikkuvansa/törmäilevänsä liian kovaa suhteessa muihin ihmisiin tai ympäristöön. Aistitiedon tulkinnan vaikeuksista (yli- tai aliherkkyydet eri aisteissa) käytös tai oirehdinta on helppo sekoittaa esimerkiksi ylivilkkauteen tai tarkkaavaisuushäiriöön, vaikka kyse ei olisi siitä. Toisaalta oletan, että tämäkin vaihtoehto on jo käyty pohjia myöten läpi ammattilaisten toimesta, jos kerran ihan kaikki on jo tutkittu ja todettu normaaliksi.

Kiitos kaikista kommenteista mutta kukaan ei nyt tunnu ymmärtävän mistä tässä kaikessa on kyse. Eli väännetään rautalangasta tämä vielä kerran:

Lapsemme vaihtoi yksityisestä hoitopaikasta kunnalliseen päiväkotiin vuoden alussa itsestään riippumattomista syistä. Tässä päivähoitopaikassa kaikki sujui hyvin.

Neuvolasta oli jo aikaisemmin ohjattu lisätutkimuksiin (neurologia, psykologia) vanhempien pyynnöstä, koska lapsi on uhmakas ja omapäinen. Tutkimuksissa kaikki oli hyvin, lapsi on motorisesti ja kognitiivisesti ikäistään kehittyneempi, keskittymiskyky on hyvä jne jne. Syytä ei kontrolliin, koulukypsyyden arviointi normaalisti jne jne.

Jatkettiin jo aloitettua perheneuvolassa käyntiä.

Kerroin uudessa päiväkodissa, että käymme perheterapiassa. Kerroin myös neuropsykologisista tutkimuksista ja että kaikki on ok. Hyvin pien kuitenkin henkilökunta alkoi kysellä asiasta että eikö tosiaan ole diagnostisoitu sitä tai tätä, pitäisikö vielä tutkituttaa lisää. (Tästä syystä kysyin vaihtavatko päivähoito, neuvola ja terkkari tietoja.) Kerroin, että neuvolasta ei enää kirjoiteta lähetteitä, tätä ensimmäistäkin saimme todella vaatimalla vaatia.

Seuraavaksi henkilökunta alkoi puhua, että meidän pitäisi hakea lapselle paikkaa erityispäivähoidosta. Selvitin asiaa ja minulle sanottiin että turha toivo ellei diagnostisoitu. Samoin kuulemma erikoispäivähoidon ryhmät eivät tuskin sopisi lapsellemme, koska hänellä ei ole neuropsykologisia tai fysiologisia erityistarpeita. Tein kuitenkin hakemuksen avustajasta nykyiseen päiväkotiin vuodeksi, mikä kesäkuussa sitten hylättiin samoilla perusteilla (ei todettua erityistuen tarvetta tai sinne päin).

Samaan aikaan päiväkodissa jatkettiin hiostamista: lapsi ei kuulu tänne, hakekaa erityispäivähoitoon, viekää lapsi lääkäriin. Annoimme periksi ja koska terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta erikoissairaanhoidon lähetettä, menimme yksityiselle, mistä saatiin lastenlääkärin, neuropsykologian ja lastenpsykiatrian lausunnot, kaikilta puhtaat paperit.

Kerroin tästä päiväkodissa kesäloman jälkeen mutta siellä edelleen lähes päivittäin muistutetaan että lapsenne ei kuulu tänne vaan erityispäivähoidon piiriin, menkää sinne.

Päiväkodista ei tietääkseni olla oltu missään yhteydessä elto:on tai erityispäivähoidon yksikköihin.

Koemme että meitä painostetaan ottamaan hankala lapsemme pois omasta päiväkodistaan, mikä ei tietenkään ole asiallista.

Tärkein kysymys onkin : Miten saamme tämän painostuksen loppumaan? Ap

Diagnosoitu, ei diagnostisoitu. Sori, pakko.

Neurologilla ja psykologilla on käyty. Ei diagnoosi, kuten edellä kerroin. Lapsen kehitys normaalia, motorisesti reilusti edellä ikäistään, myös kognitiivisilta kyvyiltään. AP

No joku syy ryhmän vaihtoon pitää olla? Erityispäivähoidon paikat on kiven alle, ne on kalliita, enemmän hlö-kuntaa, erityisosaamista ym. Ne täytyy varata niille lapsille, joilla on sille tarve. Ei voi olla niin, että päiväkotinne hlö-kunta vaan omista syistään haluais lapsen siirtää. Ei ne niin epäammatillisia oo.

Vierailija kirjoitti:

Tuo että vika ei voi olla kodissa kun muut lapset on toisenlaisia... Esim narsistin perheessä on hyvin tyypillistä, että yhdestä lapsesta leivotaan syntipukki.

Mä en oikein ymmärtänyt tuota vertausta. En ole ap. mutta onhan niitä useita perheitä missä on monta lasta ja vain yksi lapsi ns. erityislapsi ja monet käytöshäiriöt esim. ADHD tai Asperger  on neurologisia eikä todellakaan minkään väärän kasvatuksen tai hoidon tulosta. Ja miten niin yhdestä lapsesta voidaan leipoa syntipukki. Kyllähän yleensä se huomataan kodin lisäksi muuallakin eli juuri päiväkodissa tai koulussa jos lapsessa on jotain outoa eli ei se ikinä perustu vain siihen mitä mieltä vanhemmat on lapsista. Eli jos muista lapsista ei ole huomattu mitään erityistä hieissä ei mitään sellaista olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Neurologilla ja psykologilla on käyty. Ei diagnoosi, kuten edellä kerroin. Lapsen kehitys normaalia, motorisesti reilusti edellä ikäistään, myös kognitiivisilta kyvyiltään. AP

No joku syy ryhmän vaihtoon pitää olla? Erityispäivähoidon paikat on kiven alle, ne on kalliita, enemmän hlö-kuntaa, erityisosaamista ym. Ne täytyy varata niille lapsille, joilla on sille tarve. Ei voi olla niin, että päiväkotinne hlö-kunta vaan omista syistään haluais lapsen siirtää. Ei ne niin epäammatillisia oo.

No kun lasta ei ole kukaan siirtämässä mihinkään. Hänelle ei ole paikkaa erityispäivähoidossa, koska ei nimenomaan kuulu sinne. Ap

Tärkein kysymys onkin : Miten saamme tämän painostuksen loppumaan? Ap[/

Eli perusteellisesti tutkittu lapsi: mitään erityisvaikeutta, ei Psy/Nepsy/Fon ongelmaa ole todettu. Tutkimukset vielä useampaan kertaan tehty. Terve lapsi. Ei erityisen tuen tarvetta. Mutta omapäinen ja uhmakas ja siksi päiväkodille haastava. Päiväkodilta tosi epäammatillista toimintaa, ilmeisesti kun on tutkittu, niin ovat leimanneet erityisen tuen tarpeessa olevaksi, vaikka sellaista ei ole. Jos näin on niin toi on törkeetä sun kiusaamista ja myös lapselle haitallista. Mutta suomalaisessa SOS-opetustoimessa niin tavallista: haastava asiakas, josta halutaan päästä eroon! Ota yhteys päiväkodin johtajaan ja edelleen koko kaupungin/kunnan päivähoidon johtajaan. Varmaan heidänkin intressi varata erityispaikat niille, jotka oikeesti niitä tarvitsee.

Saattaa olla lastenhoitaja-lähihoitajilla kyse myös ammattitaidon ja tiedon puutteesta, voi olla virhetulkintoja. Pyydä tutkimukset tehneeltä psykologilta/lastenneurologilta lausunto päivähoidolle, jossa lyhyt kuvaus tutkimuslöydöksistä ja kommentti siitä, että erityisen tuen tai erityisryhmän tarvetta ei ole, vaan lapselle riittää tavallinen päiväkoti ja ryhmä. Ja ihan rautalangasta. Kun on lääkärinlausuntona paperilla, niin menee päivähoidon työntekijöille jakeluun.

Se tietysti ihmetyttää, että jos mitään ei todettu ja saitte " terveen paperit", niin miksi et halua neuvolan ym olevan yhteydessä päivähoitoon. Se, että lapsi oireilee, mutta vanhempi kieltää tiedonkulun, saattaa herättää huolta siitä, että häikkää ja tuen tarvetta on, mutta vanhemmalle liian kipeä asia myöntää, vanhempi kieltää, ja lapsi ei saa sitä tukea, johon on oikeutettu. Teidän kohdalla ei varmaan näin ole. Mutta tällaistakin on ja oman lapsen erityisvaikeudet on kyllä monille meistä vaikea asia hyväksyä ja defenssiksi murheesta vanhempi ottaakin sitten ihan jonkun muun asian, vaikka rettelöinnin päivähoidon henkilökunnan kanssa.

Haastavaa käytöstä on erityislastentarhanopettajalla hyvä ammattitaito lähestyä ja ymmärtää ja se on aina lapsen etu ja monesti ongelmien ratkaisukin, oli dg mikä tahansa, vaikka diagnoosia ei olisikaan.

Ei hän myöskään kuulu tavalliseen päiväkotiin terrorisoimaan koko muuta ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteista mutta kukaan ei nyt tunnu ymmärtävän mistä tässä kaikessa on kyse. Eli väännetään rautalangasta tämä vielä kerran:

Lapsemme vaihtoi yksityisestä hoitopaikasta kunnalliseen päiväkotiin vuoden alussa itsestään riippumattomista syistä. Tässä päivähoitopaikassa kaikki sujui hyvin.

Neuvolasta oli jo aikaisemmin ohjattu lisätutkimuksiin (neurologia, psykologia) vanhempien pyynnöstä, koska lapsi on uhmakas ja omapäinen. Tutkimuksissa kaikki oli hyvin, lapsi on motorisesti ja kognitiivisesti ikäistään kehittyneempi, keskittymiskyky on hyvä jne jne. Syytä ei kontrolliin, koulukypsyyden arviointi normaalisti jne jne.

Jatkettiin jo aloitettua perheneuvolassa käyntiä.

Kerroin uudessa päiväkodissa, että käymme perheterapiassa. Kerroin myös neuropsykologisista tutkimuksista ja että kaikki on ok. Hyvin pien kuitenkin henkilökunta alkoi kysellä asiasta että eikö tosiaan ole diagnostisoitu sitä tai tätä, pitäisikö vielä tutkituttaa lisää. (Tästä syystä kysyin vaihtavatko päivähoito, neuvola ja terkkari tietoja.) Kerroin, että neuvolasta ei enää kirjoiteta lähetteitä, tätä ensimmäistäkin saimme todella vaatimalla vaatia.

Seuraavaksi henkilökunta alkoi puhua, että meidän pitäisi hakea lapselle paikkaa erityispäivähoidosta. Selvitin asiaa ja minulle sanottiin että turha toivo ellei diagnostisoitu. Samoin kuulemma erikoispäivähoidon ryhmät eivät tuskin sopisi lapsellemme, koska hänellä ei ole neuropsykologisia tai fysiologisia erityistarpeita. Tein kuitenkin hakemuksen avustajasta nykyiseen päiväkotiin vuodeksi, mikä kesäkuussa sitten hylättiin samoilla perusteilla (ei todettua erityistuen tarvetta tai sinne päin).

Samaan aikaan päiväkodissa jatkettiin hiostamista: lapsi ei kuulu tänne, hakekaa erityispäivähoitoon, viekää lapsi lääkäriin. Annoimme periksi ja koska terveyskeskus kieltäytyi kirjoittamasta erikoissairaanhoidon lähetettä, menimme yksityiselle, mistä saatiin lastenlääkärin, neuropsykologian ja lastenpsykiatrian lausunnot, kaikilta puhtaat paperit.

Kerroin tästä päiväkodissa kesäloman jälkeen mutta siellä edelleen lähes päivittäin muistutetaan että lapsenne ei kuulu tänne vaan erityispäivähoidon piiriin, menkää sinne.

Päiväkodista ei tietääkseni olla oltu missään yhteydessä elto:on tai erityispäivähoidon yksikköihin.

Koemme että meitä painostetaan ottamaan hankala lapsemme pois omasta päiväkodistaan, mikä ei tietenkään ole asiallista.

Tärkein kysymys onkin : Miten saamme tämän painostuksen loppumaan? Ap

Tämän pitkän selostuksen jälkeen onko asia siis niin että päiväkodista kun sanovat että kuuluisi erityisryhmään niin terveydenhoitopuolelta taas sanotaan että että ei käy? Vai mikä tässä on esteenä? Jos kerran ei ole kyse edes vain sinun halusta mihin laitat lapsen vaan siitä että lapsi tarvitsisi suosituksia terveydenhuoltopuolelta tuohon erityispaikkaan niin eikö asia ole sitten sillä selvä ja mitä ne päiväkodista sitten turhaa painostaa. Ei kai lääkärilläkään saman vaivan takia voi ravata koko ajan eikä se ole sinun velvollisuutesi. Kyllä tutkimuksiin pitää jotenkin luottaa kun kerran tutkittu on jo niin paljon lastasi.

Mutta toisaalta en tiedä onko tuo taas jotain ihme sepostusta ja tarinaa. Ainakin joka kunnassa ei ole niin että lapsella täytyisi olla nimenmaan lääkärin suositus siitä että integroitu ryhmä olisi se paras vaihtoehto jotta pääsisi sinne. Outoa on kylläkin se että terveydenhuoltopuolelta ei ole muka diagnosoitu mitään?  En siis tarkoita että tulisi suora ADHD tai muu diagnosointi mutta jos on vakavia käytöshäiriöitä ja ongelmia päiväkodissa niin kyllä yleensä esim. psykologin testeissä jotain ongelmia näkyy toimimisessa? Harvoin silloin tullaan joka testistä täytin puhtain paperein. Hyvin outoa.

Ap

Mitä päiväkodista on vastattu kun kerrot että olette käyneet kaikki tutkimukset ja hakeneet erityisapua, mutta teille ei sitä myönnetä?

Saisiko päiväkodin edustajan mukaan perheneuvolaan tai perheneuvolasta ohjeita päiväkodille lapsen tukemiseksi?