Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Nyt olet niin puolustuskannalla, ettet pysty auttamaan lastasi. Kerrotko lapselle, että hän käyttäytyy väärin? Olen nähnyt paljon vanhempia, jotka jopa kehuvat lastaan, kun he käyttäytyvät väärin. Perustellen juuri tuolla aktiivisuudella. Et voi saada apua mistään, jos et myönnä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myötätuntoni vanhemmille!Erilaiset henkilökemiajutut voivat myös vaikuttaa.Onko lapsella omahoitaja,jonka kanssa ei synkkaa ja siksi hankalaa?Onko yhtään kavereita?Miten itse viihtyy?

Kokonaisuutena välit ovat hoitohenkilökunnan kanssa kiristyneet, kun emme ole lähteneet itse hakemaan paikkaa erityispäivähoidosta. Lapsi itse ei pidä kaikista hoitajista ja kyllä osoittaa sen myös selvästi erityisesti suuttuessaan. Hän kuitenkin viihtyy itse ihan hyvin tässä päiväkodissa, eikä halua vaihtaa taas toiseen hoitopaikkaan. Kaksi hyvää kaveria hänellä on, joidenkin lasten kanssa tulee sitten huonommin juttuun. Ap

Mistä lapsi suuttuu hoitajille? Miten osoittaa suuttumuksensa? Puree, potkii, lyö? Mitä tarkoittaa 'joidenkin lasten kanssa tulee huonommin juttuun'?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on luultavasti niin hankala, että siellä normaalilasten kanssa hän vasta leimautuukin. Ja joutuu koko ajan vertaamaan itseään järkevämpiin ja asiallisempiin lapsiin, joita ei koko ajan moitita. Eikö olisi paljon parempi elää kaltaistensa parissa?

Sivusta muutamaa tapausta seuranneena sanoisin, että erityisryhmä on yleensä aina lapsen etu. Eräät erityisryhmään tai -luokkaan laittamista aluksi vastustaneet vanhemmat ovat jälkeen päin todenneet, että kyllä se oli hyvä.

Eräs koululainen oli siellä vain ekaluokan , ja äitinsä oli kovin helpottunut, kun " ei olisi koskaan oppinut lukemaan normaaliluokassa". Sen yhden vuoden jälkeen palasi omaan kouluun ja luokkaan.

Erityisryhmä voi olla hyvä paikka myös niille 'yliälykkäille', jotka turhautuvat ja pitkästyvät ja siksi häiriköivät normaaliluokassa.

Jännä tämä vanhempien pakkomielle "normaaliuteen".

Minun lapseni on tällä hetkellä erityisen tuen piirissä (vähän erilaisista haasteista johtuen kuin ap:lla). Hänen kohdallaan apu tuli vasta kouluvuosina. Minulla oli ollut huoli jo kauan ennen tuota, mutta sitä ei otettu vakavasti. En voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen määrää, kun tukijärjestelmän rattaat lähtivät viimein pyörimään.

Nyt mennään ns. tavallisessa luokassa erityisopen avulla, katsotaan mikä tilanne on ensi vuonna.

En ole missään vaiheessa miettinyt, onko lapseni normaali vaiko epänormaali. Hän minun ihana, rakas lapseni, jota minun kuuluu auttaa. Ongelmat eivät katoa sillä, että ne kiistää.

Ap:n viestit tässä:

Ollaan itse ehdotettu integroitua (oliko tämä termi?) hoitoa vanhassa päiväkodissa. Eli omaa avustajaa lapselle. Tämä ei ilmeisesti sovi päiväkodille tai ei ratkaise heidän mukaansa ongelmia. Haluavat yksinkertaisesti lapsen pois tästä päiväkodista, tai siltä ainakin vaikuttaa. Lapsi ollut siellä nyt vuoden alusta.

Neurologilla ja psykologilla on käyty. Ei diagnoosi, kuten edellä kerroin. Lapsen kehitys normaalia, motorisesti reilusti edellä ikäistään, myös kognitiivisilta kyvyiltään.

 Tosiaan, avustajaa omaan päiväkotiin on yritetty saada heti siitä alkaen, kun erityispäivähoidosta alettiin puhua. Mutta oma päiväkoti ei puolla tätä. Ja ilmeisesti eivät saa lisärahaa, koska lapsella ei ole diagnostisoitu mitään

Lähetteen julkiselle haimme itse neuvolan kautta. Yksityisellä puolella käyty reittiä lastenlääkäri - neurologi - psykologi.

Kokonaisuutena välit ovat hoitohenkilökunnan kanssa kiristyneet, kun emme ole lähteneet itse hakemaan paikkaa erityispäivähoidosta. Lapsi itse ei pidä kaikista hoitajista ja kyllä osoittaa sen myös selvästi erityisesti suuttuessaan. Hän kuitenkin viihtyy itse ihan hyvin tässä päiväkodissa, eikä halua vaihtaa taas toiseen hoitopaikkaan. Kaksi hyvää kaveria hänellä on, joidenkin lasten kanssa tulee sitten huonommin juttuun.

Niin mutta ilman sitä diagnoosia ei pääse sille erityispaikalle. Ja ilman diagnoosia kunta ei palkkaa lapselle avustajaa.

Diagnoosia ei todellakaan ole ja jatkotutkimuksille ei todettu tarvetta. Tämä siis todettu kaksi kertaa vuoden sisällä, sekä yksityisellä että julkisella. Kehotettu jatkamaan perheneuvolassa ja kontrolli neuvolakäyntien yhteydessä.

Olemme olleet erittäin yhteistyöhaluisia ja olemme edelleen. Rajan vedämme kyllä siihen, että lapsi halutaan oman päiväkodin toimesta erityisryhmään, joka on tarkoitettu lapsille, joiden ongelmia meidän lapsellamme ei ole. Eli siivotaan lapsi maton alke.

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan.

Nyt ei ole kyse erityislapsesta. Add tai siis tarkkavaisuushäiriö ei lääkärien mukaan ole kyseessä. Epäilimme itsekin sitä mutta näin ei nyt vaan ole tällä kertaa. 

Ap

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. 

Ei ole, koska mitään "terapoitavaa" ei ole löytynyt. Julkisella käytiin koko tie loppuun ja todettiin, ettei ole mitään tarvetta mihinkään jatkoon. Kaikki ok. Varmistimme saman vielä yksityisellä, mitä edes vakuutus ei korvannut. Sama lopputulos. Yksityistä terapiaa voisi toki ostaa, mutta tulisinliian kalliiksi.

Perheneuvolassa käymme säännöllisesti, mutta sielläkin harvat tapaamiset eli 2 krt kuussa.

Häpeätkö sinä ap niin sitä että teidän lapsi olisi "erityisryhmässä"?

Kuulostaa ihan kaverini nelivuotiaalta. Hänkään ei suostu ymmärtämään, että poika tarvitsisi tukitoimia vaikka päiväkodista sanotaan niin jatkuvasti. Poika on vain vilkas ja vaikea ja henkilökunta on kuulemma vain osaamatonta. Näin ei todellakaan ole, pojasta näkee heti että hän on ns. erityislapsi.

Suosittelisin että pyyhit nuo ennakkoluulot mielestäsi ja oikeasti kuuntelet päiväkodin henkilökuntaa. Se on poikasi parhaaksi, että hän saa tarvittavat tukitoimet jo varhain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Ettei vain lapsenne olisi kiusaaja, joka vetää muut mukaan arempien lasten kiusaamiseen?

Pihalta karkailu kuulostaa todella huolestuttavalta. Entäpä jos Ap:n purjopetteri-mussukan mukaansa houkuttelema lapsi jää karkumatkalla auton alle? Ovatko muiden lasten vanhemmat valittaneet Ap:n kullanmurusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanne ei nyt oikein päde ap:n tapaukseen. Hänen lapsensa oireilee myös ihan samalla lailla kodissa kuin päiväkodissa.

Kyseessä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen normaali mutta hankalasti käyttäytyvä lapsi. Pelkkä hankala käytös ei ole syy siirtää erityispäiväkotiin, jossa lapsen kehitys voi taantua.

Mihinkähän perustuu käsitys, että lapselle annettava lisätuki taannuttaisi lasta?

Erityispäiväkodeissa monilla lapsilla on neurologisia ongelmia. Ei normaalin lapsen kuulu olla sellaisessa ryhmässä.

Okei...eli jos lapsella on todettu neurologinen poikkeama (esim adhd) ja hän sen vuoksi käyttäytyy kuten ap:n lapsi (rauhaton, impulsiivinen, aggressiivinen) hän kuulu erityisryhmään.

Mutta jos neurologista poikkeamaa tms. käytöshäiriöiden syylähdettä ei ole paikannettu, hän on "normaali", eikä missään nimessä ole erityisen tuen tarpeessa.

Logiikka tässä?

Ok, eli teidän lapsenne ei ole erityislapsi, vain huonosti kasvatettu kakara. Kerrotusta päätellen luultavasti tuleva koulukiusaaja, joka ehkä päätyy myöhemmin vankilaan pahoinpitelyistä ja autovarkaudesta. Tee kaikille palvelus ja ota se pois päiväkodista äläkä laita kouluun kun ei kerran tarjottu apu kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanne ei nyt oikein päde ap:n tapaukseen. Hänen lapsensa oireilee myös ihan samalla lailla kodissa kuin päiväkodissa.

Kyseessä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen normaali mutta hankalasti käyttäytyvä lapsi. Pelkkä hankala käytös ei ole syy siirtää erityispäiväkotiin, jossa lapsen kehitys voi taantua.

Mihinkähän perustuu käsitys, että lapselle annettava lisätuki taannuttaisi lasta?

Erityispäiväkodeissa monilla lapsilla on neurologisia ongelmia. Ei normaalin lapsen kuulu olla sellaisessa ryhmässä.

Okei...eli jos lapsella on todettu neurologinen poikkeama (esim adhd) ja hän sen vuoksi käyttäytyy kuten ap:n lapsi (rauhaton, impulsiivinen, aggressiivinen) hän kuulu erityisryhmään.

Mutta jos neurologista poikkeamaa tms. käytöshäiriöiden syylähdettä ei ole paikannettu, hän on "normaali", eikä missään nimessä ole erityisen tuen tarpeessa.

Logiikka tässä?

Lapsi voi olla hankalasti käyttäytyvä ilman mitään neurologisia syytä! AP sanoi, että hänen lapsensa on käynyt läpi kaikki asiaan liittyvät tutkimukset. Jos lapsi on niiden mukaan normaali, hän on silloin normaali. Ei kaikkia ei-täydellisesti käyttäytyviä lapsia kuulu laittaa erityistarhaan. Erityispäiväkodeissa on paljon erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia, jolloin ympäristö on normaalille lapselle taannuttavat. Hän ei saa samoja virikkeitä kuin normaalissa tarhassa myöskin siksi, että erityispäiväkodeissa opetus on erilaista eikä vaadita yhtä paljon pedagogisesti. Erityispäiväkoteja ei ole tarkoitettu normaaleille lapsille ja ympäristön malli niissä todennäköisesti vain pahentaisi normaalin lapsen käytösongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. Ap

Et vissiin ole tajunnut miksi päiväkodin aikuiset hyvin pitkälti tönöttävät paikoillaan päiväkodin pihassa?

Minäkin mietin tätä, kunnes sitten kerran näin harjoittelijan antavan lapsille vauhtia keinuissa. Tyypin koko huomio oli yhdessä lapsessa.

Leikkiminen edellyttää huomion kiinnittämistä leikkitoveriin. Päiväkodissa aikuisilla on jollain tasolla kovempi vastuu hoitolapsista kuin lasten vanhemmilla, ja tarkoittaa siis sitä että _kaikkia_ lapsia tulee koko ajan valvoa.

Miettikää vaikka näitä järveen topparoivia parivuotiaita: joka vuosi tuntuu olevan ainakin yksi tapaus, kun vanhemmat nyt eivät ole mitään hoitoalan ammattilaisia, tai muista sitä että vastuun täytyy olla aina jollakulla.

Päiväkodeissa muistetaan. Tietty on ihanaa kun se hoito on välillä muutakin kuin vain hengissäpitämistä, mutta se hengissäpitäminen on kuitenkin tärkein asia.

Sanotaan vielä, ennenkuin lähden töihin, että ongelman ydin on tässä se, että meidän lapsellemme EI OLE TARJOTTU sitä erityislastenhuollon paikkaa. Ja koska lapsella ei ole diagnoosia mistään neuropsykologisesta tai muusta poikkeavuudesta, hän ei voi sellaista paikkaa saadakaan. Olemme hakeneet avustajaa vuodeksi kunnalta mutta hakemus tyrmättiin samalla perusteella. Integroituun päivähoitoon olemme myös suostuneet, mutta sinne pääsee samoin vain jos on osoittaa mustaa valkealla jostain erityisyydestä.

Päiväkodin henkilökunta ei ole tehnyt mitään ilmoituksia tms erityispäivähoitoon siirtymisestä. He vaan jatkuvasti vaativat meitä hakemaan lapselle paikkaa erityispäivähoidosta (ei avustajaa tai integroitua paikkaa). Paikan hakeminen käytännössä siis tarkoittaa lähetteen pyytämistä uudelleen samoihin tutkimuksiin, jotka viime keväänä tehtiin kahteen kertaan

ilman mitään löydöksiä poikkeavuuksista.

Edellisessä päiväkodissa ei ongelmia ollut, vaikka lapsi oli ihan sama ja käytöksensä myös. Ap

Sun aloitusviestistä saa kyllä aika erilaisen kuvan tilanteesta...

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä päiväkodissa ei ongelmia ollut, vaikka lapsi oli ihan sama ja käytöksensä myös. Ap

Ja kuitenkin joutui vaihtamaan päiväkotia? Haiskahtaa edelleen siltä, että ap ei kerro kaikkea 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi itse viihtyy ja kykenee solmimaan kaverisuhteitakin,veikkaan että kyse on lapsen haastavasta temperamentista eli lapsi reagoi herkästi ja voimakkaasti,ei ole helposti rauhoitettavissa,on sinnikäs ja usein huonolla tuulella.Onko aggressiivinen,lyökö,pureeko,potkiiko?Osaako henkilökunta tukea parempaan käytökseen?Älkää antako periksi lapsenne suhteen.Ottakaa kaikki tarjottu tieto harkiten lapsenne parasta.Päätös on lopulta vanhemmilla ja heidän täytyy sen kanssa elää,kuten lapsenkin.Eivät toiset voi ulkopuolelta päättää mikä on kohdallanne paras.Käytä järkeä,kuuntele sydäntäsi.

Juuri tästä on kysymys meidän mielestämme. Lapsi tarvitsee tukea ja läsnäoloa omassa, tutussa ryhmässä. Ongelma vaan on se, että henkilökunnalla ei ole kykyä tai resursseja hoitaa sinänsä aika perinteisiä lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen tehtäviä, vaan tällainen hieman haastavampi lapsi halutaan pois silmistä johonkin erityislasten ryhmään, mihin hän ei kuulu.

Otetaan esimerkki: ulkoiltaessa lapset leikkivät hiekkapihalla ja hoitohenkilökunta seisoo katoksen alla ulko-oven edessä. Meidän lapsi haluaa lähteä seikkailemaan ja kiipeää aidan yli suuntana viereinen metsikkö. Saa ehkä kaverinkin mukaan. Tämä on ongelma, joka ratkeaisi sillä, että hoitajat olisivat tekemässä jotain lasten kanssa, aktivoisivat, leikkisivät tms. Mutta tämä ei käy, koska sade, rupattelu, älypuhelin jne. Ap

Ongelma ratkeaisi myös sillä että aita rakennetaisiin jo alun perinkin sellaiseksi ettei tarhaikäinen lapsi, fyysinenkään pysty sen yli kiipeämään?

Itselläni on neurologisista vaikeuksista( en nyt erottele koska ei yleisiä) kärsivä lapsi. Veimme hänet oma-aloitteisesti lastenneurologille kun hän oli 2v. Ei diagnoosia vaikka neurologi epäili vaivaa, joka tuli lopulta diagnoosiin. Silloin kävimme keskustelun siitä, miten lääkärikunta varoo lasten ja nuorten diagnoosien kanssa, koska kehitystä tapahtuu moneen suuntaan ja joku oppii kompensoimaan esim alle kouluikäisenä esiintyvät vaikeudet. Silloin

terveellä olisi turha diagnoosi. Osalla jotkut häiriöt jopa 'katoavat' hetkeksi ja vasta murrosiässä/sen jälkeen voidaan varmasti sanoa onko diagnoosi tarpeen vai ei.

Valitettavasti nykyinen rahatilanne edellyttää sen diagnoosin, sillä moni pitää erityistukia etuoikeutena ja olisi valmis ottamaan lapselleen kaiken avun ja tuen. Osa taas karttaa leimautumisen pelossa. Raja täytyy johonkin vetää ja nyt on päätetty, että se menee diagnoosissa.

Oma lapseni sai lopulta kovan taistelun jälkeen diagnoosinsa alakoululaisena ja pääsi sitä kautta neuropsykiatriseen kuntoutukseen( jälleen kovan taistelun ja oman aktiivisuuteni kautta). Neuropsykiatrinen kuntoutus oli ratkaiseva hänen koko elämänsä kannalta, ja onkin todella kauheaa, miten vain muutamat lapset/nuoret pääsevät sen piiriin. Vanhemman on taisteltava ja osoitettava kaikin tavoin, miten sitoutunut koko perhe on asiaan.

Jos apua tarjotaan, kannattaa tarttua siihen kaksin käsin kiinni!

Jos se lapsi kerta on niin täydellisen normaali niin senkus sitten kerrot hänelle päiväkodin säännöt, ei saa karkailla, muihin lapsiin ei kosketa, hoitajille ei suututa jne. Rangaistus aina jos ei tottele ja kerrot että joutuu muualle hoitoon ellei hommat ala luistamaan niinkuin pitää. Jos ei onnistu niin sitten teet juuri niinkuin ne hoitajat sanoo.

Ja tuosta ulkoilusta, hoitajat eivät voi kiinnittää huomiotaan vain yhteen lapseen. Lasten on tarkoitus leikkiä keskenään ja hoitajat vahtivat KAIKKIA. Jos näet hoitajan näpräävän puhelinta niin kyseessä on työpuhelin, viestejä vanhemmille tms. Ei omaa puhelinta pidetä ulkoilussa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanne ei nyt oikein päde ap:n tapaukseen. Hänen lapsensa oireilee myös ihan samalla lailla kodissa kuin päiväkodissa.

Kyseessä on kuitenkin kirjoituksesta päätellen normaali mutta hankalasti käyttäytyvä lapsi. Pelkkä hankala käytös ei ole syy siirtää erityispäiväkotiin, jossa lapsen kehitys voi taantua.

Mihinkähän perustuu käsitys, että lapselle annettava lisätuki taannuttaisi lasta?

Erityispäiväkodeissa monilla lapsilla on neurologisia ongelmia. Ei normaalin lapsen kuulu olla sellaisessa ryhmässä.

Okei...eli jos lapsella on todettu neurologinen poikkeama (esim adhd) ja hän sen vuoksi käyttäytyy kuten ap:n lapsi (rauhaton, impulsiivinen, aggressiivinen) hän kuulu erityisryhmään.

Mutta jos neurologista poikkeamaa tms. käytöshäiriöiden syylähdettä ei ole paikannettu, hän on "normaali", eikä missään nimessä ole erityisen tuen tarpeessa.

Logiikka tässä?

Lapsi voi olla hankalasti käyttäytyvä ilman mitään neurologisia syytä! AP sanoi, että hänen lapsensa on käynyt läpi kaikki asiaan liittyvät tutkimukset. Jos lapsi on niiden mukaan normaali, hän on silloin normaali. Ei kaikkia ei-täydellisesti käyttäytyviä lapsia kuulu laittaa erityistarhaan. Erityispäiväkodeissa on paljon erilaisista neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia, jolloin ympäristö on normaalille lapselle taannuttavat. Hän ei saa samoja virikkeitä kuin normaalissa tarhassa myöskin siksi, että erityispäiväkodeissa opetus on erilaista eikä vaadita yhtä paljon pedagogisesti. Erityispäiväkoteja ei ole tarkoitettu normaaleille lapsille ja ympäristön malli niissä todennäköisesti vain pahentaisi normaalin lapsen käytösongelmia.

Minun lapsella on ollut käytösongelmia kaksi vuotiaasta lähtien. Tutkimuksiin mentiin, kun lapsi oli viisi vuotias. Tutkimusten mukaan kaikki kehityksessä on ok. Toisella luokalla uudet tutkimukset, ja diagnoosina asperger piirteet. Kuudennella luokalla lastenpsykiatrisella osastojaksolla diagnoosiksi tuli Aspergerin oireyhtymä. Myöhemmin tähän on lisätty epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö. Se että lapselle annetaan "puhtaat paperit" päiväkoti-iässä ei kerro mitään. Silloin diagnostisoidaan vain selkeät tapaukset. Suurin osa kouluiässä.