Lapsi halutaan laittaa erityispäivähoitoon - voivatko vanhemmat vaikuttaa ettei näin kävisi?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma onkin juuri siinä, että lapsemme ei ole erityislapsi. Ei ole löytynyt mitään poikkeavuuksia. Lapsen kehitys ja kognitiiviset, motoriset ja sosiaaluset taidot ovat tutkimusten perusteelka normaalit. On käyty kaikkialla mitä alle kouluikäisille on tarjolla: perheneuvola, psykologi, lastenlääkäri, neurologi, sekä neuvolan lähetteellä että myös yksityisellä.

Siirrosta erityishoitoon on nyt puhuttu keväästä asti. Ilmeisesti aloitetta ei voida tehdä virallista kautta, koska mitään diagnoosia ei ole, ja siksi vanhempia kehotetaan jatkuvasti itse hakemaan erityispäivähoitopaikkaa. Ap

Niin...ja minkähän vuoksi lasta sitten on tukittu? Ihan vain huvikseen?

Ei kenenkään lapsen erityisen tuen tarve synny vasta siitä hetkestä alkaen, kun joku diagnoosi on saatu. Diagnoosi on lähinnä apuväline - joillekin se saadaan tehtyä ja lääketieteen kehittymisen myötä toki entistä useammalle.

Edelleen jää ap:lla vastaamatta, miksi hoitohenkilökunta on päätynyt tuota suosittelemaan? Vai ihanko oikeasti sinulle on sanottu, että tällaista suositellaan, mutta mepä ei kerrota miksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Eli lapsi riehuu ja häiriköi ja saa muutkin lapset oireilemaan epäsosiaalisen käytöksensä takia.

Eivät nämä muut lapset innostu mukaan lähtemään siihen touhuun. He vai eivät pysty yhden riehujan takia tekemään omia juttujaan ja hermostuvat ja alkavat riehumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä, että osaatko kuvata lapsellasi olevia ongelmia/hankaluuksia, jotka esiintyvät juuri päiväkodissa? Oletko varma ettei niitä ilmene myös muussa muodossa kotona? Luovitteko arjessa?

T. Lastenpsykiatrian sh :)

Samat ongelmat tietenkin ilmenevät myös kotona, erityisesti fyysisyys ja uhmakkuus. Lapsi on ollut hyvin haastava 1,5-vuotiaasta asti. Siksi olemmekin hakeneet apua. Esim perheneuvolasta on kuitenkin ollut hyvin vähän apua. Tuntuu, että siellä etsitään ongelmia kotoa ja vanhemmista. Meillä on kuitenkin kolme vanhempaa lasta eikä tällaisia ongelmia ole ollut näillä muilla. Eli siinä mielessä ajattelisin olevan luonnekysymys. Ap

Kertokaapa vielä missä näitä erityispäiväkoteja oikein on. Oon pian 20v työskennellyt päivähoidossa ja aiemmin oli integroituja erityisryhmiä, mutta nykyään erityistä tukea tarvitsevat on tavallisissa ryhmissä avustajan kanssa. Itsellä kokemusta muutamasta keskisuuresta kunnasta. Taitaa olla pääkaupunkilaisten etuoikeus..

Yksi tuollainen mamman mussukka voi pilata koko luokalta opiskelun vuosikausiksi. Meillä näitä "normaaleja" poikia katseltiin alakoulu, minkä jälkeen kaikki ko luokan rauhalliset ja hyvät oppilaat lähti muihin yläkouluihin. Ihmettelen muten tällainen sallitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosin tekemistä vaikeuttaa vanhempien yhteistyöhaluttomuuskin :/. Jos ei kerro, ettei lapsi leiki pihalla kavereiden kanssa tai vaikeuksista, se vaikeuttaa sitä huomattavasti. Lapsi ei kuntoudu sillä, että ongelmien olemassaoloa ei suostuta näkemään. Oma kuntoutui ajoissa aloitettujen terapioiden tasolle, niin että pystyi jo yläasteen käymään normaalisti ja eritysopetuspäätös purettiin. Ei kiusattu. 

Olemme olleet erittäin yhteistyöhaluisia ja olemme edelleen. Rajan vedämme kyllä siihen, että lapsi halutaan oman päiväkodin toimesta erityisryhmään, joka on tarkoitettu lapsille, joiden ongelmia meidän lapsellamme ei ole. Eli siivotaan lapsi maton alke. Ap

Me taas ajateltiin, olevamme tosi onnekkaita, kun terve ja erittäin sosiaalinen lapsemme pyydettiin osaksi päiväkodin erityisryhmää, jossa oli muutama terve ja muut erityislapsia. Eikä kukaan leimautunut. Päinvastoin, lapsemmalla oli tosi hyvät oltavat, kun ryhmä oli pieni. Ja hän oppi päiväkodissa vielä viittomakielen, josta on ollut hänelle hyötyä.

Ja miten niin ongelma halutaan siivota matin alle, luulisi olevan vain hyvä, kun lapsesi saa apua. Sehän on vain lapsen etu, jonka luulisi menevän nyt kuitenkin vanhempien "leimautumisen" edelle.

Eikä tullut edes mieleen, että lapsemme jotenkin leimautuisi erityisryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Kiva kun vastasit. Jos lapselle selittäisi, että ne laittais muualle sieltä päiväkodista sellaiset jotka ei tottele. Jospa alkaisi olemaan kiltimmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Ottakaa apu vastaan. Jos ette itse koe tarvitsevanne sitä nyt, niin ajatelkaa asiaa laajemmin. Ei tuollainen käytös sovi ryhmässä toimimiseen. Mitä sitten kun lapsi kasvaa? Ongelmia tulee impulsiivisuudesta ja aggressiivisuudesta.

Lisään vielä, että sosiaalista taitavuutta ei ole se, että pystyy manipuloimaan muita. Se on juurikin sitä, ettei muulla tavoin pärjää muiden kanssa kuin painostamalla.

Vaarallista se karkailupyrkimys, mitäs sitten jos pääsee lähtemään? Oletteko kysyneet, minne on lähdössä sieltä pihasta?

Vierailija kirjoitti:

Minä en laittaisi lastani mihinkään erityishoitojuttuihin ilman asiantuntijan suositusta ja tutkimuksia.Päivähoidon henkilökunta voi suosittaa moista ihan vain siksi,että lapsi teettää vähän enempi työtä ja henkilöstöresurssit on tiukalla.Hakeutuisin lapseni kanssa neuvolan kautta neuropsykologisiin tutkimuksiin (siis lapsen) ja tekisin päätöksen ASIANTUNTIJOIDEN suositusten perusteella.Päiväkodin henkilökunta ei ole asiantuntija siinä,onko kyseessä erityislapsi vai ei.Aina myöskin pitäisin ensisijaisesti oman lapseni puolia.Se on äidin tehtävä.

Kovin pieniä (alle 4v) ei edes oteta psykologin tutkimuksiin, vaan aloitetaan tukitoimet jo ennen tutkimuksia. Tämä siksi, että halutaan turvata lapsen kehitys. Päiväkodin erityislastentarhanopettajat kyllä tunnistavat kuka tarvitsee pienryhmää tai integroitua ryhmää. Diagnoosien aika tulee myöhemmin.

T. Th

Tuo että vika ei voi olla kodissa kun muut lapset on toisenlaisia... Esim narsistin perheessä on hyvin tyypillistä, että yhdestä lapsesta leivotaan syntipukki.

Lapsi saa pienessä ryhmässä tukea ja paremmat mahdollisuudet pärjätä.

Lapsi karkailee, ei kunnioita toisten lasten fyysistä koskemattomuutta, ei osaa rauhoittua. Ja äiti kuvailee lasta sanalla "aktiivinen". Voi jeesus perkele!

Jos minun lapseni käyttäytyisi noin, etsisin hänelle kyllä kaiken avun ja tuen vaikka kiven alta.

Lapsesi terrorisoi toisten lasten mahdollisuudet rauhallisiin päiväkotipäiviin, aikanaan myös koulupäiviin, jos äidin mielestä ongelmaa ei ole. Voi olla, että lapsella nyt on kavereita, mutta kyllä tuolla koulumaailmassa on nähty, että nämä "aktiiviset" tapaukset alkavat pikku hiljaa jäädä syrjään monella tavalla.

Ota nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi vastaan, kun kerran tarjotaan! Lapsesi ei valitettavasti osaa sitä itse pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Ongelma on siinä, että toiset lapset ei tykkää ja syrjii lasta, joka ei osaa noudattaa ohjeita. Vasta murkkuiässä aletaan arvostamaan kapinallisuutta, siihen asti lapset on hirveän tiukkapipoisia ja paheksuvia niitä kohtaan, jotka ei noudata sääntöjä. Kun tuota lapsesi käytöstä kuvaat, niin olen nähnyt useita vastaavia. Ongelmat on jatkuvia, kuormitus henkilökunnalle kohtuuton ja toiset lapset kärsii näistä häiriköistä. Vanhemmat valittaa jne. Ei toiminnasta isossa ryhmässä vaan tule mitään.

BTW, noin käyttäytyvä lapsi ei myöskään ole sosiaalisesti lahjakas. Saattaa joskus onnistua villitsemään jonkun mukaansa, mutta pääosin on yksin toiminnassaan ja toisten paheksunnan ja ärsyyntymisen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi karkailee, ei kunnioita toisten lasten fyysistä koskemattomuutta, ei osaa rauhoittua. Ja äiti kuvailee lasta sanalla "aktiivinen". Voi jeesus perkele!

Jos minun lapseni käyttäytyisi noin, etsisin hänelle kyllä kaiken avun ja tuen vaikka kiven alta.

Lapsesi terrorisoi toisten lasten mahdollisuudet rauhallisiin päiväkotipäiviin, aikanaan myös koulupäiviin, jos äidin mielestä ongelmaa ei ole. Voi olla, että lapsella nyt on kavereita, mutta kyllä tuolla koulumaailmassa on nähty, että nämä "aktiiviset" tapaukset alkavat pikku hiljaa jäädä syrjään monella tavalla.

Ota nyt helvetti soikoon sitä apua lapsellesi vastaan, kun kerran tarjotaan! Lapsesi ei valitettavasti osaa sitä itse pyytää.

Juuri näin! Tuollainen aktiivisuus johtaa kiusaamiseen ja syrjintään! Ap kuvittelee, että toisista lapsista on jotenkin hauskaa, kun joku on kapinnallinen. Ei ole. Se harmittaa toisia ja pikkuhiljaa tilanne menee siihen, ettei kukaan halua olla tuon huligaanin kanssa ja sitten alkaa se huuto kiusaamisesta. Toisaalta miten voi vaatia toisia lapsia olemaan "kaiken pilaavan" kaveri väkisin? Pienessä ryhmässä saa enemmän ohjausta toimintaansa ja sosiaaliset taidot kehittyy. Tosin sen verran pitää masentaa, että monesti pienryhmä ei silti auta sopeutumaan isoon ryhmään. Pienryhmässä saa ohjausta ja huomiota ihan toisella tavalla, isoon ryhmään siirtyessä moni palaa vanhoihin tapoihinsa, vaikka pienryhmässä olisikin mennyt jo ihan kivasti.

Tuonkaltaisia lapsia on monissa ryhmissä. Vanhempien on vaikea käsittää miten ongelmat näyttäytyvät yli 20 lapsen ryhmässä, jossa saattaa olla useampi haastavasti käyttäytyvä lapsi. Kotona on kuitenkin tilaa ja mahdollisuuksia luovia hankalista tilanteista (annetaan periksi).

Lapseni lapsuudenkaveri. Täysin holtiton. Ja nyt sitten alkanut tuo vanhempien valitus siitä, että lasta kiusataan. Hän on todella kova manipuloimaan ja vedättämään ja telee sitä myös esim minulle. Eikä edes nolostu kun jää valheesta kiinni.

Samat ongelmat tietenkin ilmenevät myös kotona, erityisesti fyysisyys ja uhmakkuus. Lapsi on ollut hyvin haastava 1,5-vuotiaasta asti. Siksi olemmekin hakeneet apua. Esim perheneuvolasta on kuitenkin ollut hyvin vähän apua. Tuntuu, että siellä etsitään ongelmia kotoa ja vanhemmista. Meillä on kuitenkin kolme vanhempaa lasta eikä tällaisia ongelmia ole ollut näillä muilla. Eli siinä mielessä ajattelisin olevan luonnekysymys. Ap[/quote]

Se, että teillä on 3 muuta lasta, ei poissulje sitä, että lapsista yksi tarvitsee tukea. Jokaisella teidän lapsella on _erilainen_ elämänhistoria. Te vanhemmat olette jokaisen lapsenne kohdalla varmasti pyrkineet vastaamaan jokaisen tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Tarpeet on kuitenkin jokaisella lapsella erit. Vastasit jo itsekkin tähän, mutta tavallaan luonnekysymys. Se mikä riittää kolmelle, ei välttämäti riitä tai ole oikea neljännelle. Ja tämä kaikki siis ihan tsemppaustarkoituksessa :) Ottakaa nyt ihmeessä tarjottua ammattiapua vastaan. Painotan vielä, että ongelmanne eivät ole pieniä. Puuttukaa varhain, ei vasta vuoden tai kahden päästä jolloin ongelmat ovat varmasti vielä mittavemmat

Lastenpsykan sh

Jos ette tee mitään ettekä ota apua vastaan, niin lapsellanne tulee oleen vaikea elämä edessä.

Koulussa edellytetään sellaista taitoja, joita lapsellenne tuskin ehtii itsestään kehittyä. Yritätte ensin sinnitellä yleisopetuksessa, fiksuus karsee kun ei pysty istuun paikoillaan, lukeminen ei suju kun ei jaksa. Matikasta osataan se mitä itsekseen oppii kioskilla. Kuvistunnit istuu yksinään käytävällä kun viskoo värikyniä. Opettaja on tyhmä, koulu on tyhmä. Alkaa harmittaa ja halu toimia koulun tavoilla vähenee. Muiden häirinnästä tulee viihdettä. Muut eivät ota enää mukaan, vain ne muutama hieman vanhempi kriminaalinalku jaksaa, ja yllyttää samalla varastaan ensin kaupasta ja sitten jo pari jopoa.

Siinä vaiheessa kun kaikki haluavat lapsen erityisluokalle, lapsi on jo sosiaaliviranomaisten katseen alla. Ja kun mukaan tulee 12-v päihteet niin agressiivisuus lähtee lapasesta. Mukaan tulee poliisiviranomaiset ja lopulta lapsi sijoitetaan nuorisokotiin16-vuotiaana.

Tämä on tiivistetty tositarina. Erotuksena ap:n tarinaan siinä, että vanhemmat yrittivät saada lapsen erityistuen ja -avun piiriin jo päiväkodista asti. Pienellä paikkakunnalla ei löytynyt rahaa eikä edes oikeaa paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on mielenkintoista. Onko lapsi sitten todella vilkas, tai uhmakas? Miksi eivät pärjää hänen kanssaan?

Juurikin näin. Lapsi on vilkas (yrittää esim karkailla päiväkodin pihalta), hyvin fyysinen (tykkää leikkiä rajusti, painia yms), impulsiivinen ja uhmakas (tekee oman päänsä mukaan, ei halua totella, vaikka ymmärtääkin käskyt ja kiellot). Sosiaalisesti lahjakkaana saa myös muut lapset helposti mukaansa. Tämä aiheuttaa ymmärrettäviä ongelmia päiväkodissa. Lapsi tykkää olla toisten aktiivisten lasten seurassa, potkia palloa ja leikkiä taisteluja ym. Päiväunista, tai siis puolen tunnin hiljainen hetki, on muodostunut todellinen kynnyskysymys, koska lapsi ei halua maata paikallaan. Ap

Miten sä edes voit kuvitella, että päiväkoti pystyisi tarjoamaan suuressa ryhmässä lapsen turvallisuuden hoidon aikana, kun lapsi käyttäytyy noin. Ja kaikki se ylimääräinen aika, mitä lapsesi vaatii on muilta pois, samoin muiden lapsen turvallisuudesta.