Mitkä sinulle täysin selvät harhaluulot ärsyttävät sinua?
Kertokaa. Tein tämän keskustelun puhtaasti itsekkäistä syistä ja kertoakseni, mitkä minua ärsyttävät. Toivon kommentointia omiin ärsytyksiini mutta haluan myös tietää, elänkö itse jossakin teitä ärsyttävässä harhaluulossa.
Minua ärsyttävät seuraavat harhaluulot ainakin:
Ensimmäinen asiani on täällä palstallakin monesti puhuttu aihe: immenkalvo. Olen tullut siihen tulokseen, että 90%:ia ihmisistä luulee, että immenkalvolla tarkoitetaan emättimen seinät toisiinsa yhdistävää, ikään kuin tamburiinin kalvon lailla virittynyttä kalvoa, joka sitten "poksahtaa", kun jotain penetroituu emättimeen. Ei, ei ja vielä kerran ei. Miten voi aikuiset ihmiset (ja kaiken lisäksi vielä naiset) luulla jotain tämänlaista? Eikö ihmisen anatomia ole käynyt sen vertaa tutuksi, että ei siellä emättimessä mitään kalvoa ole vaan immenkalvolla tarkoitetaan emättimen seinien ulointa kudoskerrosta eli putkimaista "kalvoa", joka sitten venyy/repeää penetroiduttaessa emättimeen, siitä mahdollinen verenvuoto. Ja väite "Immenkalvo voi kasvaa takaisin" niin kyllä, kudokset palautuvat hiljalleen takaisin venymättömyyteen tottuneeseen tilaan, jos emättimeen ei penetroiduta.
Sitten seuraava asia: kohdunkaula. Näin suorastaan punaista kun luin tällä palstalla vähän aikaa sitten keskustelua, jossa sekä miehet että naiset puhuivat siihen sävyyn, että seksiä harrastettaessa kohdunkaulaan asti penetroituminen sattuu (osa tietysti tykkää, mutta se ei ole olennainen asia tässä) ja että kun päästään kohdunkaulasta "yli", ei satu enää. Nyt valoja tauluun, kohdunkaulasta läpi penetroidutaan korkeintaan hentaissa. Kohdunkaula erottaa emättimen kohdusta ja avautuu itsestään vauvan syntymän yhteydessä kovien kipujen kanssa tai esimerkiksi lääkärin asettaessa kierukkaa, sekin kovien kipujen ja epämiellyttävän tunteen kanssa. Se, että syvälle penetroituminen ei satu toisinaan johtuu emättimen laajentumisesta. Ps. en ole mikään valittaja, mutta nyt ärsyttää sana penetraatiokin. :D
Minulla oli vielä jokin kolmaskin ihmisen anatomiaan liittyvä asia, mutta se katosi. Ehkä se vielä palaa mieleni perukoilta.
Kiitos ja anteeksi!
N25
Kommentit (382)
Että miehet ovat nynnyjä, kun eivät kestä synnytyssimulaattorissa kipuja, joita naiset kyllä kestävät synnyttäessään. Ei takuulla yksikään nainenkaan vapaaehtoisesti niitä kipuja kestäisi, synnyttäessä nyt ei vaan ole hirveästi vaihtoehtoja! (no, puudutukset on tietty keksitty ja niitä suurin osa käyttääkin...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että karvat kasvaa tummempana, jos sheivaa. Olen sheivannut käsikarvojani teinistä lähtien, eikä ne ole siitä miksikään muuttunut. Ajan myös naamakarvani, koska siinä kuorii hyvin ihon samalla ja saa tosi sileän ihon. Ei ole alkanut parta kasvaa. Tästä löytyy kasapäin faktaa, mutta jotkut ei vaan usko...
Tämä on yksilöllistä. Koska sinun karvasi eivät ole tummuneet, uskot, ettei kenenkään karvat tummu. Ihmiset uskovat kuitenkin enemmän omiin kokemuksiinsa kuin toisten "faktoihin".
Minulla karvanpoisto (sheivaus & epilaattori) aiheutti pahoja karvatupentulehduksia ja arpia. Ihon tasapaino kauttaaltaan häiriintyi. Yhdestä karvatupesta saattaa nykyään kasvaa myös kolme tukkipuuta, kun ennen sheivaamisen aloittamista kasvoi vain yksi heinä. Kosmetologit jankuttavat aina, että karvanpoisto ei aiheuta karvankasvun lisääntymistä tai karvojen paksuuntumista, mutta oma kokemukseni (ja monen ystäväni) puhuu toista. Niinpä en usko luonnostaan vähäkarvaisten naisten karvajuttuja. Nämä naiset päivittelevät omia haiveniaan, joita tuskin auringonvalossakaan näkee, eivätkä tiedä tällaisen karva-apinan todellisuudesta mitään.
Leikkaamaton karva on ohuempi kärjestä kuin tyvestä ja leikattukin karva ohenee sieltä päästä ajan kanssa, siksi saattaa vaikuttaa sheivaamisen jälkeen, että uusi karva on paksumpi. Sen karvan ohenemisen myötä karva myös näyttää vaaleammalta ja aurinkokin haalistaa karvojen väriä samalla tavalla kun aurinko vaalentaa hiuksia.
Varmasti noinkin, ja silti joillakin karvankasvu myös kiihtyy ja karvat vahvistuvat erilaisten karvanpoistomenetelmien seurauksena. Jostain syystä esim. vahaus vahvisti minulla karvoja, ne kasvoivat paksumpina takaisin, mutta sokerointi taas palautti tilanteen ennalleen. Vahauksessa repäisysuunta on eri, ja ilmeisesti karvatuppi saa vain lisäbuustia, kun se leviää suuremmaksi vastakarvaan repäisystä. Sokerointi nyhtää karvan irti hellävaraisemmin ja karvan kasvusuuntaisesti, ja siten palauttaa karvan kasvun tasapainoon.
Tästä kokemuksesta en muuta mielipidettäni millään jankkauksella, sillä olen jopa mikroskoopilla nuo karvat katsonut ja niiden paksuutta verrannut.
Tai sitten ihan yksinkertaisesti vahaus on sillä tavalla epäonnistunut, että karva on katkennut eikä irronnut ja siten on kasvettuaan vaikuttanut paksummalta. Ei se karvatuppi mistään lisäbuustia saa.
Totta kai karvankasvu saa lisäbuustia yhtä lailla ulkoisistakin tekijöistä kuin sisäisistä (esim. sairaudet, hormonit). Ulkoinen tekijä kuumavahauksessa on esimerkiksi pintaverenkierron lisääntyminen lämmön ja repäisyn vaikutuksesta. Iho voi punoittaa pitkään, ja se tarkoittaa, että veri kiertää ja siten karvatupenkin toiminta on aktiivisempaa, kun se saa nopeammin lisää ravinteita.
Tuosta kaste-nimiasiasta:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko sanoo nettisivuillaan kasteesta näin:
"Nimen valinta
Vanhemmat antavat lapselle nimen ennen kastetta. Kastetilaisuudessa nimi ilmoitetaan heti aluksi, jotta lasta voitaisiin puhutella toimituksessa nimeltä. Nimi kertoo, että lapsi on ainutlaatuinen, oma persoonansa. Hän saa ottaa kasteen lahjan henkilökohtaisesti vastaan. Kasteessa Jumala kutsuu lapsen nimeltä omakseen, vanhempien lapsesta tulee myös Jumalan lapsi." (Lähde)
Eli kirkonkin mukaan nimi tulee olla valittu ja lapselle annettu ennen kastetta. Kasteessa sitten tämä jo nimetty lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi. Lapsi siis ei saa kasteessa nimeä.
Omasta mielestäni lapsella on nimi ihan heti sitten kun vanhemmat ovat sen päättäneet. Sillä, milloin se on maistraatissa tai papin tiedossa tai sukulaisten tiedossa, ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että karvat kasvaa tummempana, jos sheivaa. Olen sheivannut käsikarvojani teinistä lähtien, eikä ne ole siitä miksikään muuttunut. Ajan myös naamakarvani, koska siinä kuorii hyvin ihon samalla ja saa tosi sileän ihon. Ei ole alkanut parta kasvaa. Tästä löytyy kasapäin faktaa, mutta jotkut ei vaan usko...
Tämä on yksilöllistä. Koska sinun karvasi eivät ole tummuneet, uskot, ettei kenenkään karvat tummu. Ihmiset uskovat kuitenkin enemmän omiin kokemuksiinsa kuin toisten "faktoihin".
Minulla karvanpoisto (sheivaus & epilaattori) aiheutti pahoja karvatupentulehduksia ja arpia. Ihon tasapaino kauttaaltaan häiriintyi. Yhdestä karvatupesta saattaa nykyään kasvaa myös kolme tukkipuuta, kun ennen sheivaamisen aloittamista kasvoi vain yksi heinä. Kosmetologit jankuttavat aina, että karvanpoisto ei aiheuta karvankasvun lisääntymistä tai karvojen paksuuntumista, mutta oma kokemukseni (ja monen ystäväni) puhuu toista. Niinpä en usko luonnostaan vähäkarvaisten naisten karvajuttuja. Nämä naiset päivittelevät omia haiveniaan, joita tuskin auringonvalossakaan näkee, eivätkä tiedä tällaisen karva-apinan todellisuudesta mitään.
Leikkaamaton karva on ohuempi kärjestä kuin tyvestä ja leikattukin karva ohenee sieltä päästä ajan kanssa, siksi saattaa vaikuttaa sheivaamisen jälkeen, että uusi karva on paksumpi. Sen karvan ohenemisen myötä karva myös näyttää vaaleammalta ja aurinkokin haalistaa karvojen väriä samalla tavalla kun aurinko vaalentaa hiuksia.
Varmasti noinkin, ja silti joillakin karvankasvu myös kiihtyy ja karvat vahvistuvat erilaisten karvanpoistomenetelmien seurauksena. Jostain syystä esim. vahaus vahvisti minulla karvoja, ne kasvoivat paksumpina takaisin, mutta sokerointi taas palautti tilanteen ennalleen. Vahauksessa repäisysuunta on eri, ja ilmeisesti karvatuppi saa vain lisäbuustia, kun se leviää suuremmaksi vastakarvaan repäisystä. Sokerointi nyhtää karvan irti hellävaraisemmin ja karvan kasvusuuntaisesti, ja siten palauttaa karvan kasvun tasapainoon.
Tästä kokemuksesta en muuta mielipidettäni millään jankkauksella, sillä olen jopa mikroskoopilla nuo karvat katsonut ja niiden paksuutta verrannut.
Tai sitten ihan yksinkertaisesti vahaus on sillä tavalla epäonnistunut, että karva on katkennut eikä irronnut ja siten on kasvettuaan vaikuttanut paksummalta. Ei se karvatuppi mistään lisäbuustia saa.
Totta kai karvankasvu saa lisäbuustia yhtä lailla ulkoisistakin tekijöistä kuin sisäisistä (esim. sairaudet, hormonit). Ulkoinen tekijä kuumavahauksessa on esimerkiksi pintaverenkierron lisääntyminen lämmön ja repäisyn vaikutuksesta. Iho voi punoittaa pitkään, ja se tarkoittaa, että veri kiertää ja siten karvatupenkin toiminta on aktiivisempaa, kun se saa nopeammin lisää ravinteita.
Jos karvankasvu saisi jotain lisäboostia kuumavahan aiheuttamasta lämmöstä, niin miksei me suomalaiset saunojat olla sitten helvetin karvaisia mörköjä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että karvat kasvaa tummempana, jos sheivaa. Olen sheivannut käsikarvojani teinistä lähtien, eikä ne ole siitä miksikään muuttunut. Ajan myös naamakarvani, koska siinä kuorii hyvin ihon samalla ja saa tosi sileän ihon. Ei ole alkanut parta kasvaa. Tästä löytyy kasapäin faktaa, mutta jotkut ei vaan usko...
Tämä on yksilöllistä. Koska sinun karvasi eivät ole tummuneet, uskot, ettei kenenkään karvat tummu. Ihmiset uskovat kuitenkin enemmän omiin kokemuksiinsa kuin toisten "faktoihin".
Minulla karvanpoisto (sheivaus & epilaattori) aiheutti pahoja karvatupentulehduksia ja arpia. Ihon tasapaino kauttaaltaan häiriintyi. Yhdestä karvatupesta saattaa nykyään kasvaa myös kolme tukkipuuta, kun ennen sheivaamisen aloittamista kasvoi vain yksi heinä. Kosmetologit jankuttavat aina, että karvanpoisto ei aiheuta karvankasvun lisääntymistä tai karvojen paksuuntumista, mutta oma kokemukseni (ja monen ystäväni) puhuu toista. Niinpä en usko luonnostaan vähäkarvaisten naisten karvajuttuja. Nämä naiset päivittelevät omia haiveniaan, joita tuskin auringonvalossakaan näkee, eivätkä tiedä tällaisen karva-apinan todellisuudesta mitään.
Leikkaamaton karva on ohuempi kärjestä kuin tyvestä ja leikattukin karva ohenee sieltä päästä ajan kanssa, siksi saattaa vaikuttaa sheivaamisen jälkeen, että uusi karva on paksumpi. Sen karvan ohenemisen myötä karva myös näyttää vaaleammalta ja aurinkokin haalistaa karvojen väriä samalla tavalla kun aurinko vaalentaa hiuksia.
Varmasti noinkin, ja silti joillakin karvankasvu myös kiihtyy ja karvat vahvistuvat erilaisten karvanpoistomenetelmien seurauksena. Jostain syystä esim. vahaus vahvisti minulla karvoja, ne kasvoivat paksumpina takaisin, mutta sokerointi taas palautti tilanteen ennalleen. Vahauksessa repäisysuunta on eri, ja ilmeisesti karvatuppi saa vain lisäbuustia, kun se leviää suuremmaksi vastakarvaan repäisystä. Sokerointi nyhtää karvan irti hellävaraisemmin ja karvan kasvusuuntaisesti, ja siten palauttaa karvan kasvun tasapainoon.
Tästä kokemuksesta en muuta mielipidettäni millään jankkauksella, sillä olen jopa mikroskoopilla nuo karvat katsonut ja niiden paksuutta verrannut.
Tai sitten ihan yksinkertaisesti vahaus on sillä tavalla epäonnistunut, että karva on katkennut eikä irronnut ja siten on kasvettuaan vaikuttanut paksummalta. Ei se karvatuppi mistään lisäbuustia saa.
Totta kai karvankasvu saa lisäbuustia yhtä lailla ulkoisistakin tekijöistä kuin sisäisistä (esim. sairaudet, hormonit). Ulkoinen tekijä kuumavahauksessa on esimerkiksi pintaverenkierron lisääntyminen lämmön ja repäisyn vaikutuksesta. Iho voi punoittaa pitkään, ja se tarkoittaa, että veri kiertää ja siten karvatupenkin toiminta on aktiivisempaa, kun se saa nopeammin lisää ravinteita.
Jos karvankasvu saisi jotain lisäboostia kuumavahan aiheuttamasta lämmöstä, niin miksei me suomalaiset saunojat olla sitten helvetin karvaisia mörköjä??
Koska saunassa ei samalla repäistä karvaa juurineen irti stimuloiden verenkiertoa.
Kuten sanottu, olen nuo karvat mikroskoopilla tutkinut ja tiedän, että eri karvanpoistomenetelmien jälkeen kasvutulos voi vaihdella.
En ymmärrä miksi kosmetologit aina väittävät, ettei karvankasvu voi lisääntyä millään poistomenetelmällä, mutta kylläkin vähentyä esim. sokeroinnilla. Kai nyt ihminen itse huomaa, jos karvat alkavat rehottaa aivan eri tavalla kuin ennen, kun ihon tasapaino ensin rikotaan ja karvatupet tulehdutetaan vaikkapa epiloinnilla.
Karvojen nyppiminen / vahaaminen voi päinvastoin HEIKENTÄÄ karvan kasvua. Tästä johtuu esim että sellaiset hiustenpidennykset, jotka repii hiuksia juurineen, ohentaa tukkaa.
Karvatuppi ns "luovutttaa", kun se on liian monta kertaa menettänyt koko karvan juurineen.
Sheivauksella ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen. Toki jos sheivaa kuluneet käsikarvat, niin onhan ne uudet kasvavat siinä mielessä "tuuheammat". Sama kuin leikkaisi pitkän tukan lyhyeksi, niin näyttää hetken parempikuntoiselle. Mutta ei nyt hirveästi vaikutusta, koska ei ne samat käsikarvat lapsesta asti ole ollut, vaan nekin tippuu pois ja uusiutuu välillä.
Kaikki pintaverenkierron aktivoinnit on loppuunsa ihan höpöhöpöä, se vaikutus on niin lyhytaikainen. Ei hiuksiakaan kasvateta päähieronnalla tai partaa naamaa kylmällä vedellä pesemällä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että karvat kasvaa tummempana, jos sheivaa. Olen sheivannut käsikarvojani teinistä lähtien, eikä ne ole siitä miksikään muuttunut. Ajan myös naamakarvani, koska siinä kuorii hyvin ihon samalla ja saa tosi sileän ihon. Ei ole alkanut parta kasvaa. Tästä löytyy kasapäin faktaa, mutta jotkut ei vaan usko...
Tämä on yksilöllistä. Koska sinun karvasi eivät ole tummuneet, uskot, ettei kenenkään karvat tummu. Ihmiset uskovat kuitenkin enemmän omiin kokemuksiinsa kuin toisten "faktoihin".
Minulla karvanpoisto (sheivaus & epilaattori) aiheutti pahoja karvatupentulehduksia ja arpia. Ihon tasapaino kauttaaltaan häiriintyi. Yhdestä karvatupesta saattaa nykyään kasvaa myös kolme tukkipuuta, kun ennen sheivaamisen aloittamista kasvoi vain yksi heinä. Kosmetologit jankuttavat aina, että karvanpoisto ei aiheuta karvankasvun lisääntymistä tai karvojen paksuuntumista, mutta oma kokemukseni (ja monen ystäväni) puhuu toista. Niinpä en usko luonnostaan vähäkarvaisten naisten karvajuttuja. Nämä naiset päivittelevät omia haiveniaan, joita tuskin auringonvalossakaan näkee, eivätkä tiedä tällaisen karva-apinan todellisuudesta mitään.
Leikkaamaton karva on ohuempi kärjestä kuin tyvestä ja leikattukin karva ohenee sieltä päästä ajan kanssa, siksi saattaa vaikuttaa sheivaamisen jälkeen, että uusi karva on paksumpi. Sen karvan ohenemisen myötä karva myös näyttää vaaleammalta ja aurinkokin haalistaa karvojen väriä samalla tavalla kun aurinko vaalentaa hiuksia.
Varmasti noinkin, ja silti joillakin karvankasvu myös kiihtyy ja karvat vahvistuvat erilaisten karvanpoistomenetelmien seurauksena. Jostain syystä esim. vahaus vahvisti minulla karvoja, ne kasvoivat paksumpina takaisin, mutta sokerointi taas palautti tilanteen ennalleen. Vahauksessa repäisysuunta on eri, ja ilmeisesti karvatuppi saa vain lisäbuustia, kun se leviää suuremmaksi vastakarvaan repäisystä. Sokerointi nyhtää karvan irti hellävaraisemmin ja karvan kasvusuuntaisesti, ja siten palauttaa karvan kasvun tasapainoon.
Tästä kokemuksesta en muuta mielipidettäni millään jankkauksella, sillä olen jopa mikroskoopilla nuo karvat katsonut ja niiden paksuutta verrannut.
Tai sitten ihan yksinkertaisesti vahaus on sillä tavalla epäonnistunut, että karva on katkennut eikä irronnut ja siten on kasvettuaan vaikuttanut paksummalta. Ei se karvatuppi mistään lisäbuustia saa.
Totta kai karvankasvu saa lisäbuustia yhtä lailla ulkoisistakin tekijöistä kuin sisäisistä (esim. sairaudet, hormonit). Ulkoinen tekijä kuumavahauksessa on esimerkiksi pintaverenkierron lisääntyminen lämmön ja repäisyn vaikutuksesta. Iho voi punoittaa pitkään, ja se tarkoittaa, että veri kiertää ja siten karvatupenkin toiminta on aktiivisempaa, kun se saa nopeammin lisää ravinteita.
Eli se ei olekaan paskapuhetta, että kovasti runkkaaville voi kasvaa karvat kämmeneen!! Koska pintaverenkierto kiihtyy siinäkin, niin karvat kasvaa.
Miten ne karvatupet sitten lisääntyy esim sheivauksen tai vahauksen seurauksena?
Pitäisikö alkaa nyppiä ripsetkin irti, tai leikata, niin kohta olisi ripsienpidennykset historiaa!
Vierailija kirjoitti:
Evoluutio on suunnitteleva, ajatteleva olio/asia, jolla on tietoinen päämäärä. Evoluutiohan on oikeasti pelkkä nimitys sellaiselle välttämättömälle "tavalle", jolla asiat vain tapahtuvat... mutta jotkut vaikuttavat ajattelevan, että evoluutio on jokin, joka suunnittelee, siis että sillä olisi tarkoitus, päämäärä, eli jokin/joku voisi olla evoluution "suunnitelman" vastainen. Oikeasti evoluutio ei ole mikään taho, joka ajattelee arvostelevasti, että tuossapa hieno yksilö, laitetaanpa se lisääntymään. Evoluutiolle asioilla ei ole mitään merkitystä, se ei arvosta tai väheksy ketään tai mitään.
Tuollaisen ajattelun ongelma on siinä, että tehdään tuomitsemisia sillä perusteella, että kun evoluutio ei "tahdo" niin.
Tää oli hieno esimerkki. Olen hämmäästellyt ajatusta, että ihmiseltä hävisi yksi varvas ja hiukset. Miksi ne evoluutiossa hävisi. Ainut jos tulee joku pitkäaikanen muoti että vain luonnonkaljun kanssa harrastetaan seksiä. Miten erottaa sitten feikit ;)
Ainakin toistaiseksi hiuksista on suuri hyötä parittelu kumppania etsiessä.
Se ihmetyttää, että vielä tuhansien vuosien jälkeenkin uskotaan samoihin muinaisiin taikausko-oppeihin, joilla ennen faktatietoa/tiedettä yritettiin selittää ja ymmärtää asioita ja ilmiöitä. Myös se ihmetyttää, että väenvängällä vänkätään, että jumalat yms. henkiolennot on totta, mutta samalla tiedetään kertoa, että yksisarviset, peikot, menninkäiset yms. on satuolentoja. Ja myös se ihmetyttää, että monet uskovaiset sanovat raamatun, joka on tekstiä, olevan todiste, kun taas tiedekirjat, jotka myös on tekstiä, mutta myös kuvitettuja, on valhetta ja jumalanpilkkaa. Tämä ristiriitaisuus ja kaksinaismoralismi ihmetyttää.
Jännästi muotoiltu otsikko :)
Mutta itseäni ärsyttää, kun ihmiset luulevat, että verottaja ostaa yrittäjälle tavarat. Ts. luulevat, että "saa vähentää verotuksessa" tarkottaisi muka sitä, että tuote on yrittäjälle ilmainen. No ei ole.
Se että säästä puhutaan kelinä. Ei ole sama asia. Säätiedotus ja kelivaroitus. Mahtava keli ulkona... yäk. Paitsi tietysti jos on esim. hiihtämässä.
Minua ärsyttää se, että ylipainoisten ihmisten luullaan kaikkien olevan sairaita, vähintäänkin löytyy verepainesairaus tai sokeritauti, ja että kaikista meistä ylipainoisista tulee veronmaksajille aivan järkyttävät sairaanhoitokulut ym. maksuja.
No, omalta kohdaltani, parikymmentä vuotta reilusti yli satakiloisena naisena eläneenä, voin sanoa, ettei yhteiskunta ole maksanut senttiäkään minun lihavuudestani, ei ole ongemia verenpaineen tai verensokerin kanssa, en sairastele oikeastaan edes flunssaa.
Monesti työssään menestyvistä ja hyväosaisista puhutaan kuinka ei itse missään nimessä haluaisi olla vastaavassa asemassa, että mieluummin on onnellinen ja omaa rakastavan perheen.
Eli siis rikkaalla ihmisellä ei voi olla rakastavaa perhettä?
Tai sitten kauniista ja hyväkroppaisista puhutaan kuinka itse kuitenkin omaa mukavan luonteen, eikä jaksaisi sellaista joka keskittyy vain ulkoiseen.
Sitten lapsettomasta, joka matkustelee paljon niin voidaan puhua kuinka ei halua ottaa vastuuta omasta elämästä ja paetaan arkea. Toinen ajatusmaailma kuitenkin perheiden matkustellessa
Ehkä nämä ovat joitain mielen suojakeinoja mutta aikamoisia harhaluuloja useasti.
On omituinen harhaluulo, että emättimen vuotaminen olisi merkki tulehduksesta tai jostain poikkeavuudesta, tai että se olisi jotenkin huono juttu, jota paremmilla ihmisillä ei ilmene.
On siis olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä emättimen olevan itseään jatkuvasti puhdistava elin. Että se valuttaa limamaisen vuodon muodossa, sillä vuodolla seinämänsä jatkuvasti pyyhkien, mahdollisia bakteereita ulos. Vuotoa tapahtuu siis olipa emätin kuinka puhdas tahansa, vähän kuin kaiken varalta. Se, että ihminen leuhkii olemattomalla vuodollaan ja pilkkaa vuotavaisempia kanssasisariaan, on sulaa tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että "puolet enemmän" tarkoittaisi muka samaa kuin "kaksi kertaa enemmän". Kuulee myös uutislukijoiden suusta, mikä aina hämmentää.
Jossain kuulee että "kaksi kertaa vähemmän". Mitähän sekin mahtaa olla?
Esimerkki "kaksi kertaa vähemmästä":
luku 100
kaksi kertaa vähemmän kuin 100 = 100 - (2 x 100) = -100.
Jos juon tänään kupin kahvia, ja huomenna kaksi kertaa vähemmän, niin mitä sitten? Oksennanko kupillisen?
Yleisin tulkinta on, että "kaksi kertaa vähemmän" on sama kuin puolet, ja että
"puolet enemmän" samoin kuin "kaksi kertaa enemmän" tarkoittaa kaksinkertaista.
Kyse ei nyt ole logiikasta eikä laskutoimituksista, vaan lähinnä yhteisistä sopimuksista siitä, mitä k.o. ilmaisuilla tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää se, että ylipainoisten ihmisten luullaan kaikkien olevan sairaita, vähintäänkin löytyy verepainesairaus tai sokeritauti, ja että kaikista meistä ylipainoisista tulee veronmaksajille aivan järkyttävät sairaanhoitokulut ym. maksuja.
No, omalta kohdaltani, parikymmentä vuotta reilusti yli satakiloisena naisena eläneenä, voin sanoa, ettei yhteiskunta ole maksanut senttiäkään minun lihavuudestani, ei ole ongemia verenpaineen tai verensokerin kanssa, en sairastele oikeastaan edes flunssaa.
Sitä paitsi kun kuolet ennenaikaisesti myös eläkerahasi säästyvät. Ethän kuitenkaan sairasta kauaa ennen sitä, siitä tulee ikävästi laskua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se harhaluulo, että imettävä äiti ei voi nauttia alkoholia. Olen pöyristynyt siitä, että Suomessa tätä harhaluuloa levitetään neuvolaa myöten. Vaikka äiti olisi umpikännissä, on äidinmaidossa vähemmän alkoholia kuin d-tipoissa. Silloin ei tietenkään voi hoitaa vauvaa, enkä sano että kenenkään tulisi juoda imettäessään, mutta mua ärsyttää kun aikuiset ihmiset syyllistää itseään yhdestä saunaoluesta. Sillä ei ole mitään vaikutusta äidinmaitoon!!
Ai jaa, Tämä on mielikuvituksen tuote sitten? Itse tunnen tällaisen ihmisen, äitinsä joi ja tupakoi koko raskaden ajan, syntyi vammaisena, syynä nuo nautintoaineet. Monenlaisia vammoja ja kehityshäiriöitä.
Henkilö, jolle vastasit, puhui imettävistä äideistä. Sinä puhut raskaana olevista. Vissiin luit vaan hätäisesti :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenien peritymisjutut.
Esimerkiksi että on kohtuullisen epätodennäköistä että kaksi sinisilmäistä saisi ruskeasilmäisen lapsen, vaikka on ihan normaalia että ruskeasilmäisillä on sinisilmäisiä lapsia.
Tai että ei se ole mikään erikoisihme, jos kaksi mulattia saa lähes vaaleaihoisen lapsen vaikka kahden yönmustan vaaleaihoinen lapsi on todennäköisesti albiino.
Jne.Geenien periytyminen on kyllä varsin selvää ja jopa Mendelin lait toimivat moneen asiaan. Mutaatioitakin voidaan ennustaa, epigenetiikka, iRNA jne on tieteenä olemassa ja tiedossa. Laskeppas huviksesi miten todennäköistä on se, että kaksi täysin afrikkalaisen taustan omaavaa, ruskeasilmäistä ihmistä, saa sinisilmäisen lapsen.
:D Et tainnut lukea kuin joka toisen rivin... Ensimmäinen esimerkki käsitteli pelkästään silmien väriä ilman viitettä ihon väriin tai kansalaisuuteen.
Eli rautalangasta: esimerkiksi kaksi suomalaista ruskeasilmäistä saa sinisilmäisiä lapsia. Onko se ihme? No ei ole. Se on ihan normaalia.
Sen sijaan kaksi suomalaista sinisilmäistä vanhempaa ruskeasilmäisen lapsen kanssa vaatii jo jonkinlaisen poikkeuksen peritymisessä, todennäköisempää on että biologinen isä on joku muu kuin se sinisilmäpuoliso jos äitikin on sinisilmäinen.Mua ärsyttää se harhaluulo, että kahden ruskeasilmäisen lapsesta tulisi väistämättä ruskeasilmäinen. Todella moni luulee näin ja myös vain toisen vanhemman ollessa ruskeasilmäinen ajatellaan, että lapsi saisi jollain 90% todennäköisyydellä ruskeat silmät.
Jos mietitään ihan simppelisti tuota periytyvyyttä, niin tyypillisesti suomessa ruskeasilmäisellä on toiselta vanhemmalta se ruskea geeni ja toiselta sininen (ja sen sinisen voi saada myös ruskeasilmäiseltä vanhemmalta). Jos vain toisella vanhemmista on tällä tavalla ruskeat silmät niin se on ihan 50-50 tuleeko lapselle siniset vai ruskeat silmät. Jos taas molemmilla on tällä tavalla ruskeat silmät, todennäköisyys saada ruskeasilmäinen lapsi on 75-25 ruskean hyväksi.
Sitten taas JOS on sattunut saamaan molemmilta vanhemmiltaan sen ruskean geenin niin ainoastaan siinä tapauksessa hänen lapsensa saa 99% todennäköisyydellä ne ruskeat silmät, mutta ei liene erityisen yleistä meillä suomessa.
Periytyvyys ei kuitenkaan oikeasti ole ihan noin simppeliä ja kaikenlaisia mutaatioitakin on mahdollista esiintyä. Esim. omalla isälläni on hyvin sekaväriset sini-harmaa-vihreä-vaaleanruskeat silmät (joissa siis sitä kellertävää vaaleanruskeaa esiintyy vain aivan pieninä täplinä), ilman lähempää tarkastelua sanoisi ehkä sini-harmaiksi, mutta todellisuudessa niiden "kuuluisi" olla ruskeat. Jostain syystä ruskea väri ei ole silmiin kehittynyt vaikka sen pitäisi aina olla peittävä. Isäni lapsista kaikilla yhtä lukuunottamatta on ruskeat silmät vaikka äiti sinisilmäinen, isän äidillä oli ruskeat silmät.
Itsellä ruskeasilmäisenä on lapsia toisen ruskeasilmäisen kanssa, toisella lapsella ruskeat silmät ja toisella samanlaiset kuin isälläni ja uskon hänen taas mahdollisesti "periyttävän" ruskeita silmiä edelleen isäni tapaan vaikkei hänellä ruskeat silmät itsellään olekaan.
On sulla joitain pointteja, mutta lue ihmeessä kuitenkin vähän faktoja. Googlaa vaikkapa resessiiviset ja dominoivat alleelit. Saatat yllättyä, vaikka on sulla pieni jyvä tuossa tohinassasi.
Ärsyttää ja surettaa, että aikuiset ihmiset tosissaan luulevat tarvitsevansa toisen nisäkkään kudosnestettä selviytyäkseen.
Vituttaa myös se, että (sushia lukuunottamatta) kypsennettyä lihaa syövät ihmiset vauhkoavat ihmisen olevan saalistaja ja lihansyöjä.
Iloisin terveisin - Ilonpilaaja Vegaani