Pystymme olemaan erossa max 2-3 vkoa. Pitäiskö palata kunnolla yhteen?
Olemme yrittäneet pitkään erota. Silti joka ainoa kerta me emme pysty olemaan toisistamme erossa.
Kumpikin ikävöi eikä kumpikaan ole valmis päästämään lopullisesti irti.
Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että voimme melkein sanoa mitä tahansa, ystävyys on luja mutta parisuhde on aika vaativa kokonaisuus meille. Silti ajatus että olemme jonkun toisen kanssa on outo.
Tämäkin on tapahtunut, että molemmat jo tapailtiin, lähes seurusteltiin toisten kanssa. Kuitenkin vetovoima on liian vahva toistemme välillä, että palasimme toistemme luo (emme parisuhteeseen) ja ne toiset suhteet jäi.
Nyt olemme yksin mutta yhdessä. Mikään ei etene emmekä pysty lopullisesti eroamaan. Emme tiedä mitä tehdä.
Kommentit (12)
Sitten kun jompikumpi löytää sellaisen ihmisen, johon todella rakastuu. Silloin päättyy teidän on/off suhde.
Voi tsemppiä ap! Siamilaisina kaksosina on välillä rankkaa elää😔😔
MIksi parisuhde on teille niin vaativaa?
Kertoisitko ensin oman mielipiteesi? Nyt ollaan vaan kuultu teidän yhteinen (?) Vai onko kyseessä sinun oletus teidän yhteisestä mielipiteestä?
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee teksti. Edes sitä ei pystynyt kirjoittamaan omasta näkökulmasta, vaan symbioosissa me me ja me koko ajan. Nyt opit olemaan yksilö ennen kuin jatkat tuollaista epäterveellistä yhteiseloa.
Ymmärrän että tätä on kovin vaikeaa tajuta, että miksi tehdä ongelmaa asiasta joka on aivan päivänselvää tai siltä ainakin vaikuttaisi.
Puhuin me-muodossa koska uskon miehen ajattelevan samoin. Olemme asiasta keskustelleet. Hän haluaisi naimisiin ja olla kanssani. Itse en kuitenkaan kestä välillä häntä ja omaan jonkinsortin sitoutumiskammoisen piirteen.
Olemme käyneet yhdessä vaikka mitä läpi, olemme todella dynaamisia ja riskinottoisia olleet yhdessä. Kaikesta ollaan jotenkin selvitty ja todella molemmat suhteessa ovat kasvaneet ihmisinä. Hän on pehmennyt ja minä taas kovettunut.
Rakkautta on mutta epäilen ettei se riitä. En kyllä käsitä miksi tästä on ollut niin vaikeaa irrottaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
MIksi parisuhde on teille niin vaativaa?
Eihän tuo ole parisuhde. Se on kahden läheisriippuvaisen ihmisen paniikinomainen takertuminen toiseen ihmiseen.
Oletteko miettineet terapiaa? Ei nimittäin terveeltä kuulosta tuo tapasi puhua suhteestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kauhee teksti. Edes sitä ei pystynyt kirjoittamaan omasta näkökulmasta, vaan symbioosissa me me ja me koko ajan. Nyt opit olemaan yksilö ennen kuin jatkat tuollaista epäterveellistä yhteiseloa.
Ymmärrän että tätä on kovin vaikeaa tajuta, että miksi tehdä ongelmaa asiasta joka on aivan päivänselvää tai siltä ainakin vaikuttaisi.
Puhuin me-muodossa koska uskon miehen ajattelevan samoin. Olemme asiasta keskustelleet. Hän haluaisi naimisiin ja olla kanssani. Itse en kuitenkaan kestä välillä häntä ja omaan jonkinsortin sitoutumiskammoisen piirteen.
Olemme käyneet yhdessä vaikka mitä läpi, olemme todella dynaamisia ja riskinottoisia olleet yhdessä. Kaikesta ollaan jotenkin selvitty ja todella molemmat suhteessa ovat kasvaneet ihmisinä. Hän on pehmennyt ja minä taas kovettunut.
Rakkautta on mutta epäilen ettei se riitä. En kyllä käsitä miksi tästä on ollut niin vaikeaa irrottaa.
Ap
Älä koskaan puhu toisen puolesta. Vaikka olisit jutellut asiasta hänen kanssaan, et voi tietää, mitä hän oikeasti miettii. Muutenkin jotenkin karmivan kuuloinen koko suhde.
Miksi se parisuhde ei toimi? Jos syyt ovat korjattavissa, niin ihan hyvin voitte työstää niitä yksin tai yhdessä. Jos taas ei, niin kerrasta poikki.
Huhhuh mitä läheisriippuvuutta ja takertumista. Onnea vaan yritykseen, mutta molempien pääkopat ensin kuntoon, sitten voitte miettiä suhdetta.
Joo, kummalliselta, jopa vähän sairaalta tuo kuvio kuulostaa. Ollako yhdessä vai eikö olla, kas siinä pulma.
Taidatte tarvita ihan oikeesti jotain ammattiapua.
Ai kauhee teksti. Edes sitä ei pystynyt kirjoittamaan omasta näkökulmasta, vaan symbioosissa me me ja me koko ajan. Nyt opit olemaan yksilö ennen kuin jatkat tuollaista epäterveellistä yhteiseloa.