average nainen ja deittailu

Tein tuttavanaisen kanssa profiilit eräälle treffisivustolle, olemme molemmat olleet jo vähän pitempään sinkkuina. Kaverini on mielestäni ihan hyvännäköinen, mutta tavallinen nainen, sellainen perusnätti kai. Itse olen korkeintaan tavallisen näköinen, oikeastaan vähän rumakin ja ylipainoinen, mutta lihavuutta ei huomaa kasvoistani: Poskipääni ovat korkeat ja kasvoni suhteellisen kapeat, monella normaalipainoisellakin naisella on pyöreämmät kasvot mitä minulla.

En ehkä ihan täysin vakavissani suhtautunut tuohon profiilin tekoon, koska viimeksi yrittäessäni tehdä aloitetta sain aika ikävät pakit eräältä herrasmieheltä, mutta kirjoitin kuitenkin pitkän ja asiallisen kirjoituksen itsestäni. Laitoin sitten kokeeksi pelkän kasvokuvan, koska olen alkanut epäillä, että syy miesten torjuntaan on myös naamassani eikä vain ylipainossa. Kuva oli selkeä lähikuva, mutta olin siinä meikattuna. Näytin omasta mielestäni ihan ok:lta kuvassa, en miltään missiltä, mutta meikin ansiosta ehkä jopa aavistuksen söpöltä. Aloin odotella kommentteja, joita tietysti kuvittelin suorastaan satavan niin kuin kaverini oli innoissaan jo lupaillut...

No, yli kaksi kuukautta on mennyt, ja eipä ole juuri tullut yhteydenottoja, asun vieläpä yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. :) Kaverikin asuu samalla paikkakunnalla ja on kertonut kuinka hänelle lähetellään joka päivä hirveä määrä viestejä, niin kehuja, pervoiluja kuin ihan asiallisiakin viestejä. Kuulemma liikaa valinnanvaraa eikä tiedä kenen kanssa juttelisi tai lähtisi ulos. Painotan nyt vielä, että kaverini ei ole todellakaan mikään huippukaunis, mutta kuitenkin paremman näköinen kuin minä, tavallisen nätti.

Tiesin siis, että en ole kedon kaunein kukka, mutta en kyllä osannut odottaa saavani vain kourallisen viestejä kahdessa kuukaudessa siinä missä kaverilleni viestitellään joka päivä kymmeniä viestejä. Kaikki saamani viestit ovat myös aivan ihmeellisiltä tyypeiltä, joiden kanssa en voisi kuvitellakaan tapaavani. Miehet ovat joko jotain "hoono soomi" ulkomaalaisia, äidin luona asuvia työttömiä peräkammarinpoikia, avohoitotapauksia tai muuten vain huomattavasti poikkeavia tai jopa ahdistavan kummallisia yksilöitä. Kaverini miehet taas ovat sellaisia tavallisia tai ihan kivan näköisiä, työelämässä olevia ja reippaalta vaikuttavia, useat myös akateemisia. En sano, että välttämättä vaatisin akateemista kumppania, mutta olisihan se kiva, jos voisin ihan tieteelliseltäkin pohjalta keskustella mahdollisen kumppanin kanssa mm. oman alani asioista, ja pistihän se silmään, että itselleni ei kirjoittanut yksikään korkeasti koulutettu mies.

Sanotaan, että naiselle kuin naiselle on kauhea määrä ottajia joka nurkan takana, mutta ei tämä kyllä pidä ollenkaan paikkaansa, jos tällainen tavallinen pottunenäinen, mutta meikkaava, nätisti pukeutuva, fiksu ja akateeminen työssäkäyvä "lipeäkalanaama" nainenkaan ei kiinnosta ketään asiallisen oloista, normaalia miestä. Itselleni kun todellakin kelpaisi ihan tavallisen näköinen tai jopa ns. rumakin mies, kunhan vain kiinnostuksen kohteet kävisivät yksiin ja siellä korvien välissä liikkuisi jotain ja sydänkin olisi paikallaan. Nyt kyllä tuntuu, että joko miehet ovat h*lvetin kranttuja tai sitten olen itse susiruma. Hieman toivoton fiilis.