Lue keskustelun säännöt.
Miksei ateistien pahat teot mene ateismin piikkiin?
21.08.2016 |
Ateistit ovat saaneet paljon tuhoa aikaan maailmassa. Stalinismi ja fasismi yksinään on ollut suoraan helvetistä, mutta nykyajan nihilistit-kapitalistit ateistit tappavat ja rötöstelvät. Kirkkokin on sortunut pahuuksiin, muttei siinä määrin kuin ateistiset instituutiot.
Ateistit eivät välttämättä tapa ateismin nimeen, mutta ateismi tuo automaattisesti mukanaan nihilismin ja silloinhan tappaminen on ihan ok. Jos jos joku väittää että on olemassa jokin universaali moraalilaki, tarkoittaa se, että henkilö silloin uskoo hyvään ja pahaan riippumatta siitä uskooko joku niihin oikeasti. Ateistihan ei voi uskoa objektiiviseen moraaliin, sillä silloin tämä ei olisi ateisti. Niin, miksei moraaliarvojen rappeutuminen huolestuta ihmisiä? Ollaan vain huolissaan islamista, muttei huomata lisääntyvän ateismin vaaroja.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yrittämisen ymmärtäminen
^ Tuossa piti siis lukea *ymmärtämisen yrittäminen.
:D
Montako sellaista tapausta ap tietää joissa ateisti olisi tehnyt pahaa ja samalla julistanut ettei jumalaa ole olemassa?
Kun muslimit räjäyttelevät viattomia ihmisiä ja ylistävät samalla jumalaansa niin onhan niillä teoilla yhteys, ateistien teoilla ei tällaista yhteyttä ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi (ja oman uskomiseni mukaan onkin) niin, että kaikki tavoittelisivat vain omaa hyötyään, ihmiset tajuaisivat silti, että joskus kannattaa tehdä muiden kanssa diilejä yhteistyöstä: hyötyä sulle, hyötyä mulle. Sitähän moraali oikeastaan on. Kaikki eivät noudata tätä sanatonta sopimusta, kukakin eri syystä. Joku voi kutsua tätä yhdellä sanalla pahuudeksi, mutta minä uskon (ja voihan se pahuuteenkin uskova ajatella näin), että taustalla on lukuisia eri syitä, joiden yrittämisen ymmärtäminen voi olla mielenkiintoistakin... Mielisairaudet, empatian puute, kostonhimo, viha/raivo, itsehillinnän puute... nämä kaikki yksittäin eivät välttämättä tekisi kenestäkään "pahaa" (haitallista, pelottavaa tms.).
Sinua ehkä pelottaisi ajatus objektiivisen moraalin puuttumisesta. Se että ajatus on pelottava, ei tarkoita, että todellisuus olisi sellainen, joka ei ole pelottava. Saat uskoa miten haluat, mutta onko se hyvä syy uskoa, että tietty tapa uskoa on miellyttävämpi?
Toki saatan itsekin uskoa paremmin mielyttävämpiä "totuuksia", mutta minulle totuudenmukaisuus (todisteiden valossa uskominen, käsin kosketeltaviin asioihin uskominen, jos en tiedä jotain itse, niin luotan enemmän maailman älykkäimpien ja asiantuntevimpien sanaan kuin jonkun "tavallisen" ihmisen), on itsessään miellyttävää. Koen miellyttäväksi sen, että voin uskoa asiaan, josta en pidä, koska olen kaikesta huolimatta lähempänä totuutta. Siksi en voi oikeastaan moittia ketään, joka uskoo eri tavalla kuin minä, koska kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Tunteet ratkaisevat näköjään kaiken, uskomuksemmekin.
Utilitaristit juuri tavoittelivat moraalia joka olisi vain hyödyllinen. Oman edun tavoittelu on ajoittain(!) yhteisön kannalta ihan toimiva. Kannattaa muistaa että ihminen jolla on tarve uskoa jumalaan on ihan yhtä herkkäuskoinen kuin tavallinen ateisti. Jos random-uskovainen väittelee ransom-ateistin kanssa, ja voittaa väittely, ateisti ei vaihda mielipidettään, vaan hän pitää ateismistaan kiinni. Tämä todistaa että meitä ohjaa monet halut ja osa niistä on tiedostamatonta. Sinulla voi myös olla tarpeita uskoa ateismiisi, etkä edes tiedosta asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
https://medium.com/the-physics-arxiv-blog/a-mathematical-proof-that-the…
Matemaattiset todisteet maailman synnylle "tyhjästä"
https://www.amazon.com/Universe-Nothing-There-Something-Rather/dp/14516…
Myös Lawrence M. Krauss on kirjoittanut aiheesta ja ollut paljolti näkyvillä.
Jos mikään näistä ei nappaa, Richard Dawkins käsittelee maailman syntyä ja evoluutiota useissa kirjoissaan. Jos taas puolestaan kaikki yllä mainittu on ihan no-no, niin suosittelen myös Cosmos -dokkarisarjaa, joka kansantajuistaa aika paljon viihdyttävällä tavalla.
Tietoa on kaikkialla, kun avaat silmäsi ja etsit. Ateisteilla ja tutkijoilla ei näet ole mitään ongelmaa selittää maailman syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Väärässä sä olet, jos luulet meidän sisäsyntyistä moraalia jumalan moraaliksi, koska se sisäsyntyinen moraali vaihtelee ihmisestä toiseen (ja samalla yksilöllä moraalikin voi muuttua ajan kanssa) ja siihen vaikuttaa todella paljon opittu moraali.
Edelleenkin jätit vastaamatta siihen, että minkä takia kuvittelet jumalasi moraalin olevan jollain tavalla merkityksellisempi/parempi kuin yksittäisen ihmisen moraalin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Miten selität sen, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Nämä jumalalliset moraalikoodistot poikkeavat toisistaan, siitähän on esimerkkejä maailma pullollaan. Vai onko useita jumalia joista kullakin oma moraalikoodisto?
Otetaan vaikka esimerkiksi vanhempien kunnioitus. Monet kristityt puhuvat sen puolesta siihen sävyyn, että se olisi moraalisesti oikein. Mutta entä jos on kelvottomat vanhemmat? Minä en sellaisia kunnioittaisi enkä odottaisi muidenkaan kunnioittavan. Minun näkökulmastani kelvottomien vanhempien kunnioittaminen ikään kuin oikeuttaisi heidän kelvottomuutensa, joten minusta itse asiassa olisi väärin kunnioittaa heitä.
Jos on ok olla kunnioittamatta kelvottomia vanhempia, niin millaiset olosuhteet pitää olla että vanhemmat voi luokitella "kelvottomiksi"? Riittääkö siihen että vanhemmat ovat paljon poissa? Pahoinpitelevät lastaan? Käyttävät lastaan seksuaalisesti hyväksi?
Onko jumalallisella moraalikoodistolla selvää vastausta tähän? En yritä kettuilla, en vain ymmärrä, miten voi puhua jostain yhdestä oikeasta moraalikoodistosta kun on selvää että eri ihmiset ajattelevat moraalikysymyksistä eri tavoin ihan saman seurakunnankin sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montako sellaista tapausta ap tietää joissa ateisti olisi tehnyt pahaa ja samalla julistanut ettei jumalaa ole olemassa?
Kun muslimit räjäyttelevät viattomia ihmisiä ja ylistävät samalla jumalaansa niin onhan niillä teoilla yhteys, ateistien teoilla ei tällaista yhteyttä ole.
Olen muslimi ja sinun kertomillasi "muslimeilla" ei ole mitään tekemistä minun Islamini ja Jumalan kanssa. Nämä terroristit on saastaa silmissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Miten selität sen, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Nämä jumalalliset moraalikoodistot poikkeavat toisistaan, siitähän on esimerkkejä maailma pullollaan. Vai onko useita jumalia joista kullakin oma moraalikoodisto?
Otetaan vaikka esimerkiksi vanhempien kunnioitus. Monet kristityt puhuvat sen puolesta siihen sävyyn, että se olisi moraalisesti oikein. Mutta entä jos on kelvottomat vanhemmat? Minä en sellaisia kunnioittaisi enkä odottaisi muidenkaan kunnioittavan. Minun näkökulmastani kelvottomien vanhempien kunnioittaminen ikään kuin oikeuttaisi heidän kelvottomuutensa, joten minusta itse asiassa olisi väärin kunnioittaa heitä.
Jos on ok olla kunnioittamatta kelvottomia vanhempia, niin millaiset olosuhteet pitää olla että vanhemmat voi luokitella "kelvottomiksi"? Riittääkö siihen että vanhemmat ovat paljon poissa? Pahoinpitelevät lastaan? Käyttävät lastaan seksuaalisesti hyväksi?
Onko jumalallisella moraalikoodistolla selvää vastausta tähän? En yritä kettuilla, en vain ymmärrä, miten voi puhua jostain yhdestä oikeasta moraalikoodistosta kun on selvää että eri ihmiset ajattelevat moraalikysymyksistä eri tavoin ihan saman seurakunnankin sisällä.
Eivät ne koodistot loppujen lopuksi niin erilaisia ole. Suurin osa ihmisistä pitää vakavia rikoksia, valehtelua, varastamista jne väärinä. Jokin ideologia saattaa muuttaa näitä arvoja totta kai, mutta siinä piilekin ideoiden vaarallisuus. Ja vaikka ihmiset tekevätkin monesti väärin, he kärsivät yleensä seuraukset. Valehteleva ihminen pitää usein valehtelemista vääränä, mutta silti tekee sitä. Ja usein potee huonoa omaatuntoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montako sellaista tapausta ap tietää joissa ateisti olisi tehnyt pahaa ja samalla julistanut ettei jumalaa ole olemassa?
Kun muslimit räjäyttelevät viattomia ihmisiä ja ylistävät samalla jumalaansa niin onhan niillä teoilla yhteys, ateistien teoilla ei tällaista yhteyttä ole.
No eikö se pahanteko itsessään jo puhu puolestaan teki sen kuka tahansa? Ei kai kaikkea sentään ääneen sanota! Itsemurhakandidaatti selviää sillä, että elää toivossa. Kun toivo loppuu, loppuu itsemurhaisen uskokin. Uskon asia sekin, muttei ääneen lausuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi (ja oman uskomiseni mukaan onkin) niin, että kaikki tavoittelisivat vain omaa hyötyään, ihmiset tajuaisivat silti, että joskus kannattaa tehdä muiden kanssa diilejä yhteistyöstä: hyötyä sulle, hyötyä mulle. Sitähän moraali oikeastaan on. Kaikki eivät noudata tätä sanatonta sopimusta, kukakin eri syystä. Joku voi kutsua tätä yhdellä sanalla pahuudeksi, mutta minä uskon (ja voihan se pahuuteenkin uskova ajatella näin), että taustalla on lukuisia eri syitä, joiden yrittämisen ymmärtäminen voi olla mielenkiintoistakin... Mielisairaudet, empatian puute, kostonhimo, viha/raivo, itsehillinnän puute... nämä kaikki yksittäin eivät välttämättä tekisi kenestäkään "pahaa" (haitallista, pelottavaa tms.).
Sinua ehkä pelottaisi ajatus objektiivisen moraalin puuttumisesta. Se että ajatus on pelottava, ei tarkoita, että todellisuus olisi sellainen, joka ei ole pelottava. Saat uskoa miten haluat, mutta onko se hyvä syy uskoa, että tietty tapa uskoa on miellyttävämpi?
Toki saatan itsekin uskoa paremmin mielyttävämpiä "totuuksia", mutta minulle totuudenmukaisuus (todisteiden valossa uskominen, käsin kosketeltaviin asioihin uskominen, jos en tiedä jotain itse, niin luotan enemmän maailman älykkäimpien ja asiantuntevimpien sanaan kuin jonkun "tavallisen" ihmisen), on itsessään miellyttävää. Koen miellyttäväksi sen, että voin uskoa asiaan, josta en pidä, koska olen kaikesta huolimatta lähempänä totuutta. Siksi en voi oikeastaan moittia ketään, joka uskoo eri tavalla kuin minä, koska kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Tunteet ratkaisevat näköjään kaiken, uskomuksemmekin.
Utilitaristit juuri tavoittelivat moraalia joka olisi vain hyödyllinen. Oman edun tavoittelu on ajoittain(!) yhteisön kannalta ihan toimiva. Kannattaa muistaa että ihminen jolla on tarve uskoa jumalaan on ihan yhtä herkkäuskoinen kuin tavallinen ateisti. Jos random-uskovainen väittelee ransom-ateistin kanssa, ja voittaa väittely, ateisti ei vaihda mielipidettään, vaan hän pitää ateismistaan kiinni. Tämä todistaa että meitä ohjaa monet halut ja osa niistä on tiedostamatonta. Sinulla voi myös olla tarpeita uskoa ateismiisi, etkä edes tiedosta asiaa.
Ap
En pyrkinyt viestissäni vetoamaan utilitaristiseen ajatteluun vaan lähinnä tuomaan esille omaa kantaani sellaiseen ajatukseen, että jos ei olisi jumalallista opasta oikeaan moraaliin (joka on ilmeisesti sisäisesti ristiriidaton), niin maailma olisi villi-ihmisten asuttama kaaoksen vallassa oleva tila, jossa millään ei olisi mitään väliä. Mielestäni ei ole mitään yhtä ainoaa moraalikoodistoa, mutta maailma on edelleen pystyssä.
En koe että itse uskoisin ateismiini, näen asian pikemminkin niin että minulta puuttuu usko yliluonnolliseen. Tämä on hiukan kulunut vertaus ja voi kuulostaa halveksivalta, mutta en keksi tähän hätään parempaakaan: Lapset käyttäytyvät joulun alla kiltisti, koska se on heistä kivaa (muut ilahtuvat heidän käytöksestään ja kaikilla on hauskempaa) ja koska he uskovat joulupukin palkitsevan heidät siitä lahjoilla. Minä käyttäydyn joulun alla kiltisti, koska se on minusta kivaa (samat syyt). Saan jouluna myös lahjoja, mutta en kytke sitä ja omaa käyttäytymistäni samalla tapaa yhteen.
Mutta tottakai näkemyksiini vaikuttavat monet tiedostamattomat seikat. On mahdollista, että voisin olla hyvinkin hurskas uskovainen, jos olisin kasvanut toisenlaisessa ympäristössä ja saanut toisenlaisia vaikutteita ja virikkeitä ajatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Miten selität sen, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Nämä jumalalliset moraalikoodistot poikkeavat toisistaan, siitähän on esimerkkejä maailma pullollaan. Vai onko useita jumalia joista kullakin oma moraalikoodisto?
Otetaan vaikka esimerkiksi vanhempien kunnioitus. Monet kristityt puhuvat sen puolesta siihen sävyyn, että se olisi moraalisesti oikein. Mutta entä jos on kelvottomat vanhemmat? Minä en sellaisia kunnioittaisi enkä odottaisi muidenkaan kunnioittavan. Minun näkökulmastani kelvottomien vanhempien kunnioittaminen ikään kuin oikeuttaisi heidän kelvottomuutensa, joten minusta itse asiassa olisi väärin kunnioittaa heitä.
Jos on ok olla kunnioittamatta kelvottomia vanhempia, niin millaiset olosuhteet pitää olla että vanhemmat voi luokitella "kelvottomiksi"? Riittääkö siihen että vanhemmat ovat paljon poissa? Pahoinpitelevät lastaan? Käyttävät lastaan seksuaalisesti hyväksi?
Onko jumalallisella moraalikoodistolla selvää vastausta tähän? En yritä kettuilla, en vain ymmärrä, miten voi puhua jostain yhdestä oikeasta moraalikoodistosta kun on selvää että eri ihmiset ajattelevat moraalikysymyksistä eri tavoin ihan saman seurakunnankin sisällä.
Eivät ne koodistot loppujen lopuksi niin erilaisia ole. Suurin osa ihmisistä pitää vakavia rikoksia, valehtelua, varastamista jne väärinä. Jokin ideologia saattaa muuttaa näitä arvoja totta kai, mutta siinä piilekin ideoiden vaarallisuus. Ja vaikka ihmiset tekevätkin monesti väärin, he kärsivät yleensä seuraukset. Valehteleva ihminen pitää usein valehtelemista vääränä, mutta silti tekee sitä. Ja usein potee huonoa omaatuntoa.
Ap
Suurissa asioissa koodistot voivat olla melko samanlaisia näin yleisesti ottaen, mutta en menisi väitteissäni noin ylimalkaiseksi kuin sinä. Yksinkertaistat mielestäni liikaa. Vai onko jumalallinen moraalikoodistosi vain hyvin seikkaperäinen ja jättää paljon tilaa omalle tulkinnalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Miten selität sen, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Nämä jumalalliset moraalikoodistot poikkeavat toisistaan, siitähän on esimerkkejä maailma pullollaan. Vai onko useita jumalia joista kullakin oma moraalikoodisto?
Otetaan vaikka esimerkiksi vanhempien kunnioitus. Monet kristityt puhuvat sen puolesta siihen sävyyn, että se olisi moraalisesti oikein. Mutta entä jos on kelvottomat vanhemmat? Minä en sellaisia kunnioittaisi enkä odottaisi muidenkaan kunnioittavan. Minun näkökulmastani kelvottomien vanhempien kunnioittaminen ikään kuin oikeuttaisi heidän kelvottomuutensa, joten minusta itse asiassa olisi väärin kunnioittaa heitä.
Jos on ok olla kunnioittamatta kelvottomia vanhempia, niin millaiset olosuhteet pitää olla että vanhemmat voi luokitella "kelvottomiksi"? Riittääkö siihen että vanhemmat ovat paljon poissa? Pahoinpitelevät lastaan? Käyttävät lastaan seksuaalisesti hyväksi?
Onko jumalallisella moraalikoodistolla selvää vastausta tähän? En yritä kettuilla, en vain ymmärrä, miten voi puhua jostain yhdestä oikeasta moraalikoodistosta kun on selvää että eri ihmiset ajattelevat moraalikysymyksistä eri tavoin ihan saman seurakunnankin sisällä.
Eivät ne koodistot loppujen lopuksi niin erilaisia ole. Suurin osa ihmisistä pitää vakavia rikoksia, valehtelua, varastamista jne väärinä. Jokin ideologia saattaa muuttaa näitä arvoja totta kai, mutta siinä piilekin ideoiden vaarallisuus. Ja vaikka ihmiset tekevätkin monesti väärin, he kärsivät yleensä seuraukset. Valehteleva ihminen pitää usein valehtelemista vääränä, mutta silti tekee sitä. Ja usein potee huonoa omaatuntoa.
Ap
Kyllä ne moraalikoodistot vaan eroavat ja paljon. Jos luulet toisin, niin suosittelen opiskelemaan aihetta lisää.
Ennen vanhaan oli yleismaailmallisesti tapana ylimääräiset lapset tappaa syntymän jälkeen eikä sitä katsottu pahalla. Monessa metsästäjäkeräilijäheimossa huonokäytöksiset miehet yksinkertaisesti pistetään hengiltä (esim. 10 % miehistä, jatkuvasti). Psykopaateilla (näitä taitaa olla noin 2 % väestöstä) on usein varsin erilaiset moraalikäsitykset heilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet väärässä. Yhdysvalloissa on tilastoitu rikollisuutta uskonnollisen suuntauksen perusteella, eli laitettu ateistien pahat teot ateismin piikkiin. Siinä tilastossa ateistit ovat kirkkaasti vähiten rikollinen ryhmä. Voit lopettaa rämän tyhmän keskustelun, Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä AP kuvittelet, että mielikuvituskaverisi moraalikoodisto olisi yhtään millään tavalla parempi kuin vaikkapa satunnaisen ihmisen?
Jahvella on moraalikoodisto ja mulla on moraalikoodisto. Se, että Jahvesi mukamas pystyy taikomaan maailmankaikkeuksia olemaan halutessaan, ei millään tavalla tee moraalikoodistostaan yhtään sen parempaa kuin minun moraalikoodistostani.
Joku päivä joku tiedemieskin hiukkaskiihdytinlabrassaan saattaa pystyä luomaan maailmankaikkeuksia, joissa on valitsemansa luonnonlait ja ehkä elämääkin. Ei tuon tiedemiehen moraalikoodistosta tule mitään supermoraalia ja sen uuden maailmankaikkeuden asukkien kehittämät koodistot ovat ihan yhtä "oikeassa".
Ei moraali ole minulle ainoa syy uskoa jumalaan. Yksi niistä, muttei ainoa. Kukaan meistä ei voi ymmärtää miksi olemme olemassa, ja minusta on ihan järkevää olettaa ettei maailma ole vain kuollut paikka, joka vain itse päätti syntyä tyhjyydestä. Ateisteilla on kaikki oikeus epäillä jumalan olemassaoloa, mutta hekin ovat ongelmissa kun pitäisi selittää maailman syntyminen. Kaikki on pelkkää spekulaatiota, ja samassa epävarmuudessa me kaikki olemme. En näe ateisteja yhtään enemmän oikeassa kuin uskovia/agnostikkoja. Kaikki siis elämme mielikuvitusmaailmassa.
Ap
Mä en missään kohdin ole väittänyt, että moraali olisi syy uskoosi. Typeräähän se olisi.
Viestini kova ydin oli siinä, että minkä ihmeen takia sinä kuvittelet jumalasi moraalikoodiston olevan parempi kuin jonkin ihmisen moraalikoodiston.
Minähän siis uskon että ihmisen sisäinen moraalikoodisto, joka meissä näyttää olevan, on jumalallinen. Eli meidän moraali on juuri se jumalan moraali. Jos ajattelen ettei meidän moraalikoodisto olisi jumalallinen, se olisi silloin vain yhdistelmä inhimillisiä tunteita ja siten vain meidän tyhjänpäistä mielikuvitusta - ja minulle henk koht sietämätöntä.
Ap
Miten selität sen, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Nämä jumalalliset moraalikoodistot poikkeavat toisistaan, siitähän on esimerkkejä maailma pullollaan. Vai onko useita jumalia joista kullakin oma moraalikoodisto?
Otetaan vaikka esimerkiksi vanhempien kunnioitus. Monet kristityt puhuvat sen puolesta siihen sävyyn, että se olisi moraalisesti oikein. Mutta entä jos on kelvottomat vanhemmat? Minä en sellaisia kunnioittaisi enkä odottaisi muidenkaan kunnioittavan. Minun näkökulmastani kelvottomien vanhempien kunnioittaminen ikään kuin oikeuttaisi heidän kelvottomuutensa, joten minusta itse asiassa olisi väärin kunnioittaa heitä.
Jos on ok olla kunnioittamatta kelvottomia vanhempia, niin millaiset olosuhteet pitää olla että vanhemmat voi luokitella "kelvottomiksi"? Riittääkö siihen että vanhemmat ovat paljon poissa? Pahoinpitelevät lastaan? Käyttävät lastaan seksuaalisesti hyväksi?
Onko jumalallisella moraalikoodistolla selvää vastausta tähän? En yritä kettuilla, en vain ymmärrä, miten voi puhua jostain yhdestä oikeasta moraalikoodistosta kun on selvää että eri ihmiset ajattelevat moraalikysymyksistä eri tavoin ihan saman seurakunnankin sisällä.
Eivät ne koodistot loppujen lopuksi niin erilaisia ole. Suurin osa ihmisistä pitää vakavia rikoksia, valehtelua, varastamista jne väärinä. Jokin ideologia saattaa muuttaa näitä arvoja totta kai, mutta siinä piilekin ideoiden vaarallisuus. Ja vaikka ihmiset tekevätkin monesti väärin, he kärsivät yleensä seuraukset. Valehteleva ihminen pitää usein valehtelemista vääränä, mutta silti tekee sitä. Ja usein potee huonoa omaatuntoa.
Ap
Valehtelu ei aiheuta ainakaan minulle laisinkaan tunnontuskia, en näe miksi ihminen olisi velvollinen puhumaan totta muille ihmisille.
Nuo koodistot eivät ole edes noissa isoissa asioissa selkeitä, ne jättävät paljon harmaata aluetta. Ajatellaanpa vaikka tappamista: jotkut hyväksyvät kuolemantuomiot, joidenkin mielestä sodassa tappaminen on oikeutettua, jotkut kannattavat armokuolemaa ja sitten on tietenkin uskovaisten kauhistus, abortti. Objektiivisen moraalin alaisuudessa tappaminen on aina väärin, olosuhteista riippumatta, kuitenkaan ateisteille asia ei ole niin yksiselitteinen.
-eri
Erotellaanpa puurot ja vellit.
Usko yliluonnolliseen ei ole sama asia kuin usko Jumalaan. Ateismi ei ole sama asia kuin luonnonuskonto. Muslimi ei ole sama kuin islam. Ja moraali ei ole sama asia kuin koodisto.
Yliluonnollisuus voi olla mitä tahansa ufoista kummituksiin, koska ei ole parempaakaan sanaa niille keksitty. Luonnonuskontoihin kuuluvat myös maahisten, keijujen, vedenhengen ja muiden luonnonhenkien palvonta. Nämä asiat "yliluonnollisuus" ja usko luonnonvoimien ns. taikaan ovat eri asia kuin usko Jumalaan. Nyrkkisääntönä "kirja-uskonto ei usko uskomattomiin". Muslimi ei usko ufoihin tai islam ei nojaudu ilman ja sään muutoksiin tai kristitty ei palvo kivikasoja.
Moraali on se, mikä muuttuu kokoajan tilanteesta riippuen joko löyhäksi tai tiukaksi. Tämä ei ole "koodisto"', koska se muuttuu ja ei siksi ole pysyvää missään ajansaatossa.
Mutta se, mitä ap tarkoitat tuolla oletettavasti, tuolla ns. muuttumattomalla sisäsyntyisellä jumalallisella moraalilla, on Jumalan henki ja Jumalan lupaus siitä, että se ei muutu. Se ydin, mikä on jokaisessa meissä, meidän henki, on muuttumaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi (ja oman uskomiseni mukaan onkin) niin, että kaikki tavoittelisivat vain omaa hyötyään, ihmiset tajuaisivat silti, että joskus kannattaa tehdä muiden kanssa diilejä yhteistyöstä: hyötyä sulle, hyötyä mulle. Sitähän moraali oikeastaan on. Kaikki eivät noudata tätä sanatonta sopimusta, kukakin eri syystä. Joku voi kutsua tätä yhdellä sanalla pahuudeksi, mutta minä uskon (ja voihan se pahuuteenkin uskova ajatella näin), että taustalla on lukuisia eri syitä, joiden yrittämisen ymmärtäminen voi olla mielenkiintoistakin... Mielisairaudet, empatian puute, kostonhimo, viha/raivo, itsehillinnän puute... nämä kaikki yksittäin eivät välttämättä tekisi kenestäkään "pahaa" (haitallista, pelottavaa tms.).
Sinua ehkä pelottaisi ajatus objektiivisen moraalin puuttumisesta. Se että ajatus on pelottava, ei tarkoita, että todellisuus olisi sellainen, joka ei ole pelottava. Saat uskoa miten haluat, mutta onko se hyvä syy uskoa, että tietty tapa uskoa on miellyttävämpi?
Toki saatan itsekin uskoa paremmin mielyttävämpiä "totuuksia", mutta minulle totuudenmukaisuus (todisteiden valossa uskominen, käsin kosketeltaviin asioihin uskominen, jos en tiedä jotain itse, niin luotan enemmän maailman älykkäimpien ja asiantuntevimpien sanaan kuin jonkun "tavallisen" ihmisen), on itsessään miellyttävää. Koen miellyttäväksi sen, että voin uskoa asiaan, josta en pidä, koska olen kaikesta huolimatta lähempänä totuutta. Siksi en voi oikeastaan moittia ketään, joka uskoo eri tavalla kuin minä, koska kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Tunteet ratkaisevat näköjään kaiken, uskomuksemmekin.
Utilitaristit juuri tavoittelivat moraalia joka olisi vain hyödyllinen. Oman edun tavoittelu on ajoittain(!) yhteisön kannalta ihan toimiva. Kannattaa muistaa että ihminen jolla on tarve uskoa jumalaan on ihan yhtä herkkäuskoinen kuin tavallinen ateisti. Jos random-uskovainen väittelee ransom-ateistin kanssa, ja voittaa väittely, ateisti ei vaihda mielipidettään, vaan hän pitää ateismistaan kiinni. Tämä todistaa että meitä ohjaa monet halut ja osa niistä on tiedostamatonta. Sinulla voi myös olla tarpeita uskoa ateismiisi, etkä edes tiedosta asiaa.
Ap
Niin minulla varmasti onkin, esim. minusta on todella pelottavaa, että elämänsä jälkeen voi joutua ikuisesti helvettiin. En ole täysin varma miten sinne joutuisi, jos joutuu. Jos pelkkä uskonpuute johtaa sinne, niin miksi en vain usko, koska sillähän välttyisin siltä?
Ehkä en voi uskoa niin helppoon asiaan, että pelkkä usko riittäisi, vaan ajattelen että pitää olla täydellisen hyvä ihminen tai aidosti katua syntejään, mihin en usko pystyväni enkä edes halua, haluan voida olla virheellinen, siksi en voisi aidosti katua virheellisyyttäni. En usko, että voisin vastata joihinkin korkean voiman vaatimuksiin ja jotenkin unohtaa itseni ja omat haluni. Kokisin uskon rajoittavana, koska minulla on sellainen käsitys, että kiellettyjä voivat yhtä hyvin olla asiat, joita ei muuten tulisi mieleenkään kieltää: himot, ylensyönti ym. Asiat, joita ihminen haluaa itsekkäiden (mutta yleensä muita haittaamattomien) halujensa vuoksi tehdä, kun itsehillintä ei riitä.
Lisäksi kristinuskoon liittyy paljon kysymyksiä, joihin en ole saanut vastausta, jonka olisin ymmärtänyt. En esim. tajua, miten Jeesuksen kuolemalla voisi olla minkäänlaista yhteyttä muiden synteihin. En ymmärrä, miten kukaan voisi omalla kärsimyksellä poistaa toisten synnit, eihän se mene niin oikeassakaan elämässä, miksi Jeesuksellakaan. Jos syntien poisto oli Jumalan tahto, olisi hän voinut sen varmaan tehdä ilman tuotakin... (Sori, nyt menee aiheen vierestä.)
457 kirjoitti:
Mutta se, mitä ap tarkoitat tuolla oletettavasti, tuolla ns. muuttumattomalla sisäsyntyisellä jumalallisella moraalilla, on Jumalan henki ja Jumalan lupaus siitä, että se ei muutu. Se ydin, mikä on jokaisessa meissä, meidän henki, on muuttumaton.
Miksi tuo ydin, henki on sidoksissa materiaan? Tuota teidän jumalallista moraalia pystyy varsin helposti muuttamaan aivokirurgian avulla.
AP. Jos sinä haetkin nyt OIKEUDENMUKAISUUDEN käsitettä? Lienee mahdotonta saada objektiivista ja absoluuttista käsitystä kaikkien osapuolten teoista ja niiden syistä ja seurauksista, jolloin pohdinta päätyy puntarointiin oikeasta ja väärästä? Laitkaan eivät ole yksistään oikein tai väärin, vaan tukevat ainoastaan tuomiota eli tapahtuvaa oikeutta ja oikeudenmukaisuutta joko suuntaan tai toiseen.
Jos olisi (ja oman uskomiseni mukaan onkin) niin, että kaikki tavoittelisivat vain omaa hyötyään, ihmiset tajuaisivat silti, että joskus kannattaa tehdä muiden kanssa diilejä yhteistyöstä: hyötyä sulle, hyötyä mulle. Sitähän moraali oikeastaan on. Kaikki eivät noudata tätä sanatonta sopimusta, kukakin eri syystä. Joku voi kutsua tätä yhdellä sanalla pahuudeksi, mutta minä uskon (ja voihan se pahuuteenkin uskova ajatella näin), että taustalla on lukuisia eri syitä, joiden yrittämisen ymmärtäminen voi olla mielenkiintoistakin... Mielisairaudet, empatian puute, kostonhimo, viha/raivo, itsehillinnän puute... nämä kaikki yksittäin eivät välttämättä tekisi kenestäkään "pahaa" (haitallista, pelottavaa tms.).
Sinua ehkä pelottaisi ajatus objektiivisen moraalin puuttumisesta. Se että ajatus on pelottava, ei tarkoita, että todellisuus olisi sellainen, joka ei ole pelottava. Saat uskoa miten haluat, mutta onko se hyvä syy uskoa, että tietty tapa uskoa on miellyttävämpi?
Toki saatan itsekin uskoa paremmin mielyttävämpiä "totuuksia", mutta minulle totuudenmukaisuus (todisteiden valossa uskominen, käsin kosketeltaviin asioihin uskominen, jos en tiedä jotain itse, niin luotan enemmän maailman älykkäimpien ja asiantuntevimpien sanaan kuin jonkun "tavallisen" ihmisen), on itsessään miellyttävää. Koen miellyttäväksi sen, että voin uskoa asiaan, josta en pidä, koska olen kaikesta huolimatta lähempänä totuutta. Siksi en voi oikeastaan moittia ketään, joka uskoo eri tavalla kuin minä, koska kokee sen itselleen miellyttävämmäksi. Tunteet ratkaisevat näköjään kaiken, uskomuksemmekin.