Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Joka ikinen siskoni järjestämä syntymäpäivä lapsilleen. Sisko linnottautuu ystäviensä kanssa keittiöön ja lapset jätetään leikkimään keskenään ja siinä he sitten lörpöttelevät kun muut vieraat (siis kaikki sukulaiset) ovat lasten kanssa leikkimässä ja odottavat kahvipöytään pääsyä. Kun sitten viimein menee kysymään, josko sitä itsekin pääsisi kahville ja vähän kakkua ottamaan niin kukaan näistä leväperseistä ei liikuta evääkään että pääsisi pöytään. Takaisin olkkariin lasten seuraksi kahvia juomaan.

Kun minä olin pieni ja vietettiin syntymäpäiviä niin vanhemmat toivat lapset juhliin eivätkä jääneet jauhamaan vanhempien kanssa joutavia. Ne olivat MINUN juhlani, ei aikuisten kahvikakkukestit.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaislapsen rippijuhlat, joihin ajoin 6- ja 9v lasteni kanssa neljän tunnin matkan. Kun paikalle mentiin, selvisi että suolaisena tarjottavana oli vain paria piirakkaa ja itse tehtyä pitsaa. Lapsi kysyi heti ensin voileipäkakkua. Ei ollut. Itse odotin, että olisi ollut  lämmintä ruokaa. Makeaa syötävää olisi kyllä ollut.  Paluumatkalla piti sitten mennä huoltoasemalle syömään. Sainpahan annettua takaisin sitten omissa juhlissani, kun olin tehnyt kiusausta tarjottavaksi ja kun sitä ihastelivat, sanoin että kunnon ruokaa pitää olla, kun pitkä matka ajetaan, eihän piirakoilla elä. 

Meillä oli rippijuhlissa tuntia leipurin tekemää kinkkupiirakkaa. Jos ei sillä nälkä lähde niin ei millään. Lisäksi makeat. Jos teillä on piirakkaa ja vielä pitsaa tarjolla makeiden lisäksi eikä nälkä lähde niin syöppöjä olette. Toki teillä oli koko päivän reissukin, joten kyllähän siihen nyt tarvii omaakin ruokasatsausta.

Miehen siskon lasten synttärijuhlat on aina kaameita. siskon mies on suuri juntti, joka möläyttelee milloin mitäkin. Tunnelma on aina jotenkin vaivautunut, vaikka kaikki on tuttuja kuitenkin keskenään. Yritän aina välttää näitä juhlia.

Lapsuudenystäväni silloisen tyttöystävän käytös kutsujen emäntänä. Hän juoksi valehtelematta joka askeleella minun ja yhden toisen ihmisen perässä rätti kädessä ja pyyhki lattiaa hokien "kuka on astunut mustikkapiirakkan?" (Lehmälle vihjeeksi, ei kumpikaan meistä). Olen niin hyvilläni, ettei minun tarvitse tavata ko. Henkilöä enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan kaikki selvinpäin pömötettävät pakkopullajuhlat. Enkä ole mikään kova juomari edes mutta jotenkin se "juhliminen" vaan ilman alkoholia on väkinäistä teeskentelyä

Tämä on minusta kyllä niin säälittävää. Ettei osata juhlia tai pitää hauskaa muuten kuin alkoholin voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispojan ylppärit pari vuotta sitten. Tarjoilua ei kahvin ja joidenkin kaneliässien lisäksi ollut, vieraat eivät juuri tunteneet toisiaan, eikä kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Niinpä suurin osa vain seisoi jäykkänä perheensä kesken. Juhlakalun äiti ilmoitti perheellemme vaivihkaa "Juu, ei oikein viitsitty tuohon tarjoilupuoleen panostaa, ettei tuu syötyä liikaa. Ollaan lähdössä toisiin ylppäreihin vielä iltapäivällä kun talo tyhjenee, ja siellä on kunnon tarjoilut, lämmintä ruokaakin ."

No kiva juttu heille, mutta olisivat ottaneet huomioon, ettei heidän vieraillaan ollut samaa vaihtoehtoa ja moni tuskin oli syönyt paljon mitään aamupalan jälkeen :D menimme lopulta pizzerian kautta kotiin.

Siis mitä? Vanhemmat ei viitsi järjestää kunnon yo-juhlia omalle pojalleen kun ovat menossa toisiin juhliin? Poika parka.   

Mua taas hämmästyttää, että ylppärijuhlissa on odotettu ruokaa?

Yleensähän niitä kierretään monet samana päivänä ja yhdessä kyläpaikassa ollaan n. tunti. Vieraita siis lappaa aamupäivästä iltaan asti ja näistä vieraista kutsuttuja on vain kourallinen, valtaosa on tuttavia, naapureita ja sukulaisia, jotka on lukeneet lehdestä, että lakki on tullut.

Illalla sitten, ku tulee kaverit, on tarjolla alkoholipitoista juomaa ja myös suolaista. Mutta ei silloinkaan mitään varsinaista ruokaa.

Hyvä, että joillain on sukulaisia joiden lakkiaisia on joks vuosi useampi päivässä. Olen itse 23-vuotias ja käynyt vain yksissä lakkiaisissa koko elämäni aikana.

 Yksi muisto ei ole kamalista juhlista mutta vähän oudosta tilanteesta. Olin häissä kaasona ja minut oli laitettu bestmanin kanssa vierekkäin, en tuntenut bestmania entuudestaan. En tiedä mitä ihmettä bestman itsestään luuli, mutta hän oli koko illan niin kuin minä olisin ollut ilmaa. Aluksi yritin sanoa jotain,mutta hän katsoi aina poispäin. Luuliko hän, että yritin iskeä häntä vai mitä ihmettä? Tai että meitä yritetään parittaa? Itse olen vielä aika näyttävä täydessä tällingissä ja bestman oli enemmänkin sellainen juhasipilämäinen plösö insinööri nousevine hiusrajoineen, että hän ei todellakaan kiinostanut minua missään mielessä. Nolotti hänen puolestaan, kun oli muutoin selvästi puheliasta tyyppiä mutta minua vain tuijotti kuin olisin ollut jostain Marsista. No, heti ruoan jälkeen vaihdoin paikkaa, mutta oli aika vaivaannuttavaa olla sellaisen torjunnan kohteena.

Erään firman kutsutilaisuus. Oli pikkujouluaika ja tilaisuus asiakkaille ja liikekumppaneille klo 16 alkaen. Kaikki painelivat sinne suoraan töistä eli nälkä vaivasi jo siihen aikaan. Tarjoiluna oli vain ja ainoastaan pipareita mallia halpa, kossua ja kaupan glögiä. Siinä ei kyennyt edes juomaan kovin paljoa, kun maha mourusi. Lisäksi firman johto kehui, kuinka hyvä vuosi oli ollut. Tosijuopoille varmaan kelpasi.

Vierailija kirjoitti:

Tupperware-kutsut monta vuotta sitten! Konsulentti esitteli herkkuhissejä ym jonninjoutavaa ja kallista muovihärpäkettä. Oma vatsani kurisi, kun omin tullut suoraan töistä, kaveri oli houkutellut hyvillä tarjoiluilla.

Ne tarjoilut o!i viipale pullaa ja karnevaalikeksi/nuppi ja laihaa kahvia. Heti kun kehtasin häivyin mäkkärin kautta kotiin. Ei enää kotikutsuja!

Voi hyvänen aika, minä aikoinaan leivoin suolaista ja makeaa Tupperin kutsuille. Vieraita kyllä tuli, ilmeisesti tiesivät meillä tarjottavan muutakin kuin Pirkka-keksiä. Kukaan ei tosin tilannut mitään, yksi tilaus ehkä tuli omani lisäksi. Minua suorastaan hävetti ja yritin edes itse tilata pitkän listan. Ilmankos kaappini ovat edelleen täynnä Tupperin kamaa, osa ihan korvaamattoman käyttökelpoista. Osa niitä, joita ei ole tullut juurikaan käytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan kaikki selvinpäin pömötettävät pakkopullajuhlat. Enkä ole mikään kova juomari edes mutta jotenkin se "juhliminen" vaan ilman alkoholia on väkinäistä teeskentelyä

Tämä on minusta kyllä niin säälittävää. Ettei osata juhlia tai pitää hauskaa muuten kuin alkoholin voimalla.

Tuo on varmaan minun lankomieheni. Aina suupielet alaspäin, jos ei saa viinaa.

Vierailija kirjoitti:

 Yksi muisto ei ole kamalista juhlista mutta vähän oudosta tilanteesta. Olin häissä kaasona ja minut oli laitettu bestmanin kanssa vierekkäin, en tuntenut bestmania entuudestaan. En tiedä mitä ihmettä bestman itsestään luuli, mutta hän oli koko illan niin kuin minä olisin ollut ilmaa. Aluksi yritin sanoa jotain,mutta hän katsoi aina poispäin. Luuliko hän, että yritin iskeä häntä vai mitä ihmettä? Tai että meitä yritetään parittaa? Itse olen vielä aika näyttävä täydessä tällingissä ja bestman oli enemmänkin sellainen juhasipilämäinen plösö insinööri nousevine hiusrajoineen, että hän ei todellakaan kiinostanut minua missään mielessä. Nolotti hänen puolestaan, kun oli muutoin selvästi puheliasta tyyppiä mutta minua vain tuijotti kuin olisin ollut jostain Marsista. No, heti ruoan jälkeen vaihdoin paikkaa, mutta oli aika vaivaannuttavaa olla sellaisen torjunnan kohteena.

Ehkä sinussa oli liikaa tyttöpöpöjä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaispojan ylppärit pari vuotta sitten. Tarjoilua ei kahvin ja joidenkin kaneliässien lisäksi ollut, vieraat eivät juuri tunteneet toisiaan, eikä kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Niinpä suurin osa vain seisoi jäykkänä perheensä kesken. Juhlakalun äiti ilmoitti perheellemme vaivihkaa "Juu, ei oikein viitsitty tuohon tarjoilupuoleen panostaa, ettei tuu syötyä liikaa. Ollaan lähdössä toisiin ylppäreihin vielä iltapäivällä kun talo tyhjenee, ja siellä on kunnon tarjoilut, lämmintä ruokaakin ."

No kiva juttu heille, mutta olisivat ottaneet huomioon, ettei heidän vieraillaan ollut samaa vaihtoehtoa ja moni tuskin oli syönyt paljon mitään aamupalan jälkeen :D menimme lopulta pizzerian kautta kotiin.

Siis mitä? Vanhemmat ei viitsi järjestää kunnon yo-juhlia omalle pojalleen kun ovat menossa toisiin juhliin? Poika parka.   

Mua taas hämmästyttää, että ylppärijuhlissa on odotettu ruokaa?

Yleensähän niitä kierretään monet samana päivänä ja yhdessä kyläpaikassa ollaan n. tunti. Vieraita siis lappaa aamupäivästä iltaan asti ja näistä vieraista kutsuttuja on vain kourallinen, valtaosa on tuttavia, naapureita ja sukulaisia, jotka on lukeneet lehdestä, että lakki on tullut.

Illalla sitten, ku tulee kaverit, on tarjolla alkoholipitoista juomaa ja myös suolaista. Mutta ei silloinkaan mitään varsinaista ruokaa.

Hyvä, että joillain on sukulaisia joiden lakkiaisia on joks vuosi useampi päivässä. Olen itse 23-vuotias ja käynyt vain yksissä lakkiaisissa koko elämäni aikana.

Ei sentään joka vuosi :D

Mutta siis ainakin meillä maalla on ollut tapana, että kaikki naapureiden lakkiaiset käydään kiertämässä ja siihen päälle tietenkin myös sukulaiset.

Ja tapana on vaan myös ollut, että vieraat vaan "pyörähtää" eli ottaa sen jonkun kinkkupasteijan, kakkua ja kahvia ja matka jatkuu.

En ole koskaan käynyt lakkiaisissa, joissa ois ollut ihan ruokatarjoilu vaikka olen elämäni aikana käynyty muutamissa kymmenissä juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheimpia juhlia ovat kotibileet, joissa isäntä/emäntä nököttää aivan lampaana eikä esittele vieraita toisilleen, herättele keskustelua tai toimi mitenkään aktiivisesti tehdäkseen vieraiden olon kotoisaksi. Siinä sitten haetaan fetapiirakkaa ja viinirypäleitä keittiöstä, kökötetään sohvalla rivissä ja yritetään keksiä väkinäisesti jotain puhuttavaa. Kauheaa!

Asia on kyllä niin, että jokaisen, myös vieraiden tulee kantaa kortensa kekoon seurustelun suhteen. Kun vieraita saapuu, he tervehtivät isäntäperhettä, joka toivottaa vieraat tervetulleeksi ja pyytää käydä istumaan. Jos olohuone on täynnä ihmisiä, juuri saapuneet vieraat ITSE tervehtivät muita vieraita ja kättelevät ja esittelevät itsensä. Sen jälkeen vieraiden tulee osata small talkata muiden vieraiden kanssa. Kun kaikki ovat tulleet, niin sitten isäntä tai emäntä kohtottaa maljan ja pitää pienen tervetuliaispuheen. (Tai malja voidaan nostaa yksitellen vieraiden saapuessa.) Myöhemmin isäntäperhe voi johtaa keskustelua, varsinkin, jos muut eivät sitä tee.

Ärsyttävämpiä ovat vieraat, jotka istuvat tuppisuina kenties arvostellen muiden ihmisten puheita. Näitä meillä on onneksi harvoin, yleensä meidän kutsuilla juttu lentää ja ajatuksia vaihdetaan tiuhaan :) voi johtua siitä, että yleisin titteli kutsuillamme on toimitusjohtaja (isoja yrityksiä) eikä niissä hommissa pärjää, jos sosiaaliset taidot ovat surkeat.

Voi elämän kevät. Melkein tukehduin nauruuni. 😂😂😂

Suurin osa juhlista, joissa olen ollut, on ollut oikein onnistuneita ja mukavia. Mieleen tulee kuitenkin erään ystävättären häät kauan aikaa sitten. Hän oli kutsunut minut  ja toisen ystävättären; olimme kummatkin matkustaneet häihin pitkän matkan takaa. Saimme asua häiden ajan ystävättären asunnossa: Häät pidettiin juhlapaikalla kaupungin ulkopuolella, jossa hääpari myöskin vietti hääyönsä.

Juhlapaikka oli todella kaunis, järven rannalla. Ehkä siksi odotukset olivatkin korkeat. Ensimmäinen pettymys oli, että häihin oli kutsuttu ainoastaan iäkkäämpiä sukulaisia; me kaksi olimme morsiamen puolelta nuorimmat osallistujat. Lisäksi häät olivat erittäin uskonnolliset, vaikka hääpari olikin luterilaisia, eikä mitään lahkolaisiaa. Virsiä ja puheita oli paljon, eikä ollenkaan musiikkia tai tanssia. Myöskään ruokatarjoilua ei ollut, ainoastaan kakkua ja pullaa.

Luonnollisesti meillä oli hirveä nälkä, emmekä olleet tajunneet syödä kunnolla, kun luulimme, että häissä on ruokatarjoilu. Onneksi kyseessä oli lyhyet häät, joten aika pian sen jälkeen palasimme takaisin kaupunkiin ja menimme ystävättären asunnolle nakkikioskin kautta.

Ruuan puuttuminen ei harmittanut niin paljon kuin se, ettei ystävättärellä ollut ollenkaan aikaa jutella meidän kanssa, kun kaikki aika meni sukulaisten kanssa. Tuli vähän sellainen olo, että oli ihan sama, olimmeko paikalla vai ei.

Ruokaan liittyy myös seuraava tarina. Ystävä, joka on ammatiltaan kokki, oli kutsunut meidät illanviettoon. Mieheni hehkutti etukäteen, että nyt saadaan oikein kunnolla syödä, että ei kannata syödä mitään ennen lähtöä.

Tultiin paikalle, ja useat pöydät notkuivat täynnä viinaa. Oli kyllä kaikkea laidasta laitaan, mutta ei mitään ruokaa. Ystävä taisi sanoa jotain, että hän on niin kyllästynyt laittamaan ruokaa, kun saa sitä työkseen tehdä, että nyt ryypätään!

Heh, ei kyllä uskaltanut paljon juoda tyhjään vatsaan. Hyvät viinat menivät meillä ainakin hukkaan. Sen jälkeen opin: Aina kun saan kutsun jonnekin, niin syön varmuuden vuoksi etukäteen. En niin täyteen itseäni, ettei vielä jotain pientä mahtuisi, mutta en enää lähde tyhjällä vatsalla yhtään minnekään.

En ole koskaan ollut kauheissa juhlissa. Nautin juhlista.

Tämä on sekä kauhein että hilpein.

Olimme työpaikan pikkujouluissa, jotka olivat samalla työkaverin läksiäiset. Paikalle oli tullut myös äitiyslomalla oleva sihteerimme, jolla oli suhde tähän läksiäisiään viettivään.

Istuin samassa pöydässä sihteerin kanssa, kun eräs työkaveri alkoi muistelemaan hyviä aikoja, kuinka heillä naisia riitti työmatkoilla tämän läksiäistyypin kanssa. Sihteerin ilme oli lievästi myrkyllinen. Myöhemmin selvisi, että äitiysloma oli tämän läksiäistyypin aikaansaannos... meno oli kuin Salkkareissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, joille saa kutsun viime hetkessä, mutta odotetaan automaattisesti tulevaksi

Tämä! Tällaisesta tietää olleensa varasijalla... 

Tai sellaiset juhlat joihin kutsutaan hyvissä ajoin mutta juhlissa huomaat olevasi rekrytoitu työtehtäviin.

Terkut otettu vastaan Veikkolasta! :,D mahtaakohan olla tuttu porukka tästä tuppukylästä 😀

Vierailija kirjoitti:

Kaikki satakuntalaiset pönötysjuhlat. Häät tai hautajaiset, ei toisistaan erota.

Ai kamala. Onneksi täällä toisella puolen Suomea hautajaisissakin on mukavaa ja kova kälätys käy. Ja tarjoilut viimeisen päälle (karjalainen pitopöytä tai jotain modernimpaa), ja ei kyllä alkoakaan tarvita.