Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Tuttava sai vauvan ja pitivät juhlat tämän kunniaksi. Viikon ikäinen vauva nukkui sitterissä nurkassa sillä aikaa kun asunto oli täynnä vieraita jotka polttivat tupakkaa, joivat alkoholia ja kuuntelivat musiikkia.

Lähdin melkein heti pois.

Sellaiset, joille saa kutsun viime hetkessä, mutta odotetaan automaattisesti tulevaksi

Tupperware-kutsut monta vuotta sitten! Konsulentti esitteli herkkuhissejä ym jonninjoutavaa ja kallista muovihärpäkettä. Oma vatsani kurisi, kun omin tullut suoraan töistä, kaveri oli houkutellut hyvillä tarjoiluilla.

Ne tarjoilut o!i viipale pullaa ja karnevaalikeksi/nuppi ja laihaa kahvia. Heti kun kehtasin häivyin mäkkärin kautta kotiin. Ei enää kotikutsuja!

Tupperware-kutsut kuului lapsuuteeni, olivat silloin niin tylsiä kun tädit kerääntyi katsomaan purkkeja ja lasten piti olla hiljaa nurkassa. Onkohan näitä Tupperware-kutsuja enää?

Häät missä helteessä odotettiin juhlapaikan pihalla morsiusparia saapuvaksi toista tuntia. Ei vettä, ei varjoa.

Siitä kesti vielä toista tuntia ennenkuin saatiin ruokaa, joka loppui kesken. Kakkuakaan en saanut.

Musiikki tuli pikkumankalta ja oli jotain ihan ihme räppiä paitsi häätanssi. En viihtynyt myöhään vaan häivyin heti kun joku muu omi ensin kehdannut lähteä. Wt-häät.

Viime ajoilta tulee mieleen miehen serkkutytön 5-vuotis"bileet". Tällä pikkutytöllä on kaikkea ja perhe varakas (toisin kuin me). Vieraat oli pelkkiä aikuisia, eikä ketkään oikein tuntuneet tuntevan toisiaan, lähinnä olivat vanhempien vanhoja kavereita eri suunnilta etelä-suomea. Lahjaksi pyydettiin tiettyjä Legoja, jotta lapselle, jolla on jo legoja ihan järkyttävät määrät, saataisiin koko setti kerättyä. Sitten tietty muutamat raukat toivat vahingossa saman setin kuin joku toinen oli jo tuonut ja siitä oltiin sitten lahjan avaamisen hetkellä surkeana, että "Kai teillä on kuitti kun tä me just jo saatiin!" ja lahjan antajat tietty pahoilla mielin..ok. 

Tunnelma oli kiusaantunut, koska ihmiset ei tunteneet toisiaan, ei ollut mitään musiikkia, ei viihdettä, istuttiin vaan omissa porukoissa ja hymisteltiin. Kun itse tulin miehen kanssa, kukaan ei juuri edes tervehtinyt, eikä isäntäpari tullut edes ovelle vastaan, saati että olisivat muuten noteeranneet saapumistamme, paitsi pokkaamalla lahjan.

Tarjoilu oli köyhää, synttärikakku pahaa. Synttärisankari oli äidin helmoissa vieraiden aikuisten keskellä, kun ei muita lapsiakaan paikalla ollut. Mieleen tuli, että nä oli tällaiset legosetin keräilyjuhlat, eikä vieraiden haluttukaan viihtyvän, että ne lähtis äkkiä veke, ja tämä toive kyllä toteutui.

Vierailija kirjoitti:

Tupperware-kutsut kuului lapsuuteeni, olivat silloin niin tylsiä kun tädit kerääntyi katsomaan purkkeja ja lasten piti olla hiljaa nurkassa. Onkohan näitä Tupperware-kutsuja enää?

On niitä. Olin just viime viikonloppuna. Tarjoilut olivat yltäkylläiset, eikä lapset istuneet nurkassa hiljaa.

Kauheimpia juhlia ovat kotibileet, joissa isäntä/emäntä nököttää aivan lampaana eikä esittele vieraita toisilleen, herättele keskustelua tai toimi mitenkään aktiivisesti tehdäkseen vieraiden olon kotoisaksi. Siinä sitten haetaan fetapiirakkaa ja viinirypäleitä keittiöstä, kökötetään sohvalla rivissä ja yritetään keksiä väkinäisesti jotain puhuttavaa. Kauheaa!

Kamalimpia tai oudoimpia:

- Baptistihäät. Tilaisuus vierasmäärään nähden aivan liian pienessä seurakuntatilassa. Ruoka yritetty laittaa rahan säästämiseksi itse, ja oli arkista ja omituista, muistaakseni jotain laatikkoa ja pahaa salaattia jossa oli rusinoita. Ohjelmana oli ainoastaan pöydissä istumista sekä loputtomasti puheita ja hengellisiä lauluja. 

- Mieheni isän 70 v synttärit. Mies ei ollut kertonut, että isä on juova alkoholisti, joten minä raukka olin pukeutunut hyvin, ja vähän jännittikin, kun ekaa kertaa tapaan miehen isän. Tiesin hänestä lähinnä että on ollut insinööri. Sinne kun mentiin niin olikin melkoinen kämppä ja melkoiset bileet. Jo eteisessä sukkahousut tarttuivat juoma- ja ruokaläiskiin ja kämpässä haisi pahalta. Röökinhaju, jota yleensä inhoan, oli siinä aromicocktailissa pieni paha, lähes kiva haju. Vieraat olivat myös melkoista sakkia. Öriseviä vanhoja juoppoja sekä miehen isän naisystävä, myös sössöttävä alkoholisti. Siellä kun istuttiin niin parikin kertaa näin jonkun vieraista siitä vaan kusevan sisätiloihin. Lisäksi juopuessaan lisää miehen isä ja tämän naisystävä alkoivat siinä vaan toisten nähden hyväillä toisiaan aika härskisti ja nainen mm riisui alushoususilleen. Mieheni käyttäytyi kuin touhu olisi maailman arkisinta menoa, ja vaikutti aidosti ihmettyneeltä kun aika pian sanoin että voitaisiinko me lähteä kotiin.

- Kotimyyntinä myydyn meikkimerkin kutsut. Paras tässä oli että kutsujen pitäjä halusi tehäd ihmisille meikkejä osoittaakseen miten hyvin tuotteet kaunistaa. Meikki vielä maksoikin, paitsi jos osti tuotteita tarpeeksi meikin sai ilmaiseksi. No, otin minäkin meikin sitten. Lopputulos: naamassa aivan liian kellertävää ja tummaa meikkivoidetta, räikeän oranssinpunaiset huulet, silmän tuhrittu harmaan ja mustan sävyillä sen näköiseksi kuin olisin saanut turpaan. Pakkohan se töhnä oli pois pestä ennen kuin menin julkiselle paikalle.

Opiskeluaikana kaverin tuparit, joihin tuli kasapäin ylioppilasteatterikansaa.. hyi.

Vierailija kirjoitti:

Kauheimpia juhlia ovat kotibileet, joissa isäntä/emäntä nököttää aivan lampaana eikä esittele vieraita toisilleen, herättele keskustelua tai toimi mitenkään aktiivisesti tehdäkseen vieraiden olon kotoisaksi. Siinä sitten haetaan fetapiirakkaa ja viinirypäleitä keittiöstä, kökötetään sohvalla rivissä ja yritetään keksiä väkinäisesti jotain puhuttavaa. Kauheaa!

Kuulostaa että ei ole tarpeeksi viinaa noissa bileissä. Itse olen ollut vain sellaisissa, joissa on kyllä keskustelun voiteluaine virrannut sen verran vuolaasti, että mitään tuollaisia ongelmia ei ole ollut, vaikkei kellään ole mitkään esittelyt tulleet mieleen.

Miehen puolen suvun sukujuhlat. Toisilleen tuntemattomia ihmisiä ja todella vaivaantunut tunnelma. Alkumalja ja viiniä ruuan kanssa olisi voinut vähän rentouttaa tunnelmaa, mutta järjestäjänä oli raivoraitis kiihkouskovainen, joten juhlat olivat sen mukaiset.

Minä , mies ja kaksi kouluikäistä lastamme oli kutsuttu miehen isän suuriin 65-vuotisjuhliin. Siellä oli jos mitä sukulaisia ja tuttuja.

En olisi halunnut mennä koska muutama kuukausi aiemmin minulle oli selvinnyt miehen uskottomuus. Olin shokissa ja sisältä sirpaleina enkä uskonut jaksavani hymyillä juhlissa mieheni vierellä, jonka olemuskin oksetti. Skarppasin ja yritin kuitenkin, mutta Jälkiviisaana olisi pitänyt jättää tilaisuus väliin.

Jossain vaiheessa juhliin palkattu laulaja ja haitarin soittaja alkoi soittaa lauluja, sellaisia suomilauluja kivikaudelta. Ensin pärähti kuuluville laulu, jossa laulettiin hartaasti "oisithan mulle uskollinen".... Purskahdin itkuun ja juoksin vessaan. Loppuillan istuin hiljaa jossain nurkkapöydässä ja käski että pitäisi mennä seurustelemaan vieraiden kanssa. Aika kylmäpäinen vaatimus, en totellut.

Juhlat joihin pakotetaan vaikka on silmin nähden alipukeutunut. Olin yksi kesä kesätöissä maatalouslomittajana. Oli emännän 60 vuotisjuhlat, oli viimeinen työpäivä ja minulla oli lappu mukana, johon piti saada yrittäjän nimikirjoitus. Toivoin, että emäntä tai isäntä kävisi jossain vaiheessa navetan ovella juttelemassa ja allekirjoittamassa, mutta kauhukseni emäntä veikin lappuni mukanaan ja minun piti mennä sinne ykkösiin pukeutuneen juhlakansan keskelle hakemaan sitä lappuani päivän lopuksi. No ei se ollutkaan niin helppo juttu. Emäntä istutti minut kahvipöytään ja iski kahvikupin ynnä kakkua nenän eteen. Minulla oli navetanhajuiset, paskaiset, reikäiset työvaatteet päällä ja hikinen tukka liimautuneena pitkin päätä. Siinä sitten kahvia ryystin ja kakkua söin ja yritin jutella mukavia vieraiden ihmisten kanssa. Lopulta sain lappuni ja poistuin kiireesti paikalta.

Omat häät. Vihasin joka hetkeä, koska en halunnut kirkkohäitä lisäkkeineen.

Isot, kauan suunnitellut juhlat, joissa juhlien emäntä ja hänen naispuolinen miehensä puolelta saatu sukulainen ottivat varsin räväkästi yhteen. Lievää naisten pilipalivaltataistoa ilmassa, ei kai, nuuh. Se oli niitä tilanteita kun tietää että mitään ei voi sanoa, puolia nyt ei ainakaan kannata valita, olisi parasta olla naama aivan peruslukemilla mutta yrittää pitää osaltaan tunnelmia yllä, periaatteessa pitäisi jäädä, parasta olisi kuitenkin lähteä... Hysteeristä. Minä pakenin hakemaan lisää viiniä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, joille saa kutsun viime hetkessä, mutta odotetaan automaattisesti tulevaksi

Tämä! Tällaisesta tietää olleensa varasijalla... 

Uusissa sukulaisissa maalla. Miehet istu yhdessä huoneessa ja naiset toisessa. Molemmissa ihmisillä kahvikupit käsissä ja keskustelua tyyliin:

*5 minuuttia hiljaisuutta*

-Jaa... ottiatuata... *hörppää kahvista*

*5 minuuttia hiljaisuutta*

-on tosiaan ilmoja pidelly...

*10 minuuttia hiljaisuutta*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, joille saa kutsun viime hetkessä, mutta odotetaan automaattisesti tulevaksi

Tämä! Tällaisesta tietää olleensa varasijalla... 

Mutta me kaikkihan ollaan jo syntymästämme, itse asiassa jo ennen sitäkin, elämän varasijalla. Rankkaa, jos lähtee mukaan vain kirkkaana numero ykkösenä mihinkään. Koti voi käydä liian tutuksi... :)

Joskus täällä kertonutkin eli Kalevala häät. Joka välissä luettiin jotain pätkiä kalevalasta. Vain morsiuspari vanhempineen ja bestman&kaaso joivat alkoholia. Paikasta ei voinut edes ostaa mitään. Yhtä kidutusta.