Lue keskustelun säännöt.
Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!
19.08.2016 |
Häät, ristiäiset, tuparit,kotibileet, pikkujoulut, firman bileet .... you name it
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kaikki selvinpäin pömötettävät pakkopullajuhlat. Enkä ole mikään kova juomari edes mutta jotenkin se "juhliminen" vaan ilman alkoholia on väkinäistä teeskentelyä
Tämä on minusta kyllä niin säälittävää. Ettei osata juhlia tai pitää hauskaa muuten kuin alkoholin voimalla.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka rippijuhlat. Ohjelmassahan on yleensä kahvittelua/ruokailua ja sukulaisten kanssa seurustelemista. Mitä HAUSKAA siinä oikein on?
Eikö sua yhtään kiinnosta mitä niille sukulaisille kuuluu? Luulisi teillä olevan myös luonnostaan jotain yhteisiä puheenaiheita, vaikka jotain yhteistä muisteltavaa tai joku sukulainen jota pohtia että mitä sekin tekee nykyään. On se kumma kun juhlat tarkoittaa joillekin känniörvellystä pienessä piirissä. Mulle juhlat on tilaisuus nähdä ajan kanssa vanhoja ystäviä ja mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Sellaista normisettiä mutta ajan kanssa ja ilman arjen stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokaan liittyy myös seuraava tarina. Ystävä, joka on ammatiltaan kokki, oli kutsunut meidät illanviettoon. Mieheni hehkutti etukäteen, että nyt saadaan oikein kunnolla syödä, että ei kannata syödä mitään ennen lähtöä.
Tultiin paikalle, ja useat pöydät notkuivat täynnä viinaa. Oli kyllä kaikkea laidasta laitaan, mutta ei mitään ruokaa. Ystävä taisi sanoa jotain, että hän on niin kyllästynyt laittamaan ruokaa, kun saa sitä työkseen tehdä, että nyt ryypätään!
Heh, ei kyllä uskaltanut paljon juoda tyhjään vatsaan. Hyvät viinat menivät meillä ainakin hukkaan. Sen jälkeen opin: Aina kun saan kutsun jonnekin, niin syön varmuuden vuoksi etukäteen. En niin täyteen itseäni, ettei vielä jotain pientä mahtuisi, mutta en enää lähde tyhjällä vatsalla yhtään minnekään.
Minä ihmettelin aina lapsena, kun ennen juhlia piti syödä kunnolla, ja sitten juhlissakin oli ruokaa?? Mutta nyt tajuan, että vanhempani olivat harvinaisen viisaita, sillä jos jossain ei olisi ruokaa tarjolla ollutkaan, oltaisiin jo syöty ja autossa pientä evästä.
Mutta kyllähön se silti tympäisee, ja ehdottomasti esim häissä pitäisi olla kunnon ruoka, kun juhlat kestävät pitkään. Ja rippijuhlissa ja yo-juhlissa jotain suolaista makean lisänä.
Vierailija kirjoitti:
Ekat opiskelijapippalot luokkalaisen uuden pariskunnan luona. Koko kämppä oli hujanhajan ja koiran paskaa, karvoja ja likaa joka paikassa (koira muualla). Kahden ihmisen viikon tiskit tiskaamatta ja keittiö haisi. Pleikkari oli myös paskana, joten esim. nhl tai singstar ei onnistunut. Pelattiin juomapeliä ja kokemattomammat laattaili jatkuvasti. Isäntä-pariskunta riitautui kesken illan jostain tyhmästä jutusta ja ilmeisesti olivat riidelleet jo ennen bileitä. Riitelivät keskenään makuuhuoneessaan ja ilmeisesti harrastivat lähdön aikana/jälkeen myös seksiä siellä ja baariin eivät lähteneet. Baarissa sitten sammuilua, kourimista ja baarista pihalle lentämistä. Tämä nyt ekana tulee mieleen. m25
kuvailit tuossa 75% suomalaisopiskelijoiden viikonlopuista
Tuohan olisi ollut lastensuojeluimoituksen paikka..
Ysäriä kirjoitti:
Työkaveri järjesti tuparit, ohjeistuksena "omat juotavat mukaan".
Ihan kivaa oli, mutta illan loppupuolella isäntäpariskunta laittoi hatun kiertämään "tarjoilukulujen kattamiseksi".Tuli vähän höhlä olo, kun ei siellä nyt ollut pikkunaposteltavaa kummempaa, ja työssäkäyviä ihmisiä kaikki.
Mä olisin tuollaisessa tapauksessa todennut, että ei nyt valitettavasti sattunut käteistä mukaan.
En kyllä olisi valehdellutkaan, sillä nykyisin maksan melkein kaiken kortilla, ja käteistä pidän todella harvoin mukana.
Työkaverillasi taisi mennä vähän termit sekaisin. "Omat juotavat mukaan" tarkoittaa todellakin sitä, että jokainen tuo omat juotavat mukaan, oli ne sitten alkoholipitoisia tai alkoholittomia. Jos ei ollut varaa tarjoiluihin, olisi sitten sanonut, että "nyyttikestit". Mulle tuli tuosta ainakin mieleen, että yrittivät vain rahastaa teidän kohdalla. Jossain muussa tilanteessa ehkä ok, mutta ei tupareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljen tyttären neljä vuotis synttärit, vittu ei edes viinaa tarjottu.
Joulu ollessani 19 vuotias. Ukkini oli kuollut noin 2kk aikaisemmin ja vietettiin Joulua mummolassa kokoonpanolla minä, vanhempani, eno ja serkkupoikani (ja tietysti mummo). Isä ja eno ryyppäsivät, itse pysyttelin pääasiassa yläkerrassa. En ollut puheväleissä isäni kanssa ja olin vasta eronnut exästäni, joka ei ainakaan auttanut juhlatunnelmaa. Ruoka oli hyvää, kuten mummolassa aina, mutta se tunnelma... Haudoilla käydessä mummoni puhui kokoajan kuolemasta ja siitä kuinka hänkin kuolee varmasti pian (tästä on nyt 10 vuotta ja edelleenpä tuo porskuttelee elävien kirjoissa). Jossain välissä mummokin ehdittiin juottaa ja tämä karkasi naapuriin. Jossain välissä sain sitten tehtäväkseni hakea mummon kotia, olivat naapuritkin antaneet vähäsen konjakkia, eli mummon sai melkein kantaa takaisin. Serkulla meni jossain vaiheessa hermo touhuun ja häippäsi. Jostain ilmestyi Joulupukkikin (joku naapuri) tuomaan Joulun ilosanomaa, enoni oli vähällä vetää tätä pukkia turpaan.
En nyt tiedä oliko kamala juhla, mutta ainakin masentava. Kamalin olisi varmaan ollut se Joulu kun ukkivainaa ajoi kännissä puukon kera koko suvun ulos pakkaseen. Olin silloin 2kk vanha, joten tästä on tullut kuultua vaan jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on jo monta vuotta mutta yksi tuttavapariskunta meni ulkomailla (Pohjois-Afrikassa) naimisiin ja lennettiin sitten sinne mieheni kanssa. Majoitumme hotelliin pariksi päiväksi. Häät alkoivat kello 12 joten söimme tukevan aamupalan hotellissa ja lähdimme sitten taksilla maistraattiin jossa vihkiminen oli. Oli +40 astetta tai enemmänkin ja meikit tuntui valuvan. Oli kamala jano mutta ei tietenkään mitään juomatarjoilua, ajattelin että ihanaa päästä sitten juhlapaikkaan juomaan kylmää vettä! Vihkiminen kesti kauan mutta selkä hiestä märkänä hypättiin sen loputtua taksiin ja ajettiin juhlapaikalle.
Suu oli jo ihan kuiva ja odotin niin juomia. Turhaan...
Hiki valui ja meidän vieraiden piti seisoskella jossain puutarhassa kun tuore aviopari kävi vaihtamassa vaatteita ja morsian meikkiä ja kampausta. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Alkoi jo huimata.
Kahden tunnin päästä stailattu aviopari saapui ja johdattelivat meidät pöytien ääreen, olin kuolemaisillani janoon ja sanoin miehelleni että jos nyt ei saa juomaa niin lähdetään etsimään kauppaa! Joka pöytään tuotiin litran pullo vettä. Pöydässä istui 5-8 henkeä. Kiva jakaa sitä että kaikki saa pikku kulauksen...
Sitten avattiin buffetti ja menimme nälkäisinä hakemaan hiukopalaa.
Eipä riittänyt meille. Kaikki tarjottimet olivat tyhjiä. Menimme pöytään odottelemaan jospa ruokaa tuotaisiin lisää. Kyllä vain, uudet lautaset tuotiin ja lähdimme pöytää kohti. Siellä olikin keksejä ja minikokoisia kakun palasia. Sain kaksi keksiä ja menin nakertamaan niitä pöytään. Taustalla pauhasi kova häämusa ja janotti. Se jakamamme litran vesipullo oli tyhjä ja istuimme edelleenkin paahtavan auringon alla.
Ei tapahtunut mitään.
Hääpari istui koristeellisilla tuoleilla ja väki kuvasi heitä. Musiikki pauhasi kuin diskossa.
Ei mitään ohjelmaa. Ei lisää vettä, ei lisää ruokaa.
Paikalliset vieraat tanssivat ja me ei-paikalliset jäpitettiin paikoillamme janoisina ja hikisinä.
Näin kesti kello 2 asti aamuyöllä ja musiikki loppui, kaikki onnittelivat hääparia ja lähtivät kotiinsa.
Minä hoipuin mieheni kanssa heikkoina etsimään taksia ja saimme selitettyä kuskille, että etsii supermarketin mikä on vielä auki. Yksi löytyi ja saimme vettä ja ruokaa ja ajoimme hotellille.
Tuo oli rääkkäystä!!!
Tylsimmät juhlat, missä olen ollut, olivat häät, missä häävalssi oli innostavin ja vauhdikkain hetki. Morsiuspari pyöri vinhaa vauhtia paikallaan kuin lattianvahauskoneen laippa.
En ole sellaista tanssia nähnyt sitä ennen enkä sen jälkeen. Ikimuistoinen hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo monta vuotta mutta yksi tuttavapariskunta meni ulkomailla (Pohjois-Afrikassa) naimisiin ja lennettiin sitten sinne mieheni kanssa. Majoitumme hotelliin pariksi päiväksi. Häät alkoivat kello 12 joten söimme tukevan aamupalan hotellissa ja lähdimme sitten taksilla maistraattiin jossa vihkiminen oli. Oli +40 astetta tai enemmänkin ja meikit tuntui valuvan. Oli kamala jano mutta ei tietenkään mitään juomatarjoilua, ajattelin että ihanaa päästä sitten juhlapaikkaan juomaan kylmää vettä! Vihkiminen kesti kauan mutta selkä hiestä märkänä hypättiin sen loputtua taksiin ja ajettiin juhlapaikalle.
Suu oli jo ihan kuiva ja odotin niin juomia. Turhaan...
Hiki valui ja meidän vieraiden piti seisoskella jossain puutarhassa kun tuore aviopari kävi vaihtamassa vaatteita ja morsian meikkiä ja kampausta. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Alkoi jo huimata.
Kahden tunnin päästä stailattu aviopari saapui ja johdattelivat meidät pöytien ääreen, olin kuolemaisillani janoon ja sanoin miehelleni että jos nyt ei saa juomaa niin lähdetään etsimään kauppaa! Joka pöytään tuotiin litran pullo vettä. Pöydässä istui 5-8 henkeä. Kiva jakaa sitä että kaikki saa pikku kulauksen...
Sitten avattiin buffetti ja menimme nälkäisinä hakemaan hiukopalaa.
Eipä riittänyt meille. Kaikki tarjottimet olivat tyhjiä. Menimme pöytään odottelemaan jospa ruokaa tuotaisiin lisää. Kyllä vain, uudet lautaset tuotiin ja lähdimme pöytää kohti. Siellä olikin keksejä ja minikokoisia kakun palasia. Sain kaksi keksiä ja menin nakertamaan niitä pöytään. Taustalla pauhasi kova häämusa ja janotti. Se jakamamme litran vesipullo oli tyhjä ja istuimme edelleenkin paahtavan auringon alla.
Ei tapahtunut mitään.
Hääpari istui koristeellisilla tuoleilla ja väki kuvasi heitä. Musiikki pauhasi kuin diskossa.
Ei mitään ohjelmaa. Ei lisää vettä, ei lisää ruokaa.
Paikalliset vieraat tanssivat ja me ei-paikalliset jäpitettiin paikoillamme janoisina ja hikisinä.
Näin kesti kello 2 asti aamuyöllä ja musiikki loppui, kaikki onnittelivat hääparia ja lähtivät kotiinsa.
Minä hoipuin mieheni kanssa heikkoina etsimään taksia ja saimme selitettyä kuskille, että etsii supermarketin mikä on vielä auki. Yksi löytyi ja saimme vettä ja ruokaa ja ajoimme hotellille.
Tuo oli rääkkäystä!!!
Tämä voittaa! Kuulostaa hirveältä :(. Ja niin pitkä matkakin vielä noin karuihin häihin. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Häät, ristiäiset, tuparit,kotibileet, pikkujoulut, firman bileet .... you name it
Mökkibileet talvella, viinaa loputtomasti. Ainoa auto päätyi ojaan(kuski kännissä kuin käki) keskellä jotain mökkilää, poltin käteni puukäyttöiseen hellaan(3-asteen palovamma) onneks oli lunta ja viinaa, niillä kipuhoitoa.
Yksi porukasta onnistui saamaan kilometrejä käveltyään jonkun traktorinomistajan hinaamaan auton pois ojasta.
Ei sentään tullut poliiseita sinne perähikiälle, kärvistelin palaneen käteni kanssa niin kauan että kuski lakkasi ryyppäämästä ja kiikutti mut sairaalaan. Käteni mätäni 2 kuukautta tapahtuman jälkeen, jäljet kestivät 3 vuotta.
En enää ikinä lähde täyteen ahdetulla autolla jossa täysjuoppo kuski, ja koko porukka alaikäisiä, kuten minäkin olin
-IISAK SONNI
Nyt on maha täynnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on lueteltu ihan tavallisia juhlia, tavallaan esitetty vaatimuksia. Onneksi itse tiedän tehneeni oikean ratkaisun siinä, ettei pelkkä sukulaisuus riitä siihen, että kutsuttaisiin. Kun en itse välitä kännäysjuhlissa, jätän ne kutsumatta, jotka sitä haluavat. Kaikilla on kivaa tällöin. Sekä ne jäljelle jääneet osaavat esittää toiveitaan, koska ovat läheisiä, sen sijaan, että valittaisivat selän takana. No lakkiaiset olivat poikkeus ja mielestäni meillä oli monipuoliset tarjottavat ja osasihan osa suvusta nekin haukkua. Muut vieraat tykkäsivät.
Siltihän se vauva hengittää sitä röökin savua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä on jo monta vuotta mutta yksi tuttavapariskunta meni ulkomailla (Pohjois-Afrikassa) naimisiin ja lennettiin sitten sinne mieheni kanssa. Majoitumme hotelliin pariksi päiväksi. Häät alkoivat kello 12 joten söimme tukevan aamupalan hotellissa ja lähdimme sitten taksilla maistraattiin jossa vihkiminen oli. Oli +40 astetta tai enemmänkin ja meikit tuntui valuvan. Oli kamala jano mutta ei tietenkään mitään juomatarjoilua, ajattelin että ihanaa päästä sitten juhlapaikkaan juomaan kylmää vettä! Vihkiminen kesti kauan mutta selkä hiestä märkänä hypättiin sen loputtua taksiin ja ajettiin juhlapaikalle.
Suu oli jo ihan kuiva ja odotin niin juomia. Turhaan...
Hiki valui ja meidän vieraiden piti seisoskella jossain puutarhassa kun tuore aviopari kävi vaihtamassa vaatteita ja morsian meikkiä ja kampausta. Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Alkoi jo huimata.
Kahden tunnin päästä stailattu aviopari saapui ja johdattelivat meidät pöytien ääreen, olin kuolemaisillani janoon ja sanoin miehelleni että jos nyt ei saa juomaa niin lähdetään etsimään kauppaa! Joka pöytään tuotiin litran pullo vettä. Pöydässä istui 5-8 henkeä. Kiva jakaa sitä että kaikki saa pikku kulauksen...
Sitten avattiin buffetti ja menimme nälkäisinä hakemaan hiukopalaa.
Eipä riittänyt meille. Kaikki tarjottimet olivat tyhjiä. Menimme pöytään odottelemaan jospa ruokaa tuotaisiin lisää. Kyllä vain, uudet lautaset tuotiin ja lähdimme pöytää kohti. Siellä olikin keksejä ja minikokoisia kakun palasia. Sain kaksi keksiä ja menin nakertamaan niitä pöytään. Taustalla pauhasi kova häämusa ja janotti. Se jakamamme litran vesipullo oli tyhjä ja istuimme edelleenkin paahtavan auringon alla.
Ei tapahtunut mitään.
Hääpari istui koristeellisilla tuoleilla ja väki kuvasi heitä. Musiikki pauhasi kuin diskossa.
Ei mitään ohjelmaa. Ei lisää vettä, ei lisää ruokaa.
Paikalliset vieraat tanssivat ja me ei-paikalliset jäpitettiin paikoillamme janoisina ja hikisinä.
Näin kesti kello 2 asti aamuyöllä ja musiikki loppui, kaikki onnittelivat hääparia ja lähtivät kotiinsa.
Minä hoipuin mieheni kanssa heikkoina etsimään taksia ja saimme selitettyä kuskille, että etsii supermarketin mikä on vielä auki. Yksi löytyi ja saimme vettä ja ruokaa ja ajoimme hotellille.
Tuo oli rääkkäystä!!!Tämä voittaa! Kuulostaa hirveältä :(. Ja niin pitkä matkakin vielä noin karuihin häihin. Huh.
Samaa mieltä. Vähän ap olisi voinut helpottaa omaa tilannettaan: laittaa laukkuun vesipullo jo hotellista lähtiessä (oltiinhan Pohjois-Afrikassa), käydä kaupassa ostamassa vettä maistraatin nurkilla, tilata juhlapaikalla tarjoilijalta vettä kun vieraat joutuivat niin kauan odottamaan. Missä olivat muuten kaaso/ bestman/ kuka tahansa, joiden tehtävä on huolehtia vieraista? Ja jotain henkilökuntaahan siellä oli pakko olla. Meikitkin olisi voinut säätää lämpötilan mukaan.
Miksi hääpari oli valinnut vihkimisajaksi päivän kuumimman ajan?
Harmittaa ap:n puolesta, nuo olisivat voineet olla (suomalaisille) vieraillekin ikimuistoiset, ihanat pohjois-afrikkalaiset häät: musiikkia, herkkuja, tutustumista uusiin ihmisiin ja tapoihin ... Nyt niitä tuntui leimaavan suomalainen ankeus ja vieraanvaraisuuden puute.
Ketjua selatessani olen yrittänyt muistella kauheita juhlia, mutta mieleen on tullut lähinnä jotain epämääräisiä häivähdyksiä epävarmojen teinivuosien bileistä. Ja lapsuuden joulut niin kauan kun vanhempani olivat naimisissa, mutta eron jälkeen laskeutui joulurauha. Aikuisiän kammojuhlat olen varmaan jotenkin torjunut mielestäni. Rakastan juhlia :)
Maatalouslomittaja tuskin järkytti juhlaväkeä. Hän oli työnsä mukaan pukeutunut, hänellä oli asia ("lappu") ja hänet otettiin ystävällisesti vastaan (kakkua ja kahvia). Kuvitteleisin, että isäntä- ja muu väki arvostivat lomittajaa ja hänen työtään.
Monia kertomuksia leimaa myös huono organisaatio isäntäväen puolelta sekä kaikkien mykistely ja yrittämisen puute, mikä johtaa epäviihtyisyyteen. Sitä sitten joissakin tapauksissa hoidetaan viinalla. Bad idea!
Tuntemattomat ihmiset ovat tuntemattomia vain siihen asti kun niihin tutustuu. Sanoo päivää ja nimensä ja vaikka "olen päivänsankarin käly/ kummi/ työtoveri/ naapuri". Sen sanominen ei satu yhtään. Tietysti isäntäväen ensimmäinen tehtävä on saada tyypit viihtymään, muutenhan heidän vaivalla järjestämänsä juhlat epäonnistuvat.
Jos on menossa vastaanottotyyppisiin juhliin (lakkiaiset jne), on tyhmää mennä nälkäisenä. Buffetpöydästä ei mätetä tyhjään vatsaan.
Kun menen juhliin, joissa tiedän olevan minulle vieraita ihmisiä ja jännitän, hoen itselleni, "sä et ole niiden juhlien päähenkilö". Se on ainakin tähän mennessä auttanut. Suosittelen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki hautajaiset. En vaan tajuu, miksei voida ilolla muistaa mukavia, ihania ihmisiä.
Kyllä meidän isän hautajaisissa, jotka vasta reilu kuukausi sitten olivat, hymyiltiinkiin. Mutta kun ei sille mitään voi, että isä itse ei ollut siellä ja teki tunnelmasta surullisen. Sekä se tunne, kun arkku laitetaan hautaan ja ymmärtää, ettei isää enää näe. Ei sille mahda mitään. Kyllä niissä puheissa oli paljon iloa. Tuodaanhan arkulle ihan punaisia kukkiakin.
Mietin, että olisiko tuossa ekassa lainatussa kommentissa kirjoittajalla tilanne, että ei ole riittävän läheistä ihmistä menettänyt? Kun riittävän rakas ihminen kuolee, niin iloisista muistoista huolimatta, on se sydäntä pusertava suru ja ahdistus niin voimakas, että sen syvyyttä ja voimakkuutta ei voi kokematta tietää!
Päättäväinen varakkaan perheen tytär rakastui muusikko-jännämieheen ja halusi tämän itselleen.
Sulhanen onkin kultaa myyneen bändin laulaja-jäsen. Muutaman vuoden on-off ja kaiken draamailun jälkeen nainen tuli raskaaksi ja häät olivat siis tiedossa.
Pari oli riidellyt railakkaasti jo kuukausia ennen häitä siihen tahtiin,että kaupungin ula-taksi ei enää lähtenyt ko.osoitteeseen yöllä hakemaan ketään, koska sieltä ei koskaan ketään kyytiin tullut. Heidän riitelyrituaaliisa kuului, että jompikumpi pakkaa kassin ja uhkaa lähteä lopullisesti sekä soittaa taksin. Ja niin edelleen.
Hääpäivää edellisenä iltana sulhanen lähti vähän juhlimaan viimeistä poikamiesiltaansa. Sormus tippui jonnekin yön aikana (kihla- ja siis tuleva vihkisormus). Sitä paikallisradiossa kuuluteltiin ja löytyikin.
Sulhanen humalassa siis jo ed. yöstä vihkimisen alkaessa. Sitä ennen best (??)man olikin tarjonnut sille riukureidelle ja narukädelle varmaan puolilitraa jägeriä. Sulhanen oli aika kumarassa jo alttarilla.
Draamaa lisäsi että kirkon takapenkkiin oli hankkiutunut istumaan joku lortto, jolla oli tiettävisti peliä sulhasen kanssa. Halusi tulla omin silmin näkemään että muru menee naimisiin toisen kanssa..
Hääjuhlissa sulhanen kännissä, vaimo raskaana. Kaveriporukka juhli minkä juhli, sukulaisia ei miehen puolelta paljon ollutkaan, morsiamen puolelta maksajat eli vanhemmat.
Jossain vaiheessa humalainen sulhanen huomasi että hänen häissään v-u tarjotaan jotain v-u kasvisruokaa. Meni sitten antamaan palautetta keittöön. Keittön ovesta näkyi kohtaus kuin chaplinin elokuvsta, jossa kaksi miestä (kokki ja sulhanen) roikkuu toistensa rinnuksissa ja kaatuilee oven edestä vasemmalle- ryminää- oikealle-ryminää- vasemmalle-kiroilua...
Yöllä pariskunta taksilla kotiinsa, vihkiraamattu lumihankeen koska sulhanen ärtynyt. Muistan sen kastuneen käpristyneen raamantun heidän kotoaan.
Ystävät olivat laittaneet heidän jääkaappinsa kuohuvaa ja ihana katkarapuvoileivät. Ko. voileivät lensi seinään, koska sulho ei syö äyriiäsiä. Kuohuvat veti naamaansa.
Tuosta ei voi enää karmeemmin avioliitto alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaispojan ylppärit pari vuotta sitten. Tarjoilua ei kahvin ja joidenkin kaneliässien lisäksi ollut, vieraat eivät juuri tunteneet toisiaan, eikä kaikille riittänyt edes istumapaikkoja. Niinpä suurin osa vain seisoi jäykkänä perheensä kesken. Juhlakalun äiti ilmoitti perheellemme vaivihkaa "Juu, ei oikein viitsitty tuohon tarjoilupuoleen panostaa, ettei tuu syötyä liikaa. Ollaan lähdössä toisiin ylppäreihin vielä iltapäivällä kun talo tyhjenee, ja siellä on kunnon tarjoilut, lämmintä ruokaakin ."
No kiva juttu heille, mutta olisivat ottaneet huomioon, ettei heidän vieraillaan ollut samaa vaihtoehtoa ja moni tuskin oli syönyt paljon mitään aamupalan jälkeen :D menimme lopulta pizzerian kautta kotiin.
Siis mitä? Vanhemmat ei viitsi järjestää kunnon yo-juhlia omalle pojalleen kun ovat menossa toisiin juhliin? Poika parka.
Mua taas hämmästyttää, että ylppärijuhlissa on odotettu ruokaa?
Yleensähän niitä kierretään monet samana päivänä ja yhdessä kyläpaikassa ollaan n. tunti. Vieraita siis lappaa aamupäivästä iltaan asti ja näistä vieraista kutsuttuja on vain kourallinen, valtaosa on tuttavia, naapureita ja sukulaisia, jotka on lukeneet lehdestä, että lakki on tullut.
Illalla sitten, ku tulee kaverit, on tarjolla alkoholipitoista juomaa ja myös suolaista. Mutta ei silloinkaan mitään varsinaista ruokaa.Hyvä, että joillain on sukulaisia joiden lakkiaisia on joks vuosi useampi päivässä. Olen itse 23-vuotias ja käynyt vain yksissä lakkiaisissa koko elämäni aikana.
Ei sentään joka vuosi :D
Mutta siis ainakin meillä maalla on ollut tapana, että kaikki naapureiden lakkiaiset käydään kiertämässä ja siihen päälle tietenkin myös sukulaiset.
Ja tapana on vaan myös ollut, että vieraat vaan "pyörähtää" eli ottaa sen jonkun kinkkupasteijan, kakkua ja kahvia ja matka jatkuu.
En ole koskaan käynyt lakkiaisissa, joissa ois ollut ihan ruokatarjoilu vaikka olen elämäni aikana käynyty muutamissa kymmenissä juhlissa.
No eihän tuossa ensimmäisessä kommentissa kukaan muu odottanut saavansa ruokaa kuin törpöt isännät menemällä toisiin juhliin. Alkuperäisen kirjoittajan valituksen aiheena oli, että sukulaispojan yo-juhlissa oli tarjoiluna ainoastaan kaneliässiä kahvin kera. Ei täytekakkua, ei suolaista tai makeaa piirakkaa, ei mitään mitä normaalisti tarjotaan. Ja sitten isäntäväki vielä höyryää lähtevänsä oman poikansa juhlista jonkun toisen juhliin, kun siellä saa lämmintä ruokaa. Moukkamaista käytöstä ja sääliksi käy poikaa, jonka vanhemmat ovat noin törppöjä.
Vierailija kirjoitti:
No, tästä ei ole kauaa aikaa. Meidät kutsuttiin miehen kaverin tyttöystävän synttäreille. En tuntenut kumpaakaan, mutta kutsu oli tarkoitettu meille molemmille ja tunsin ennestään muutamia tyyppejä (miespuolisia miehen kavereita). Alkuun vaikutti tosi leppoisalta ja esiteltiin ja oli oikein iloista meininkiä ja tunsin oloni tervetulleeksi. Otettiin siinä vähän alkoholia ja oli oikein mukavaa porukalla. Jossain vaiheessa miehet menivät saunomaan (minun mies mukaan lukien) ja me 8 naista jäimme istuskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Silloin jo tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi, mutta ajattelin, että ihan normia ja olen vain oma itseni ja pyrin keskusteluun mukaan. Aina minut kuitenkin jotenkin sivuutettiin. Pyytelivät toisiaan vuoron perään tupakalle, vessaan ym. eikä kukaan pyytänyt minua. Menin kyllä muiden perässä, mutta kukaan ei noteerannut minua mitenkään. Jos sanoin jotain, niin katsoivat vain ja sanoivat jotain "aijaa, okei" ja jatkoivat omien juttujensa kälättämistä ja minä en luonnollisesti tiennyt asioista kenestä puhutaan tms. Loppuillan istuskelin yksin ja odottelin, että poikaystävä olisi valmis lähtöön. Sellainen ensivaikutelma, paska maku jäi... Olen mielestäni ihan normaali, sosiaalinen ja omaan kyllä sellaiset käytöstavat, että jos uusi ihminen tulee porukkaan, niin häntäkin pitää huomioida. Näin minun kaveripiirissäni toimitaan.
Mä en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Paitsi ihan lähimpien ihmisten seurassa. Haluaisin jutella jotain mutta en kerta kaikkiaan keksi mitään juteltavaa. Turha sanoa että keksii vaikka tikusta asiaa, minä en keksi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Viime ajoilta tulee mieleen miehen serkkutytön 5-vuotis"bileet". Tällä pikkutytöllä on kaikkea ja perhe varakas (toisin kuin me). Vieraat oli pelkkiä aikuisia, eikä ketkään oikein tuntuneet tuntevan toisiaan, lähinnä olivat vanhempien vanhoja kavereita eri suunnilta etelä-suomea. Lahjaksi pyydettiin tiettyjä Legoja, jotta lapselle, jolla on jo legoja ihan järkyttävät määrät, saataisiin koko setti kerättyä. Sitten tietty muutamat raukat toivat vahingossa saman setin kuin joku toinen oli jo tuonut ja siitä oltiin sitten lahjan avaamisen hetkellä surkeana, että "Kai teillä on kuitti kun tä me just jo saatiin!" ja lahjan antajat tietty pahoilla mielin..ok.
Tunnelma oli kiusaantunut, koska ihmiset ei tunteneet toisiaan, ei ollut mitään musiikkia, ei viihdettä, istuttiin vaan omissa porukoissa ja hymisteltiin. Kun itse tulin miehen kanssa, kukaan ei juuri edes tervehtinyt, eikä isäntäpari tullut edes ovelle vastaan, saati että olisivat muuten noteeranneet saapumistamme, paitsi pokkaamalla lahjan.
Tarjoilu oli köyhää, synttärikakku pahaa. Synttärisankari oli äidin helmoissa vieraiden aikuisten keskellä, kun ei muita lapsiakaan paikalla ollut. Mieleen tuli, että nä oli tällaiset legosetin keräilyjuhlat, eikä vieraiden haluttukaan viihtyvän, että ne lähtis äkkiä veke, ja tämä toive kyllä toteutui.
Miten se tieto, että sinä perheinesi ette ole yhtä varakkaita kuin isäntäväki, vaikuttaa yhtään mihinkään? Pitääkö nyt tuntea jotain erityistä empatiaa vai miksi asia on mainittu? Kiinnostaisi kovasti. (Oma veikkaukseni: rikkaat ovat tuollaisia, me ei-niin-rikkaat olemme eri maata)
No pöh, ei aina tarvitse etukäteen tuntea ketään. Mutta silloin illan isäntä tai emäntä huolehtii että sitä juttuseuraa löytyy. Ja joka tapauksessa tuollaiset ylimieluset jöröttäjät on vain yksinkertaisesti juntteja. Olen itsekin sellaisiin tietyissä porukoissa törmännyt. Se on ihan kamalaa istua porukassa tuntikausia ja yrittää puhua edes jonkun kanssa ilman mitään vastakaikua. Yäk.