Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Ex-anopin miehen 50-vee synttärit yhdistettynä heidän tupareihinsa. Ensin meidät kutsuttiin, sitten yhtäkkiä synttärisankari oli vetänyt jostain herneen nenään ja anoppi ilmoitti että ei kannata tulla, sitten taas pyydettiin tulemaan. No, illan aikana sitten synttärisankari sai kamalat raivarit miehen serkulle, kävi tähän käsiksi ja lukitsi yöksi piha-aittaan. Sankarin iäkkäät vanhemmat kannustivat poikaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehti-opiskelijoiden bileet, olin ainut jonka vaatteet eivät olleet täysmustat, kukaan ei puhunut minulle mitään, varsinkin toiset naiset ottivat naamalleen sellaisen torjuvan ilmeen kun yritin porukassa puhua jotain small talkia. Olin paikalla arkkitehti-poikaystävän kanssa, onnex oli viiniä tarjolla...

Meilläkin on mies arkkitehti, mutta heidän kiltansa juhlat olivat aina mukavia ja kosteita. :> Nyt ovat valmistuneet jo, ja edelleen pidetään yhteyttä. Vaatteista heidät tunnistaa kyllä, kaikki on linjakasta, Marimekkoa, Samujia, perusvärejä, ei koruja tai sitten jotain hopeisia/muovisia/puisia jäyhän graafisia koruja...

Juu, nämä kyllä aina tunnistaa huonosti istuvista halpiskamoista, kuten juurikin luettelemasi Marimekko, Samuli jne. Siksipä emme koskaan porukkaansa eksy, vaikka arkkitehtejä molemmat koulutukseltamme olemmekin.

Ymmärsinkö nyt oikein, että sinä ja puolisosi ette hengaa niiden toisten arkkitehtien/arkkitehtiopiskelijoiden kanssa, koska heidän pukeutumistyylinsä ja suosimansa vaatemerkit eivät vastaa teidän makuanne? :D

Kerrotko vielä, mihin merkkeihin kaltaisenne paremmat ihmiset pukeutuvat? Olen itsekin muotoilualalla ja olen aina tiennyt, että monet arkkitehdit kokevat olevansa ihan omaa kastiaan, mutta että arkkitehtien keskuudessakin on jokin sisäinen tyylihierarkia?

Jospa oli sarkasmia tuo! Se on vaikea laji, se sarkasmi. 😏

Niinpä, kun et näköjään itsekään välttämättä hallitse tai tunnista ko. tyylilajia. 😏

Ensin aattelin, että ei ole huonoja juhlia ollut, mutta tarkemmalla muistin kaivelulla löytyihän sellainen..

Paskimmat "pippalot" oli omat 18v synttärit. Minua muutaman vuoden vanhempi, nykyisin jo reilusti yli vuosikymmenen exänä ollut silloinen avomies kaveriporukan kera päätti, että nyt viedään akka baariin kun sillä on kerta ikää. Itseäni ei olisi kovasti huvittanut, mutta lähdettiin sitten kuitenkin kaupungille. Eka meni hyvin, mutta sitten päättivät kännipäiten, että mennään baariin johon ikäraja oli 21. Arvatkaa kuka ei päässyt sisään? Ei siinä mitään, kaverit oli kadonnu baariin, mies veti hirveet raivot, haistatteli mulle ja hylkäs siihen kadulle. Olipa muuten ihan älyttömän rakastettu ja arvostettu fiilis kun yksin odottelin taksia aamuyöllä ja itkeskelin.

Tylsimmät oli sukulaisen hidastempoiset, "perinteiset kesähäät" joissa oli kai ajateltu hääparia itseään, ei vierailla niin väliä. Sinänsä joo ihan kivat, oli kesä ja nätti sää, kaunis kirkko, siisti ja idyllinen juhlapaikka, oikein hevoskärryillä tulivat juhlapaikalle, oli ruokaa eikä se ees huonoa ollut, kahvia, kakkua, tanssia, morsiamen ryöstö ja kaikkee. Vaan...oli kesä, kaunis pilvetön sää, hemmetin kuuma. Vihkiminen kirkossa aamupäivällä tyyliin 10.30, siitä lähti hääpari kuvauksiin, vieraita ohjeistettiin lähtemään samantien juhlapaikalle kun sinne oli kuitenkin matkaa, että ollaan kaikki sitten valmiina kun hääpari tulee ja polkaistaan juhlat käyntiin. Juhlapaikka jossain hevonperseessä 50km päässä maalla, keskellä ei mitään. Siellä sitten odoteltiin helteisessä maalaismaisemassa hikisen automatkan päälle kolmisen tuntia tekemättä mitään, saamatta mitään juotavaa tai syötävää, eikä sisälle juhlapaikkaankaan toivottu mentävän kun siellä oli hommat kesken. Eli istuskeltiin kuka mihinkä persiinsä sai aseteltua, seisoskeltiin, käveleskeltiin, tutkailtiin tiluksia, päivitettiin kuulumiset...No saapuihan se juhlapari sitten aikanaan kärryillään, saatiin lasit shampanjaa kippistystä varten, otettiin pari vastaan seisoen pihalla. Joku jotain puhetta väänsi siinä kohtaa, yhtään en muista kuka enkä oliko hyvä puhe kun ei oikein jaksanut keskittyä, pakotti jalkoja ja oli liian kuuma. Tunnelma ei ollut kaikista korkeimmillaan, kun kolme tuntia janoissaan haahuilleet vieraat yrittivät keskittyä pitämään lasinsa juomatta puheen loppumiseen asti. Sitten syömään ruokaa, joka oli kyllä hyvää, mutta jonka ottamisessa toivottiin jokaisen käyttävän kohtuutta, jotta kaikille riittää. Ei jäänyt santsikierrosta, itseasiassa viimeisille jonossa taisi jäädä aika pienet annokset vaikka ensimmäisetkin ottivat niukasti. Ruokajuomaksi oli maitoa tai vettä, lapsille mehua. Sitten oli vapaamuotoista seurustelua, mieluusti ulkona, että henkilökunta sai rauhassa järkätä kahvitusta ja tuulettaa paikan, joka oli muuttunut helteessä ja ihmispaljoudessa saunaksi. Kakku oli pieni ja pahanmakuinen, siihen aikaan trendikäs kuivakakku. Yök, ei sopinut kyllä yhtään "perinteisiin kesähäihin". Pienen kuivan kakunpalasen kaveriksi sai aikuiset kahvia, lapset mehua. Sitten oli jotain sepostusta ja seurustelua, pikkuhiljaa siirryttiin ulkotiloihin (latoon) viihdeohjelman pariin, elikkä jotain perinteisempää tanssimusiikkia oli tarjolla. Tässä kohtaa kävi kummallinen vieraskato, porukkaa jäi alle kolmasosa paikalle. Morsiamen ryöstökin oli jossain kohtaa, meinasi vaan mennä ketuille kun siihen osallistujat olivat kadoksissa (takakontilla juomassa omia viinoja). Nämä olivat sellaiset häät, jotka osoittivat, että hääjuhlatkin voi pitää ilman alkoholitarjoilua. Olisivat vaan olleet ehkä useamman mielestä onnistuneemmat maltillisen tarjoilun kanssa, olisi pehmentänyt aika loistavasti kaikkia muita epäkohtia jos olisi edes sitä alkoholia saaneet ne, jotka sitä käyttävät. Olivat muuten olleet ihan kalliit häät, en kyllä ymmärrä mihin se raha oli mennyt, huonosti budjetoitu ehkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Päädyit palstamiesten juhliin.

Pahoitteluni.

Paskat bileet joo, mutta onko pakko lietsoa miesvihaa?

Ei miesvihaa, vaan palstamiesvihaa.

Harmi, että pitää selittää noin yksinkertainen asia. 

Isohkot bileet, jotka muodostuikin sexijuhliksi. Kaikki nakuili ja naiskenteli.

Sukulaisen 60-vuotis juhlat kesällä, jotka järjestettiin heidän mökillää.

Tietenkin minun kohdalla alkoi tapahtua, savustetusta kirjolohesta meni vatsani sekaisin. Mökillä pelkkä ulkohuussi, sinne pääsin housut nilkoissa istumaan, niin huussin kivijaloista yksi horjahti, oli kai maa painunut alla ja koko paskakoppi kaatui. Ei pahemmin naurattanut kupsahtaa huussin mukana pöksyt nilkoissa.

Kaikki satakuntalaiset pönötysjuhlat. Häät tai hautajaiset, ei toisistaan erota.

Vierailija kirjoitti:

Teekkarihuumori. Isäni, vanhempien tuttavapiirin miehet ja nykyiset (pääosin miespuoliset) kaverini ovat olleet teekkareita, huumori liikkuu pääsääntöisesti alapään ja siihen liittyvien erittäin mauttomien juttujen ympärillä. Olen onnistuneesti vältellyt teekkaribileitä ensimmäisen opiskeluvuiteni jälkeen, mutta todennut, että kyllä niistä DI-opiskelijoista yleensä ihmisiä kasvaa. Lopulta. Kun valmistuvat. Ja kunhan eivät tapaa toisiaan liian usein. :/

Enpä tiedä. Naapurini on 93-vuotias (melkein 94-vuotias) DI, jonka jutut ovat aina olleet asiattomia.

Hän selittää kaikille, kuinka hän haluaisi 40-vuotiaan leskirouvan eikä mitään vanhoja naisia.

Ystävällinen ja kohtelias mies, mutta täysin asiattomat jutut. En tiedä, mitä hän näkee peilistään. 

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisen 60-vuotis juhlat kesällä, jotka järjestettiin heidän mökillää.

Tietenkin minun kohdalla alkoi tapahtua, savustetusta kirjolohesta meni vatsani sekaisin. Mökillä pelkkä ulkohuussi, sinne pääsin housut nilkoissa istumaan, niin huussin kivijaloista yksi horjahti, oli kai maa painunut alla ja koko paskakoppi kaatui. Ei pahemmin naurattanut kupsahtaa huussin mukana pöksyt nilkoissa.

Repesin tälle! :D Anteeksi, varmaan kamala tilanne sinulle!

Mitkä tahansa "pariskuntajuhlat", joissa tarkoitus on vain kehua mahdollisimman paljon omia lapsia/taloa/työuria/suhteen erinomaisuutta. Mitä suurempi omakehu-möykkä, sitä varmemmin jotain on pilelessä. Niin usein myöhemmin paljastuu kaameat kulissit ja vireillä oleva ero. 

Sukujuhlat, jotka sinällään aiheeltaan mukavat, eli erään tädin 50-v. synttärit.

Tädin vanhemmalla veljellä on alkoholiongelma, joka kärjistyi illan mittaan siihen, että tämä 60-v. n. 2 m pitkä ja 150 kg painava mies istuu keskellä työväentalon lattiaa, huutaa ja v*ttuilee kaikille, ei vähiten päivänsankarille eli siskolleen, eikä suostu liikkumaan mihinkään. Samaan aikaan salin näyttämöllä on sivussa verhojen takana karaoken vetäjä, joka tästä iloisen tietämättömänä huutelee mikkiin "Seuraavaksi Jari tulee esittämään Tiikerihain", eikä ilmeisesti verhon takaa näe ja karaoken möykältä kuule, että salissa on menossa aikuisen miehen lapsellinen viinashow. Lopulta varman tunnin vääntämisen jälkeen ukko saatiin jotekin houkuteltua lähtemään kotiinsa, en muista kuka siinä onnistui ja miten. No, tässä vaiheessa juhlan sankari oli tietysti jo vähän pettynyt juhliensa kulkuun, mutta jaksoi vielä jatkaa iltaa vieraiden kanssa.

Jokin aika tämän jälkeen juhlista lähti juhlakalun äidin iäkäs sisko kotiinsa, joka oli lähellä juhlapaikkaa. Juhlakalun veli lähti saattamaan tätä omaa tätiään kotiin, koska oli liukasta ja pimeää. Saattajan vaimo sai juhliin n.tunnin päästä tästä soiton, että tämä iäkäs rouva oli saanut jonkun kohtauksen ja saattaja soitti tälle ambulanssin. Saattaja lähti sairaalaan mukaan, eikä palannut enää juhliin. Päivänsankari tietysti ihmetteli minne veljensä katosi, jolloin hänelle paljastui,että äitinsä sisko oli saanut sairauskohtauksen. Yöllä juhliin saimme tiedon, että tämä vanha rouva menehtyi sairaalassa ja joku kertoi tämän päivänsankarille. Tämä oli viimeinen niitti: täti kiskoi muutaman konjakin,alkoi itkeä ja lähti miehensä saattamana kotiin kesken omien juhliensa.

Itse juhlajärjestelyissä ei ollut mitään vikaa, eikä päivänsankarin käytöksessä, hänellä oli vain kovin huono tuuri juhliensa suhteen. Olen harmitellut tätä usein jälkikäteen hänen puolestaan, kyseessä on mukava ja pidetty ihminen, jolle olisin suonut paljon kivemmat juhlamuistot.

Yksi sukulainen teki ennen paljon hääkeikkoja tarjoilijana, sanoi että oli inhottava kun näki heti alkuunsa ettei ruoka tule riittämään. Pitopalvelu oli yrittänyt isompaa määrää saada tilaamaan mutta kun "sehän tulee niin kalliiksi".

Siskoni ylioppilasjuhliin oli pyydetty tätini auttamaan. Täti tuli jo edellisenä päivänä ja alkoi suureleisesti siivota keittiötä, mm. liesituuletinta raaputtaen sieltä ikuisuuksia jotain likaa irti teatraalisesti huokaillen, samoin kaappien perukoilta puhisten voitinriemuista ylenkatsetta. Olin vielä teini, mutta ymmärsin kyllä, miten äitiäni nöyryytettiin oikein urakalla. Olisi täti auttanut tarjoilussa, kuten oli sovittu ja mennyt sitten omaan täydelliseen kotiinsa takaisin. Kaiken huipuksi tädin koti on varsinainen tavarataivas, eikä niin siistikään. Mitä lie kukkoilua se oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arkkitehti-opiskelijoiden bileet, olin ainut jonka vaatteet eivät olleet täysmustat, kukaan ei puhunut minulle mitään, varsinkin toiset naiset ottivat naamalleen sellaisen torjuvan ilmeen kun yritin porukassa puhua jotain small talkia. Olin paikalla arkkitehti-poikaystävän kanssa, onnex oli viiniä tarjolla...

Meilläkin on mies arkkitehti, mutta heidän kiltansa juhlat olivat aina mukavia ja kosteita. :> Nyt ovat valmistuneet jo, ja edelleen pidetään yhteyttä. Vaatteista heidät tunnistaa kyllä, kaikki on linjakasta, Marimekkoa, Samujia, perusvärejä, ei koruja tai sitten jotain hopeisia/muovisia/puisia jäyhän graafisia koruja...

Juu, nämä kyllä aina tunnistaa huonosti istuvista halpiskamoista, kuten juurikin luettelemasi Marimekko, Samuli jne. Siksipä emme koskaan porukkaansa eksy, vaikka arkkitehtejä molemmat koulutukseltamme olemmekin.

Ymmärsinkö nyt oikein, että sinä ja puolisosi ette hengaa niiden toisten arkkitehtien/arkkitehtiopiskelijoiden kanssa, koska heidän pukeutumistyylinsä ja suosimansa vaatemerkit eivät vastaa teidän makuanne? :D

Kerrotko vielä, mihin merkkeihin kaltaisenne paremmat ihmiset pukeutuvat? Olen itsekin muotoilualalla ja olen aina tiennyt, että monet arkkitehdit kokevat olevansa ihan omaa kastiaan, mutta että arkkitehtien keskuudessakin on jokin sisäinen tyylihierarkia?

Jospa oli sarkasmia tuo! Se on vaikea laji, se sarkasmi. 😏

Niinpä, kun et näköjään itsekään välttämättä hallitse tai tunnista ko. tyylilajia. 😏

Katsopas peiliin, helpostihan tuon tunnisti.

Mutta jos menee kaikki aina tunteisiin, niin vaikeaahan se on.

Ohis.

Uusperheen juhlat , joissa usein väkinäinen tunnelma. Vieraanakin aistii, että eräät tulleet joko pakottamalla tai velvollisuudesta paikalle. Uudet puolisot yrittävät urheasti hymyillä niin, että ihan käy joskus heitä sääliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Päädyit palstamiesten juhliin.

Pahoitteluni.

Paskat bileet joo, mutta onko pakko lietsoa miesvihaa?

Mitä ihmeen miesvihaa? Ei ole olemassakaan mitään miesvihaa. Naisviha taas on selkeä ja todistettu ongelma johon pitäisi puuttua paljon nykyistä aktiivisemmin.

Juhlat, joihin osa kutsutaan hyvissä ajoin, osa viime hetkellä (jopa samana päivänä) soittamalla, että "tänään klo xx olisi meillä kahvit". Tämä sillä varjolla, kun "ollaan niin läheisiä sukulaisia". Joopa joo, nämä niin läheiset ihmiset ovat kyllä tienneet, että juhlia puuhataan, ja ihmetelleet kun ei mitään mainita eikä kutsua kuulu. Muutaman tunnin varoitusajalla pitäisi sitten olla valmis lähtemään, paikallehan on toki mentävä, jos ei halua leimautua ylimieliseksi.

Kaikki juhlat tai kutsut joilla isäntä / emäntä ei vaivaudu hoitamaan rooliaan, ei esittele vieraita toisilleen tai edes yritä saada mitään yhteistä aikaan. Esim. n. 15 hengen tuparit joissa olin avecina. Tupareiden järkkääjä alkoi humaltua siinä määrin ettei enää edes alkuillasta huomioinut kuin parhaat ystävänsä. Toki muut vieraat muodostivat sitten omia ryhmiään eri puolille asuntoa mutta huvitti kun noinkin pienessä porukassa ei pystynyt pitämään hommaa näpeissä. Käytöstapojen puute.

Olen kokenut myös hipsteripariskunnan häät upeissa puitteissa, ruoka oli fine diningia ja iltapala pikku suupala.Artisti oli julkkis, että oli ilmeisesti kaikki satsattu siihen. Tunnelma kolkko ja pälyilevä, lämmin henki ja onnellisuus puuttui. Morsian oli tiukka kuin viulunkieli.

Sukulaislapsen rippijuhlat, joihin ajoin 6- ja 9v lasteni kanssa neljän tunnin matkan. Kun paikalle mentiin, selvisi että suolaisena tarjottavana oli vain paria piirakkaa ja itse tehtyä pitsaa. Lapsi kysyi heti ensin voileipäkakkua. Ei ollut. Itse odotin, että olisi ollut  lämmintä ruokaa. Makeaa syötävää olisi kyllä ollut.  Paluumatkalla piti sitten mennä huoltoasemalle syömään. Sainpahan annettua takaisin sitten omissa juhlissani, kun olin tehnyt kiusausta tarjottavaksi ja kun sitä ihastelivat, sanoin että kunnon ruokaa pitää olla, kun pitkä matka ajetaan, eihän piirakoilla elä.