Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avautumista appivanhemmista
18.08.2016 |
Mulla on oikeasti ihan paskat appivanhemmat. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 10 vuotta eikä mulla ole vieläkään mitään kontaktia niihin tunnevammaisiin pökkelöihin. Ekat vuodet yritin kovasti tutustua, vierailtiin usein appivanhempien mökillä ja tehtiin paljon pihatöitä. Ajatteli, että olemalla ahkera eivät luule, että mennään mökille loisimaan. Appivanhemmat eivät käy meillä kylässä ikinä, eivätkä osoita kiinnostusta muuhun kuin poikansa (mieheni) elämään. Kun käydään siellä, kyselevät mieheltä kaikkea mutta eivät ole kertaakaan kysyneet, miten mulla menee. Mies yrittää sitten itse vähän kertoa mitä MEILLE kuuluu, mutta appivanhemmat eivät kommentoi. Olen siellä ihan näkymätön ja olen sen takia pitkään ollut surullinen, mutta nyt olen vaan ärsyyntynyt.
Appivanhemmat eivät kykene keskustelemaan mistään oikeasta, ainoastaan anopin lukuisat vaivat kuullaan joka kerta ja se iänikuinen mantra siitä, miten miehelle olisi varattuna taas joku kiva korjausprojekti. Alati sairaat appivanhemmat eivät muista jouluisin kuin miestä mikä on outoa, koska oma mummonikin on tehnyt miehelle aina villasukkia ja muistaa miestäni useammin kuin miehen omat vanhemmat. Oma sukuni on ottanut miehen vastaan avosylin mutta miehen suku on edelleen kuin minua ei olisikaan.
Välinpitämättömyys ja piittaamattomuus sattuu paljon enemmän kuin se, että anoppi puuttuisi asioihin tai antaisi neuvoja. Kun yritän jutella anopille, hän hymyilee oudon jäisesti eikä kommentoi. Tulee ihan vainoharhainen olo, että puhuinko mä ääneen vai ajatuksissani kun tuo ei reagoi?
Kun miehen sisko on käymässä mökillä, on hän samanlainen kuin anoppi, käyskentelee vaivaantuneena ja lähtee sitten pois mökiltä. Joka kerta. Miehelläni ei ole läheinen suhde siskoonsa, mutta edes perus kohteliaisuus ei kuulu mieheni suvun toimintatapoihin.Ihmettelen paljon, miten miehestäni on tullut toiset huomioiva tapaus kun esimerkki on ollut tuota..
En oikeasti ymmärrä, mitä olen voinut tehdä niin kamalaa, että en appivanhempien mielestä ole minkään arvoinen. En ryyppää, polta tai tuhlaa miehen rahoja ja en ole loukannut miestäni pettämällä tms. Mitään järjellistä syytä en keksi, miksi minut "jäädetään" suvusta. Nykyisinhän en enää käy siellä, koska ahdistaa suunnattomasti olla näkymätön.
Onko muita, joiden appivanhemmat ovat jääkalikoita?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No etäisyys on myös vetäytymistä ja kohtaamattomuutta. Tuppisuu miniä ei saa sanottua mielipidettään ja vetäytyy kuin pikkusiili. Arvostan enemmän, että on suoraan sanonut edes että eipä tupata kun ei tykätä. Näissä tarinoissa en ole lukenut yhtäkään, yhtäkään! että on puolustanut itseään. Ihmettelen, että kuinka munaton miniä on. Miestä syyttelee eikä itse saa sanaakaan suustaan. En ole anoppi, miniä olen.
Olet idiootti. Mitä hyötyä on rähjätä? Ei mitään.
Aivan. Sivistynyt ihminen ei lähde riitelemään vajakin kanssa. Viisaampi lopettaa ensin.
Näistä "sanomisista" tulee vain "miniä sanoi pahasti, yhyy.." -valitusta ja kierre on valmis. Yksinkertaisen ihmisen kanssa ei kannata lähteä riitelemään. Riidelköön yksin, jos riitelystä pitää.
Jos ihminen on niin sivistymätön ettei tajua ettei kovaan ääneen oman lapsen häissä nyt vaan ihastella, kuinka ne serkun häät oli oikeanlaiset ja onnistuneet niin miten sellaisen kanssa riitelee? Kun ei tajua ollenkaan mikä on loukkaavaa ja ikä on yli 60 niin turha siinä on alkaa opettaa ja oikoa vuosikymmenten vinoumaa. Kun sama taso jatkuu, jatkuu ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, anoppi, olen vuosien kuluessa oppinut hiljaiseksi ja etäiseksi. En koskaan kysy miniältä mitä hänelle kuluu, tai miltä tuntuu. Melenkiintoa odotetaan ja osallistumista, mutta kaikenlainen kiinnostus katsotaan kuitenkin uteliaisuudeksi. Koetappa tässä ristiriitaisuuksien keskellä olla avoin ja käyttäytyä luontevasti. En myöskään kerro omista asioistani, tekemisistäni tai menemisistäni, koska ne aiheuttavat jostakin syystä miniässä valtavaa ärsytystä. Olen huomannut, että suurissa "linjoissa" olemme miniän kanssa jokseenkin yksimielisiä, mutta järkytystä on aiheuttanut se, että pikkuasioissa tullaan silmille ja käyttädytään epäkohteliaasti. Itse en ole koskaan käyttäytynyt anoppiani kohtaan epäkohteliaasti tai puhunut hänelle rumasti, en koskaan.
Kas vaan. Ei riidellä koska se on sivustymätöntä. Mutta henkistä kuormaa kerätään vuosikaudet. No, kukin tyylillään. Minä olisin sanonut että harmittavaa jos et meidän häistä tykkää. Nämä ovat kuitenkin meille ainutlaatuiset niin astelehan varovasti herkällä asialla. Parempi minusta, että kaikille jää hyvä mieli juhlista.
Ei se tarvitse rumasti sanoa mutta sano suoraan miten asia on. Elämä on opettanut, että suoraan sanomalla erottuu jyvät akanoista. Onko niin tyhmää ihmistä ettei se jotain ymmärrä kun puhut suoraan sydämestäsi ja katsot silmiin, riitelemättä mutta suoraan. Sitä sanotaan kohtaamiseksi. Vastakohta on välttely. Näin myös saadaan se kunnioitus vaikka ystävyyttä ei tulisi. No mitäpä minä, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Kas vaan. Ei riidellä koska se on sivustymätöntä. Mutta henkistä kuormaa kerätään vuosikaudet. No, kukin tyylillään. Minä olisin sanonut että harmittavaa jos et meidän häistä tykkää. Nämä ovat kuitenkin meille ainutlaatuiset niin astelehan varovasti herkällä asialla. Parempi minusta, että kaikille jää hyvä mieli juhlista.
Ei se tarvitse rumasti sanoa mutta sano suoraan miten asia on. Elämä on opettanut, että suoraan sanomalla erottuu jyvät akanoista. Onko niin tyhmää ihmistä ettei se jotain ymmärrä kun puhut suoraan sydämestäsi ja katsot silmiin, riitelemättä mutta suoraan. Sitä sanotaan kohtaamiseksi. Vastakohta on välttely. Näin myös saadaan se kunnioitus vaikka ystävyyttä ei tulisi. No mitäpä minä, kukin tyylillään.
Niin. Kun sama ihminen on tölvinyt ja haukkunut, arvostellut, vittuillut ja kyykyttänyt joka ikisessä käänteessä niin ainoa keino toimia on ottaa se etäisyys. Noiden häiden jälkeen (joista aanottiin että käytös oli törkeää) kyseinen herra teki meille oharit. Ajettiin 600 kilsaa vauvan kanssa sovitulle vierailulle ja herra olikin lähtenyt marjaan. Mitä tuollaisen kanssa voi tehdä?
Aika monesta kommentista on pääteltävissä, että appivanhemmilla on kätkössä oleva alemmuudentunne, selvästi framilla oleva ylemmyydentunne tai hylätyksi tulemisen pelko tai jäytävä epäluulo ja torjuminen.
Minä kysyisin suoraan mitä sinä odotat tältä meidän suhteelta. Kertoisin myös mitä itse haluan. Ja sitten tehdään siitä johtopäätökset. Minusta voi yrittää ja kommunikoida niin suoraan kuin ikinä kykenee ja vasta sitten päättää jatkosta. Sillä tavalla muodostetaan myös toimiva parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monesta kommentista on pääteltävissä, että appivanhemmilla on kätkössä oleva alemmuudentunne, selvästi framilla oleva ylemmyydentunne tai hylätyksi tulemisen pelko tai jäytävä epäluulo ja torjuminen.
Minä kysyisin suoraan mitä sinä odotat tältä meidän suhteelta. Kertoisin myös mitä itse haluan. Ja sitten tehdään siitä johtopäätökset. Minusta voi yrittää ja kommunikoida niin suoraan kuin ikinä kykenee ja vasta sitten päättää jatkosta. Sillä tavalla muodostetaan myös toimiva parisuhde.
Niin. Minulle anoppi ilmoitt että hänellä oli kusipää anoppi joten hänellä on nyt oikeus olla sellainen ja appi ilmoitti että helsinkiläisten kanssa hän ei ala.
Ja sitten kun anoppi oli 20 vuotta minulle vittuillut, hän selitti, että johtui vaihdevuosista ja että osta hänelle talo.
Mitä tuollaisten kanssa voi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
O
Olen myös usein leiponut anopin syntymäpäiville ja ties mihin kekkereihin tarjottavat. Meitä ei ole koskaan pyydetty esim näinhin syntymäpäiväjuliin. En ole koskaan syönyt anoppilassa, vaikka olemme olleet mieheni kanssa yhdessä vuodesta 1994.
Miksi leivot??
Vierailija kirjoitti:
Minä, anoppi, olen vuosien kuluessa oppinut hiljaiseksi ja etäiseksi. En koskaan kysy miniältä mitä hänelle kuluu, tai miltä tuntuu. Melenkiintoa odotetaan ja osallistumista, mutta kaikenlainen kiinnostus katsotaan kuitenkin uteliaisuudeksi. Koetappa tässä ristiriitaisuuksien keskellä olla avoin ja käyttäytyä luontevasti. En myöskään kerro omista asioistani, tekemisistäni tai menemisistäni, koska ne aiheuttavat jostakin syystä miniässä valtavaa ärsytystä. Olen huomannut, että suurissa "linjoissa" olemme miniän kanssa jokseenkin yksimielisiä, mutta järkytystä on aiheuttanut se, että pikkuasioissa tullaan silmille ja käyttädytään epäkohteliaasti. Itse en ole koskaan käyttäytynyt anoppiani kohtaan epäkohteliaasti tai puhunut hänelle rumasti, en koskaan.
nämä yli 60 v avautumiset tunnistaa sanoista "en koskaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olet idiootti. Mitä hyötyä on rähjätä? Ei mitään.".
Itse olet idiootti, mitä sinä minulle rähjäät jos olet tossu. Minä en puhunut rähjäämisestä vain oman mielipiteensä tuomisesta appivanhempien tietoon selkeästi artikuloiden. Ei ihme, että useimpien yli kävellään. Ei ole rohkeutta selvittää tilannetta, kohdata ihmisiä, mussutetaan vaan selän takana vauvapalstalla. Sori, oli pakko huomauttaa kuinka omalla toiminnalla on vaikutusta muihin ihmisiin.
Oman kokemukseni pohjalta, ei tällaisten ihmisen kanssa voi "selvittää tilannetta, kohdata ihmisiä". Ns. normaalin ihmisen kanssa joskus voi, mutta jos kyse on niin tunnevammaisista tyypeistä kuin ketjussa on kerrottu, he ovat kyllä täysin toivottomia tapauksia. Sillä, että "tuo oman mielipiteensä tietoon" ei vaan voi voittaa yhtään mitään, mutta huonontaa se kyllä asioita voi. Tuollaiset ihmiset kun ottavat kaiken kritiikin todella rankasti, mutta eivät pysty sitä käsittelemään rakentavasti vaan vaientavat kriitikon millä keinolla hyvänsä. Mitätöinti, pahat puheet, kosto lapsille/puolisolle, you name it.
Kun vaan pikkuhiljaa häipyy taka-alalle ja minimoi kanssakäymisen voi EHKÄ säästyä pahemmalta - jos ongelman sanoittaa, on paskamyrsky yleensä taattu. Siksi, se "asioiden selvittäminen" ei ole juuri koskaan kannattavaa.
T. Se joka aiemmin kertoi omien vanhempiensa olevan samanlaisia
Yhteydenpito appivanhempien kanssa ihan minimiin ja kannattaa alkaa seurustelemaan enemmän muiden, normaalien sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisvihaajan kanssa turha alkaa inttämään.
Anna appivanhempien touhuta pienissä ympyröissään.
Köyhyys herättää appivanhempien alhaiset vaistot ja jää enemmän aikaa katsoa telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kepulaiset appivanhemmat: Varma oikotie vaikeuksiin.
Alue: Aihe vapaa
Aivan. Sivistynyt ihminen ei lähde riitelemään vajakin kanssa. Viisaampi lopettaa ensin.
Näistä "sanomisista" tulee vain "miniä sanoi pahasti, yhyy.." -valitusta ja kierre on valmis. Yksinkertaisen ihmisen kanssa ei kannata lähteä riitelemään. Riidelköön yksin, jos riitelystä pitää.