Lapsi pakotetaan anopin luona lukemaan ruokarukous, mitä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Miksi lapsen pitää pakolla harjoittaa uskontoa? Eikö lapsella ole uskonvapautta?

Mun lapset ei enää menis mummolaan, jos tollasta tehtäsiin. Kunnioitan lastani ja annan tälle oikeuden päättää itse mihin uskoo ja milloin ja mitä rukoilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Talossa talon tavalla.

Meilläkin luetaan ruokarukous.

Meillä myös. Ei tosin kristillinen mutta sellainen että pysähdytään hetkeksi ennen ruokailua lausumaan lause pari siitä että saadaan olla kiitollisia kun meillä on ruokaa ja olemme koko perhe terveinä siitä nauttimassa.

Pieni ns vastaisku nykyajan hektiselle elämäntyylille ;)

Opettakaa lapsellenne että jumala on sellainen kuin millaiseksi hänet itse kokee, esim minulle jumala on yhtä kuin rakkaus. Silloin lapsenne olisi ehkä helpompi osallistua ruokarukoukseen :)

Mitä vikaa kristinuskon Jumalassa on? Hän antoi henkensä syntisen puolesta, ettei yksikään joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Miksi lapsen pitää pakolla harjoittaa uskontoa? Eikö lapsella ole uskonvapautta?

Mun lapset ei enää menis mummolaan, jos tollasta tehtäsiin. Kunnioitan lastani ja annan tälle oikeuden päättää itse mihin uskoo ja milloin ja mitä rukoilee.

...kunhan uskoo samaa kuin äitinsä?

Minusta ok, jos riittää, että istuu hiljaa ja kädet vaikka sylissä. Eli kunnioittaa heidän uskontoaan. Jos joutuu pistämään kädet ristiin tai sanomaan rukouksen, niin lapsen uskontoa/uskomattomuutta ei kunnioiteta. Myös tuo ruoatta pitäminen kuulostaa karsealta. Laittaisin miehen soittamaan äidilleen ja keskustelemaan siitä, että teidän lapsellanne on uskonnonvapaus ja toki käyttäytyy kunnioittavasti, mutta ei rukoile jos ei itse halua ja että jos lapsi vielä jää ilman ruokaa, ei lapsi tule enää yksin kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Tavallaan kyllä ja tavallaan ei.

Uskoon pakottaminen on aina väärin. Jos lapsi ei halua rukoilla tätä ei voi eikä saa pakottaa niin tekemään. Lapsi voi odottaa joko viereisessä huoneessa tai istua hiljaa pöydässä ilman, että itse rukoilee ja tämän tulisi olla okei anopille. Ihmistä (edes lasta) ei voi pakottaa uskomaan tai olemaan uskomatta.

Itselläni on ystävä joka lukee ruokarukouksen. Jos hän on luonani syömässä aloitan ruuan ottamisen ja syömisen ja hän lukee rukouksensa (hiljaa/äänettömästi) sillä väli ja rupeaa sitten vasta syömään. Asia on minulle ok. Jos taas olen hänen luonaan syömässä, kohteliaasti odotan, että hän lukee rukouksensa ja sitten vasta alan itsekkin ottamaan ruokaa ja tämä on ystävälleni okei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Tässä on ponttia. On hyvä, että lapset ja nuoret oppivat sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin (kunhan terveys ei ole vaarassa) elämässään. Juuri henkinen fleksibiliteetti, joustavuus, on avain hyvään elämään, kykyyn tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja  kykyyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin kadottamatta omaa minuuttaan tai arvojaan. Juuri näitä asioita arvostetaan sitten myöhemmin esim. työssä, eivätkä tällaiset joustavat ihmiset ota pultteja joka tilanteessa tai aja itseään umpikujaan niin helposti kuin vain yhden totuuden omaavat ja siitä viimeiseen asti kiinnipitävät ihmiset.

Ja joskus on vaan hieman näyteltävä, jotta asiat sujuisivat. Elämä on sellaista. Nyt on hyvä mahdollisuus puhua erilaisista uskonkäsityksistä lapsen kanssa kotona.

Se on muuten kumma juttu, että se on aina se uskonnoton, joka joustaa ja oppii sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin eli toisinsanoen harjoittaa uskontoa vaikka ei haluaisi. Ikinä en ole kuullut, että uskovainen joustaisi ja kunnioittaisi muiden maailmankuvaa ja jättäisi edes kerran sen rukouksensa tai virtensä veisaamatta. Ei, heillä on oikeus ja muilla velvollisuus sopeutua ja ymmärtää. Se vois olla uskovaisellekin avartavaa toimia muiden katsomuksen mukaan, edes kerran elämässään. Mutta ei, ilmeisesti se sakki ei siihen kykene. Pitää vaikka pikkulapsia kiusata, jotta saa oman tahtonsa läpi. Jeesus mahtaa olla tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Miksi lapsen pitää pakolla harjoittaa uskontoa? Eikö lapsella ole uskonvapautta?

Mun lapset ei enää menis mummolaan, jos tollasta tehtäsiin. Kunnioitan lastani ja annan tälle oikeuden päättää itse mihin uskoo ja milloin ja mitä rukoilee.

...kunhan uskoo samaa kuin äitinsä?

Lapsi on itse sanonut, ettei usko, mutta isovanhemmat ovat sekaisin päästään ja pakottavat lapsen tekemään jotain vasten tahtoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Talossa talon tavalla.

Meilläkin luetaan ruokarukous.

Meillä myös. Ei tosin kristillinen mutta sellainen että pysähdytään hetkeksi ennen ruokailua lausumaan lause pari siitä että saadaan olla kiitollisia kun meillä on ruokaa ja olemme koko perhe terveinä siitä nauttimassa.

Pieni ns vastaisku nykyajan hektiselle elämäntyylille ;)

Opettakaa lapsellenne että jumala on sellainen kuin millaiseksi hänet itse kokee, esim minulle jumala on yhtä kuin rakkaus. Silloin lapsenne olisi ehkä helpompi osallistua ruokarukoukseen :)

Mitä vikaa kristinuskon Jumalassa on? Hän antoi henkensä syntisen puolesta, ettei yksikään joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ja jos et polvillasi rukoile hänen armoaan niin palat ikuisuuden helvetin liekeissä..? Kenen tahansa oikeuden tajun mukaan tuo on kohtuuton rangaistus. Vain ihminen on niin typerä että kykenee keksimään niin sairaan olennon kun minä jumala raamatussa esitetään. Sellaisella ei ole mitään tekemistä todellisen jumalan, täydellisen ja puhtaan Rakkauden kanssa.

No voi voi. En ole kuulunut kirkkoon yli kolmeenkymmeneen vuoteen, silti olen määrätyissä tilanteissa pannut kädet ristiin ja vanhasta muistista toistanut rukoukset. Siksi, että olen ottanut muita huomioon kyseisissä tilanteissa. Olen käynyt rippikoulun, joten muistan vielä virret ja rukoukset. Nämä eivät ole minulta pois, joten joissain tilanteissa olen katsonut paremmaksi näin tehdä.

Maailmassa joutuu ap.n lapsi vielä monessa asiassa joustamaan ja aina ei saa tehdä, kuten haluaa tai kuten jopa mamma haluaa. Tässä olisi hyvä tilaisuus opettaa sitä, että joskus on hyvä oppia joustamaan. Vai onko tärkeämpää pitää periaate ja  erottaa mummo ja pappa lapsenlapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Musta olisi kiinnostava tietää, mitä sun miehesi eli anopin poika on asiasta mieltä.

Samaa mietin :). Onko miehesi kotoisin uskonnollisesta perheestä?  Oletteko keskustelleet asiasta, vai tuliko miehestäsi pakana sinuun tutustuttuaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Miksi lapsen pitää pakolla harjoittaa uskontoa? Eikö lapsella ole uskonvapautta?

Mun lapset ei enää menis mummolaan, jos tollasta tehtäsiin. Kunnioitan lastani ja annan tälle oikeuden päättää itse mihin uskoo ja milloin ja mitä rukoilee.

...kunhan uskoo samaa kuin äitinsä?

Ei, noiden ei tarvi uskoa samaa kuin minä. Kuten jo sanoin, he saavat ihan itse päättää uskovatko vai eivätkö. Tällä hetkellä kaikki kolme on sitä mieltä, että Raamattu on satukirja. Itse horjun, välillä uskon, välillä en. Ja olen sen lapsille kertonut rehellisesti. En minä tiedä onko Jumalaa olemassa vai ei. Kirkkoon kuulun, lapset taas eivät. Liittykööt jos joskus haluavat. Se on mulle se ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en usko moiseen niin talossa talon tavalla

Tässä on ponttia. On hyvä, että lapset ja nuoret oppivat sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin (kunhan terveys ei ole vaarassa) elämässään. Juuri henkinen fleksibiliteetti, joustavuus, on avain hyvään elämään, kykyyn tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen ja  kykyyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin kadottamatta omaa minuuttaan tai arvojaan. Juuri näitä asioita arvostetaan sitten myöhemmin esim. työssä, eivätkä tällaiset joustavat ihmiset ota pultteja joka tilanteessa tai aja itseään umpikujaan niin helposti kuin vain yhden totuuden omaavat ja siitä viimeiseen asti kiinnipitävät ihmiset.

Ja joskus on vaan hieman näyteltävä, jotta asiat sujuisivat. Elämä on sellaista. Nyt on hyvä mahdollisuus puhua erilaisista uskonkäsityksistä lapsen kanssa kotona.

Se on muuten kumma juttu, että se on aina se uskonnoton, joka joustaa ja oppii sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin eli toisinsanoen harjoittaa uskontoa vaikka ei haluaisi. Ikinä en ole kuullut, että uskovainen joustaisi ja kunnioittaisi muiden maailmankuvaa ja jättäisi edes kerran sen rukouksensa tai virtensä veisaamatta. Ei, heillä on oikeus ja muilla velvollisuus sopeutua ja ymmärtää. Se vois olla uskovaisellekin avartavaa toimia muiden katsomuksen mukaan, edes kerran elämässään. Mutta ei, ilmeisesti se sakki ei siihen kykene. Pitää vaikka pikkulapsia kiusata, jotta saa oman tahtonsa läpi. Jeesus mahtaa olla tyytyväinen.

Juuri näin. Ei kukaan oleta kristityn tai muslimin joustavan uskonnon harjoittamisessaan, mutta uskonnoton kyllä joutuu vääntymään vaikka päälleen ettei uskovaiset vain loukkaannu. Miksei kaikki voisi joustaa, eikä tuputeta kellekään omia ajatuksia, vaan kunnioitetaan sitä kaveria. Jos tässä ap:n tapauksessa kyse olisi siitä, että lapsi on muslimi, olisi täällä kukkahatut lennelleet pöyristyksestä miten muslimi jätetään ilman ruokaa kun ei suostu rukoilemaan kristittyä jumalaa.. Ja siis ei mitään muslimeja tai kristittyjä vastaan, paitsi tämä suvaitsemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei saa ruokaa. 8-vuotias tietää jo ja sanoo meille että ihan tyhmää uskoa satuhahmoon ja häntä ärsyttää rukoilla. Anopin kuullen ei tietenkään sano. Kokoontuvat siis ennen ruokailua pöydän ääreen, kädet ristiin ja joku Jumala/Jeesushöpinä siihen. Mitä mieltä?

En päästäisi enää ennen kuin moinen loppuu. Ja pitäusin muutenkin tuosta pakottamismentaliteetista puhuttelun.

Vierailija kirjoitti:

Muuten ei saa ruokaa. 8-vuotias tietää jo ja sanoo meille että ihan tyhmää uskoa satuhahmoon ja häntä ärsyttää rukoilla. Anopin kuullen ei tietenkään sano. Kokoontuvat siis ennen ruokailua pöydän ääreen, kädet ristiin ja joku Jumala/Jeesushöpinä siihen. Mitä mieltä?

Heh... aika kehno provo. Mistä ap tai lapsensa tietää, ettei saisi ruokaa jos ei rukoile. Lapsihan ei ole mummin kuullen edes protestoinut.

Juu, mutta jos olisi näin, niin sitten tehdään, niinkuin isäntäväki toivoo, vaikkei tarvitse mumista mukana. Kirkkoonkin voi tulla mukaan, ehtoolliselle tai uskontunnustusta lukemaan ei voi pakottaa.

Meillä luetaan ruokarukous mutta tyydymme siihen, että lasten kaverit ovat rukouksen ajan hiljaa eivätkä näpelöi älypuhelimiaan.

Toi kertoo teidän kodista paljon. Ei lapsi ihan itse tuommoista ajatusta satuhahmosta saa päähänsä. Ruokarukous ei mitenkään mummolassa satuta lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok. Talossa talon tavalla.

Meilläkin luetaan ruokarukous.

Meillä myös. Ei tosin kristillinen mutta sellainen että pysähdytään hetkeksi ennen ruokailua lausumaan lause pari siitä että saadaan olla kiitollisia kun meillä on ruokaa ja olemme koko perhe terveinä siitä nauttimassa.

Pieni ns vastaisku nykyajan hektiselle elämäntyylille ;)

Opettakaa lapsellenne että jumala on sellainen kuin millaiseksi hänet itse kokee, esim minulle jumala on yhtä kuin rakkaus. Silloin lapsenne olisi ehkä helpompi osallistua ruokarukoukseen :)

Mitä vikaa kristinuskon Jumalassa on? Hän antoi henkensä syntisen puolesta, ettei yksikään joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.

Heti kun saan yhdenkin todisteen jumalasta, niin voin vaihtaa mielipiteeni. Mutta ei ole vielä yhtäkään tullut vastaan.

Ruokarukous on turha ja naurettava ja pakottaminen vahinogittaa.

Ap, mitä anoppi sanoi, kun ette kastaneet lastanne? Kai anoppi silloin ymmärsi, että ette ole uskossa ja lapsikaan ei lue ruokarukousta.

Opeta lapsellesi sydämensivistystä ja suvaitsevaisuutta hyväksyä erilaisia tapoja ja perinteitä. Se on rikkautta.

En usko, että poikasi siitä kärsisi, jos hän hiljentyisi, muiden rukouksen ajaksi.

Et voi paljon vaikuttaa, millaisia perinteitä anoppisi haluaa vaalia kotonaan.

Jos et hyväksy erilaisuutta tai muita tapoja, kuin omasi, ainoa keino on silloin eristäytyminen muista.