Siis voiko okeasti olla nykyään näin vaikeaa saada töitä?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen helsinkiläinen opiskelija ja etsin itselleni osa-aikaista työtä. Laitoin eräänä perjantaina neljä hakemusta netin kautta. Hain mm siivoustyötä, varastotyötä, kiinteistönhoitoa. Jo seuraavana maanantaina sain kutsun työhaastatteluun ja siitä kaksi päivää niin minulla oli työpaikka osa-aikaisena toimistosiivoajana. Ei siis mitään "hienoa" tai hyvinpalkattua työtä, mutta alle viikossa sain kuitenkin jonkinlaisen työpaikan.

Niin, ehkä saa muutaman tunnin töitä, mutta ei sillä elä, eikä kersoja elätä, eikä maksa hoitomaksuja. Opiskelija vielä jotenkin pärjää ne kun ei tarvi huolehtia kuin itsestä ja saa opintorahaa ja lainaa.

Sukulaistyttö siivoili koko opiskeluaikansa. Sitten valmistui maisteriksi ja sai puoleksi vuodeksi oman alan töitä. Jäi työttömäksi ja nyt ihmettelee, ettei niitä siivouspaikkoja enää herukaan, vaikka on pitkä kokemus alalta. Hän on valmistuttuaan ollut liian pätevä niihin. Eli osa-aikapaikat annetaan juuri opiskelijoille. Itsekin oli työttömänä jonkun aikaa valmistuttuani ja sen ajan lakien mukaan en saanut edes työmarkkinatukea, koska puolison palkka oli liian suuri. Hain ihan kaikkea, mutta tuollaiset osa-aikapaikat menivät juurikin opiskelijoille. Tuo sukulaistytön tarina ei ole mitenkään harvinainen, vaan monelle on käynyt samoin, kun on valmistunut. 

Kuinka tyhmiä nämä akateemiset Suomessa ovat nykyään. Varmaan esittelevät sitä elämän ainoaa saavutustaan, eli maisterin papereita siellä siivousfirman työhaastattelussa? Sitten ihmettelevät miksi eivät pääse töihin... Paskaduuneihin haetaan paskoilla todistuksilla ja huonolla koulutuksella. Maisterin duuneihin sitten haetaan niillä maisterin papereilla ja todistuksilla. 

Sano sukulaistytölle, että esittää olevansa vieläkin opiskelija ja poistaa siitä cv:n versiosta ne maisterin tutkinnot.

Aika monet rekryfirmat jne. kysyy lomakkeissaan korkeinta koulutusta. Mitäs sitten kun huijais paljastuu?

Eiköhän sitä voi ihan itse päättää, että mitä kertoo. Ja miten muka paljaistuisi? Ja ketä enää kiinnostaa siinä vaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin keväällä kaupalliselta alalta ja lähetin ensimmäisen hakemukseni avoimeen työpaikkaan-vakituinen! Kokemusta vain työharjoittelusta, ei muuta. Hakemuksia oli tullut 200. Pääsin haastatteluihin-kahteen kertaan ja lopulta paikka irtosi samasta firmasta mutta eri talosta vain:) muuta en keksi loppupeleissä syyksi kuin että ulkonäkö vaikuttaa. Kuvallisen hakemuksen tein alunpitäenkin ja ehkä haastatteluissa jäin mieleen ulkoisesti sekä persoonana myös.

Tämä on valitettavasti ihan totta. Itse en ole mikään ihmeellisen näkönen, enkä koskaan saanut asiakaspalvelutyötä, vaan paikkaan valittiin joka kerta joku kauniimpi. Tämä on sinänsä ihan ok minulle, sillä en ole päivääkään ollut työttömänä ja kouluttauduin alalle, jossa työttömyysprosentti on tasan 0. 

Hiljattain Finnairin lentoemäntähaussa sai paikan yksi tuttavani, joka on kaunis, vaalea ja nuori mutta myös kielitaidoton, ei kovin motivoitunut ja vailla työkokemusta. Sellaista se on se elämä :)

Ehkä asenne oli kuitenkin hyvä? Tiedän, että sinne kyllä pääsi sujuvasti vähintäänin neljää kieltä puhuva musta tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Siis miiiiksi kaikissa positiivisissa kommenteissa on alapeukkuja? Esimerkiksi viesti 170. Eikä ole hienoa, että osa pärjää ja saa niitä töitä helpommin?

Suomalainen kateus näkyy vai näin taas?

Kertokaa nyt jooko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen helsinkiläinen opiskelija ja etsin itselleni osa-aikaista työtä. Laitoin eräänä perjantaina neljä hakemusta netin kautta. Hain mm siivoustyötä, varastotyötä, kiinteistönhoitoa. Jo seuraavana maanantaina sain kutsun työhaastatteluun ja siitä kaksi päivää niin minulla oli työpaikka osa-aikaisena toimistosiivoajana. Ei siis mitään "hienoa" tai hyvinpalkattua työtä, mutta alle viikossa sain kuitenkin jonkinlaisen työpaikan.

No tässä varmaan auttoi se että olet opiskelija joka pystyy pärjäämään osa-aikaisella työllä koska valtio hoitaa muut kustannukset asumistuen, opintotuen, opintolainan ja erilaisten opiskelija-alennusten muodossa. Opiskelijan tuet on myös paljon helpommin sovitettavissa pieniin ja kenties satunnaisiin tuloihin, koska tulot eivät vie heti tukia nollille vaan tuet saa nostaa ja sitten jälkikäteen maksaa mahdollisesti ylimenevä osuus takaisin.

Työttömillä ei mitään näitä sinun luksuksiasi ole. Työtön ei saa avokätisiä, joustavia tukia myös työssäkäynnin ajalta kuten opiskelija saa, vaan sillä palkalla pitää oikeasti myös elää.

Ja ei, en ole itse työtön, joten on turha syyttää lusmuilijaksi, mutta arvelisin melko varmaksi sen, että Helsingissä ihminen ei kykene elättämään itseään pienipalkkaisella osa-aikatyöllä. Se on mahdollista vain silloin, jos valtio kustantaa ihmisen peruselämisen kuten opiskelijalla. Muiden tuet eivät ole yhtään niin joustavia, joten pienikin tulo, joka ei kuitenkaan kata elämiskustannuksia edes minimissään (silloin kun ei saa opiskelija-asuntoa, asumistukea, opiskelijan tuettua ruokaa ja muita opiskelija-alennuksia), vie helposti tuet nollille pitkäksi aikaa. Senkin aikaa ihmisen pitäisi pystyä elämään.

Eli vertaat kahta täysin erilaista tilannetta.

Jos luit viestini kunnolla, huomaat etten verrannut mitään mihinkään. Totesin vaan, että sain työpaikan melko nopeasti ilman mitään suhteita. Tiedän, että opiskelijana tilanteeni on erilainen kuin ihmisellä joka tarvitsee täysipäiväisen työpaikan. Edellä vaan joku kirjoitti ettei nykyään saa edes siivoustyötä ilman suhteita, siihen kommentoin.

Kyllä monelta on kirjaimellisesti itku tullut vuoden työttömyyden jälkeen kun totuus alkaa valjeta työllisyystilanteesta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miiiiksi kaikissa positiivisissa kommenteissa on alapeukkuja? Esimerkiksi viesti 170. Eikä ole hienoa, että osa pärjää ja saa niitä töitä helpommin?

Suomalainen kateus näkyy vai näin taas?

Kertokaa nyt jooko.

Sanottu jo moneen kertaan, että ylimielisyys ja omahyväisyys tihkuu niistä viesteistä, siksi alapeukut. Alapeukku tarkoittaa sitä että en ole samaa mieltä asiasta. Ei sitä että olen sinulle kateellinen. Ne jotka saa helposti töitä kuvittelee että he ovat niin paljon parempia kuin kaikki ne jotka ei ole saaneet töitä, eivätkä tajua että kyse on silkasta hyvästä tuurista.

Jos joku voittaa lotossa yhden rivin ostettuaan päävoiton, ja ihmettelee että miksi kaikki ei vaan mene ja osta yhtä riviä lottoa ja saa miljoonaa, niin kyllä siitä vois muutama alapeukku tulla.

Vähän ohis, mutta en vaan voinut olla jakamatta erään työpaikkailmoituksen vaatimuksia:

- Oppimis- ja selvittämiskykyä (selvität itsevarmasti lakiteknisiäkin yksityiskohtia esimerkiksi työlainsäädäntöön liittyen ja konsultoit tarvittaessa sopivaa kollegaasi; ylläpidät muistiinpanojasi, jottet kysy asioita turhaan kahdesti)

- Vastuuntuntoisuutta (vahdit itse työsi tuloksekkuutta, jottei kellään ole tarvetta kontrolloida ja valvoa sinua; osaat myös ottaa vastuita kokonaisuuksista sen sijaan, että suorittaisit vain yksittäisiä tehtäviä)

Itseäni ilmoitus huvitti. Tässä haettiin tukihenkilöä yrityksen johdolle, mutta ilmoituksen perusteella eivät taineet etsiä kuitenkaan kovin kokenutta henkilöä tai sitten osui väärä rekry. Halvalla ei välttämättä saa hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maanantaina soitettiin haastatteluun, tänään aamulla kävin haastattelussa ja iltapäivällä mulla olikin jo vakituinen paikka :)

Ja ala oli?

Kaupan :)

Luen työssäni jonkin verran hakemuksia ja ne huippuhyvät hakemukset erottaa hyvistä hakemuksista motivaatio. Aiempi työkokemus, taidot ja ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta ne eivät riitä. Vaikka voisi kuvitella, että hakemustekstit on keskenään hyvin samanlaisia, huippuhakijat saavat motivaationsa ja asenteensa tuotua ilmi paremmin kuin hyvät hakijat (kuten rekrytoijat tietävät, työssä tarvittavia taitoja on helpompi opettaa kuin oikeaa asennetta tai motivaatiota). Tämä kuulostaa varmaan rasittavalta ja typerältä jos on hakemassa mitä tahansa työtä josta vain saisi rahaa, mutta kun aina on niitä hakijoita jotka hakevat sitäkin työtä tosissaan ja siten, että se on heidän unelmatyönsä, joten totta kai sellaiset menevät muiden hakijoiden ohi. Kannattaa siis hakea vain sellaisia työpaikkoja, jotka oikeasti ovat todella sopivia ja joihin oikeasti on motivaatiota. Jos jostain syystä olet tilanteessa, että sinun täytyy hakea paikkoja, joita et oikeasti halua, mieti miksi on näin ja mitä voisit asialle tehdä. 

Kannattaa myös seurata muutakin kuin molia, en ymmärrä miksi se aina nostetaan näissä keskusteluissa esiin. Oikotieltä ja Monsterista esimerkiksi löytyy paljon enemmän oikeasti avoinna olevia työpaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kesätöissä eräässä toimistossa ja sinne haetaan talveksi ihmisiä. Hakemuksia tulee päivittäin kymmeniä. Mulle sanottiin, että mapita ne, mutta jätä lukematta. Tulisi muuten ylityötunteja päivittäin. Työhön valittiin kavereita ja työntekijöiden lapsia. Itsekkin pääsin tädin kautta töihin. En ymmärrä, miksi paikat edes on julkisesti haussa.

Laki määrää? Pitää laittaa julkiseen hakuun, vaikka työpaikan sisällä päätettäisiin kuka otetaan töihin.

Laitoin kesätöihin viisi hakemusta tänä keväänä ja soitin kaikkiin paikkoihin, kävin kahdessa haastattelussa ja sain kaksi työpaikkaa, joista valitsin toisen.

Ei ole suhteita eikä porukoiden firmoja eikä kavereita töissä näissä paikoissa. Panostakaa siihen, että haette niihin paikkoihin, joihin teillä on osaamista ja kirjoittakaa mieluummin muutama hyvä hakemus ajatuksella kuin 200 paskaa. Soittakaa aina perään tai menkää käymään. Soittakaa niin monta kertaa kunnes kielletään soittamasta jos ei muuten tipu haastattelua.

Olennaista on se, että ihmisillä on taitoja, joita on vain harvalla muulla henkilöllä. Opetelkaa taitoyhdistelmiä, joita on harvassa. Oma taitoyhdistelmäni, jolla vedän yli 8000 euron kuukausipalkkaa on seuraava:

Ohjelmointitaito C++:lla ja Pythonilla

Tilastoanalyysitaito R:llä

Erinomainen Excelin käyttötaito

Kohtuullinen kiinan kielen taito

Tällaista yhdistelmää ei ole jokaisella vastaantulevalla henkilöllä. Mitä tulee taasen koulujenkäymiseen, niin suurimman osan noista taidosta olen opetellut YouTube-videoista ja netin ilmaisista oppaista. Se on tietysti edellyttänyt myös vapaa-ajan käyttämistä asiaan siiderin kittaamisen sijaan.

Mä olisin voinut vuosi sitten yksi teistä, jotka väittävät, että tekevälle löytyy töitä. Olen näet viime syksyyn saakka ollut aina töissä ja saanut jokikisen työpaikan jota olen hakenut.

Viime syksynä sitten itse päsin kokeilemaan työnhakua: kahdessa kuukaudessa 70 hakemusta, joihin jokaiseen olisin ollut pätevä. Mulla on kaupanalan korkeakoulututkinto, 10 vuoden työkokemus, loistava kielitaito - ja ulkonäössäkään ei ole mitään vikaa... Pääsin yhteen haastatteluun :-(

Tämän jälkeen aloin hakea ulkomaille: haku kahteen yhtiöön, joista molemmissa haastattelussa. Olen nyt toisessa näistä töissä ja johdon ja asiakkaitten palautteet minusta loistavia. Vähän alkaa itsetunto palautua täällä Suomen ulkopuolella.

Miten/mille alalle voi suomessa 50vee työttömäksi jäänyt työllistyä?

Ketään onnistanut?

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut ainakin kymmentä siivousalan paikkaa. Jokaiseen on ollut vaatimuksena oma auto, mutta olen hakenut kuitenkin ja toivonut, että ei olisi este. Vaan on se. En ymmärrä miten työttömällä olisi varaa pitää autoa sitä päivää varten, kun työnantaja keksii sitä vaatia.

Olen myös hakenut kahviloihin ja ravintoloihin, tukkuihin jne. Maksoin hygieniapassin itse. Sielläkin oma auto.

Olen hakenut oman alan töitä ja saanutkin, kesäksi kerrallaan. Yhtä ruusilla tanssimista tämä työnhaku.

Siivouspuolella oma auto vaaditaan usein esim kotisiivouksia ja muutoin vaihtuvissa kohteissa työskentelyyn. Oletko hakenut laitossiivoajaksi? Isossa ykiskössä työtä riittää samassa paikassa koko päiväksi, eikä ole syytä vaatia työntekijältä autoa itsensä/siivoustarvikkeiden siirtämiseen. Esim oppilaitokset, sairaalat, jne. Näihin voi löytyä myös avoimet sijaishaut kuntarekrystä. Kun pääsee sen kautta kerran johonkin kunnan sijaisuuteen saa jo tuttuna helpommin toisen pidemmän jne. Täysin vieraana on vaikeaa päästää, mutta noiden kuntapaikkojen sirpaletöiden kautta voi jossain vaiheessa saada suhteellisen pysyväluonteisen toimeentulon.

Vierailija kirjoitti:

Miten/mille alalle voi suomessa 50vee työttömäksi jäänyt työllistyä?

Ketään onnistanut?

Onnistuu monellakin alalla. Tuohon mennessä on vain pitänyt hankkia sellaista erikoisosaamista, että on houkutteleva työnantajan silmissä. Jos on viimeksi oppinut uusia taitoja 1980-luvulla ja tietokoneen käyttötaidot ovat ala-asteelaisen tasolla, ei voi olettaa, että töitä tulisi.

Olen itse nuori (30-vuotias), mutta minulla on työkavereita, jotka ovat tulleet firmaan, kun heillä on ollut ikää 50+. Jokaisella heistä on ollut kaivattua erikoisosaamista (esim. tiettyjen lainsäädännön erikoisalojen tuntemusta, tiettyjen harvinaisten ohjelmointikielten tuntemusta, pitkä kokemus ruohonjuuritason hommasta ja lisäksi sen päälle myöhemmin hankittu perustason ohjelmointiosaaminen), jonka takia heidät on palkattu. Noissa tehtävissä ikä ei merkitse mitään. Tuossa on siis ratkaisu; kehitä itsellesi erikoisosaamsita, jota muiden on hankala hankkia ja jota työmarkkinoilla kysytään.

Mun poikaystävä jäi armeijan jälkeen työttömäksi, armeija loppui kaksi kuukautta sitten. On laittanut ties kuinka monta kymmentä hakemusta, vieläkään ei ole tärpännyt. Reppanaa masentaa kun mistään ei ole kuulunut.

Mulla taas kävi joku ihme pulla, laitoin yhden hakemuksen yhteen paikkaan ja sain sen paikan.

Vanha mummo kommentoi:  jo 70-80 luvuilla puhuttiin kuinka vaikeaa on saada töitä, aina OLI SILTI.   Suosittelu tosin vei ojasta allikkoon välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut ainakin kymmentä siivousalan paikkaa. Jokaiseen on ollut vaatimuksena oma auto, mutta olen hakenut kuitenkin ja toivonut, että ei olisi este. Vaan on se. En ymmärrä miten työttömällä olisi varaa pitää autoa sitä päivää varten, kun työnantaja keksii sitä vaatia.

Olen myös hakenut kahviloihin ja ravintoloihin, tukkuihin jne. Maksoin hygieniapassin itse. Sielläkin oma auto.

Olen hakenut oman alan töitä ja saanutkin, kesäksi kerrallaan. Yhtä ruusilla tanssimista tämä työnhaku.

Siivouspuolella oma auto vaaditaan usein esim kotisiivouksia ja muutoin vaihtuvissa kohteissa työskentelyyn. Oletko hakenut laitossiivoajaksi? Isossa ykiskössä työtä riittää samassa paikassa koko päiväksi, eikä ole syytä vaatia työntekijältä autoa itsensä/siivoustarvikkeiden siirtämiseen. Esim oppilaitokset, sairaalat, jne. Näihin voi löytyä myös avoimet sijaishaut kuntarekrystä. Kun pääsee sen kautta kerran johonkin kunnan sijaisuuteen saa jo tuttuna helpommin toisen pidemmän jne. Täysin vieraana on vaikeaa päästää, mutta noiden kuntapaikkojen sirpaletöiden kautta voi jossain vaiheessa saada suhteellisen pysyväluonteisen toimeentulon.

Kerrossiivooja hotellissa -sama työpaikka koko päivän!v..n rankkaa vaan!

Vierailija kirjoitti:

Mun poikaystävä jäi armeijan jälkeen työttömäksi, armeija loppui kaksi kuukautta sitten. On laittanut ties kuinka monta kymmentä hakemusta, vieläkään ei ole tärpännyt. Reppanaa masentaa kun mistään ei ole kuulunut.

Mulla taas kävi joku ihme pulla, laitoin yhden hakemuksen yhteen paikkaan ja sain sen paikan.

Miehet saa aina töitä, on yleensä ajokortti ja autokin. Vaikka rakennusapulaisena aluksi, ei vaadita ammattia kun auttelee..sitten voi siinä oppisopimuksella lukea joksikin alan ammattilaiseksi!