Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana enkä ensimmäistä kertaa elämässäni tiedä mitä tehdä
15.08.2016 |
Tai siis tiedän, abortti olisi meidän tilanteessamme paras vaihtoehto, mutta tunteet sanovat toista.
Olen siis 23-vuotias, avopuolisoni 25. Olemme asuneet puolisen vuotta yhdessä, seurustelleet vasta vuoden.
Olemme molemmat juuri aloittamassa toista vuotta ammattikorkeassa (vielä 2-3 vuotta siis opintoja jäljellä.)
Jos meille tulisi vauva, en tiedä mitä minun opinnoilleni kävisi. Opiskelen IT-alaa, joten periaatteessa kaikki hommat voisi tehdä kotona ja lopuksi tenttiä kurssin. Toisaalta, tehtävät ovat yleensä haastavia, joten en tiedä miten niiden suorittaminen onnistuisi pienen vauvan kanssa, pahassa univajeessa yms.
Sitten on vielä se, että jos opintoni viivästyvät, en saa sitä opintolainaporkkanaa, eli viivästyminen tulisi maksamaan meille varmaan lähemmäs useamman tuhatta euroa...
Elämme muutenkin tiukasti, koska molemmat olemme opiskelijoita. Tuet toki nousisivat huomattavasti varsinkin lapsen ensimmäisenä vuotena, mutta pärjääminen mietityttää silti.
Oma äitini ei minua tue, on sanonut minulle jo etukäteen, että hän ei sitten ala minun lapsiani elättämään. Mieheni vanhemmat varmasti tukisivat ja olisivat jopa iloisia, mutta en haluaisi tuottaa heille vielä lisäkuluja meidän elämästämme, kun ovat meitä jo kovasti auttaneet.
Ovat jopa sanoneet, että tarjoavat meille asunnonkin melkein pilkkahintaan, jos meille sellainen tilanne tulee, että sellaista tarvitsisimme. (Heillä omistusasunto, kerrostalokolmio)
Mies on abortin kannalla. Ymmärrän kyllä häntä ja itsekin pidän sitä järkevimpänä vaihtoehtona. Olemme kuitenkin puhuneet, että aika lapsille voisi olla muutaman vuoden päästä. Sitten mietin, että onko abortissa mitään järkeä, jos alkaisimme kuitenkin yrittämään lasta, kun tämä lapsi olisi kuitenkin vasta vajaa 2-vuotias, eli todella pieni.
En edes tiedä kykenenkö aborttiin. Alan varmaan pillittämään lääkärissäkin, eivätkä varmasti edes kirjoita lähetettä aborttiin.
Summa summarum, en siis halua tehdä aborttia, mutta olisi pakko. Auttakaa.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä ollenkaan :D ei vuoden seurustelun jälkeen aleta vielä sikiämään tai yh elämä odottaa aivan taatusti. Suosittelen aborttia.
No mitäs sanot siihen kun itse raskauduin kahden kuukauden seurustelun jälkeen ja nykyään porhalletaan aviossa?
Teillä varmaan ikää enemmän kuin ap:lla? Täysin epärelevantti postaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron sinulle oman kokemukseni siitä, millaista on saada lapsi kesken opintojen. Meillä siis oli vähän samantapainen tilanne, aloimme seurustelemaan poikaystäväni kanssa ensimmäisen vuoden syyslukukaudella. Kesälomalla huomasin olevani raskaana ja päätimme pitää lapsen. Opiskelimme siis samaa alaa samalla vuosikurssilla. Kyseinen ala on miesvaltainen IT-ala, joten silläkin voi olla merkitystä.
Ensin pidettiin asia salassa koulukavereilta, mutta salailua ei voinut jatkaa loputtomiin. Kun koulukaverimme saivat tietää että olen raskaana, arvaa mitä tapahtui?
Minä jäin ihan yksin, kukaan ei enää halunnut olla minun kanssani. Minua alettiin jopa haukkumaan h*araksi, olin kuulemma ottanut miehen nalkkiin raskautumalla tahallani. Minulle naureskeltiin ja minua haukuttiin läskiksi h*roksi. Kaikki ryhmätyöt sain tehdä yksin, koska jos oli määrätyt ryhmät, minulle ei puhuttu/minulle naljailtiin ja naureskeltiin.
Olen ujo ja herkkä ihminen, joten en osannut puolustaa itseäni. Poikaystäväni yritti, mutta ei siitä ollut apua.
Poikaystäväni taas - noh, häntä vain vähän säälittiin ja harmiteltiin, että hän joutui tuollaiseen soppaan. Hän sai myös enemmän huomiota naispuolisilta opiskelijoilta, moni yritti iskeä häntä yms.
Oli helpotus jäädä äitiyslomalle, koska tiesin ettei minun tarvitsisi nähdä opiskelukavereitani enää samalla vuosikurssilla, vaan aloittaisin sitten nuorempien kanssa.
Kun aloitin koulun, arvaa halusiko kukaan IT-pojista kaveerata perheellisen mamman kanssa? Mutta nyt kukaan ei sentään haukkunut.
Ja haluan vielä painottaa, että minun luokkakaverini olivat tosiaan minun KAVEREITANI ennen raskautumistani. Olin jopa kohtuullisen suosittu koulussa.
Miehelläsi tulee olemaan paljon helpompaa henkiselläkin puolella, mikäli lapsen aiotte pitää.
Kaksi opiskelijaa kykenee parhaimmillaan vuorottelemaan opintoja ja lastenhoitoa niin hyvin, ettei kumpikaan jää juuri ollenkaan jälkeen opiskeluaikatauluista! Ja tosiaan jos lasta lähivuosina haluatte kuitenkin, en näkisi aborttia nyt hyvänä vaihtoehtona. Sitä paitsi eivät kaikki lapset ole hankalia ja huonosti nukkuvia. Voitte saada myös aurinkoisen, hyvin nukkuvan piltin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naisen kannattaa aina jollain tasolla varautua siihen, että jääkin yksinhuoltajaksi. Ja kyllä sitä tapahtuu miehillekin, että vaimo vain lähtee ja mies jää vauvan kanssa.
Teidän tapauksessa pitäisin vauvan ja kokeilisin onnea. Ensisijaisesti minusta on toivottavaa, että lapsia hankitaan vasta kun niistä voi itse kanraa taloudellisen vastuun. Mytta teidän tapauksessanne tuntuisi todella turhalta päätyä aborttiin.
Jos mahdollista, menisin sinuna töihin, jos sillä tavoin voisit parantaa äitiyspäivärahaa minimistä. Päivärahaa lasketaan 6 kk tai jopa lyhyemmän työskentelyn ajalta, jos tulot ovat nousseet. Vaihtoehtoisesti mies voisi mennä kevätlukukaudeksi ja kesäksi töihin ja jäädä syksyllä vanhempainvapaalle. Kannattaa lukea Kelan sivuja tarkkaan ja ajatuksella.
Opinnoistanne ha vauvan luonteesta ja terveydentilasta varmasti paljon riippuu, miten hyvin ehditte opiskella tulevina vuosina. Mutta vaikka olisitte osa-aikatöissä ja opiskelisitte, teillä on luultavasti kuitenkin enemmän aikaa ja energiaa lapselle, kuin ensimmäisen työpaikan oravanpyörässä juoksevilla.
En suosittele lasta. Sinut tullaan lynkkaamaan täysin opiskelijapiireissänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele lasta. Sinut tullaan lynkkaamaan täysin opiskelijapiireissänne.
Mitä ihmettä tämä tällainen oikein on?? Olen itse juuri aloittamassa AMK-opinnot ihan tavallisessa nuorten päiväryhmässä ja suurin osa ryhmästä on jo perheellisiä, isommalla osalla on lapsia kun on lapsettomia, taisi 30:stä olla ehkä viitisen lapsetonta, ja en kyllä osaa kuvitella tuollaista tulevan jos joku kesken opintojen raskautuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele lasta. Sinut tullaan lynkkaamaan täysin opiskelijapiireissänne.
Mitä ihmettä tämä tällainen oikein on?? Olen itse juuri aloittamassa AMK-opinnot ihan tavallisessa nuorten päiväryhmässä ja suurin osa ryhmästä on jo perheellisiä, isommalla osalla on lapsia kun on lapsettomia, taisi 30:stä olla ehkä viitisen lapsetonta, ja en kyllä osaa kuvitella tuollaista tulevan jos joku kesken opintojen raskautuu!
Joo, ei varmasti lynkatakaan jos eivät opiskele samalla alalla, mutta ap ja poikkis ovat samalla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron sinulle oman kokemukseni siitä, millaista on saada lapsi kesken opintojen. Meillä siis oli vähän samantapainen tilanne, aloimme seurustelemaan poikaystäväni kanssa ensimmäisen vuoden syyslukukaudella. Kesälomalla huomasin olevani raskaana ja päätimme pitää lapsen. Opiskelimme siis samaa alaa samalla vuosikurssilla. Kyseinen ala on miesvaltainen IT-ala, joten silläkin voi olla merkitystä.
Ensin pidettiin asia salassa koulukavereilta, mutta salailua ei voinut jatkaa loputtomiin. Kun koulukaverimme saivat tietää että olen raskaana, arvaa mitä tapahtui?
Minä jäin ihan yksin, kukaan ei enää halunnut olla minun kanssani. Minua alettiin jopa haukkumaan h*araksi, olin kuulemma ottanut miehen nalkkiin raskautumalla tahallani. Minulle naureskeltiin ja minua haukuttiin läskiksi h*roksi. Kaikki ryhmätyöt sain tehdä yksin, koska jos oli määrätyt ryhmät, minulle ei puhuttu/minulle naljailtiin ja naureskeltiin.
Olen ujo ja herkkä ihminen, joten en osannut puolustaa itseäni. Poikaystäväni yritti, mutta ei siitä ollut apua.
Poikaystäväni taas - noh, häntä vain vähän säälittiin ja harmiteltiin, että hän joutui tuollaiseen soppaan. Hän sai myös enemmän huomiota naispuolisilta opiskelijoilta, moni yritti iskeä häntä yms.
Oli helpotus jäädä äitiyslomalle, koska tiesin ettei minun tarvitsisi nähdä opiskelukavereitani enää samalla vuosikurssilla, vaan aloittaisin sitten nuorempien kanssa.
Kun aloitin koulun, arvaa halusiko kukaan IT-pojista kaveerata perheellisen mamman kanssa? Mutta nyt kukaan ei sentään haukkunut.
Ja haluan vielä painottaa, että minun luokkakaverini olivat tosiaan minun KAVEREITANI ennen raskautumistani. Olin jopa kohtuullisen suosittu koulussa.
Miehelläsi tulee olemaan paljon helpompaa henkiselläkin puolella, mikäli lapsen aiotte pitää.
Siis mitä ihmettä? Anteeksi, olen pahoillani kokemastasi, mutta mun on suorastaan vaikea uskoa tällaista todeksi - oliko kyse toisen vai kolmannen asteen koulutuksesta ja minkä ikäisistä ihmisistä? YO vai AMK?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerron sinulle oman kokemukseni siitä, millaista on saada lapsi kesken opintojen. Meillä siis oli vähän samantapainen tilanne, aloimme seurustelemaan poikaystäväni kanssa ensimmäisen vuoden syyslukukaudella. Kesälomalla huomasin olevani raskaana ja päätimme pitää lapsen. Opiskelimme siis samaa alaa samalla vuosikurssilla. Kyseinen ala on miesvaltainen IT-ala, joten silläkin voi olla merkitystä.
Ensin pidettiin asia salassa koulukavereilta, mutta salailua ei voinut jatkaa loputtomiin. Kun koulukaverimme saivat tietää että olen raskaana, arvaa mitä tapahtui?
Minä jäin ihan yksin, kukaan ei enää halunnut olla minun kanssani. Minua alettiin jopa haukkumaan h*araksi, olin kuulemma ottanut miehen nalkkiin raskautumalla tahallani. Minulle naureskeltiin ja minua haukuttiin läskiksi h*roksi. Kaikki ryhmätyöt sain tehdä yksin, koska jos oli määrätyt ryhmät, minulle ei puhuttu/minulle naljailtiin ja naureskeltiin.
Olen ujo ja herkkä ihminen, joten en osannut puolustaa itseäni. Poikaystäväni yritti, mutta ei siitä ollut apua.
Poikaystäväni taas - noh, häntä vain vähän säälittiin ja harmiteltiin, että hän joutui tuollaiseen soppaan. Hän sai myös enemmän huomiota naispuolisilta opiskelijoilta, moni yritti iskeä häntä yms.
Oli helpotus jäädä äitiyslomalle, koska tiesin ettei minun tarvitsisi nähdä opiskelukavereitani enää samalla vuosikurssilla, vaan aloittaisin sitten nuorempien kanssa.
Kun aloitin koulun, arvaa halusiko kukaan IT-pojista kaveerata perheellisen mamman kanssa? Mutta nyt kukaan ei sentään haukkunut.
Ja haluan vielä painottaa, että minun luokkakaverini olivat tosiaan minun KAVEREITANI ennen raskautumistani. Olin jopa kohtuullisen suosittu koulussa.
Miehelläsi tulee olemaan paljon helpompaa henkiselläkin puolella, mikäli lapsen aiotte pitää.
Siis mitä ihmettä? Anteeksi, olen pahoillani kokemastasi, mutta mun on suorastaan vaikea uskoa tällaista todeksi - oliko kyse toisen vai kolmannen asteen koulutuksesta ja minkä ikäisistä ihmisistä? YO vai AMK?
AMK IT-ala. 20-35-vuotiaita.
Joo ei lapsia vuoden seurustelun jälkeen. Minusta minimissään 5-vuotta on tuossa iässä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi vannoa vaikka kuut ja taivaat, mutta noin nuorina, noin tuoreessa suhteessa ja noin vaikeassa elämäntilanteessa hän ei pysy luonasi kuin ehkä maksimissaan vuoden vauvan syntymän jälkeen.
Siinä sitten mietit mitä teet, kun asunto on miehen vanhempien, tukiverkot ovat miehen, rahallinen apu tulee miehen vanhemmilta tms.
Älä ikinä laita itseäsi tilanteeseen, jossa olet täysin miehen armoilla taloudellisesti.
Oletko puhunut asiasta kenellekään? Siis muille kuin miehelle? Tarvitset selvästi vertaistukea. Voit tietysti puhua lääkäreille, mutta eivät välttämättä kirjoita aborttilähetettä jos ilmaiset epävarmuutesi.
Voit keskeyttää opintosi ja keskittyä vauvaan jonkin aikaa. Sitten kun puolisosi valmistuu ja saa ehkä töitäkin voi hän ehkä hoidella vauvaa. Tai lapsi menee päiväkotiin/perhepäivähoitoon. Ootte kuitenkin aikuisia ihmisiä, ja selviydytte kyllä. Ottakaa jo etukäteen selville Kelan tuet. Eihän teille jäisi esim. asumiskuluja juuri ollenkaan kun saisitte yleisen asumistuen.
No mitäs sanot siihen kun itse raskauduin kahden kuukauden seurustelun jälkeen ja nykyään porhalletaan aviossa?