Lapset huostaanotettiin onnettomuuden vuoksi

Ei tuolloin edes ollut myrskyä. Tuon illan rajuin puuska oli  19,4 metriä sekunnissa kun myrskyssä keskituuli on vähintään 21 m/s, jolloin puuskat on jopa 30 m/s.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammautunut ihminen saa henkilökohtaisen avustajan, katsokaa vaikka MOL:istä, siellä on pyörätuolissa olevia yksinhuoltajia ja sokeita vanhempia, joilla on avustaja koko ajan, avustaja tekee ne asiat mihin vammautunut ei pysty, eli myös hoitaa lapsia (kyllä, ystäväni on ollut esim. sokean pariskunnan avustajana, pienet lapset hoiti niiltä osin, kun vanhemmat eivät voineet, eli aika paljon). Vammaispalveluihin kuuluu tuo avustaja hoitamaan asioita vammautuneen puolesta, vaikka 24/7. Toiseksi, tosiaan 90-luvulla vielä sai kodinhoitajan jos sairastui (ilman lastensuojelun asiakkuutta), itse olin raskaana vuodelevossa 4 vkoa, ja lääkärintodistuksella kodinhoitaja vei joka päivä esikoisen puistoon, teki ruuan ja siivosi.

Jos ja kun tuo juttu on totta, että selkärankavammautuneen lapsi otetaan huostaan vamman vuoksi, niin sossut olleet todellakin ammattitaidottomia, äiti olisi pitänyt neuvoa vammaispalveluiden piiriin, vaikka kodinhoitajia ei enää olekaan. Joskus aiemmin uutisoitiin myös äidistä ja  ms-taudista tms, jonka kaksi lasta otettiin huostaan koska ei voinut tehdä kaikkea itse. Aika järkyttävää että tosiaan nykyään nähdään huostaanotto ainoana vaihtoehtona, eikä edes neuvota eikä järjestetä mitään muuta.  Saati tuo periaate, että lasta ei palauteta vaikka äiti on kunnossa. Hyi helvetti mitä touhua.

Huostaanotosta kunta saa valtion tukea, muista järjestelyistä ei, tämä siis syy, raha.Natsimeininkiä.

Huostaanotettuna olosta ei saa valtion tukea. Jos olisi rahasta kyse, kunnat purkaisivat kaikki huostaanotot mahdollisimman pian. Vuosien sijoitus nimittäin maksaa kunnille paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli 19v ja isä 31v, kun onnettomuus tapahtui. Oli annettu myrskyvaroitus, ilma oli kaikkea muuta kuin vauvan ulkoilutukseen sopiva, oli koliikki tai ei.

Eikö kenenkään muun kuin minun päässä soi hälytyskellot?

Sinä olet vain ilkeä,pahansuopa ja tyhmä.

Tätä onnettomuutta ihmeteltiin jo tapahtuma-aikana. Miksi lapsiperhe on ulkoilemassa järkyttävässä myrskyssä, josta oli etukäteen varoitettu.

Mitä yrität sanoa? Että jättäytyivät tahallaan kaatuvan puun alle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo kolmas tapaus josta lyhyen ajan sisällä kirjoitetaan lehdessä. Laki edellyttää, että huostaanotto on väliaikainen toimenpide, ja lapset palautetaan heti, kun olosuhteet sen sallivat. Suomen sosiaaliviranomaiset kävelevät säännönmukaisesti Suomen lain ylitse tässä asiassa!

Väärinkäyttöön tulisi puuttua hallitustasolla välittömästi kirjaamalla lakiin absoluuttinen velvollisuus purkaa huostaanotto. Viranomaisten harkintavalta on supistettava minimiin kaikissa asioissa, koska sitä käytetään koko ajan väärin.

Kuka uskaltaa enää tehdä lapsia tai kuka perheellinen hakea apua sairauteensa, kun huostaanottomafia pyörii?

Vai että ihan huostaanottomafia! Olet selvästi lukenut liikaa lastensuojelun "uhrit"-sivuston juttuja. Huostaanottoja pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta ei ole rahaa eikä sijaisperheitä.

Suurin osa laitoksista on jonkun muun kuin kunnan tai valtion omistuksessa. Tarkoitus on siis tuottaa voittoa ja näin ei tapahdu, jos kaikki paikat eivät ole täynnä. On myös ihmisiä, joiden talous on riippuvainen siitä, onko heillä sijoituslapsia vai ei. Varmasti monissa tapauksissa on pulaa sopivista paikoista ihan tarpeeseen, mutta kyllä tuossa on myös oiva tilaisuus tehdä rahaa näillä lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Ja mitä kauemmin huostaanotto jatkuu sitä vaikeampaa kotiinpaluu on. Lapsi on noin 3½-vuotias, se kotiinpaluun siirtäminen ei ratkaise ongelmaa. Seuraavaksi sanotaan että lapsi on jo sopeutunut päiväkotiin ja tulevaan eskariryhmäänsä joten kotiinpaluu ei ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Ja mitä kauemmin huostaanotto jatkuu sitä vaikeampaa kotiinpaluu on. Lapsi on noin 3½-vuotias, se kotiinpaluun siirtäminen ei ratkaise ongelmaa. Seuraavaksi sanotaan että lapsi on jo sopeutunut päiväkotiin ja tulevaan eskariryhmäänsä joten kotiinpaluu ei ole mahdollista.

Niin pitää ollakkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Millä tavalla olisi asiallista ja laillista antaa neuvoja, jotka koskevat toisen perhe-elämää? Ne kuuluvat yksityiselämän suojaan. Ei voi puuttua, neuvoa, ohjeistaa, kommentoida, kertoa yleisellä tasolla, miten toisen perhesuunnittelu, raskaus ja vauva voi vaikuttaa huostaanoton purkamiseen. Se olisi siis laitonta, epäammatillista ja epäeettistä. Sehän olisi hirvittävää vallankäyttöä: jotkut eivät uskallakaan tehdä lasta, koska satsaavat huostaanoton purkamiseen, pistävät elämän paussille. Eikä siitä ole mitään takeita, että juuri heidän tapauksessa se olisi realistista: olisi tämän lapsen etu: onko lapsi sellaisessa voinnissa, että voisi palata ja onko perhe siihen valmis, vaikka siellä ei olisikaan pientä sisarusta?

Minä en ole sosiaaliviranomainen, voin tämän vapaasti kirjoittaa siksi. En sanoisi tätä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

Onkohan tämä lapsi se jonka Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen saivat? Ikä täsmäisi?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tämä lapsi se jonka Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen saivat? Ikä täsmäisi?

Menikin vuodella pieleen, ei siis ole.

Vierailija kirjoitti:

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

No nykysuomessa asia hoidetaan pysyvällä huostaanotolla.

Mikä lie koko totuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Millä tavalla olisi asiallista ja laillista antaa neuvoja, jotka koskevat toisen perhe-elämää? Ne kuuluvat yksityiselämän suojaan. Ei voi puuttua, neuvoa, ohjeistaa, kommentoida, kertoa yleisellä tasolla, miten toisen perhesuunnittelu, raskaus ja vauva voi vaikuttaa huostaanoton purkamiseen. Se olisi siis laitonta, epäammatillista ja epäeettistä. Sehän olisi hirvittävää vallankäyttöä: jotkut eivät uskallakaan tehdä lasta, koska satsaavat huostaanoton purkamiseen, pistävät elämän paussille. Eikä siitä ole mitään takeita, että juuri heidän tapauksessa se olisi realistista: olisi tämän lapsen etu: onko lapsi sellaisessa voinnissa, että voisi palata ja onko perhe siihen valmis, vaikka siellä ei olisikaan pientä sisarusta?

Minä en ole sosiaaliviranomainen, voin tämän vapaasti kirjoittaa siksi. En sanoisi tätä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Lastensuojelu kuitenkin puuttuu ihmisten yksityiselämään, sehän on sen tarkoituskin: neuvoa ja ohjata ihmisiä toimimaan elämässä ja perheessä niin, että lapsilla olisi mahdollisimman hyvä. Sen takia en yhtään ymmärrä tuollaista hymistelyä, että olisi epäammattimaista neuvoa perhesuunnittelussa. Jos ihmiset eivät itse ymmärrä mitä (viranomais)seurauksia asioista voi perheelle tulla, niin eikö ne nyt kannattaisi ihan suoraan kertoa, eikä vierestä vaan katsoa, että voi ei, nyt ne tekee juuri niin kuin ei pitäisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Avohuollon sijoitus ei voi jatkua yli puoli vuotta ilman että arvioidaan pitkäaikaisen sijaishuollon eli huostaanoton tarve. Näin sanoo laki. Jos tuossa kohtaa äiti on ollut siinä kunnossa, että sijaishuollon tarve on näyttänyt pitkäaikaiselta, on lain mukaan ollut velvollisuus aloittaa huostaanoton valmistelu. Eli jutun perusteella vaikuttaa siltä, että lain mukaan on toimittu. Kannattaa varmaan ensin tutustua lakiin ennen kuin mesoaa lainvastaisuudesta ja mielivallasta.