Lapset huostaanotettiin onnettomuuden vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

No nykysuomessa asia hoidetaan pysyvällä huostaanotolla.

Miten nokkelaa. Toisin sanoen sinäkään et tiedä miten olisi järkevästi saanut järjestettyä lapsen hoidon kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Jos sijoitus oli jo kestänyt 9kk, niin kai sille oli syynsä, miksi sitä ei enää väliaikaisena jatkettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Ei olisi ollut mahdollista. Lain mukaan sijoitus voi jatkua ainoastaan puoli vuotta, jonka jälkeen valmistellaan huostaanotto mikäli lapsen kotiinpaluu ei ole mahdollinen. Ja tiedoksi, että kukaan yksittäinen sossu ei näitä huostapäätöksiä tee, vaan ne menevät käräjäoikeuden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Ei olisi ollut mahdollista. Lain mukaan sijoitus voi jatkua ainoastaan puoli vuotta, jonka jälkeen valmistellaan huostaanotto mikäli lapsen kotiinpaluu ei ole mahdollinen. Ja tiedoksi, että kukaan yksittäinen sossu ei näitä huostapäätöksiä tee, vaan ne menevät käräjäoikeuden kautta.

Hallinto-oikeuden. Siellä istunnossa vanhemmat saavat esittää omat näkemyksensä ja tarvittaessa kutsua haluamansa asiantuntijat jne. Hallinto-oikeudella on omat asiantuntijansa ja lain pohjalta harkitsevat asioita. Silti aina mesotaan miten sossut mielivaltaisesti ottavat lapsia huostaan. Huoh.

Lapset ? Yksihän hänellä silloin oli

Tässä ketjussa kommentoivat nyt ihmiset, jotka eivät tunne lakia. Avohuollon tukitoimena sijoitus kestää 3kk, maksimissaan sitä voidaan venyttää 6-9 kk asti. Siinä vaiheessa on juridisesti tehtävä huostaanottopäätös, jos näyttää että äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.

Tässä jutussa on todellakin paljon jotain rivien välissä, mitä ei kerrota. Itseä ihmetyttää kovasti, miksi äidillä oli niin kiire raskautua ja saada uusi vauva, eikä keskittynyt kuntoutumaan ja yrittänyt saada itseään ensin siihen kuntoon että olisi saanut tuon sijoitetun lapsen palaamaan kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Millä tavalla olisi asiallista ja laillista antaa neuvoja, jotka koskevat toisen perhe-elämää? Ne kuuluvat yksityiselämän suojaan. Ei voi puuttua, neuvoa, ohjeistaa, kommentoida, kertoa yleisellä tasolla, miten toisen perhesuunnittelu, raskaus ja vauva voi vaikuttaa huostaanoton purkamiseen. Se olisi siis laitonta, epäammatillista ja epäeettistä. Sehän olisi hirvittävää vallankäyttöä: jotkut eivät uskallakaan tehdä lasta, koska satsaavat huostaanoton purkamiseen, pistävät elämän paussille. Eikä siitä ole mitään takeita, että juuri heidän tapauksessa se olisi realistista: olisi tämän lapsen etu: onko lapsi sellaisessa voinnissa, että voisi palata ja onko perhe siihen valmis, vaikka siellä ei olisikaan pientä sisarusta?

Minä en ole sosiaaliviranomainen, voin tämän vapaasti kirjoittaa siksi. En sanoisi tätä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma ja varmasti yleinen sosiaalityössä. Minun on vaan vaikea nähdä miten tämä ratkaisee sen perheen tai äidin ongelman. En tarkoita vain että ei kerrota että ei sinun kannata tehdä lisää lapsia. Jos lapsia ei palauteta asunnon saastaisuuden takia, niin miksi sitä ei kerrota vanhemmille että siivoisivat, tai jos lapsia ei palauteta koska äiti elää väkivaltaisessa suhteessa niin miksei sitä kerrota äidille että sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada lapsia takaisin jos et eroa. Jos ongelmana on päihteiden käyttö, niin miksei sitä voida sanoa että päihteiden käyttösi estää lasten kotiinpaluun. Ymmärrän että näitä asioita ei julkisuudessa levitellä, mutta että asianosaisillekaan ei kerrota. Huh.

Tulee mieleen yksi vuosikymmenien takainen haastattelu jossa haastateltiin naista joka oli synnyttänyt useamman lapsen joilla erilaisia vammoja äidin alkoholin käytön takia ja toimittaja kysyi äidiltä miksei hän lopettanut juomista seuraavien raskauksien aikana. Äidin mukaan kukaan ei kertonut hänelle että alkoholi aiheuttaa lasten vammautumisia ja oppimisvaikeuksia vaikka hän oli käynyt neuvolassakin humalassa. Sitten lopetti kun tiesi. Jotenkin pysäyttävää, että ihminen ei oikeasti tiedä jos joku ei kerro. No nykyään tämä raskaudenaikainen alkoholiasia on ollut esillä säännöllisesti mediassa kun juovia äitejä on niin paljon, mutta ei näistä 70-ja 80 luvuilla vaan puhuttu. Korkeintaan juoruttiin siellä neuvolan kahvihuoneessa että kuka oli humalassa ja kenellä oli musta silmä.

Suomessa on vielä pitkä matka keskustelevaan kulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa kommentoivat nyt ihmiset, jotka eivät tunne lakia. Avohuollon tukitoimena sijoitus kestää 3kk, maksimissaan sitä voidaan venyttää 6-9 kk asti. Siinä vaiheessa on juridisesti tehtävä huostaanottopäätös, jos näyttää että äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan.

Tässä jutussa on todellakin paljon jotain rivien välissä, mitä ei kerrota. Itseä ihmetyttää kovasti, miksi äidillä oli niin kiire raskautua ja saada uusi vauva, eikä keskittynyt kuntoutumaan ja yrittänyt saada itseään ensin siihen kuntoon että olisi saanut tuon sijoitetun lapsen palaamaan kotiin...

Uusi parisuhde ja vauva siihen tyhjiöön kun oli ensin menettänyt miehen ja sitten lapsen. Huono ratkaisu, mutta ymmärrettävä, ehkä terapia olisi auttanut enemmän mutta niihinkin on vaikea päästä jos ei ole varaa yksityiseen.

Ja luulen ettei äiti tiennyt että uusi raskautuminen ja vauva estää esikoisen kotiinpaluun. Tässäkin ketjussa on kerrottu ettei näitä asioita kerrota asianosaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Millä tavalla olisi asiallista ja laillista antaa neuvoja, jotka koskevat toisen perhe-elämää? Ne kuuluvat yksityiselämän suojaan. Ei voi puuttua, neuvoa, ohjeistaa, kommentoida, kertoa yleisellä tasolla, miten toisen perhesuunnittelu, raskaus ja vauva voi vaikuttaa huostaanoton purkamiseen. Se olisi siis laitonta, epäammatillista ja epäeettistä. Sehän olisi hirvittävää vallankäyttöä: jotkut eivät uskallakaan tehdä lasta, koska satsaavat huostaanoton purkamiseen, pistävät elämän paussille. Eikä siitä ole mitään takeita, että juuri heidän tapauksessa se olisi realistista: olisi tämän lapsen etu: onko lapsi sellaisessa voinnissa, että voisi palata ja onko perhe siihen valmis, vaikka siellä ei olisikaan pientä sisarusta?

Minä en ole sosiaaliviranomainen, voin tämän vapaasti kirjoittaa siksi. En sanoisi tätä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma ja varmasti yleinen sosiaalityössä. Minun on vaan vaikea nähdä miten tämä ratkaisee sen perheen tai äidin ongelman. En tarkoita vain että ei kerrota että ei sinun kannata tehdä lisää lapsia. Jos lapsia ei palauteta asunnon saastaisuuden takia, niin miksi sitä ei kerrota vanhemmille että siivoisivat, tai jos lapsia ei palauteta koska äiti elää väkivaltaisessa suhteessa niin miksei sitä kerrota äidille että sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada lapsia takaisin jos et eroa. Jos ongelmana on päihteiden käyttö, niin miksei sitä voida sanoa että päihteiden käyttösi estää lasten kotiinpaluun. Ymmärrän että näitä asioita ei julkisuudessa levitellä, mutta että asianosaisillekaan ei kerrota. Huh.

Tulee mieleen yksi vuosikymmenien takainen haastattelu jossa haastateltiin naista joka oli synnyttänyt useamman lapsen joilla erilaisia vammoja äidin alkoholin käytön takia ja toimittaja kysyi äidiltä miksei hän lopettanut juomista seuraavien raskauksien aikana. Äidin mukaan kukaan ei kertonut hänelle että alkoholi aiheuttaa lasten vammautumisia ja oppimisvaikeuksia vaikka hän oli käynyt neuvolassakin humalassa. Sitten lopetti kun tiesi. Jotenkin pysäyttävää, että ihminen ei oikeasti tiedä jos joku ei kerro. No nykyään tämä raskaudenaikainen alkoholiasia on ollut esillä säännöllisesti mediassa kun juovia äitejä on niin paljon, mutta ei näistä 70-ja 80 luvuilla vaan puhuttu. Korkeintaan juoruttiin siellä neuvolan kahvihuoneessa että kuka oli humalassa ja kenellä oli musta silmä.

Suomessa on vielä pitkä matka keskustelevaan kulttuuriin.

Mitähän ihmettä ne tukitoimet sitten oikein ovat, jos ei vanhemmille voi edes kertoa mikä on pielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Jos lapsi on jo yli puolet elämästään ollut sijaisperheessä, niin kyllä se on hänen perheensä. Äiti, isä ja mahdolliset muut lapset ovat sen lapsen perhe. Ei lapsi kysy onko meillä yhteisiä geenejä vaan kiintyy vanhempiin, jotka hänestä huolta pitävät ja rakastavat. Ja kyllä me rakastamme.

Juuri tämän takia lasta ei pitäisikään erottaa biologisista vanhemmistaan ihan kevein perustein, vaan lapsen oikeus olisi saada kiintyä biologiseen perheeseensä aina kun se on mahdollista. Sijaisperheitäkin on monenlaisia.

Viimeinen toimenpide huostaanotto onkin. Ei sitä kevyin perustein tehdä.

Olisihan tuossakin tapauksessa ollut mahdollista jatkaa sijoitusta ja silti tehtiin viimeinen toimenpide.

Ei olisi ollut mahdollista. Lain mukaan sijoitus voi jatkua ainoastaan puoli vuotta, jonka jälkeen valmistellaan huostaanotto mikäli lapsen kotiinpaluu ei ole mahdollinen. Ja tiedoksi, että kukaan yksittäinen sossu ei näitä huostapäätöksiä tee, vaan ne menevät käräjäoikeuden kautta.

Hallinto-oikeuden. Siellä istunnossa vanhemmat saavat esittää omat näkemyksensä ja tarvittaessa kutsua haluamansa asiantuntijat jne. Hallinto-oikeudella on omat asiantuntijansa ja lain pohjalta harkitsevat asioita. Silti aina mesotaan miten sossut mielivaltaisesti ottavat lapsia huostaan. Huoh.

Hupsista, aivan hallinto-oikeutta tarkoitinkin, mutta jostain pukkasi käräjäoikeus tilalle. Ja niinpä niin, tietämättömät mesoavat. Miksihän asioihin perehtymättömillä on aina eniten sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Eli kaikilta biovauvat pois sijaiskoteihin kun ovat niin helvetin rasittavia...?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli 19v ja isä 31v, kun onnettomuus tapahtui. Oli annettu myrskyvaroitus, ilma oli kaikkea muuta kuin vauvan ulkoilutukseen sopiva, oli koliikki tai ei.

Eikö kenenkään muun kuin minun päässä soi hälytyskellot?

Sinä olet vain ilkeä,pahansuopa ja tyhmä.

Tätä onnettomuutta ihmeteltiin jo tapahtuma-aikana. Miksi lapsiperhe on ulkoilemassa järkyttävässä myrskyssä, josta oli etukäteen varoitettu.

Mitä yrität sanoa? Että jättäytyivät tahallaan kaatuvan puun alle?

Suomessa ei kuitenkaan ole esim. tornadoja suuren maailman tyyliin ja kuinka moni kuvittelee että kuolee jäädessään kaatuvan puun alle Suomessa? Useinkin voi olla kovi tuulenpuuskia js kerran olin pyöräilemässä töihin kun huomasin että on niin kova tuuli että en voi ajaa turvallisesti ja piti jättää pyörä matkan varrelle ja jatkaa bussilla.

Vierailija kirjoitti:

Perheen isä kuoli ja äiti loukkaantui vakavasti (esim. selkäranka murtui kolmesta kohtaa lahon puun kaaduttua heidän ja lapsensa päälle. Äiti ei voinut nostaa lastaan ja äidin äiti sekä sisar auttoivat äitiä pitkään mutta heidän piti palata töihin. Sosiaalitoimi huostaanotti lapset koska äiti olisi tarvinnut lasten kanssa niin paljon apua. Onko tämä aivan oikein? http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001239114.html

Huostaanottohan ei ole mikään rangaistus, vaan sen on tarkoitus auttaa.

Sitä kyllä ihmettelen miksi tuohon tilanteeseen piti pyöräyttää vielä toinen lapsi.

Huostaanotto ei ole mikään rangaistus, vaan sen on tarkoitus auttaa.

Sitä kyllä ihmettelen miksi tuohon tilanteeseen piti pyöräyttää vielä toinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

Lapsi on päivät päiväkodissa, illalla kotiin tulee äidin henkilökohtainen avustaja tai kodinhoitaja joka lähtee kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

Lapsi on päivät päiväkodissa, illalla kotiin tulee äidin henkilökohtainen avustaja tai kodinhoitaja joka lähtee kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Ja kun lapsi herää yöllä? Äiti mahdollisesti lääketokkurassa, ei välttämättä reagoi eikä ainakaan saa nostaa jos lapsi on pissannut sänkyyn?

Ehkä olen harvinaisen huono laittamaan vaippoja mutta meillä kaikilla kolmella on vaippa falskannut öisin aina välillä.

Entä aamy? Miten äiti vie sinne päiväkotiin?

On väärin, että mitään muuta apua ei ollut tarjolla kuin huosta. Äiti tuskin on tahallaan halunnut loukkaantua ja vammautua. On myös erittäin väärin jatkaa huostaa kun tilanne on jo ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mölblojquote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"AmMtti"mammat täällä taas äänessä.

Ei niin kuin ollut sitten muuta mahdollisuutta, ja halvempaakin, hoitaa tuota lasta kuin lapsen ottaminen...

Miten olisi tuollainen hoitaja.

Sanooko kenellekään mitään? Ei varmaan, varmaan vasta sitten, jos olisi oma tilanne + lapsi. Silloin varmaan jokainen vaatisi hoitajaa. Mikä olisi ihan järkeen käypää ja halpaakin.

Miten se hoitaja olis siellä? Päivystäisi, tulisi aina kun äiti soittaa? Muuttaisi sinne asumaan?

Voi hyvä luoja, siis ajatteletteko oikeasti, että tuo äiti on ainoa suomalainen ihminen, joka olisi tarvinnut aktiivisesti avustajaa? Että tällaiseen ei ole olemassa mitään järkeviä käytäntöjä?

Kun kerran tiedät, niin kerrothan miten järjestelyt toimii kun perheessä on äiti joka ei saa nostaa ja jolla on kovat kivut, ja pieni lapsi?

Lapsi on päivät päiväkodissa, illalla kotiin tulee äidin henkilökohtainen avustaja tai kodinhoitaja joka lähtee kun lapsi on mennyt nukkumaan.

Ja kun lapsi herää yöllä? Äiti mahdollisesti lääketokkurassa, ei välttämättä reagoi eikä ainakaan saa nostaa jos lapsi on pissannut sänkyyn?

Ehkä olen harvinaisen huono laittamaan vaippoja mutta meillä kaikilla kolmella on vaippa falskannut öisin aina välillä.

Entä aamy? Miten äiti vie sinne päiväkotiin?

No tätä on ihan turha spekuloida koska äiti kuntoutui jossain vaiheessa. Ja sitten kävikin niin ettei saanut lasta takaisin, lasta jota ei välttämättä tarvinnut enää nostella. Selkä kesti uuden raskauden ja vauvan. Kuinka pitkään kestää että saa esikoisen kotiin. Tuossa vaiheessa pitäisi olla jo bioperheeseen palauttamisen kuviot selvät ja lapsen käydä kylässä bioäidin luona, olla jopa öitä silloin tällöin. Miksi näin ei ole toimittu?

Onko lapsi sellaisella henkilöllä ettei hevin aleta palauttamiseen? Kenties kansanedustajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella on nyt uusi perhe ja lapsi miksi sisarusta ei voi palauttaa äidille? Äidin ei kannata suostua huostaanottoon kriisitilanteessa koska ei näköjään lapsia saa enää takaisin kun tilanne on ohi. Ja ehkä jos ei ole tottunut sossun ja viranomaisten kanssa asiointiin niin se on pelottavaa ja kun selkäranka on murtunut ja sossut sanoo että huostaanotto on ainoa vaihtoehto niin äiti tyhmästi luottaa sossutäteihin ja suostuu.

Kyllä huostaanottoja puretaan, mutta ei lapsia niksnaks tostanoinvaan palauteta kotiin.

Lapsi on jo tottunut muihin aikuisiin, äiti ei ole enää se ykkönen hänen elämässään.

Kotona on nyt vauva, miltä lapsesta tuntuu palata kotiin kun ei ole ollut pitkään aikaan äitinsä kanssa, eikä sitten saakaan äidiltä täyden huomion kun vauvaakin pitää hoitaa?

Esikoiset oireilee muutenkin vauvan synnyttyä, tämä tilanne ei ainakaan helpota kotiutumista.

Tässä nyt tällä hetkellä on äidin paras vs. lapsen paras, ja juuri nyt ne ei ehkä ole sama asia.

Toki äidin pitäusi nyt mahdollisimman paljon vierailla lapsensa luona, sekä vauvan kanssa että ilman, ja pohjustaa kotiutumista.

Tähän täytyy nyt kyllä kommentoida, että millaista ihmiset oikein luulevat huostaanotettujen lasten elämän oikein olevan? Monesti ovat laitoksissa tai perhekodeissa, joissa on useampia todennäköisesti eri tavoin oireilevia lapsia, aikuiset ympärillä vaihtuvat työvuorojen, lomien, työpaikanvaihtojen yms. mukaan. Ei niissä huostapaikoissa ole mikään rakkaudentäyteinen idylli, vaikka varmasti päihdeperheiden lapsille ovatkin turvallisempi ympäristö.

Tässä tapauksessa lapsi on sijaisperheessä.

Jokaisessa tapauksessa mietitään lapsen parasta.

Sijaisperheessäkin on yleensä useampia lapsia.

Perhe ei kuitenkaan ole laitos, vaan on samat aikuiset läsnä. Sinusta yässä tapauksessa on lapsen parasta heivata kotiin äidin tykö jota ei tunne kunnolla tällä hetkellä, ja joka on keskittynyt uuteen vauvaan? Ja tutustia öidin uuteen mieheen?

Ehkä näitä asioita hoidetaan syystä pidemmän kaavan mukaan.

Se on kuitenkin lapsen oma äiti ja vauva on lapsen oma sisarus. Outo peruste tuo ettei tunne äitiä kunnolla, ei kai nyt opikaan kun ei saa asua tämän kanssa omassa kodissaan. Ja miltähän siitä lapsesta mahtaa tuntua, kun vauva saa olla äidin kanssa mutta hän itse ei? Kun ikää tulee lisää, alkaa tuo kysymys varmasti pyöriä yhä enemmän lapsen mielessä.

Onko missään sanottu että lapsi ei ikinä palaisi? Tämä ei ehkä vain ole paras hetki, ja kai äidillä on joku syy ollut tehdä uutta lasta uuden miehen kanssa ennen kuin on esikoista saanut kotiin? Ei taida olla ykkönen naisen elämässä se lapsi.

Itse asiassa se uusi lapsi on se joka saattaa nimenomaan jouduttaa esikoisen palaamista. Kun äiti osoittaa että pärjää vauvan kanssa, niin saanee myös sen 3-vuotiaan kotiin.

Esikoinen ei kuitenkaan tule kotiin raskausaikana eikä pikkuvauvavaiheessa, koska ne ovat riskiaikaa. Tämä ongelma on monilla, joilta on lapsi huostassa. Ikävä on kova ja halutaan näyttää, että osataan huolehtia lapsista. Sitten tehdään uusi vauva ja vielä uusi. Mutta missään ei ole tavallista, rauhallista ja tapahtumaköyhää aikaa, johon mahtuisi sen huostaanotetun lapsen paluu. Tätä ei sanota suoraan, mutta tämä on yksi perusedellytyksistä. Että ei ole vauvaa tulossa eikä pientä kotona. Totta kai se on hyvä, jos nyt näyttää menevän hyvin. Toisaalta kaikki väsymys ja ongelmat, mitä tulevat esiin vauvan kanssa ovat nyt sitten näkyviä ja niitä voidaan pitää syynä jatkaa huostaanottoa.

Tässä oli tärkeä asia, näissä lastensuojeluasioissa on valtavasti asioita joita ei 'sanota ollenkaan'. Puhutaan vihjaillen ja puhutaan moniammatillisissa palavereissa mutta kukaan ei huomaa kertoa sille perheelle mikä se ongelma on ja mitä yksiselitteisesti pitää tehdä että saa lapsensa kotiin.

En usko että kukaan sanoi tällekään äidille, että jos teet toisen lapsen et tule saamaan esikoista kotiin.

Millä tavalla olisi asiallista ja laillista antaa neuvoja, jotka koskevat toisen perhe-elämää? Ne kuuluvat yksityiselämän suojaan. Ei voi puuttua, neuvoa, ohjeistaa, kommentoida, kertoa yleisellä tasolla, miten toisen perhesuunnittelu, raskaus ja vauva voi vaikuttaa huostaanoton purkamiseen. Se olisi siis laitonta, epäammatillista ja epäeettistä. Sehän olisi hirvittävää vallankäyttöä: jotkut eivät uskallakaan tehdä lasta, koska satsaavat huostaanoton purkamiseen, pistävät elämän paussille. Eikä siitä ole mitään takeita, että juuri heidän tapauksessa se olisi realistista: olisi tämän lapsen etu: onko lapsi sellaisessa voinnissa, että voisi palata ja onko perhe siihen valmis, vaikka siellä ei olisikaan pientä sisarusta?

Minä en ole sosiaaliviranomainen, voin tämän vapaasti kirjoittaa siksi. En sanoisi tätä kenellekään yksittäiselle ihmiselle.

Tämä on mielenkiintoinen näkökulma ja varmasti yleinen sosiaalityössä. Minun on vaan vaikea nähdä miten tämä ratkaisee sen perheen tai äidin ongelman. En tarkoita vain että ei kerrota että ei sinun kannata tehdä lisää lapsia. Jos lapsia ei palauteta asunnon saastaisuuden takia, niin miksi sitä ei kerrota vanhemmille että siivoisivat, tai jos lapsia ei palauteta koska äiti elää väkivaltaisessa suhteessa niin miksei sitä kerrota äidille että sinulla ei ole mitään mahdollisuutta saada lapsia takaisin jos et eroa. Jos ongelmana on päihteiden käyttö, niin miksei sitä voida sanoa että päihteiden käyttösi estää lasten kotiinpaluun. Ymmärrän että näitä asioita ei julkisuudessa levitellä, mutta että asianosaisillekaan ei kerrota. Huh.

Tulee mieleen yksi vuosikymmenien takainen haastattelu jossa haastateltiin naista joka oli synnyttänyt useamman lapsen joilla erilaisia vammoja äidin alkoholin käytön takia ja toimittaja kysyi äidiltä miksei hän lopettanut juomista seuraavien raskauksien aikana. Äidin mukaan kukaan ei kertonut hänelle että alkoholi aiheuttaa lasten vammautumisia ja oppimisvaikeuksia vaikka hän oli käynyt neuvolassakin humalassa. Sitten lopetti kun tiesi. Jotenkin pysäyttävää, että ihminen ei oikeasti tiedä jos joku ei kerro. No nykyään tämä raskaudenaikainen alkoholiasia on ollut esillä säännöllisesti mediassa kun juovia äitejä on niin paljon, mutta ei näistä 70-ja 80 luvuilla vaan puhuttu. Korkeintaan juoruttiin siellä neuvolan kahvihuoneessa että kuka oli humalassa ja kenellä oli musta silmä.

Suomessa on vielä pitkä matka keskustelevaan kulttuuriin.

Mitähän ihmettä ne tukitoimet sitten oikein ovat, jos ei vanhemmille voi edes kertoa mikä on pielessä?

Näin se on myös avohuollossa. Keskustelu n. Kuuden vuoden takaa.

Äiti: Minkä takia Me ollaan lastensuojelun asiakkaita. Mikä mussa on vikana teidän mielestä.

ST: Eihän sussa mitään vikaa oo. Me halutaan vain olla tukena.

Ä: Missä mä tartten teidän mielestä sitä tukea?

ST: No kun sulla on useampi ja lapsi ja oot yksin niiden kanssa. Me voitaisiin auttaa sua ja helpottaa Sun elämää.

Ä: Kyllä mä jaksan lasteni kanssa ihan hyvin. Vai onko teidän mielestä lapsissa jotain erityistä?

ST: No ei nyt mitään erityistä. Mutta voitaishan Me auttaa sua tuon ..... kanssa, kun sillä on ongelmia.

Ä: Sen ongelmat johtuu sairaudesta, johon ollaan kaikki jo totuttu. .....lla on jo terapiat, lääkäri ja erityiskoulupaikka. En ymmärrä miten voisitte auttaa, varsinkin kun perhetyökäynnit sattuisivat silloin kun lapsi on koulussa, ja työntekijällä ei tunnu olevan mitään käsitystä .....n sairaudesta.

ST: Ymmärthän sinä (äidin nimi), että Me halutaan vain auttaa teidän perhettä.

Ä: Se että te haluatte auttaa, ei ole sama asia, kuin että siitä olisi jotain apua. Meidän elämässä on jo tarpeeksi vieraita ihmisiä, joka on lapselle pelkkä stressin aihe.

Koko ajan yritin saada selville mikä meissä oli väärää lastensuojelun mielestä. Olin ja olen edelleen keskituloinen, raitis, terve, fyysisesti vahva ja rakastava vanhempi. Lapset ovat normaalisti kehittyneitä, puhtaisiin vaatteisiin puettuja ja hyvin käyttäytyviä. Yksi lapsista on erityislapsi, mutta ei hänkään lastensuojelun avulla parane.