onko kenelläkään ystävää jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö?

On ollut, sekä ystävänä että puolisona. Jos tuosta häiriöstä haluaa syvempää ymmärrystä, niin Duodecim Epävakaa persoonallisuus on hyvä valinta. Tärkeitä oivalluksia mm. häiriön aiheuttaman negatiivisen käytöksen ilmeneminen pääosin lähimmässä ihmissuhteessa. Toinen itselleni tärkeä asia oli ymmärtää manipuloinnin olevan todellista ja eroavan puhtaasta narsismista motiivien osalta.  

Oli. Ei ole luojan kiitos enää. Niistä ei pääse eroon elleivät ne itse laita välejä poikki melodramaattisesti jokin pikkuasia tekosyynä.

Oli uskomattoman itsekeskeinen ja niin epänormaali ettei sitä kyennyt uskomaan todeksi vuosikymmeniin. Keski-iässä naamio alkoi rakoilemaan ja hän mm. nauroi avoimesti toisen ystävänsä avautumiselle ongelmistaan ja vielä kertoi nauraen, kuinka tämä oli suuttunut kun hänelle oli nauranut avoimesti päin naamaa tämän huolille. Kaikki oli aina muiden syytä, lääkärit ei koskaan tienneet mitään ja muiden piti mm. tehdä kotityöt tämän keski-ikäisen naisen puolesta, koska hän keksi teeskennellä masennusta nostamalla kämmenselän otsalleen.

Laitoin välit poikki, kun ei tajunnut etten halua olla tekemisissä enää. Kyllä on muuten helpottunut olo. Never again!

Sellainen huomio kaikille niille, jotka sanoo epävakaan pyytelevän anteeksi ja olevan aidosti pahoillaan. Voi olla täysin eri mieltä ajatuksissaan ja oikeasti syyttää edelleen kaikesta riidan toista osapuolta ja jatkaa pahasti uhriutumistaan.

Koettu on sivusta seuraajana ja kohteena.

Nää on niitä joista ei pääse eroon ilman draamaa 

Vierailija kirjoitti:

Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön liittyy runsaasti erilaisia oheissairauksia, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja addiktioherkkyyttä, minkä takia sen erottaminen esimerkiksi erilaisista mielialahäiriöistä, ADHD:sta, ahdistuneisuushäiriöistä ja riippuvuuksista on joskus vaikeaa.

Viiden vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta yli puolet epävakaata persoonallisuushäiriötä aikaisemmin sairastavista ei enää täytä diagnoosin kriteereitä

Kyseessä on itsesäätelyn ongelma, joka koskee laaja-alaisesti minäkuvaa, ihmissuhteita, tunteita, käyttäytymistä ja kommunikaatiota. Epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä ja mahdollisimman varhain, sillä siihen on olemassa tehokkaaksi todettua hoitoa.

Hyvä kommentti.

No ei ole. Olen karsinut energiavampyyrit, draamailijat ja ankeuttajat pois elämästäni. Elämä on ihanan rauhallista. Tehkää itsellenne palvelus ja konmarittakaa seuraelämänne.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaalle on tyypillistä juuri uhriutuminen, mustavalkoinen ajattelu, taipumus itsekeskeisyyteen (tai ainakin sellainen käytös) ja äärimmäinen hylkäämisen pelko. Epävakaa (siis sairaudentunnoton) ei osaa tunnistaa, että hänen manipuloiva, ilkeä ja ailahteleva käytöksensä nimenomaan karkoittaa läheiset viereltä. Epävakaalle kaikki läheiset ovat jossain määrin epäilyttäviä tyyppejä, joiden uskollisuutta pitää jatkuvasti kyseenalaistaa. Ja läheiset sitten läpikäyvät tätä loputonta uskollisuustestiä, jota epävakaa käytöksellään testaa. Logiikka etenee epävakaan päässä niin, että jos käyttäydyn mahdollisimman p*skamaisesti ja tuo läheinen pysyy vierelläni, hän on ystävyyteni arvoinen eikä hylkää. Mutta sitten jostain oman pään sisältä tulee taas uusi epäilys ystävän uskollisuudesta ja sitä pitää jälleen testata uudella tavalla. Se on läheisille todella henkisesti raskasta ja kuluttavaa eikä sitä jaksa vuositolkulla.

Hyvin sanottu. 

"Läheisen uskollisuutta pitää jatkuvasti kyseenalaistaa". Tämä kuvaa hyvin. 

Alleviivaan myös tuon, joka tiivistää häiriön hyvin, "uhriutuminen, mustavalkoinen ajattelu, taipumus itsekeskeisyyteen ja äärimmäinen hylkäämisen pelko".

Häiriössä on neljä pääpiirrettä jotka ovat edellä mainittu. 

Tarrautuminen läheisiin on tavallista häiriöiselle, itseäni taas ahdistaa jos joku tarrautuu minuun. 

Oli parikin, eivät läheisiä ystäviä kuitenkaan. otin etäisyyttä, kun en halunnut olla seuraava, jolle soitetaan kahden tunnin itkupuhelut joka päivä. Rasittavaa sakkia. 

Näitä kannattaa välttää eikä missään tapauksessa luottaa yhdessäkään asiassa heihin.

En enää jaksanut. Saattoi koska tahansa alkaa raivota ja levitti facebookissa aivan käsittämättömiä juttuja. Esimerkiksi syyllisti meitä muita kun ei hänellä miestä ja haukkui yhden ystävänsä kun tämä meni naimisiin. Minä pääsin sen jälkeen vähemmällä kun hän vihdoin sai päähänsä mahtumaan etten seurustele miesten vaan naisten kanssa. Isänsä ja sisaruksensa leimaa kerta toisensa jälkeen hirviöiksi. Voi olla hyvinkin mukava ja seuraavana hetkenä raivoava ja voi latoa aivan mitä tahansa kenestä tahansa. Viimeksi olen ollut hänen kanssaan tekemisissä joskus parisen vuotta sitten. 

En ole alan lääkäri,en sairaanhoitaja. Ei mikään läketieteelisen alan koulutusta!Kukaan heistä ei ole kertonut asiasta. Joten en ala arvailee kenestäkään mitään kun kyse ihmismielestä. Joten vastaan: EI ! Mutta yleiseti huomannut palstalla on paljon aloiteen tekijänä ja eri diaknoosia antavina Lääkäreitä.Ovatko työtömiä tahalaan? Luulisi työ mielekkämpää kuin tämä sivusto? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä näyttää olevan vahvassa mielikuva että kaikki epävakaat ovat raivokohtauksia saavia narsisteja, jotka hyökkäävät muiden kimppuun ilman syytä. Todellisuudessa on myös meitä, joita ulkopuolinen ei välttämättä edes tunnista epävakaaksi: sisäänpäinkääntyneitä. Kun tunnen oloni loukatuksi tai uhatuksi (normaaleissa erimielisyyksissä ja riidoissa ihmissuhteissa), jäädyn totaalisesti. Joskus jopa menetän todellisuudentajuni. En pysty sanomaan mitään, mutta pääni sisällä on yksi sekameteli, kuinka tulen taas hylätyksi, kuinka olen arvoton ja kamala ihminen, ja kuinka ansaitsen kuolla. Yleensä tässä vaiheessa peräännyn kyseisestä ihmissuhteesta ja puran pahaa oloa itsetuhoisuudella, kun en tiedä miten muutenkaan voisin oksentaa sen pahan olon pois. Hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa uusien ihmissuhteidenkin luomista, kun arvioin pienimmätkin eleet siitä ettei minusta pidetä ja peräännyn, pyydellen anteeksi olemassaoloani. Vihaan ja vahingoitan mieluummin itseäni kuin muita.

Epävakaan läheinen: Sinä voit aina kävellä pois. Epävakaan täytyy elää itsensä kanssa elämänsä loppuun asti.

"Olen vain sisäänpäinkääntynyt epävakaa, eli vastuuni on pienempi, koska olen uhri, ja minullapas onkin enemmän ongelmia kuin teillä". 

Vierailija kirjoitti:

En ole alan lääkäri,en sairaanhoitaja. Ei mikään läketieteelisen alan koulutusta!Kukaan heistä ei ole kertonut asiasta. Joten en ala arvailee kenestäkään mitään kun kyse ihmismielestä. Joten vastaan: EI ! Mutta yleiseti huomannut palstalla on paljon aloiteen tekijänä ja eri diaknoosia antavina Lääkäreitä.Ovatko työtömiä tahalaan? Luulisi työ mielekkämpää kuin tämä sivusto? 

Tämä palsta ei taida nyt olla sopiva sulle. Kannattaa aina ohittaa sellaiset sivustot jotka eivät tunnu itselle oikeilta.

En ole varsinaisesti epävakaa, minulla on muu persoonallisuushäiriö. Koen silti että minulla on persoonnallisuushäiriöisenä piirteitä vähän kaikista persoonallisuushäiriöistä, mutta vahvimmin siitä johon minulla on diagnoosi.  Siksi koen että ymmärrän epävakaiden tiettyjä piirteitä ja tiedän jossain määrin minkälaista on olla epävakaa. Se on yhtä helvettiä oikeasti. Siksi pyydän ihmisiltä ymmärrystä epävakaille. Samalla kun kehotan välttämään joutumista läheisiin tekemisiin heidän kanssaan, jos sen voi vain välttää. Narsisteja, epävakaita jne. ei kannata päästää ihon alle ottamalla asioita henkilökohtaisesti. Kun pitää välimatkan ja rajat, voi vähän kauempaa kokea myötätuntoa heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä näyttää olevan vahvassa mielikuva että kaikki epävakaat ovat raivokohtauksia saavia narsisteja, jotka hyökkäävät muiden kimppuun ilman syytä. Todellisuudessa on myös meitä, joita ulkopuolinen ei välttämättä edes tunnista epävakaaksi: sisäänpäinkääntyneitä. Kun tunnen oloni loukatuksi tai uhatuksi (normaaleissa erimielisyyksissä ja riidoissa ihmissuhteissa), jäädyn totaalisesti. Joskus jopa menetän todellisuudentajuni. En pysty sanomaan mitään, mutta pääni sisällä on yksi sekameteli, kuinka tulen taas hylätyksi, kuinka olen arvoton ja kamala ihminen, ja kuinka ansaitsen kuolla. Yleensä tässä vaiheessa peräännyn kyseisestä ihmissuhteesta ja puran pahaa oloa itsetuhoisuudella, kun en tiedä miten muutenkaan voisin oksentaa sen pahan olon pois. Hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa uusien ihmissuhteidenkin luomista, kun arvioin pienimmätkin eleet siitä ettei minusta pidetä ja peräännyn, pyydellen anteeksi olemassaoloani. Vihaan ja vahingoitan mieluummin itseäni kuin muita.

Epävakaan läheinen: Sinä voit aina kävellä pois. Epävakaan täytyy elää itsensä kanssa elämänsä loppuun asti.

"Olen vain sisäänpäinkääntynyt epävakaa, eli vastuuni on pienempi, koska olen uhri, ja minullapas onkin enemmän ongelmia kuin teillä". 

Ei sullakaan hyvin mee kun lyöt lyötyä. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tähän epävakauteen myös kontrollointi ja mitätöinti? Kontrollointi että kenen kanssa on viettänyt aikaa (jos aikaa ei ole vietetty tämän epävakaan kanssa) ja sitten syyllistäminen että miksi häntä ei ole kutsuttu ymym.

Kuuluu jossain määrin. Harhaisuus toisen uskollisuudesta. Syyllistäminen siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Ei kestä jos kavereilla on kivaa ilman häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tähän epävakauteen myös kontrollointi ja mitätöinti? Kontrollointi että kenen kanssa on viettänyt aikaa (jos aikaa ei ole vietetty tämän epävakaan kanssa) ja sitten syyllistäminen että miksi häntä ei ole kutsuttu ymym.

Kuuluu jossain määrin. Harhaisuus toisen uskollisuudesta. Syyllistäminen siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Ei kestä jos kavereilla on kivaa ilman häntä. 

Jossain määrin? Eiköhän aika paljonkin, kun epävakauden ytimessä on valtava hylkäämisen pelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tähän epävakauteen myös kontrollointi ja mitätöinti? Kontrollointi että kenen kanssa on viettänyt aikaa (jos aikaa ei ole vietetty tämän epävakaan kanssa) ja sitten syyllistäminen että miksi häntä ei ole kutsuttu ymym.

Kuuluu jossain määrin. Harhaisuus toisen uskollisuudesta. Syyllistäminen siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Ei kestä jos kavereilla on kivaa ilman häntä. 

Jossain määrin? Eiköhän aika paljonkin, kun epävakauden ytimessä on valtava hylkäämisen pelko.

Jota jotkut tällaiset ratkovat pakenemalla suhteesta toiseen eli pelätään hylkäämistä niin paljon että ollaan valmiita pakenemaan seuraavaan suhteeseen lennosta.

"Taipumusta hoitavan lääkärin manipulointiin voi esiintyä paitsi epäsosiaalisilla myös epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä potilailla. Toisinaan syntyy suuria vaikeuksia, kun näillä potilailla esiintyy peitettyjä pyrkimyksiä esimerkiksi välttää tekojensa oikeudellisia seurauksia tai ylläpitää lääkeriippuvuutta. Heille on syytä antaa vain lääketieteellisesti selkeästi perusteltua hoitoa ja epäiltäessä teeskentelyä konsultoida tarvittaessa psykiatria. Koska nämä potilaat voivat olla uhkaavia ja väkivaltaisia, on tärkeää varmistaa oma ja hoitohenkilökunnan turvallisuus."