onko kenelläkään ystävää jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö?

Vierailija kirjoitti:

On ollut ja on vieläkin. Pidän harvoin yhteyttä. Ei kannata olla usein tekemisissä tai muuttuu rasittavaksi.

Tämä! 

"Ei kannata olla usein tekemisissä tai muuttuu rasittavaksi". Allekirjoitan. Mitä useammin tekemisissä, sitä vaikeampi ihminen. Epävakaata jaksaa pieniä hetkiä kerrallaan. Hän nimittäin yrittää kietoutua ympärillesi, jos olette liikaa tekemisissä... 

No Contact paras

Tarrautuu ensin ja sitten hylkää.

Onkohan teidän kokemukset oikeasti epävakaasta persoonallisuudesta vai niitä mitä on palsta täynnä muutenkin, kun kaveri ärsyttää, pettää ja jättää?

Siitä ei epäilystä etteikö osa olisi.

Onkohan epävakaiden neurorakenne jotenkin normaalista poikkeava? Olen ymmärtänyt että tähän häiriöön liittyy periytyvyyttä vanhemmilta lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ja muutama muu ketjussa mainittu kuvaus kuulostaa enemmänkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä kuin epävakaalta, vaikka kovin samanlaisia ovatkin. Persoonallisuushäiriöissä on tosin taipumusta esiintyä samanaikaisesti, itselläni oli todettu epävakaa- ja pakko-oireinen häiriö. En itse esimerkiksi ole sellainen ihminen joka haluaa loukata muita tahallisesti tai olla ilkeä, enkä koskaan sellaista teekkään, erona siis noihin mitkä vaikuttaa narsistiselta häiriöltä.

Pakko puutua tähän epäkohtaan: "Persoonallisuushäiriöissä on tosin taipumusta esiintyä samanaikaisesti, itselläni oli todettu epävakaa- ja pakko-oireinen häiriö." 

Kumpaa tässä siis tarkoitetaan, OCD (pakko-oireinen häiriö), joka ei ole persoonallisuushäriö VAI vaativaa personallisuushäiriötä jota kutsutaan kutsutaan mielestäni virheellisesi _pakko-oireiseksi_ _persoonallisuushäiriöksi_. 

Kirjoitat että sinulla on _pakko-oireinen häiriö_? Ai siis OCD? Se ei ole persoonalisuushäiriö, vaan ihan muu. 

Tarkoitatko vaativaa personaallisuushäriötä eli pakko-oireinen _persoonallisuus_häiriö. 

t: OCD koko elämän 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ja muutama muu ketjussa mainittu kuvaus kuulostaa enemmänkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä kuin epävakaalta, vaikka kovin samanlaisia ovatkin. Persoonallisuushäiriöissä on tosin taipumusta esiintyä samanaikaisesti, itselläni oli todettu epävakaa- ja pakko-oireinen häiriö. En itse esimerkiksi ole sellainen ihminen joka haluaa loukata muita tahallisesti tai olla ilkeä, enkä koskaan sellaista teekkään, erona siis noihin mitkä vaikuttaa narsistiselta häiriöltä.

Narsistinen, huomiohakuinen ja epävakaa kuuluvat ainakin amerikkalaisessa luokituksessa samaan klusteriin. Eli niissä on jossain määrin päällekkäisyyksiä ja jossain tapauksissa on varmasti veteen piirretty viiva, mikä häiriö on tai onko kaikki. Minäkuvan häiriintyneisyys ja vääristynyt suhtautuminen sitä kautta ympäristöön on kaikissa mukana. Kaikki ovat liikaa ulkoaohjautuvia, mutta se ilmenee eri tavoin, narisistilla mahtailuna ja haluna olla aina se suurin ja kaunein, huomionhakuisella seksuaalissävytteisen huomion hakemisena joskus omituisin konstein ja epävakaalla tunnepitoisten mutta ailahtelevien ja dramaattisten ihmissuhteiden hakemisena (maallikon tekstiä tämä). Naisilla epävakaa on tyypillisempi kun taas narsistinen häiriö on miehillä tavallisempi (huomionhakuisesta en tiedä, ja siitä puhutaankin vähemmän).

Persoonallisuushäiriöitä on kolme ryhmää DSM-IV-luokituksen mukaan:

Klusteri A, epätavallista tai outoa käyttäytymistä.

B-klusteri, dramaattista tai tunteisiin vetoavaa käyttäytymistä.

C-klusteri C, ahdistunutta tai pelokasta käyttäytymistä.

Klusteriin A kuuluu seuraavat: 

1.    Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus

2.    Eristäytyvä (skitsoidinen) persoonallisuus

3.    Psykoosipiirteinen persoonallisuus

Klusteriin B kuuluu seuraavat: 

1.    Borderline/Epävakaa/rajatila 

2.    Narcissistic/ Narsistinen 

3.    Histrionic/Huomionhakuinen 

4.    Antisocial (antisosiaalinen, sosiopaattinen) 

Klusteriin C kuuluu seuraavat: 

1.    Estynyt, välttelevä persoonallisuushäiriö 

2.    Riippuvainen persoonallisuushäiriö 

3.    Vaativa persoonallisuushäiriö 

ICD-10-luokitus poikkeaa vain hieman. 

ICD-10 jakaa epävakaan kahteen, rajatilaan ja impulsiiviseen käyttäytymiseen. 

F60.30 impulsiivinen häiriötyyppi: 

Täyttää  F60 yleiset kriteerit ja sen lisäksi vähintään kolme seuraavista, joista yhden tulee olla kohta (2):

- taipumus toimia hetken mielijohteesta ja seurauksia harkitsematta

- taipumus käyttäytyä riitaisasti ja joutua ristiriitatilanteisiin muiden ihmisten kanssa etenkin, jos impulsiivista käytöstä pyritään estämään tai sitä arvostellaan 

- alttius vihan ja väkivallan purkauksille ja kyvyttömyys hallita niitä 

- kyvyttömyys ylläpitää mitään toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota 

- epävakaa ja oikukas mieliala 

F60.31 rajatilamuoto: 

Täyttää F60 yleiset kriteerit ja diagnoosin F60.30 kriteeriosiosta esiintyy vähintään kolme ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista:

-minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys;

-taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne-elämän kriiseihin;

-liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen;

-toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua 

-jatkuva tyhjyyden tunne.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö on ylidiagnosoitu. Siitä on tullut yleisselitys hankalalle persoonallisuustyypille. Läheskään kaikki diagnosoidut tuskin oikeasti on persoonallisuushäiriöisiä. Puhumattakaan näistä kotipsykologien "diagnooseista".

Jep. Voidaan sanoa että jollain on epävakaan piirteitä, mutta jos ei tiedetä diagnoosia, ei sellaista voida jakaa ihmsille. Sama narsistisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä, että erityisherkkyys on enemmän 'positiivinen' asia mutta kuinka paljon erityisherkkyydellä ja epävakaudella on samoja piirteitä?

"Erityisherkkyyttä" ei diagnoosina ole olemassakaan, mutta olet siinä oikeilla jäljillä, että persoonallisuushäiriöiset usein käyttävät "erityisherkkyyttä" oman itsekeskeisen ja laiskan käytöksensä perusteena. 

tämä. En kyllä ihmettele jos epävakaa yrittää selittää käyttäymistään sillä että olen herkkä ja minua tulisi tukea yliherkkyydessäni ja pitää ymmärtää että en voi itselleni mitään. Noita ei pidä sekoittaa keskenään, epävakaata ja erityisherkkää... epävakaat on kyllä halutessaan aikalaisia selittelijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni se on narsistinen piirre, että haluaa diagnosoida muita. Kuinka monella täällä on psykiatrin koulutus? Tiedän myös ihmisiä, jotka lyttäävät muita kertomalla näitä omia diagnoosejaan yhteisille kavereille, eli halutaan hinnalla millä hyvänsä saada toinen ihminen lytättyä ja haukuttua selän takana. Mikäs persoonallisuushäiriö tämä sitten on?

Omg. Kaverini on itse kertonut hänen diagnoosistaan :D Minä en oo ketään diagnosoinut vaan lääkäri ihan ite on hänet diagnosoinut. Selittää paljon käytöstä. Rasittava kuin mikä. 

Olin vuosia samassa työpaikassa erään tyypin kanssa, jolla oli takuulla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Kertoi aina ihan uskomattomia juttuja menneisyydestään, ja jäi monta kertaa kiinni suoranaisista valheista. Hänellä oli pakonomainen tarve aina pistää paremmaksi tai tunkeutua mihin tahansa keskusteluun kääntäen kaiken huomion itseensä. Jatkuvasti oli jotain draamaa joko oman tai lemmikkien terveyden kanssa, tai sitten parisuhderintamalla. Sosiaalisesti avoin, varsin älykäs ja nopea oppimaan, mutta saattoi saada järjettömiä raivokohtauksia sinänsä ihan mitättömistä asioista. Uhriutui kun sai käytöksestään palautetta. Osa kollegoista pelkäsi ja vältteli häntä.

Kaiken kaikkiaan työskentely tällaisen ihmisen kanssa oli kuluttavaa ja se vaikutti negatiivisesti koko työyhteisöön, vaikka tämä ihminen oli ihan taitava työssään.

Vierailija kirjoitti:

Olin vuosia samassa työpaikassa erään tyypin kanssa, jolla oli takuulla jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Kertoi aina ihan uskomattomia juttuja menneisyydestään, ja jäi monta kertaa kiinni suoranaisista valheista. Hänellä oli pakonomainen tarve aina pistää paremmaksi tai tunkeutua mihin tahansa keskusteluun kääntäen kaiken huomion itseensä. Jatkuvasti oli jotain draamaa joko oman tai lemmikkien terveyden kanssa, tai sitten parisuhderintamalla. Sosiaalisesti avoin, varsin älykäs ja nopea oppimaan, mutta saattoi saada järjettömiä raivokohtauksia sinänsä ihan mitättömistä asioista. Uhriutui kun sai käytöksestään palautetta. Osa kollegoista pelkäsi ja vältteli häntä.

Kaiken kaikkiaan työskentely tällaisen ihmisen kanssa oli kuluttavaa ja se vaikutti negatiivisesti koko työyhteisöön, vaikka tämä ihminen oli ihan taitava työssään.

Minulla oli myös tällainen työkaveri. Hän vaihtoi työkavereitaan usein ja ei kestänyt lainkaan palautetta tai neuvoja/ohjausta työssään. En sano kritiikkiä, koska pääsääntöisesti virheistä opastetaan ja katsotaan yhdessä, miten kannattaisi toimia - ei kritisoida. En tosin tiedä, oliko hänellä persoonallisuushäiriötä, mutten ollut koskaan tavannut hänenlaistaan ja kertomasi muistutti minua hänestä. Työyhteisömme oli sen jälkeen vuosia ihan sekaisin ja kukaan ei oikein tiennyt, että kehen voi luottaa ja kehen ei, koska hän puhui paljon pahaa muista. Osa siirtyi muihin tehtäviin tai pois talosta, joten vuosien aikana työilmapiiri tuossa työtehtävässä puhdistui luontaisesti työkavereiden vaihtumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä ja muutama muu ketjussa mainittu kuvaus kuulostaa enemmänkin narsistiselta persoonallisuushäiriöltä kuin epävakaalta, vaikka kovin samanlaisia ovatkin. Persoonallisuushäiriöissä on tosin taipumusta esiintyä samanaikaisesti, itselläni oli todettu epävakaa- ja pakko-oireinen häiriö. En itse esimerkiksi ole sellainen ihminen joka haluaa loukata muita tahallisesti tai olla ilkeä, enkä koskaan sellaista teekkään, erona siis noihin mitkä vaikuttaa narsistiselta häiriöltä.

Narsistinen, huomiohakuinen ja epävakaa kuuluvat ainakin amerikkalaisessa luokituksessa samaan klusteriin. Eli niissä on jossain määrin päällekkäisyyksiä ja jossain tapauksissa on varmasti veteen piirretty viiva, mikä häiriö on tai onko kaikki. Minäkuvan häiriintyneisyys ja vääristynyt suhtautuminen sitä kautta ympäristöön on kaikissa mukana. Kaikki ovat liikaa ulkoaohjautuvia, mutta se ilmenee eri tavoin, narisistilla mahtailuna ja haluna olla aina se suurin ja kaunein, huomionhakuisella seksuaalissävytteisen huomion hakemisena joskus omituisin konstein ja epävakaalla tunnepitoisten mutta ailahtelevien ja dramaattisten ihmissuhteiden hakemisena (maallikon tekstiä tämä). Naisilla epävakaa on tyypillisempi kun taas narsistinen häiriö on miehillä tavallisempi (huomionhakuisesta en tiedä, ja siitä puhutaankin vähemmän).

Persoonallisuushäiriöitä on kolme ryhmää DSM-IV-luokituksen mukaan:

Klusteri A, epätavallista tai outoa käyttäytymistä.

B-klusteri, dramaattista tai tunteisiin vetoavaa käyttäytymistä.

C-klusteri C, ahdistunutta tai pelokasta käyttäytymistä.

Klusteriin A kuuluu seuraavat: 

1.    Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus

2.    Eristäytyvä (skitsoidinen) persoonallisuus

3.    Psykoosipiirteinen persoonallisuus

Klusteriin B kuuluu seuraavat: 

1.    Borderline/Epävakaa/rajatila 

2.    Narcissistic/ Narsistinen 

3.    Histrionic/Huomionhakuinen 

4.    Antisocial (antisosiaalinen, sosiopaattinen) 

Klusteriin C kuuluu seuraavat: 

1.    Estynyt, välttelevä persoonallisuushäiriö 

2.    Riippuvainen persoonallisuushäiriö 

3.    Vaativa persoonallisuushäiriö 

ICD-10-luokitus poikkeaa vain hieman. 

ICD-10 jakaa epävakaan kahteen, rajatilaan ja impulsiiviseen käyttäytymiseen. 

F60.30 impulsiivinen häiriötyyppi: 

Täyttää  F60 yleiset kriteerit ja sen lisäksi vähintään kolme seuraavista, joista yhden tulee olla kohta (2):

- taipumus toimia hetken mielijohteesta ja seurauksia harkitsematta

- taipumus käyttäytyä riitaisasti ja joutua ristiriitatilanteisiin muiden ihmisten kanssa etenkin, jos impulsiivista käytöstä pyritään estämään tai sitä arvostellaan 

- alttius vihan ja väkivallan purkauksille ja kyvyttömyys hallita niitä 

- kyvyttömyys ylläpitää mitään toimintaa, joka ei tuota välitöntä palkkiota 

- epävakaa ja oikukas mieliala 

F60.31 rajatilamuoto: 

Täyttää F60 yleiset kriteerit ja diagnoosin F60.30 kriteeriosiosta esiintyy vähintään kolme ja lisäksi ainakin kaksi seuraavista:

-minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys;

-taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne-elämän kriiseihin;

-liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen;

-toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua 

-jatkuva tyhjyyden tunne.

Näitähän on. Ei jatkoon-tyyppejä.

Minulla on useita ja itsellänikin on. Osaan toimia heidän kanssa hyvin, joten ei ongelmia ole ollut melkeinpä ikinä. Läheisiä lavereita meistä tuli heti kun tavattiin, mikä yleistä epävakaille (kiintyminen).

Vierailija kirjoitti:

Monet taitavat nyt sekoittaa epävakaan ja narsistisen persoonallisuushäiriön. Luulisin että narsisteja on paljon enemmän kuin epävakaita. Narsisti on myös vaikeampi tunnistaa, koska osaa esittää niin hyvin, osaa olla kiero hyvin älykkäällä tavalla, osaa manipuloida, osaa kääntää kaikki tilanteet omaksi hyödykseen. Epävakaa saattaa olla rasittava, mutta narsisti on vaarallinen!

Epävakaassa ja narsisimissa on todella paljon samaa. Vaikka siis ovat kylläkin eri asia. 

Niille yhteistä mm. 

-epärehellisyys hyödyn saavuttamiseksi 

-dramaattisuus 

-itsekeskeisyys 

-tunteiden epävakaus 

-molemmat heijastavat huonommuuden tunteensa muihin ihmisiin

-vastuun pakoileminen 

-haluavat olla oikeassa, syyttävät muita, eivät halua kuulla totuutta, eivät halua myöntää olevansa väärässä tai tekevänsä virheen 

-Molemmat voivat tulla äärimmäisen mustasukkaisiksi/kateellisiksi vähästä tai ei mitään.

-tuntevat suurta häpeän tunnetta, jonka he peittävät itsepetoksen kerroksilla. 

-yrittävät hallita muita ihmisiä ympäristössään tunteakseen olonsa turvalliseksi. epävakaat ihmiset käyttävät tätä kontrollia emotionaalisen vakauden hallitsemiseen, kun taas narsismia sairastavat voivat käyttää sitä itsetuntonsa tukemiseen.

-omat tarpeet heille tärkeämpiä kuin toisten 

-jää vain vähän energiaa muiden tarpeisiin 

-hidastunut emotionaalinen kehitys 

-epävakaat tai heikentyneet suhteet.

-näkevät asiat mustavalkoisena yleensä omaksi edukseen 

-tarvitsevat paljon huomiota 

-kantavat kaunaa 

-näkevät itsensä uhreina, odottavat että läheiset ovt samaa mieltä 

-ovat sokeita/kuuroja logiikalle, jos he triggeröityvät 

Näinhän tuo menee. Hoitoa tarvitsisivat ja paljon.

Kavereilla ei ole, mutta läheisellä sukulaisella on. Ihan hyvin tulemme toimeen. Tunnen paljon vaikeampia ihmisiä, joilla ei ole tiettävästi mitään diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan pohtia ääneen sitä, mitä minusta (ja "meistä") sanotaan, ilman raivoa tai halveksivaa naurua, vaan ihan omana itsenäni, koska nämä keskustelut ovat minulle surullista luettavaa. Haluan kysyä "teiltä": olenko uhri ja marttyyri sanoessani sen totuuden, että en tehnyt mitään tahallani? 

Minulla on persoonallisuushäiriö, ja tämä häiriö nyt vaan on iso syy siihen, miksi olen käyttäytynyt kuin olen käyttäytynyt. En ole koskaan - siis koskaan - nauttinut ystävieni satuttamisesta, vaikka siltä olen saattanut jopa näyttää. Siinä on sellaiset defenssit pystyssä että oksat pois, kun kaikki menee mönkään, ihan kaikkien kanssa, luokkakavereista rakkaimpaan lapsuudenystävään. En ole uhriutunut tarkoituksenani manipuloida läheisiäni, vaan siksi, että olen todella jäänyt yksin. Olen yksinäisyyden uhri. Olen oman itseni uhri.

Ja se on sattunut ja sattuu ja tulee aina sattumaan. Kumpaa on sattunut enemmän; niitä, joita olen kohdellut väärin vai minua itseäni, joka on sen seurauksena yksin, se ei ole olennaista. Olennaista on se, että kaikkia sattuu, mutta sitä ei silloin hylkäämisen hetkellä ymmärrä.

Koska minulla on persoonallisuushäiriö. Koska en ymmärrä itseäni sitäkään vertaa mitä "ne muut".

Ehkä se on syy, mutta sen taakse on myös helppo piiloutua. Epävakaan kanssa useamman vuoden seurustelleena koin suurimmaksi ongelmaksi sen, että omakin todellisuudentaju alkaa lopulta hämärtyä siinä draamailun, valehtelun ja manipuloinnin seassa luoviessa. Mikä on totta ja mikä ei, milloin puhuu sairaus ja milloin on kyse vain häikäilemättömästä manipuloinnista - vai onko sekin osa sairautta?  Varmaa on ainoastaan se, että on todella kuluttavaa, kun toinen ei koskaan ota omista tekemisistään vastuuta ja aina pitäisi tukea ja ymmärtää vaikka käyttäytyisi kuinka törkeästi.

Epävakaaseen ei kuulu mikään manipulointi tai valehtelu. Ne kuuluu narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Haavoittuva narsismi liittyy läheisesti BPD:hen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ja huonosti olen pärjännyt. Kaikki on alisteista hänen oikuille ja värittyneelle todellisuuskuvalle. Lisäksi vaativa persoona tyypiltään, itsekäs.

Tiedän, että ketju on vanha, mutta jos joku asiasta tietävä sattuu olemaan linjoilla, arvostaisin näkemyksiä. Olen hämilläni ja hämmentynyt ystäväni vuosikausia kestäneestä käytöksestä. Jossain kohtaa mietin, että hänen kuvansa todellisuudesta - se miten hän väittää sen kokevansa - ei vastaa sitä todellisuutta, jossa minä ja muut eletään. Nyt sitten sain lukea täältä kommentin "värittyneestä todellisuuskuvasta" jolle kaikki on "alisteista". Osui ja upposi minuun.

Tuon kirjoittaja ei varmaan enää seuraa tätä ketjua, mutta jos joku selkeästi epävakaan persoonan kanssa läheisissä tekemisissä ollut vielä lukee tätä ketjua, niin voisitko avata tuota kysymystä värittyneestä todellisuuskuvasta, minkälaisissa asioissa se näkyy ja mitä ongelmia siitä voi olla.

Yritän selventää asiaa itselleni ja miettiä myös, miten minun kannattaisi toimia. Ymmärrettävistä syistä en voi puhua tästä asiasta yhteisten ystäviemme kanssa, koska vaikutelmani on, etteivät he yhtäältä ole yhtä läheisiä ja vietä yhtä paljon aikaa tämän ihmisen kanssa kuin minä, ja toisaalta että ystävä käyttäytyy pahimmilla tavoillaan vain silloin kun olemme kahdestaan.

Lisäksi voin olla väärässäkin arviossani, ja ongelma voi olla ihan vain minun ja ystäväni keskinäisessä dynamiikassa, ja jos näin on, niin en todellakaan halua että muut ihmiset alkaisivat puheideni perusteella nähdä ystävääni mahdollisesti persoonallisuushäiriöisenä.

Tosi vaikea juttu. Ryhdyn lukemaan ketjua systemaattisesti, ehkä saan vastauksia kysymyksiini, mutta jos joku tätä aihetta vielä seuraa, arvostaisin kaikkia kommentteja ja näkemyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia kokemuksia, että vuosikaudet kuunnellaan samoja jankkauksia. Tämän henkilön kanssa on ikään kuin mahdoton keskustella muusta kuin häneen itseessään liittyvistä asioista tai ainakin hän yrittää nopeasti käntää keskustelun takaisin itaseensä. Olen tavallaan nyt vasta huomannutkin, että ystävyytemme on perustunut siihen, että olen ollut 24/7 tavoitettavissa hänelle. Hän ei ole vähääkään välittänyt mitä minulle kuuluu. Puheissaan mitätöi muita ja nostattaa itseään. Hänen kanssaan keskustelu on lähinnä sitä, että jos kertoo vaikka ostavansa auton niin kommenttia tulee kuinka hän ei voisi ikinä tuhlata rahaa autoon tai vastaavasti, jos sanoo ostavansa asunnon niin samanlaista kommentia siihen. Hänellä on aina oikeus ja velvollisuus kommentoida negatiivisesti kaikkeen mutta hänelle ei saa sanoa edes asiasta. Myös todella kateellinen ihminen, vertaa itseään aina muihin.

Voi hyvänen aika miten tutulta kuulostaa. Olen todella järkyttynyt. Vuosikausia mietin, mikä ystävääni vaivaa ja miksi minulla on kasvavassa määrin paha olla hänen kanssaan. Oltiin oltu tosi läheisiä teini-iästä lähtien, ja olen monesti miettinyt, missä kohtaa meidän välisemme kommunikaatio on lähtenyt vääriin suuntiin. Yritin siis vuosien ajan saada tilannetta muutettua, yritin ottaa asioita esille ja vedota siihen, että minusta tuntui että meidän vuorovaikutuksessamme oli ongelmia. Ja hän suuttui minulle ja totesi ettei hänellä ole mitään ongelmia minun kanssani, että minä vain kuvittelen kaiken ja haluan draamailla. Kuitenkin, hän käyttäytyi juuri samalla tavalla kuin tuo lainaamani kommentoija kertoi ystävästään. Alan tajuta tätä ketjua lukiessa, että olin oikeassa kun viimein tajusin, että minä en pysty muuttamaan tilannetta ja että oman itseni takia minun pitää katkaista välit. Kuitenkin kuten moni muukin on täällä kirjoittanut, on ollut ikävä sitä ystävää ja niitä hyviä hetkiä, joita niitäkin meillä oli paljon. Mutta samalla saan täältä vahvistusta, että olen toiminut oikein. Että en olisi voinut tehdä mitään auttaakseni, vuosia yritettyäni.