Lue keskustelun säännöt.
onko kenelläkään ystävää jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö?
14.08.2016 |
Mietin vaan, kun kaikki oireet viittaa siihen:/.
Miten olette pärjänneet tällaisen ihmisen kanssa?
Kommentit (536)
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi paha olla tätä ketjua lukiessa, kun kaipaan mun rakasta epävakaatani, jonka kanssa jouduin laittamaan välit poikki hänen käytöksen takia. Hänessä on myös paljon hyvää ☹. Kaipaan häntä. Nyt jos joku kysyy "miksi sitten katkoit välit?". Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei vaan ollut.
Varmasti monella sama juttu. Vaikka täällä nyt jauhetaan näistä negatiivisista puolista niin nämä negatiiviset piirteet ovat vain korostuneet ja siksi ainut vaihtoehto on ollut välien katkaiseminen.
Yksi on ja todella rasittava, (jutut pinnallisia ja itsekkäitä, levy jää usein päälle ja töksäyttelee välillä loukkauksia) siedän häntä vain siskonsa vuoksi joka on parhaita ystäviäni. Tää epävakaa kaveri haluais nähdä usein mutta en jaksa kuunnella niitä juttuja enkä viimeisimmän sutkautuksen jälkeen edes pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi paha olla tätä ketjua lukiessa, kun kaipaan mun rakasta epävakaatani, jonka kanssa jouduin laittamaan välit poikki hänen käytöksen takia. Hänessä on myös paljon hyvää ☹. Kaipaan häntä. Nyt jos joku kysyy "miksi sitten katkoit välit?". Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei vaan ollut.
Varmasti monella sama juttu. Vaikka täällä nyt jauhetaan näistä negatiivisista puolista niin nämä negatiiviset piirteet ovat vain korostuneet ja siksi ainut vaihtoehto on ollut välien katkaiseminen.
Niinpä, en ole koskaan rakastanut ketään toista yhtä paljon 😢.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas täällä unohdetaan että kaikki epävakaat eivät ole samanlaisia .Jotkut yksilöt voivat olla oikeita maanvaivoja raivokohtauksineen, mutta sellainen voi olla ilman diagnoosiakin. Nyt järki käteen!
Enpä nyt tiedä. Jokainen epävakaa on aina kuvitellut olevansa todella hyvä ja herkkä ihminen syvällä sisimmässään. Uhriutuminen on aina näillä aivan uskomatonta luokkaa ja tämä selitys vaikuttaa myös vähän sellaiselta.
Ai sinä tunnet maailman kaikki epävakaat kun voit tuollaisia yleistyksiä tehdä? Olen epävakaa ja tunnen olevani kelvoton kaiken pahan alku ja juuri.Läheiseni ja hoitavat tahot taas yrittävät saada minut ymmärtämään sen etten ole syypää kaikkeen mitä maailmassa tapahtuu. Selkeästi olet juuri sellainen tyyppi joka tuntee yhden, max kaksi itse diagnosoimaasi "epävakaata" ja luulet olevasi oikea asiantuntija.
Kuten sanottua, uhriutuminen on näillä aivan uskomatonta luokkaa.
Ai sä olet vieläkin katkera tuosta,voi ei. Eikö toi muutama kuukausi viestien välissä auttanut toipumaan häviöstäsi av-palstan keskustelussa :DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Miksi?
En ole ko.kommentoja mutta ehkä siksi että ihan "normaaleissakin" on paljon kateellisia,turhamaisia,oman navan ympärillä pyöriviä ja selän takana paskan jauhajia.Siihen ei tarvita mitään häiriötä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Miksi?
En ole ko.kommentoja mutta ehkä siksi että ihan "normaaleissakin" on paljon kateellisia,turhamaisia,oman navan ympärillä pyöriviä ja selän takana paskan jauhajia.Siihen ei tarvita mitään häiriötä, valitettavasti.
Juuri näin. Olen tu alkup. keneltä kysyit. Tyhmän ihmisen tunnusmerkistöt täyttyy ja itsekeskeisyys sekä lapsellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Miksi?
En ole ko.kommentoja mutta ehkä siksi että ihan "normaaleissakin" on paljon kateellisia,turhamaisia,oman navan ympärillä pyöriviä ja selän takana paskan jauhajia.Siihen ei tarvita mitään häiriötä, valitettavasti.
Juuri näin. Olen tu alkup. keneltä kysyit. Tyhmän ihmisen tunnusmerkistöt täyttyy ja itsekeskeisyys sekä lapsellisuus.
Ehkä oma kommenttini oli aika kärkäs, tarkoitus oli vastata vain näihin samoin negatiiviisiin huomioihin, jotka edellinen kommentoija nosti esiin. Ymmärrän kyllä, että omat kokemukseni epävakaasta ystävästä eivät todellakaan ole yhtä kuin kaikki sairastavat. Siksi kai kirjoitinkin vain omista kokemuksista, ei ollut tarkoitus yleistää. Hätkähdin vain kun jollakin oli vastaavia kokemuksia. Voin nyt vielä korostaa, että tämä henkilö oli todella läheinen ja tärkeä ja vuosikausia kirjaimellisesti siedin myös näitä negatiivisia piirteitä, koska välitin hänestä. Korostan siis että tottakai hänessä oli myös paljon hyviä puolia mutta valitettavasti itse väsyin tähän muuhun käytökseen ja otin häneen etäisyyttä. Se että kerron hänen negatiivisista käytöksestään ei kyllä tee minusta itsekästä, tyhmää tai lapsellista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää viimeisimmät ei kyllä taida kuin luonnehdintoja tyhmistä ihmisistä, viesti 302 jne.
Miksi?
En ole ko.kommentoja mutta ehkä siksi että ihan "normaaleissakin" on paljon kateellisia,turhamaisia,oman navan ympärillä pyöriviä ja selän takana paskan jauhajia.Siihen ei tarvita mitään häiriötä, valitettavasti.
Juuri näin. Olen tu alkup. keneltä kysyit. Tyhmän ihmisen tunnusmerkistöt täyttyy ja itsekeskeisyys sekä lapsellisuus.
Ehkä oma kommenttini oli aika kärkäs, tarkoitus oli vastata vain näihin samoin negatiiviisiin huomioihin, jotka edellinen kommentoija nosti esiin. Ymmärrän kyllä, että omat kokemukseni epävakaasta ystävästä eivät todellakaan ole yhtä kuin kaikki sairastavat. Siksi kai kirjoitinkin vain omista kokemuksista, ei ollut tarkoitus yleistää. Hätkähdin vain kun jollakin oli vastaavia kokemuksia. Voin nyt vielä korostaa, että tämä henkilö oli todella läheinen ja tärkeä ja vuosikausia kirjaimellisesti siedin myös näitä negatiivisia piirteitä, koska välitin hänestä. Korostan siis että tottakai hänessä oli myös paljon hyviä puolia mutta valitettavasti itse väsyin tähän muuhun käytökseen ja otin häneen etäisyyttä. Se että kerron hänen negatiivisista käytöksestään ei kyllä tee minusta itsekästä, tyhmää tai lapsellista ihmistä.
No eihän kukaan sinua tyhmäksi, lapselliseksi ja itsekkääksi ole sanonut. Sanoin, että luo luonnehdinnat näistä drama-queen-pissiksistä kertoo heidän typeryydestä kuin vars. persoonallisuushäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani taitaa olla, n. 20v. Olen ihan loppu hänen kanssaan. Käytös ollut ajoittain järkyttävää. Jännitän ja pelkään hänen seurassaan ja puheluista ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Tömä on ihan kamalaa, onneksi ei asu tässä enää. Sitten toisaalta säälin ja sydäntä raastaa kun on oma rakas lapsi. Kaiken tuen ja avun olen yrittänyt antaa. Onneksi muut lapset ovat tasaisia, hekin joutuneet paljon kärsimään. Tämä on kamalaa.
Kaikkea hyvää ja voimia sinulle ja lapsellesi. Jaksatko kertoa tarkemmin, miten ilmenee ja millaista käytös on? Eräs ystävä pohtii samaa.
Kiitos. En jaksa nyt kertoa kun "tilanne päällä" taas hänen kanssaan. Murrosiässä alkoi raivarit, mustavalkoinen ajattelu ja tokuton itsekeskeisyys. Hetkittäin tosi mukava ja normaali. Hetkessä kaikki muuttuu ja kiihdyttää itsensä raivoon. Jatkuvasti valittaa vaivojaan ja ei kykene edes normaaliin elämään kuin ajoittain. Itsetuhoisia puheita joskus ja pahimmillaan saattoi lyödä perheenjäseniä tai heitellä tavaroilla. Jaksoun nyt kuitenkin laittaa. Päihteitä ei onneksi käytä. Mutta siis kamalaa ja vienyt voimat läheisiltä.
Luin näitä kommentteja ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni nimi isosiskoni käytökselle. Ei ole tietääkseni koskaan ketään lyönyt mutta kaikki muu täsmää.
Laitoin välit lopullisesti poikki äitimme kuoleman jälkeen, kun sisareni meinasi jatkaa peliään siitä huolimatta, että oli viimeiset raivonpuuskat saanut äidillemme juuri ennen tämän kuolemaa. Syytti siitäkin kaikkia muita. Jopa äitiämme.
Äitiä on kova ikävä mutta edes tässä suhteessa elämäni on nyt parempaa kuin ennen. Äidin ja minun elämä pyöri sisareni edesottamusten ympärillä. Itse olin tietysti pienestä pitäen se korostetun ylikiltti lapsi... Yritän vähitellen päästä ajatuksissanikin eroon sisarestani, vaikka koville se ottaakin.
Tämä voisi olla minun kirjoittamaani, paitsi sisko ei lyönyt yleensä. Henkinen väkivalta ja jatkuva syyttely olivat sitäkin kovempaa, etenkin valehtelijaksi syyttäminen. Esim. hänen mielestään pidin itseäni parempana ja olin tyytyväinen kun hänellä oli paha olla, mikä ei pitänyt paikkaansa vähääkään, mutta kun en myöntänyt sitä niin olin valehtelija. Loputon analysointi perheestä ja siitä, miten hänelle tehtiin vääryyttä joka asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellani taitaa olla, n. 20v. Olen ihan loppu hänen kanssaan. Käytös ollut ajoittain järkyttävää. Jännitän ja pelkään hänen seurassaan ja puheluista ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Tömä on ihan kamalaa, onneksi ei asu tässä enää. Sitten toisaalta säälin ja sydäntä raastaa kun on oma rakas lapsi. Kaiken tuen ja avun olen yrittänyt antaa. Onneksi muut lapset ovat tasaisia, hekin joutuneet paljon kärsimään. Tämä on kamalaa.
Voi kiitos sinulle viestistäsi! Olen samassa tilanteessa ja olo tuntuu ihan voimattomalta! Juurikin nuo samat tunteet mullakin - välillä ajattelen jopa että pitääkö katkaista välit kokonaan kun tuntuu etten jaksa enää kun musta tuntuu että mut imetään jotenkin ihan kuiviin. Sit taas aattelen, että jos musta tuntuu näin kamalalta olla se likasanko, minkälainen olo lapsellani onkaan - ja vielä suurimman osan ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaiden ongelma on se että heidän sisällä on jokin musta-aukko joka ei koskaan tule täyttymään sillä kiintymyksen määrällä millä he haluaisivat sen täyttyvän. Heidän "epävakaa" kaaospersoona imee kaiken mahdollisen ympäristöstä ja kun kaikki on imetty raivostuu "epävakaa" siitä ettei hänen tarpeitaan huomioida tarpeeksi, eikä häntä rakasteta tarpeeksi etc.
Epävakaat ovat tunne-elämältään kehittymättömiä. Yleensä tunteiden käsittely on heillä jonkin 4 -vuotiaan pikkutytön tasolla. Melkeinpä mikä vaan normaaliin vuorovaikutustilanteeseen liittyvä voi räjäyttää tunnepommin ja heidän kanssaan keskustelu on kuin kävelisi miinakentällä.
Epävakaat pelkäävät hylkäämistä ja mielellään itse hylkäävät ensin. He vaativat usein myös todisteita siitä että heistä aidosti pidetään. Yleensä todella harva aikuinen jaksaa mitään toisen aikuisen pikkutyttötunnevuoristorataa, vaan tekevät niin kuin useat ovat täällä sanoneet tehneensä - katkaisevat välit tai ottavat selvästi etäisyyttä, koska muuten tulee henkisesti turpaan koko ajan.
Ystävät ja läheiset kärsivät näistä purkauksista. Ja kehottaisin ihmisiä, läheisiä varsinkin yrittää saada se epävakaa hoidon piiriin, silloin häntä voidaan yrittää auttaa. Jos hoitoon meno ei onnistu, niin ottaa ainakin etäisyyttä ja vetää selkeät rajat, vaikkakin se on vaikeaa, varsinkin kun on oma lapsi kyseessä.
Epävakaat eivät hyödy siitä että heidän oikkuja totellaan. Heidän kanssaan pitää koko ajan olla rationaalinen ja palauttaa "lähtöruutuun". Epävakaat mielellään käyttää valtaa, he hakevat rajoja elämässään muiden kustannuksella (muiden pitää "ymmärtää" rajata heitä). He myöskin tarkkailevat muiden tunnereaktioita ja ovat tässä asiassa hyvin taitavia. Toisaalta he myös tulkitsevat toisten reaktiot milloin milläkin tavalla, mausteena heidän oma epävakautensa, tällöin soppa on valmis.
He eivät juurikaan pidä kiinni mistään sovitusta ja kokevat oikeutuksekseen listiä muita maanrakoon jos jonkinmoisen pikku syyn varjolla. He myös pyrkivät manipuloimaan muita omaksi hyödykseen. Vastuunottaminen on myös vaikeaa koska syyt ovat aina muissa. He myös mielellään kertovat kauhujuttuja lapsuudestaan, joka kyllä on ollut usein varsin traaginen, tällä tavalla he myös petaavat tasaiseksi tulevia käytöshäiriöitään. Kaikilla epävakailla piirteet eivät ole kraaveja, mutta pääpiirteittäin näin ne on minun silmiini näkynyt. Osalla epävakaus voi olla näkyvä pienen vastoinkäymisen yhteydessä joidenkin kohdalla se on ominaispiirre.
Heidän syvin ongelmasahan on juurikin tunteiden käsittelyn yksinkertaisuus. Heidän tunteiden säätelykeinot ovat ns. primitiivisiä lapsen tasolla olevia keinoja, jossa ihmiset jaetaan joko hyviin tai pahoihin. ihmisen epävakaus tuo hänen elämäänsä ajan saatossa paljon negatiivista: usein he ovat päihdeongelmaisia, miesystävät vaihtuvat alituisesti, velat tapissa ja luottotiedot menneet. Kaikessa ollaan ns. ääripäässä. On myös henkilöitä jotka keikkuva rajapinnalla ja tekevät ainoastaan läheisten elämän helvetiksi - he jollain tavalla vielä hallitsevat omaa epävakauttaan.
Hoitokeinoja epävakauden hoitamiseksi on, mutta epävakaat eivät helposti sitoudu hoitoihin, sillä he kokevat usein hoidon alun "mahtavan" jälkeen "maailman huonoimmaksi". Tai he haluavat vaihdella hoitoa/hoitajia mielensä mukaan. Usein hoito on myös henkisesti raskasta, sillä oman itsensä kohtaaminen on varsin kivuliasta ja palkinnot siellä tulevaisuudessa, ei siinä hetkessä, missä heidän on varsin vaikea elää.
Mun lapsuudenystävä on epävakaa. Välitin hänestä ja jaksoin ymmärtää. Lopulta kuitenkin kohteli kuvakuin roskaa ja lähdimme eri teille. Tiemme kohtasi vuosikausien jälkeen. On tajunnut silloisen suhteemme arvon, mitä ei aikanaan tajunnut. Se on hyvä, kunnioitus suhteeseen oli löytynyt.
Mä itse epäilen olevani epävakaa, mutta raivonpurkaukset ja itseinhon tunteet liittyvät lähinnä kovaan stressiin. En sitten tiedä riittävätkö diagnoosin saantiin... Mua on kiusattu rajusti koulussa ja sen seurauksena minulle puhkesi myös paniikkihäiriö. Muutenhan minulla oli aivan ihana perhe.
Mulla oli myös eräässä aikuiskoulutuksessa luokkakaverina 100% epävakaa nainen. Tämä saattoi ensiksi olla kuin hangon keksi ja suuttui siitä seuraavalla sekunnilla ilman mitään syytä. Saattoimme kahvitauolla jutella ja nauraa keskenämme ja tämä yhtäkkiä huutaa "olkaa hiljaa saatana" Muutenkin jos hänen kanssaan oli eri mieltä jostakin, joutui heti hänen arkkiviholliseksi. Seuraavana päivänä hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, paitsi minua hän vihaa vielä monien kuukausien jälkeen. En suostunut hänen älyttömiin vaatimuksiinsa, joihin kuului mm. adressiin kirjoittaminen kaikkien opettajien irtisanomiseksi. Hän oli mukamas The Boss, vaikka tyyliin koko luokka inhosi häntä. Aluksi epäilin että tämä nainen on narsisti, mutta hänen puheitaan ja eleitään seuraamalla pystyi päättelemään, että tod. näk. oli epävakaa.
Itseäni hieman surettaa, että 15 vuotta kestänyt ystävyys erään ilmeisen epävakaan kanssa on kai tullut päätökseen. Kestäisin vielä hänen käytöksensä mutta en kestä sitä miten hän kohtelee minua. Hän ei ole myöskään vuosiin käynyt terapiassa, joten tuntuu että kaikki (negatiiviset) piirteet kohdistuvat läheisiin. Hän ei ota minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään, vaan kaikki on aina muiden (minun) vika.
Hän ei osaa pyytää anteeksi tai ylipäätään kyseenalaistaa omaa käytöstään. Joskus hän saattaa pahoitella tekemisiään mutta keskustelusta tulee tämän tyyppistä: Hän: "Sori kun en päässytkään tapaamiseen" Minä: " Olihan se vähän tyhmästi tehty mutta ei se mitään!" Hän: " Ai minä olen tyhmä vai!? Oi, anteeksi nyt vaan että mulla sattuu olemaan muutakin tekemistä! Ja sinäkö muka et ikinä tee virheitä!? Todella törkeää alkaa syyttelemään minua ja nimittelemään tyhmäksi, kun on muutenkin vaikeaa!"
Siis tämän tyyppistä "keskustelua" saan kuulla osakseni aika usein. Hän voi tehdä virheitä mutta ne käännetään aina minun syykseni ja lisäksi vääristelee sanomisia ja loukkaannutaan.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni hieman surettaa, että 15 vuotta kestänyt ystävyys erään ilmeisen epävakaan kanssa on kai tullut päätökseen. Kestäisin vielä hänen käytöksensä mutta en kestä sitä miten hän kohtelee minua. Hän ei ole myöskään vuosiin käynyt terapiassa, joten tuntuu että kaikki (negatiiviset) piirteet kohdistuvat läheisiin. Hän ei ota minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään, vaan kaikki on aina muiden (minun) vika.
Hän ei osaa pyytää anteeksi tai ylipäätään kyseenalaistaa omaa käytöstään. Joskus hän saattaa pahoitella tekemisiään mutta keskustelusta tulee tämän tyyppistä: Hän: "Sori kun en päässytkään tapaamiseen" Minä: " Olihan se vähän tyhmästi tehty mutta ei se mitään!" Hän: " Ai minä olen tyhmä vai!? Oi, anteeksi nyt vaan että mulla sattuu olemaan muutakin tekemistä! Ja sinäkö muka et ikinä tee virheitä!? Todella törkeää alkaa syyttelemään minua ja nimittelemään tyhmäksi, kun on muutenkin vaikeaa!"
Siis tämän tyyppistä "keskustelua" saan kuulla osakseni aika usein. Hän voi tehdä virheitä mutta ne käännetään aina minun syykseni ja lisäksi vääristelee sanomisia ja loukkaannutaan.
Kuulostaa vielä aika harmittomalta, itse joudun kuulemaan todella törkeitä solvauksia, haistattelua, huorittelua...
Mulla on tosi paha olla tätä ketjua lukiessa, kun kaipaan mun rakasta epävakaatani, jonka kanssa jouduin laittamaan välit poikki hänen käytöksen takia. Hänessä on myös paljon hyvää ☹. Kaipaan häntä. Nyt jos joku kysyy "miksi sitten katkoit välit?". Muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei vaan ollut.